Tilastokeskuksen työvoimatutkimus ja työolotutkimus osoittavat:
Ikääntyvien työpanos on vahvassa kasvussa

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittajat: Dosentti Anna-Maija Lehto ja erikoistutkija Hanna Sutela työskentelevät Tilastokeskuksen elinolot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 2/2010.

Viimeksi kuluneiden viidentoista vuoden aikana 55-64-vuotiaiden työllisyysasteet ovat nousseet 20 prosenttiyksikköä. Myös jo eläkkeellä olevien työelämään osallistuminen on yleistynyt nopeasti. Joka kolmas yli 45-vuotias palkansaaja on valmis jatkamaan työssään myös 63 ikävuoden jälkeen.
____________

Kiihkeänä käytävässä eläkekeskustelussa on esitetty toistuvasti epäilyjä siitä, riittääkö vuonna 2005 toteutettu eläkeuudistus myöhentämään suomalaisten eläkkeelle jäämistä. Keskustelussa on lähinnä laskettu vuosissa mitattavia arvioita eläkkeelle siirtymisen mahdollisesta myöhentymisestä. Näiden laskelmien pohjalta on ehdotettu myös uutta lakia, jossa alinta mahdollista eläkeikää (63 vuotta) nostettaisiin ainakin 65 vuoteen.

Työelämää koskevien tilastojen ja tutkimusten parissa työskentelevien näkökulmasta katsoen keskustelun pohjana käytetyt tilastot näyttävät ilmeisen riittämättömiltä. Huomiotta ovat jääneet sellaiset keskeiset tilastoaineistot kuten Tilastokeskuksen työvoimatutkimus, joka kertoo ikääntyneiden työllisyyskehityksestä, tai Tilastokeskuksen työolotutkimus, josta saa tietoa ikääntyneiden palkansaajien aikeista myöhentää eläkkeelle siirtymistään tai aikeista työskennellä vielä eläkkeellä ollessaan.

Ikääntyneiden työllisyys kasvanut EU-maista eniten

Suomalaiset ovat jo merkittävästi pidentäneet työssäoloaan: 55-64-vuotiaiden työllisyysasteet ovat nousseet 20 prosenttiyksikköä viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana. Työllisyysasteiden kasvu on ollut Suomessa selvästi nopeampaa kuin EU:ssa keskimäärin (Kuvio 1). Vielä 1990-luvun lopussa Suomen tilanne oli aikalailla samalla tasolla kuin EU27- ja EU15-maissa, mutta vuonna 2008 ikääntyneiden työllisyysaste oli meillä jo 56 prosenttia, kun se muualla EU:ssa oli keskimäärin 46 prosenttia.

Kuvio 1. 55-64-vuotiaiden työllisyysaste Suomessa ja EU-maissa

Lähde: EU Labour Force Surveys, Eurostat

Ikääntyneiden nopeasti kasvaneita työllisyysasteita ei selitä osa-aikaeläke, sillä osa-aikaisia on 55-64-vuotiaista työllisistä vain 17 prosenttia. Esimerkiksi Ruotsissa, Britanniassa ja Norjassa, joissa ikääntyneiden työllisyysasteet ovat Suomea korkeammat, on myös osa-aikaisten osuus ikäryhmässä selvästi suurempi, yli 30 prosenttia.

Työllisyysasteet antavat reaaliaikaisina luotettavamman kuvan ikääntyneiden käyttäytymisestä työmarkkinoilla kuin laskennalliset eläkkeellesiirtymisajan odotteet. Nuo julkisuudessa paljon käytetyt eläkeiän odotteet ovat arvioita siitä, milloin esimerkiksi 25-vuotiaat tai 50-vuotiaat jäävät eläkkeelle. Nuorina tai keski-ikäisinä työkyvyttömyyseläkkeelle päätyvät henkilöt madaltavat varsinkin 25-vuotiaille laskettua odotetta. Työkyvyttömyyseläkkeiden tarkastelu pitäisikin kokonaan irrottaa vanhuuseläkkeelle siirtymistä koskevasta keskustelusta.

Toisaalta vanhuuseläkkeelle siirtyminen ei vielä kuvaa sitä, millaisen työpanoksen ikääntyneet antavat työmarkkinoilla. Suomessa on nopeasti yleistynyt myös jo eläkkeellä olevien työelämään osallistuminen. Kun esimerkiksi vuoden 2004 helmikuussa 65-74-vuotiaita työllisiä oli 19 000, oli heitä tämän vuoden helmikuussa jo 40 000. Maatalousyrittäjiä oli tästä joukosta vain noin neljännes. Tämä eläkeaikainen työnteko ei näy niissä laskelmissa, joita nyt tehdään vanhuuseläkkeelle siirtymisestä eläkerekistereiden avulla. Eläkkeellä työskentely lisää koko väestön työpanosta, ja se tulisi tulevaisuuslaskelmissa myös ottaa huomioon.

Sivun alkuun

Halukkuus jatkaa työssä 63 ikävuoden jälkeen yleistynyt

Tilastokeskuksen työolotutkimuksissa on jo varhain varauduttu tutkimaan palkansaajien näkemyksiä siitä, miten eläkeuudistus vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä ja eläkkeellesiirtymiseensä. Kahdessa isossa haastattelututkimuksessa vuosina 2003 ja 2008 näitä asioita on tutkittu varsin perusteellisesti (Työolotutkimusten kuvaus 1).

Vuonna 2008 yllättävän moni, joka kolmas yli 45-vuotias palkansaaja, arveli eläkeuudistuksen vaikuttavan siihen suuntaan, että hän olisi valmis jatkamaan työssään myös 63 ikävuoden jälkeen (Tarkka kysymys 2). Jatkamishalukkuus on selkeästi lisääntynyt vuodesta 2003, jolloin kysymys esitettiin samanlaisena. Toisin sanoen nyt, kun uudistuksen toimivuudesta on jo näyttöä, innostus työssä jatkamiseen on selvästi lisääntynyt. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Lisääkö eläkeuudistus halukkuutta jatkaa työssä yli 63-vuotiaana?
Vähintään 45-vuotiaat palkansaajat.

Lähde: Työolotutkimukset 2003 ja 2008. Tilastokeskus.

Kysymyksessä on tutkittu myös sitä, kuinka realistisina vastaajat pitävät jatkamismahdollisuuksiaan yhtäältä oman terveytensä kannalta ja toisaalta myös sen suhteen, olisiko työnantaja valmis jatkamaan työsuhdetta. Oman terveyden asettamia rajoituksia epäillään hieman enemmän. Tässä suhteessa on myös selviä ammattikohtaisia eroja.

Kuviossa 3 näkyy, miten vähintään 55-vuotiaat palkansaajat arvioivat eri tekijöiden vaikuttavan omaan jatkamishalukkuuteensa. Oma terveys ja voimavarat vaikuttavat halukkuuteen jatkaa työssä kaikkein eniten. Mielenkiintoista on varsinkin se, että taloudellisen kannustimen eli niin sanotun superkarttuman merkitys on paljon pienempi kuin muiden tekijöiden.

Kuvio 3. Eri tekijöiden vaikutus siihen, että jatkaa työssä yli 63-vuotiaana
Vaikuttaa paljon. Vähintään 55-vuotiaat palkansaajat.

Lähde: Työolotutkimus 2008. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Ketkä haluavat jatkaa työskentelyä 63 ikävuoden jälkeen?

Tulevan kehityksen kannalta on kiinnostavaa, ketkä ovat valmiita jatkamaan työuraansa virallisen eläkkeellepääsyiän jälkeen. Työolotutkimus tarjoaa tähän monia eri näkökulmia. Voidaan tutkia palkansaajien ominaisuuksia kuten sukupuolta, ikää, koulutustaustaa, ammattia ja sosioekonomista asemaa. Voidaan myös pohtia, mitä erilainen asennoituminen työtä kohtaan vaikuttaa tai millainen työ houkuttaa jatkamaan pidempään. Voidaan edelleen miettiä sitä, miten työyhteisötason tekijät vaikuttavat, eli millaiset olosuhteet ovat omiaan lisäämään halukkuutta jatkaa työuraa ja millaiset taas ovat omiaan vähentämään tuota halukkuutta.

Työntekijän omat taustaominaisuudet kertovat taulukon mukaisesti siitä, että halukkuus jatkaa 63 ikävuoden jälkeen on tyypillisempää aivan lähellä eläkeikää oleville (60-64-vuotiaille), ylemmän korkeakouluasteen suorittaneille ja fyysisesti kevyimmissä ammateissa työskenteleville.

Taulukosta voidaan katsoa vielä erikseen sitä, ketkä oman halukkuutensa lisäksi pitävät jatkamista myös mahdollisena, toisin sanoen arvioivat, että työssä jatkamista ei estäisi oma terveystilanne tai työnantajan haluttomuus jatkaa työsuhdetta. Tällöin taustamuuttujien mukaan syntyy suurempia eroja. Ammattiryhmistä erottuvat todennäköisinä jatkajina hallinnollisessa johtotyössä olevat, teknisessä, tieteellisessä tai taiteellisessa työssä olevat sekä kaupallisessa työssä, opetusalan työssä tai terveydenhoitoalan työssä olevat.

Terveydentila epäilyttää eniten rakennusalalla sekä maatalous- ja liikennetyössä työskenteleviä. Työntekijäryhmään kuuluvat erottuvat ylemmistä toimihenkilöistä ryhmänä, jossa on kiinnostusta jatkaa 63 ikävuoden jälkeen, mutta jossa oma terveys todennäköisesti estäisi sen.

Sivun alkuun

Mikä selittää jatkamishalukkuutta?

Aineistossa halukkaimpia jatkamaan töitä 63 ikävuodenkin jälkeen ovat muun muassa ne vastaajat, jotka pitävät työtään tärkeänä ja merkittävänä, ovat tyytyväisiä työtehtäviensä sisältöön ja joille työssä kehittyminen on tärkeää. Kiinnostus jatkaa on keskimääräistä yleisempää myös heillä, jotka osallistuvat oman työnsä suunnitteluun ja joilla työssä viihtymistä lisäävät työn mielenkiintoisuus, aikaansaamisen ja hyödyllisyyden tunne, uusien asioiden oppiminen sekä mahdollisuus toteuttaa itseään.

Monet edellä mainituista työn piirteistä ovat tyypillisiä nimenomaan korkeasti koulutetuille ja ylemmissä toimihenkilöasemissa toimiville palkansaajille. He taas ylipäänsäkin osoittautuvat muita halukkaammiksi jatkamaan 63 ikävuoden jälkeen.

Työtehtävien piirteiden yhteyttä työssäjatkamishaluun ja jatkon mahdollisena pitämiseen 3 tarkasteltiin kuitenkin myös logistisessa regressioanalyysissä. Tällöin vakioitiin vastaajien ikä, sukupuoli, koulutustaso sekä työnantajasektori. Kävi ilmeiseksi, että lähes kaikki edellä luetellut työn piirteet olivat tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä korkeampaan työssä jatkamishalukkuuteen myös taustamuuttujien vakioinnin jälkeen.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vaikka ylemmissä toimihenkilöissä on selvästi enemmän työtehtäviensä sisältöön tyytyväisiä kuin työntekijöiden joukossa, molemmat ryhmät - niin ylemmät toimihenkilöt kuin työntekijätkin - ovat halukkaita jatkamaan töissä 63 ikävuoden jälkeen nimenomaan silloin, jos he ovat tyytyväisiä työtehtäviensä sisältöön.

Vastaavasti muita todennäköisempänä jatkamistaan pitävät ne, joiden työpaikalla on kannustava ilmapiiri ja avoin tiedonvälitys ja joiden työpaikalla eri-ikäisten kykyjä käytetään tasapuolisesti hyväksi, vanhempien työkokemusta arvostetaan ja ikääntyneiden työssä pysymistä edistetään. Myös mahdollisuus käyttää työajan joustoja riittävästi omiin tarpeisiin lisää todennäköisyyttä jatkaa töissä. Kaikki nämä työyhteisötason tekijät ovat tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä työssä jatkamisen haluun ja jatkamisen mahdollisena pitämiseen taustamuuttujien vakioinninkin jälkeen.

Kaikkein epätodennäköisimpänä työssä jatkamistaan 63 ikävuoden jälkeen pitävät ne palkansaajat, jotka kokevat kehittymismahdollisuutensa huonoiksi, joille kiire aiheuttaa työssä paljon haittaavaa rasitusta ja jotka eivät voi pitää riittävästi taukoja työssään tai vaikuttaa työtahtiinsa. Haluttomia jatkamaan löytyy erityisesti myös niiden vastaajien joukosta, joiden työ on henkisesti tai fyysisesti raskasta, samoin kuin heistä, jotka kokevat esimiesten lupaavan johdolle liikaa tai johdon pyrkivän vain säästöihin välittämättä työntekijöistä.

Kaikkein voimakkaimmin työssä jatkamishaluja selittää kuitenkin koettu terveydentila. Terveytensä kohtalaiseksi tai huonoksi kokevien "riski" (odds ratio) lopettaa työnteko viimeistään 63 vuoden iässä on nelinkertainen verrattuna terveytensä hyväksi kokevien vastaavaan riskiin 4.

Sivun alkuun

Eläkkeellä työskentelyyn valmis joka toinen yli 45-vuotias

Työolotutkimuksessa 2008 kysyttiin vähintään 45-vuotiailta myös sitä, voisivatko he harkita työskentelyä vielä eläkkeellä ollessaan. Vastausvaihtoehdoissa annettiin mahdollisuus täsmentää, koskeeko mahdollinen halukkuus kokoaikaista, osa-aikaista vai tilapäistä työskentelyä. Kuvio 4 kertoo, että sellaisten palkansaajien osuus, jotka voisivat hyvinkin harkita eläkkeellä työskentelyä, on erittäin suuri (53 %). Suurin osa tästä olisi toki tilapäistä silloin tällöin työskentelyä (39 %). On kuitenkin aika yllättävää, että yli puolet suomalaisista ikääntyvistä ja ikääntyneistä palkansaajista on varautunut myös eläkeaikaiseen työskentelyyn (ks. taulukko).

Ylemmät toimihenkilömiehet suhtautuvat ajatukseen eläkkeellä työskentelystä kaikkein myönteisimmin: kaksi kolmesta voisi harkita työskentelyä ainakin silloin tällöin. Työntekijämiehistä sen sijaan vain alle puolet voisi harkita asiaa. Naisten keskuudessa erot ovat hieman pienemmät, joskin myös naisista ylemmät toimihenkilöt olisivat muita valmiimpia jatkamaan töitä ainakin jossain muodossa.

Kuvio 4. Voisi harkita työnteon jatkamista vanhuuseläkkeellä
Vähintään 45-vuotiaat palkansaajat.

Lähde: Työolotutkimus 2008. Tilastokeskus.

Halukkuus jatkaa 63 ikävuoden jälkeen tai työskennellä eläkkeellä ollessa. Vähintään 45-vuotiaat

  Haluaa jatkaa
63 jälkeen, %
Haluaa jatkaa
63 jälkeen ja
pitää sitä
mahdollisena, %
Voisi harkita
työskentelyä
eläkkeellä
ollessaan, %
Yhteensä 34 24 53
Sukupuoli      
  Naiset 34 23 51
  Miehet 32 25 55
Ikä      
  45-49 v. 37 25 50
  50-54 v. 29 22 49
  55-59 v. 30 20 53
  60-64 v. 43 35 58
Koulutus      
  Perusaste 37 25 56
  Keskiaste 32 20 49
  Alin korkea aste 32 24 54
  Alempi korkeakouluaste 38 26 57
  Ylempi kk ja tutkijakoul. 42 35 67
Ammatti      
  Tekninen, tieteell. ym työ 37 28 57
  Opetusalan työ 30 26 58
  Terveydenhoitoalan työ 36 26 58
  Sosiaalialan työ 32 20 43
  Hallinnoll. johtotyö 37 30 65
  Toimistotyö 28 22 48
  Kaupallinen työ 39 30 57
  Maataloustyö 30 19 54
  Liikennetyö 24 19 55
  Teollinen työ 31 21 43
  Rakennusalan työ 29 15 45
  Palvelutyö 37 21 54
Sosioekonominen asema      
  Ylemmät toimihenkilöt 33 27 59
  Alemmat toimihenkilöt 34 24 52
  Työntekijät 33 20 48

* Sisältää vastausvaihtoehdot 1)..3). Ks. alaviite 2.
Lähde: Työolotutkimus 2008. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Jatkamishalukkuuteen voidaan vaikuttaa

Tässä esitellyt työllisyystilastot ja työolotutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaisilla palkansaajilla on enenevästi kiinnostusta jatkaa työuraansa varsin pitkään. Työolotutkimuksen aineistolla on ollut mahdollista tutkia yhtäältä sitä, miten jatkamishalukkuus on muuttunut, ja toisaalta sitä, mitkä tekijät ovat yhteydessä tähän halukkuuteen.

Halukkuus jatkaa työssä alimman eläkeiän saavuttamisen jälkeen osoittautuu varsin samanlaiseksi ilmiöksi kuin työtyytyväisyys ylimalkaan: jatkamishalukkuutta selittävät hieman erilaiset asiat kuin sitä, että ei haluta työskennellä yli 63-vuotiaana. Monet työn sisältöön, työssä kehittymiseen, työyhteisön kannustavuuteen ja yleensä työn sisäiseen motivaatioon liittyvät tekijät ovat yhteydessä haluun jatkaa työssä. Sen sijaan sellaiset kielteiset tekijät kuten kiire, työn henkinen ja fyysinen raskaus, työaikojen joustamattomuus sekä oman terveyden ongelmat ovat omiaan vähentämään jatkamishalukkuutta. Nämä tekijät toimivat tavallaan eri ulottuvuudella.

Tulokset viittaavat siihen, että työtä kehittämällä ja työyhteisön toimintaa parantamalla voidaan selkeästi vaikuttaa työurien pidentämiseen. Tärkeää on sisäisen motivaation luominen, jossa uusien asioiden oppimisella ja itsensä toteuttamisella on suuri merkitys. Tämä edellyttää myös väljyyttä työhön ja työntekijälähtöisiä työaikajoustoja.

Oma työ, työorientaatio ja terveys Työyhteisötekijät
Mikä lisää halukkuutta jatkaa työssä Mikä lisää halukkuutta jatkaa työssä?
  • pitää työtään tärkeänä ja merkittävänä
  • työn mielenkiintoisuus
  • pitää työssä kehittymistä tärkeänä
  • aikaansaamisen ja hyödyllisyyden tunne
  • uusien asioiden oppiminen
  • tyytyväisyys työhön
  • tyytyväisyys kehittymismahdollisuuksiin
  • tyytyväisyys ammattitaidon arvostukseen
  • tyytyväisyys työtehtävien sisältöön
  • voi toteuttaa itseään
  • hyvät kehittymismahdollisuudet
  • saa tietoja muutoksista jo suunnitteluvaiheessa
  • tietoja välitetään avoimesti
  • eri ikäisten kykyjä käytetään tasapuolisesti
  • arvostetaan vanhempien työkokemusta
  • on mukana suunnittelemassa töitä
  • näkee työnsä tuloksellisena ja hyödyllisenä
  • tuntee olevansa työyhteisön arvostettu jäsen
  • esimies on innostava
  • ilmapiiri on kannustava
Mikä vähentää halukkuutta jatkaa työssä? Mikä vähentää halukkuutta jatkaa työssä?
  • kiireen haittaavuus
  • huonot työajat
  • huonot työolot
  • työn ruumiillinen raskaus
  • työn henkinen raskaus
  • ei voi pitää riittävästi taukoja
  • ei voi vaikuttaa työtahtiin
  • oma terveys huono
  • niskakivut, univaikeudet, väsymys
  • työtahti on kiristynyt
  • ei edistetä ikääntyvien työssä pysymistä
  • ei saa tukea esimiehiltä
  • ei koskaan saa kiitosta työstään
  • ei kiireen vuoksi ehdi kouluttautua
  • esimiehet lupaavat johdolle ja asiakkaille liikaa
  • johto pyrkii säästöihin välittämättä työntekijöistä
  • esimies kohtelee ikääntyneitä epätasa-arvoisesti

Nämä positiiviset, työmotivaatiota lisäävät tekijät ovat tärkeitä kaikissa palkansaajaryhmissä koulutuksesta tai ammattiasemasta riippumatta. Työn motivaatiotekijät ovat kuitenkin sidoksissa myös työntekijän koulutustasoon ja ammattiin. Tämä osaltaan selittää sitä, miksi ikääntyneiden työllisyysasteet ovat Suomessa kasvaneet niin nopeasti viimeisten 15 vuoden aikana: ikääntyneiden koulutustaso on tuona aikana noussut voimakkaasti (Kuvio 5). Onkin oletettavaa, että työurat pitenevät jo pelkästään koulutustason kohoamisen vuoksi.

Kuvio 5. Työllisten koulutusaste ikäryhmässä 55-64-vuotiaat

Lähde: Työvoimatutkimukset 1995-2008. Tilastokeskus.

Vuoden 2005 eläkeuudistus on ottanut huomioon sen, että eläkkeelle siirtyminen on yksilöllistä. Uudistusta voi pitää onnistuneena juuri siksi, että se sallii eläkkeelle siirtymisen 63-vuotiaana, mutta antaa joustavat mahdollisuudet jatkaa työtä pidempäänkin sekä palata työntekoon vielä eläkkeellä ollessa.

Työolotutkimuksen tulokset viittaavatkin siihen, että monissa ammateissa ja työskentelyolosuhteissa työn henkinen ja fyysinen raskaus on vaatinut veronsa eikä kaikkien terveys enää sallisi työn jatkamista ainakaan 63 ikävuoden jälkeen. Toisaalta tulokset hälventävät uhkakuvia ikääntyvien työpanoksen riittämättömyydestä. Laskelmia tehtäessä olisikin syytä käyttää tilastoaineistoja mahdollisimman monipuolisesti, jotta työvoiman rakennemuutokset ja suomalaisten vahva työorientaatio tulisivat paremmin esille.

_____________
1 Työolotutkimus on Tilastokeskuksen laaja käyntihaastattelututkimus, jonka avulla seurataan työoloja ja niiden muutosta. Työolotutkimus on toteutettu vuosina 1977, 1984, 1990, 1997, 2003 ja 2008. Kunakin tutkimuskertana on haastateltu 3 000-5 700 palkansaajaa. Fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten työympäristökysymysten lisäksi aineistot sisältävät tietoja töiden sisällöstä, työmarkkina-asemista, työehdoista, työhön kohdistuvista arvoista ja arvostuksista sekä työorganisaatiotason tekijöistä. Viimeisin työolotutkimus vuodelta 2008 koostuu 4 392 palkansaajan yli tunnin kestäneistä haastatteluista. Otos työolotutkimukseen on saatu Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta.

2 Kysymys kuului: Eläkeuudistus parantaa pitkään työssä jatkavien eläkettä. Eläkettä kertyy 63 vuoden iästä lähtien suuremmalla prosentilla. Lisääkö tämä halukkuuttanne jatkaa työssä yli 63-vuotiaana? Vastausvaihtoehdot: 1. Kyllä, ja uskon sen olevan mahdollista, 2. Kyllä, mutta terveyteni ei ehkä salli, 3. Kyllä, mutta työnantajani ei ehkä halua minun jatkavan, 4. Ei.

3 Selitettävänä muuttujana dikotomia, eli kahtiajako: 1=haluaa jatkaa 63 ikävuoden jälkeen ja pitää sitä mahdollisena 0=ei halua jatkaa

4 Selitettävänä muuttujana dikotomia 1= Ei halukkuutta jatkaa 63 ikävuoden jälkeen 0= on haluja jatkaa (vaikkei ehkä mahdollista)
______________

 

Kirjallisuutta:

Järnefelt, N. (2010) Education and longer working lives: A longitudinal study on education differences in late exit from working life among older employees in Finland. (Väitöskirjan käsikirjoitus, Jyväskylän yliopisto, julkaistaan Eläketurvakeskuksen Tutkimuksia-sarjassa).

Lehto, A-M. & Sutela, H. (2008). Työolojen kolme vuosikymmentä.Työolotutkimusten tuloksia 1977-2008. Tilastokeskus.

Lehto, A-M. (2004) Pelastusta työssä pysymiseen? Hyvinvointikatsaus 4/2004.

Työ ja terveys Suomessa. Työterveyslaitos 2010.

Väänänen-Tomppo, I., Tuominen, E., Tuominen, K. (2006) Ikääntyvien palkansaajien työolot ja työhön sitoutumisen edellytykset. Teoksessa

Lehto, A.-M., Sutela, H., Miettinen, A. (toim.)

Kaikilla mausteilla. Artikkeleita työolotutkimuksesta. Tilastokeskus. Tutkimuksia 244.


Päivitetty 15.4.2010

Linkkipolku

Olet sivulla: Etusivu > Artikkelit > Tilastokeskuksen työvoimatutkimus ja työolotutkimus osoittavat: Ikääntyvien työpanos on vahvassa kasvussa

Navigointi

Artikkelit

På svenska In English Tulostusversio
Hakemisto| Sivukartta| Palaute| Yhteystiedot
Förstasidan| Home
Etusivu Tilastot Tietoa tilastoista Tiedonkeruut Tuotteet ja palvelut Ajankohtaista Tilastokeskus

Haku

Tilastokeskus
Tilastokeskus PalloVaihde 029 551 1000 PalloYhteystiedot PalloTekijänoikeudet ja käyttöehdot PalloPalaute