Pyramidi väärinpäin

Tutkimukset osoittavat selkeästi, että kuviot ja kuvat lisäävät kirjoitusten huomioarvoa. Jos artikkeliin liittyy yksikin kuvaelementti, niin se vaikuttaa kiinnostavammalta kuin sama juttu ilman kuviota. Tutkimusten mukaan entisinä aikoina lukijat lukivat artikkelista kappaleen tai kaksi päätelläkseen, onko artikkeli kiinnostava. Nykyisten tutkimusten mukaan lukijat ovat taipuvaisia lukemaan ensin otsikon ja katselemaan artikkeliin liittyvää grafiikkaa ja näiden perusteella päättelemään, onko artikkeli kiinnostava vai ei. Erään tutkimuksen mukaan yleensä ensimmäiseksi luetaan jutun otsikko ja katsotaan grafiikkaa (huomaa, että tilastokuvion otsikko kuuluu kuvioon). Sitten luetaan ingressi ja seuraavaksi kuviotekstit. Vasta kun jokin näistä herättää kiinnostuksen, luetaan varsinainen artikkeli. Kuvioelementit ovat siis varsin merkittäviä huomioarvon nostattajia. Sitäkään puolta ei kannata väheksyä.

Toisaalta se, että joku alkaa lukea kirjoitusta ei takaa, että hän jatkaa loppuun asti. Niinpä toimittajat kuulemma soveltavat niin sanottua käännetyn pyramidin tyyliä, missä tärkein asia on heti alussa ja vähimmän tärkeä lopussa. Tämän tyylin on väitetty syntyneen silloin, kun vielä käytettiin lennätinlaitteita eikä koskaan voinut olla varma, kuinka kauan yhteys toimi. Tämä sama logiikka pätee myös toisella tavalla. Yhteys lukijaan syntyy otsikon ja kuvioelementtien kautta, jos on syntyäkseen, mutta koskaan ei voi olla varma kuinka kestävä yhteys on. Niinpä kuvioelementit pitäisikin suunnitella niin, että ne kertovat kaikkein tärkeimmän asian tai sen, minkä tekijä katsoo merkittävimmäksi välittää. Näin kuvio toimii ikään kuin kurkistusluukkuna kirjoituksen aiheeseen. Samalla varaudutaan myös siihen, että yhteys katkeaa eli välitetään tietoa myös niille, jotka katsovat vain kuviot.

Selailen mieluusti Eric K. Meyerin kirjaa "Designing Infographics" (Hayden Books, 1997). Kirjan aiheena on suurelle yleisölle tähdättyjen julkaisujen tekeminen erityisesti mitä tulee grafiikan käyttöön. Tällaisen niin sanotun populäärin tilastografiikan teko on joskus haastavampaa kuin "perinteisten" esitysten teko. Meyer suosittelee, että myös grafiikan laatimisessa noudatettaisiin käännetyn pyramidin tekniikkaa: ensin tuotaisiin pääasia (main point) selkeästi esiin ja sitten jatkettaisiin toiseksi tärkeimpään asiakohtaan (secondary point) ja lopuksi tarjottaisiin näitä asiakohtia tukevia yksityiskohtia. Oheisessa kuviossa pääasia on vuoden 2004 ennätyskorkea reikien määrä. Toiseksi tärkein asia on ilmeinen trendi ja asiaa tukevat yksityiskohdat ovat asteikot, hilaviivat ja muut vastaavat kohdat.

Kuvio 1

Kuvio 2

Meyer suosittelee, että tämä käännetyn pyramidin hierarkia toteutetaan 'visuaalisen voimakkuuden' muutoksilla. Visuaalinen voimakkuus tarkoittaa erilaisten graafisten keinojen määrää. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi otsikointi, värien käyttö, tekstien lisääminen jne. Keinovalikoima on itse asiassa suhteellisen laaja. Käytettävä keinovalikoima riippuu paljon siitä, minkä tyyppisestä julkaisusta on kyse, ja keinojen valinta luonnollisesti edellyttää perusteellista harkintaa. Hyvin pienet muutokset saattavat muuttaa kuvion sanomaa ratkaisevalla tavalla. Vertaapa kuviota 1 ja 2. Ainoa ero on tekstilaatikon kirjasintyyppi. Tästä johtuen kuvio 2 näyttää enemmänkin viihdekuviolta, kun taas kuvio 1 kertoo asiallisesta ilmiöstä.

Edellä esitettyyn käännetyn pyramidin periaatteeseen kätkeytyy myös se ajatus, että suurilevikkisiin julkaisuihin (suurelle yleisölle) tehtyjen kuvioiden tietomäärä ei saa olla kovin runsas, koska se helposti kätkee pääasian. Vain se määrä tietoa, minkä edellisten kohtien toteuttaminen vaatii. Äärimmäisenä - tosin hieman epärealistisena - tavoitteena voisi olla, että kuka tahansa ymmärtää pääasian hetkessä, vaikka ei osaisi edes kieltä.

Vesa Kuusela

Päivitetty 4.7.2004

Jaa