Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Jälleenvienti kasvattaa Suomen Venäjän-kauppaa

Venäjän kanssa käyty ulkomaankauppa on kasvanut ripeästi viime vuosina. Kulutustavaroiden kova kysyntä Venäjällä on lisännyt etenkin jälleenvientiä Suomesta. Venäjän-tuonnissa korkeita kasvulukuja selittää ennen kaikkea raaka-öljyn nopeasti kohonneet maailmanmarkkinahinnat, ei niinkään volyymin kasvu.

Simon-Erik Ollus

Julkisuudessa on viime aikoina paljon keskusteltu Suomen ja Venäjän välisistä tiivistyvistä taloussuhteista. Ulkomaankauppatilastojen valossa Venäjästä tuli heinäkuussa 2005 Suomen suurin kauppakumppani. Tammi-syyskuussa vuonna 2005 Venäjän osuus Suomen ulkomaankaupasta oli 12,5 prosenttia (kuvio 1). Venäjän tullin mukaan Suomi oli Venäjän 12. tärkein kauppakumppani runsaan kolmen prosentin osuudellaan. Suomen vienti Venäjälle kasvoi tammi-syyskuussa 30 prosenttia ja tuonti 27 prosenttia vuotta aiemmasta. Suomen Venäjän-kauppa onkin viime vuodet kasvanut huomattavasti nopeammin kuin Suomen kokonaisulkomaankauppa, mutta erinomaiset kauppaluvut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta Suomen Venäjän-kaupasta.

Kuvio 1. Venäjän ja Neuvostoliiton osuus Suomen ulkomaankaupasta 1860-2005*, prosenttia

Suomen Venäjän-viennin rakenne on muuttumassa

Suomen vienti Venäjälle on kasvanut nopeasti parin viime vuoden ajan. Tammi-syyskuussa 2005 Venäjä oli jo Suomen toiseksi tärkein vientimaa, ja ero suurimpaan vientimarkkinaan Ruotsiin oli vain pari sataa miljoonaa euroa. Suomen Venäjän-viennin arvo tammi-syyskuussa oli 4,0 miljardia euroa.

Suomen Venäjän-viennin rakenne on muuttunut selvästi 1990-lukuun verrattuna. Muutokseen ovat vaikuttaneet Venäjän markkinoiden avautuminen kansainväliselle kaupalle, Venäjän kotimaisen tuotannon kehittyminen, Venäjän kulutuksen kasvu sekä muutokset Suomen tuotantorakenteessa. Myös Venäjän talouskriisi vaikutti Suomen vientirakenteeseen, koska useilla toimialoilla kysyntä siirtyi ruplan romahdettua vuoden 1998 kriisin jälkeen enemmän venäläisiin tuotteisiin tuontituotteiden korkeiden hintojen vuoksi. Toisaalta talouskriisin jälkeinen nopea talouskasvu on lisännyt venäläisten vaurastumista ja kulutusta.

Venäjällä kotitalouksien reaalinen kulutus on 2000-luvulla kasvanut keskimäärin 9 prosenttia vuodessa. Viime vuosina kulutuksen kasvu on kiihtynyt, mikä näkyy mm. venäläisen vähittäiskaupan nopeana kasvuna. Venäjän teollisuustuotanto perustuu pääosin raaka-aineiden tuotantoon, mutta kulutustavaroiden tarjonta perustuu sen sijaan tuontiin. Vuosina 2004-2005 Venäjän tavaratuonti on kasvanut keskimäärin noin 28 prosenttia vuodessa.

Suomen vienti Venäjälle vastaa kutakuinkin Venäjän kokonaistuonnin rakennetta. Suomesta viedään Venäjälle pääasiassa kestokulutustavaroita, investointitavaroita sekä tuotantohyödykkeitä (kuvio 2). Nykyään Suomi on erikoistunut sähkökoneisiin ja niistä erityisesti puhelinlaitteisiin sekä viennissään Venäjälle että kokonaisviennissään. Venäjän-viennissään Suomi on jopa enemmän keskittynyt näihin tuotteisiin kuin muussa viennissään, ja puhelinlaitteet ovat olleet viime vuosina tärkein hyödykeryhmä Venäjän-viennissä hieman yli viidenneksen osuudellaan. Sähkökoneet ovatkin syrjäyttäneet perinteisesti tärkeimmät vientituotteet eli teollisuuskoneet ja kuljetusvälineet.

Kuvio 2. Suomen Venäjän-viennin rakenne tammi-syyskuussa 2005

Teollisuuskoneiden ja kuljetusvälineiden osuus Venäjän-viennistä on pysytellyt noin viidenneksen tuntumassa. Teollisuuskoneiden osalta Suomen viennin painopiste on vähitellen siirtynyt erikoiskoneisiin, kun aikaisemmin vietiin eniten yleiskäyttöisiä teollisuuskoneita. Kuljetusvälineistä autojen vienti on kasvanut voimakkaasti, vaikkakin autovienti on pääasiassa jälleenvientiä.

Tuotantohyödykkeistä paperi- ja puutuotteiden osuus viennistä on 7 prosenttia. Niiden merkitys on kuitenkin pienempi kuin Suomen muussa viennissä, minkä lisäksi paperin ja pahvin merkitys on viime vuosina vähentynyt myös Suomen kokonaisviennissä kysynnän ja hintojen heikon kehityksen vuoksi. Lisäksi erilaisten kemiallisten tuotteiden osuus on noin 9 prosenttia. Muiden kulutustavaroiden joukossa lääkkeiden osuus on 4 prosenttia ja elintarvikkeiden 3 prosenttia viennistä. Suomen lääkeviennistä yli kolmannes suuntautuu Venäjälle, ja kasvu on ollut ripeää viime vuosina. Elintarvikkeissa taas vienti Venäjälle on jatkuvasti vähentynyt venäläisen elintarviketuotannon kehittyessä.

Merkittävä osa viennistä on jälleenvientiä

Viime vuosina jälleenvienti Venäjälle näyttää kasvaneen erityisesti kulutustavaroissa. Kulutustavaroita viedään Suomen tullirajan yli Venäjälle, mikä kasvattaa Suomen Venäjän-vientilukuja. Jälleenvienti eroaa perinteisestä transitoviennistä siten, sillä siinä tuotteet ylittävät Suomen tullirajan ja kirjautuvat siten ensin Suomen tuonniksi ja myöhemmin vienniksi. Tämäntyyppisen viennin vaikutukset kotimaiseen tulonmuodostukseen ja työllisyyteen ovat kuitenkin marginaalisia normaaliin vientituotantoon verrattuna. Jälleenviennin suurin hyötyjä on logistiikka-ala.

Tullirajan ylittävän jälleenviennin tarkkaa osuutta Suomen viennistä on vaikea selvittää ainoastaan suomalaisten tuonti- ja vientitilastojen perusteella. Alakohtaiset ulkomaankauppatilastot kertovat kuitenkin, että tammi-syyskuussa 2005 Suomeen tuotiin yli 13 miljoonaa matkapuhelinta ja 444 000 pesukonetta. Suomen kokoisessa maassa tuskin kuitenkaan kulutetaan tällaista määrää kodinelektroniikkaa 9 kuukaudessa, varsinkin kun otetaan huomioon, että Suomella on myös omaa tuotantoa samoissa tuotteissa. Esimerkiksi matkapuhelinten osalta kaupan alan arvio on, että koko vuonna Suomessa myydään alle 2 miljoonaa matkapuhelinta. Valtaosa maahan tuoduista puhelimista jatkaakin matkaansa muualle. Tammi-syyskuussa Suomesta vietiin Venäjälle lähes 6 miljoonaa matkapuhelinta ja 257 000 pesukonetta. Venäjä oli molempien tuoteryhmien päävientimarkkina. Jälleenvienti koskee myös muuta kodinkone-elektroniikkaa kuten mikroaaltouuneja, jääkaappeja, pakastimia sekä televisioita.

Jälleenvienti on myös merkittävää autojen kohdalla. Henkilöautojen osuus Suomen Venäjän-viennistä oli tammi-syyskuussa lähes 7 prosenttia ja niiden viennin kasvu oli 33 prosenttia vuotta aiemmasta. Suomesta vietiin tammi-syyskuussa Venäjälle 13 800 autoa. Suomessa valmistettuja autoja ei Venäjälle viedä, sillä Valmetin Uudenkaupungin tehtaassa valmistetut Porschet viedään Saksan kautta eteenpäin.

Jälleenviennin kasvu herättää kysymyksen, miksi tavaroita kannattaa tuoda Suomen kautta ja monissa tapauksissa vielä maksaa suomalaiset tulli-, varastointi- ja muut maksut? Yksi selitys on todennäköisesti Venäjän heikko logistiikkarakenne ja varastojen turvattomuus. Suomen läheisyys, tehokas logistiikkajärjestelmä ja turvalliset varastot ovat selvä kilpailuetu. Ne voivat olla riittävä syy tuoda päivittäin kokonaisia junalastillisia elektroniikka- ja muita tuotteita Kaukoidästä Trans-Siperian rautatietä pitkin Kouvolaan ja Lappeenrantaan, joissa kuorma puretaan, varastoidaan ja lähetetään uudestaan Venäjälle maanteitä pitkin tarpeen mukaan. Toinen Trans-Siperian rautatietä vielä huomattavasti käytetympi kulkureitti on meritie Suomeen. Molempia reittejä käytetään myös jälleenvientiin, mikä viittaa siihen, että tavaran tuominen Suomen tullirajan yli transitokuljetuksen ja vapaavarastoinnin sijaan voi edelleen nopeuttaa ja helpottaa tuotteiden eteenpäin toimittamista.

Autojen kohdalla kasvanut jälleenvienti voi osittain myös johtua vuoden 2004 alusta muuttuneesta suomalaisesta autoverotuskäytännöstä, joka määrää ostajan maksamaan autoveron maahantuojan sijasta. Kun suomalainen maahantuoja myy auton eteenpäin venäläiselle maahantuojalle, siitä ei makseta Suomessa autoveroa, vaikka se onkin ylittänyt tullirajan.

Jälleenviennin puhdistaminen Suomen Venäjän-viennistä on vaikeata, ellei mahdotonta. Esim. matka-puhelimien ja autojen viennin poisjättäminen vientiluvuista laskee Suomen Venäjän-viennin kasvuvauhtia tammi-syyskuussa 2005 kahdeksalla prosenttiyksiköllä 22 prosenttiin. Jälleenviennistä puhdistettu kasvu on edelleen ollut nopeata, mutta Venäjän-viennin kasvua vetää selvästi jälleenvientiä dominoivat tuoteryhmät.

Kaksoislaskutus on hieman lisääntynyt

Kaksoislaskutus tarkoittaa sitä, että tavara tullataan Suomesta ulos oikealla hinnalla, mutta tuodaan Venäjän tullissa sisään väärennetyllä ostotodistuksella ja tulliluokituksella, johon liittyy pienempi tuontitulli. Kaksoislaskutus on edelleen tavallista Venäjän-kaupassa. Se vaikuttaisi jopa hieman lisääntyneen viime vuosina, mikä näkyy kasvaneessa erossa Suomen ja Venäjän tullitilastojen välillä. Vuonna 2004 tavara menetti keskimäärin lähes 60 prosenttia arvostaan siirtyessään Suomesta Venäjälle, kun vuonna 2000 ero oli noin 50 prosenttia. Koko EU:n Venäjän-viennissä ero tullitilastojen välillä oli 40 prosenttia vuonna 2004 (kuvio 3). Tavaran keskimääräinen hävikki Suomen ja Venäjän välillä näyttää jopa olevan suurempi kuin monen muun EU-maan Venäjän-kaupassa. Ainostaan Iso-Britannian ja Hollannin Venäjän-kaupassa hävikki oli suurempi kuin Suomen vuonna 2004.

Kuvio 3. Tavaran keskimääräinen arvonmenetys ylittäessä Venäjän tullirajan vuonna 2004, prosenttia

Valitettavasti on vaikeaa olla ajattelematta, että viime vuosina nopeasti kasvanut jälleenvienti perustuisi osittain myös harmaaseen talouteen. Tavaran tuominen Suomeen ja uudelleen kuormaaminen pienemmiksi eriksi ja eri tuotteiden yhdistelmiksi voi helpottaa kaksoislaskutuksen suorittamista rajalla. Suurissa transitokuljetuksissa, joissa viedään vain yhtä tuotetta, on merkittävästi vaikeampaa vaihtaa uskottavasti tuotteiden ostotodistuksia.

Pk-yritykset ovat huomattavia toimijoita Venäjän-kaupassa

Pk-yritysten osuus on kasvanut Suomen Venäjän-viennissä ja määrällisesti kauppaa tekevät nykyisin etupäässä pienet toimijat. Kun 1980-luvun loppupuolella Neuvostoliiton kanssa kauppaa kävi noin 1 700 yritystä, vuonna 2004 vientiä harjoitti jo

3 700 yritystä. Venäjälle vientiä harjoittavista yrityksistä oli pk-yrityksiä 82 prosenttia ja niiden osuus viennin arvosta oli 29 prosenttia. Vuonna 2004 pk-yritysten keskimääräisen Venäjän-viennin arvo oli 410 000 euroa, kun suuret yritykset taas veivät tavaraa Venäjälle keskimäärin 4,6 miljoonan arvosta. Suomen Venäjän-viennin yrityskokorakenne vastaa nykyisin hyvin Suomen kokonaisviennin rakennetta.

Myös pk-yritysten tuotevalikoima on muuttumassa. Ennen vietiin matalan jalostusasteen rakennustarvikkeita sekä koneita ja laitteita, mutta Venäjän oman teollisuuden kehittyessä suomalaisen vientiteollisuuden on täytynyt panostaa yhä enemmän tuotejalostukseen. Monet Venäjälle vievät pk-yritykset ovatkin joutuneet valitsemaan, siirtävätkö ne matalan jalostusasteen tuotannon Venäjälle edullisemman työvoiman perässä vai panostavatko ne tuotteiden jalostukseen Suomessa. Kehitys näyttää siltä, että pk-yrittäjien on panostettava tuotejalostukseen, jos suomalainen tuotanto halutaan säilyttää kilpailukykyisenä.

Suomen Venäjän-tuonti on riippuvainen öljyn hinnasta

Venäjä oli tammi-syyskuussa 2005 Suomen toiseksi suurin tuontimaa. Saksa oli edelleen suurin, mutta ero Saksan- ja Venäjän-tuonnin välillä oli ainoastaan muutama kymmenen miljoonaa euroa. Tammi-syyskuussa 2005 Venäjän-tuonnin arvo oli 4,9 miljardia euroa.

Suomen tuonti Venäjältä on keskittynyt pääasiassa energiatuotteisiin ja raaka-aineisiin (kuvio 4). Niitä jalostetaan Suomessa edelleen sekä kotimarkkinoiden että läntisten vientimarkkinoiden käyttöön. Energiatuotteiden osuus tuonnista on viime vuosina ollut noin kaksi kolmasosaa. Yksinään raakaöljyn osuus Venäjän-tuonnista oli 40 prosenttia tammi-syyskuussa ja öljytuotteiden 15 prosenttia. Venäjän osuus Suomen kokonaisöljyntuonnista oli 76 prosenttia vuonna 2004. Venäjän raakaöljy on heikomman laadun takia Brent-laatua halvempaa. Suomi onkin niitä harvoja Venäjän ulkopuolisia maita, joissa halvempaa venäläistä öljyä voidaan jalostaa tehokkaasti, mikä osaltaan tarjoaa suomalaisille öljyjalostamoille myös merkittävän kilpailuedun erityisesti öljyn hinnan ollessa korkealla. Lisäksi Suomeen tuodaan maakaasua pelkästään Venäjältä.

Kuvio 4. Suomen Venäjän-tuonnin rakenne tammi-syyskuu 2005

Suomen Venäjän-tuonnin rakenteesta johtuen Suomen kokonaistuonnin arvon ennustettavuutta vaikeuttaa raaka-aineiden ja energian maailmanmarkkinahintojen suuri vaihtelu. Esim. raakaöljyn tuonnin arvo kasvoi tammi-syyskuussa 31 prosenttia edellisestä vuodesta, mutta määrällisesti se laski 8 prosenttia samalla ajanjaksolla (kuvio 5). Suomen Venäjän-tuonnin kasvusta tammi-syyskuussa 2005 raakaöljyn arvon nousun osuus oli 44 prosenttia. Lähes puolet Suomen Venäjän-tuonnin kasvusta tammi-syyskuussa 2005 johtui siis raakaöljyn nopeasti kohonneista maailmamarkkinahinnoista eikä volyymin kasvusta.

Kuvio 5. Raakaöljyn tuonti Venäjältä Suomeen 2003-2005, tonneissa ja euroissa

Raaka-aineista Venäjältä tuodaan erityisesti puutavaraa sekä malmeja ja metalliromua. Puutavaran tuonti on ollut lievässä kasvussa 2000-luvulla, ja merkittävä osa Suomen puutuonnista on peräisin Venäjältä. Suomi onkin maailman viidenneksi suurin raakapuun tuoja Kiinan, Intian, Japanin ja Etelä-Korean jälkeen. Malmien ja metalliromun, kuten myös metallituotteiden tuonti on kasvanut viime vuosina melko ripeästi. Suomen on pitänyt lisätä raaka-aineiden tuontia Venäjältä pystyäkseen vastaamaan vientituotteidemme kasvaneeseen kysyntään maailman ja erityisesti Kiinan markkinoilla.

Suomen tuonti Venäjältä on huomattavasti vientiä keskittyneempää. Vuonna 2004 tuontia harjoitti 1 170 yritystä, joista kymmenen suurimman osuus oli yli 75 prosenttia koko Venäjän-tuonnista. Suomen kokonaistuonnin keskittyminen oli huomattavasti vähäisempää: kymmenen suurinta tuontiyritystä vastasi vain 24 prosentista tuonnista. Venäjän-tuonnin keskittyminen johtuu lähinnä tuonnin yksipuolisesta rakenteesta, jossa energiatuotteiden osuus on huomattava.

Kestävää Venäjän-kauppaa

Venäjän talouskasvu näyttää jatkuvan nopeana myös lähivuosina, mikä ennakoi Suomen Venäjän-kaupan ripeän kasvun jatkuvan. Venäjä tuleekin todennäköisesti lähivuosina vakiinnuttamaan asemansa Suomen suurimpana kauppakumppanina. Venäjän-kauppa on kuitenkin kaikkea muuta kuin mutkatonta. Kaupan kehitys riippuu paljolti energian ja raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnoista, joten niiden nopea lasku leikkaisi sekä vientiä että tuontia Venäjän ja Suomen välillä.

Lisäksi jälleenviennin osuuden kasvu Suomen viennistä kertoo Suomen oman tuotantorakenteen puutteista Venäjän markkinoilla. Suomen teollisuustuotanto ei vastaa täysin Venäjän tuontitarpeita, mikä hillitsee Suomen vientituotannon kasvua ja sen sijaan lisää jälleenvientiä. Jälleenviennin suuri määrä tullimaksuista huolimatta taas kertoo merkittävästä suomalaisesta logistiikkaedusta tai kilpailuedusta, joka perustuu osittain kaksoislaskutukseen. Kumpikaan syy ei ole kuitenkaan kestävä, kunhan Venäjän omat logistiikkaverkostot ja viranomaisyhteistyö tulevaisuudessa paranevat.

Sen sijaan näyttää siltä, että Venäjän-kaupassa kannattaa pitkällä tähtäimellä panostaa jalostukseen. Suomen Venäjälle viedyissä tavaroissa on nähty selvää jalostusasteen kohoamista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lisäksi Suomi hyötyy merkittävästi venäläisten raaka-aineiden ja energian jalostamisesta maailmanmarkkinoiden tarpeisiin. Panostukset laatuun ja osaamiseen ovat molemmat kestäviä kilpailuetuja niin globaalisti kuin myös Venäjällä, joten niistä kannattaa pitää kiinni.

Simon-Erik Ollus toimii ekonomistina Suomen Pankin Siirtymätalouksien tutkimuslaitoksella. Artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen Pankin kantaa.


Päivitetty 2.2.2006