Luovaa tuhoa kulttuurialoilla

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Aku Alanen on yliaktuaari Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 1/2011.

Yritykset aloittavat ja lopettavat toimintansa eri aloilla hyvin eri tahtiin. Varsinkin lama-aikoina erot näkyvät. Kulttuurisilla aloilla yrityskannan uusiutuminen on ollut viime vuosina hieman keskimääräistä nopeampaa, erityisesti muotoilupainotteisilla aloilla.
___________________

Tunnettu innovaatioteoreetikko Joseph Schumpeter loi aikanaan paljon siteeratun käsitteen 'luova tuho' pohtiessaan talouskriisien mahdollisia myönteisiä ja kielteisiä puolia. Jotkut yritykset tai toimipaikat kuolevat pois ja tilalle syntyy innovatiivisempia ja tuottavampia yrityksiä, jotka toimivat erilaisella tuote- ja palveluprofiililla.

Schumpeter näki tämän erityisesti lama-aikoina kiihtyvän kierron keskeisenä tekijänä talouden uudistumisessa. Kansantalous voi näin muuttaa rakennettaan. Schumpeter ei uskonut olemassa olevien yritysrakenteiden ja koko talouden kykenevän uudistumaan pelkästään yritysten sisäisenä muutoksena.

Viime aikoina on puhuttu enemmän työntekijöiden työtehtävien muuttumisesta sekä työyksiköiden sisällä että välillä kuin varsinaisesti yrityskannan vaihtumisesta. Silti yrityskannan vaihtumisella on edelleen merkitystä.

Toiminnallisia muutosmittareita

Olen käyttänyt kulttuurialojen yrityskannan muutoksen mittaamiseen lähinnä kolmea perinteistä mittaria:

  1. Kunakin vuonna toimintansa reaalisesti aloittaneiden yritysten suhde yrityskantaan eli aloitussuhde (entry rate).
  2. Toimintansa lopettaneiden yritysten suhde yrityskantaan, jota kutsun lopetussuhteeksi (exit rate).
  3. Turbulenssi, jolla kuvataan aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten summan suhdetta yrityskantaan ko. alalla. Turbulenssin suuruuden kannalta ei ole olennaista, kummasta muodosta on kyse, mutta turbulenssia voi pitää yhtenä luovan tuhon alkeellisena mittarina.

Vielä voidaan mitata ns. nettomuutosta, joka saadaan vähentämällä aloittaneista yrityksistä lopettaneiden määrät.

Tärkeätä on, että yrityksen aloittaminen ja lopettaminen mitataan toiminnallisesti eikä juridis-hallinnollisesti. Kyse on siis yritysten maksamien alv- ja sotu-maksujen alkamisesta tai loppumisesta.

Toki myös nyt käyttämäni aloittamisaste on osin epäaito mittari. Joissakin tapauksissa on kyse vain yrityksen nimen muuttamisesta vaikkapa brändisyistä. Samoin yrityskaupat ja -järjestelyt ovat voineet vaatia uuden yhtiön perustamista, vaikka tosiasialliset toimijat olisivat samoja. Mutta näissäkin tapauksissa on yritykseen ilmaantunut joitain uusia piirteitä.

Epäaitojen tai aitojen uusien yritysten raja on siis veteen piirretty viiva. Tähän artikkeliin laskemissani mittareissa en ole edes yrittänyt rajankäyntiä, koska se vaatisi yksityiskohtaista kunkin yrityksen historian läpikäyntiä ja taustahenkilöiden aiempien työpaikkojen selvittämistä.

Epäaitoina pidettyjen uusien yrityksien osuus kaikista uusista yrityksistä on Suomessa viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa ollut muutaman prosentin luokkaa.

Sivun alkuun

Paljon aloittavia yrittäjiä

Olen valinnut tarkasteltavaksi kolmetoista kulttuurin toimialaa. Ne edustavat kaikki kulttuurin ydintä ja ovat joko kokonaan tai osin tekemisissä suunnittelun, taiteellisen tuotannon tai sisällöntuotannon kanssa. Taiteellisesta painottuneisuudesta huolimatta monilla niistä on luonnollisesti myös kiinteät yhteydet kansantalouden muuhun tuotantoon.

Valitut toimialat jakautuvat aloittamisasteen osalta kolmeen ryhmään (Taulukko 1). Printtikustantaminen ja arkkitehtitoimistot kuuluvat matalimman aloittamisaktiivisuuden ryhmään; aloittamisaste on ollut alle 10 prosentin tasolla viime vuosina. On selvää, että esimerkiksi aikakauslehden kustantaminen vaatii jonkin verran pääomaa, ja vaikka uusia lehtiä koko ajan ilmaantuukin, ne ovat yleensä vanhojen kustantajien uusia kokeiluja.

Taulukko 1. Yritysten aloittamis- ja lopettamisaste 2005–2009 keskimäärin, %

Toimiala Aloittamis-
aste		 Lopettamis-
aste		 Erotus
nettomuutos
Taideliikkeet 11,1 8,3 2,8
Kirjojen kustantaminen 8,2 7,1 1,1
Aikakauslehtien kustantaminen 5,0 5,0 –0,1
Elokuvien, videoiden ja tv-ohjelmien tuotanto 11,8 7,0 4,8
Elokuvien, videoidenja tv-ohjelmien jälkituotanto 10,4 6,2 4,2
Äänitysstudiot, äänitteiden ja musiikin kustannus 12,4 6,4 6,1
Arkkitehtipalvelut 6,8 5,3 1,5
Graafinen muotoilu 18,7 9,6 9,2
Sisustussuunnittelu 21,8 10,3 11,5
Teollinen muotoilu ym. 17,5 7,4 10,1
Valokuvaamot ja muu kuvaustoiminta 13,9 6,6 7,3
Ohjelmatoimistot ja manageripalvelut 15,9 10,7 5,2
Esittävät taiteet 15,0 9,4 5,6

Lähde: Yritysrekisteri. Tilastokeskus

Myös perinteisenä ja konservatiivisena pidetyssä kirjankustantamisessa on tapahtunut uusia avauksia, vaikkapa Siltalan veljesten siirtyminen omaan kustantamoon. Itse asiassa kirjankustantaminen ei lukujen valossa näytäkään mitenkään erityisen pysähtyneeltä savupiipputeollisuudelta.

Vertailun vuoksi laskin vastaavan aloitusasteen muutamille muille aloille. Tähän matalimpaan ryhmään sijoittuvat koko teollisuus-, kuljetus- ja varastointi- sekä kiinteistöalan toimialat keskimäärin. Myös laki- ja kirjanpitopalvelualojen yritykset kuuluivat tähän luokkaan noin 6 prosentin aloitusasteellaan.

Toiseen ryhmään, jossa aloittamisaste on pysytellyt hieman 10 prosentin yläpuolella, kuuluvat kulttuurialoista av-sektori, elokuvien tuotanto ja jälkituotanto sekä taideliikkeet. Kulttuurin ulkopuolisista vertailualoista tähän ryhmään kuuluivat rakentaminen ja vähittäiskauppa sekä mainosala, jolla on matalan aloittamiskynnyksen maine.

Kolmanteen, korkeimpaan ryhmään kuuluvilla aloilla yritysten aloitusaste on 15 prosentin yläpuolella. Aloilla on leimallisesti jotain tekemistä muotoilun kanssa. Viime vuosien innostus muotoiluun ja alan koulutukseen näkyy siis aloitusasteessa. Näitä aloja voidaan kutsua matalan kynnyksen aloiksi jopa kulttuurin talouden yhteydessä. Kaikkein matalin aloituskynnys näyttää olevan sisustussuunnittelussa, jossa aloittaneiden yritysten suhde yrityskantaan on ollut keskimäärin jopa yli 20 prosenttia vuodessa.

Sivun alkuun

Aika paljon lopettaviakin

Aloittamista ei oikeastaan kannata tarkastella ilman vastaavaa lopettamistarkastelua. Valitut toimialat voidaan vastaavasti jaotella kolmeen ryhmään lopettamisasteen mukaan. Korkeimpaan, noin 10 prosentin lopettamisasteen ryhmään kuuluvat osin samat alat kuin aloittaneissakin (Taulukko 1). Korkein lopettamisaste on viime vuosina ollut sisustussuunnittelussa, ohjelmatoimistoissa sekä graafisessa muotoilussa. Muiden alojen vertailuryhmässä majoitus- ja ravintola-alojen sekä vähittäiskaupan lopettamisaste ylitti 10 prosenttia vastaavana aikana.

Keskimmäiseen ryhmään, eli noin 7–8 prosentin lopettamisasteen tasolle, kuuluvat elokuvatuotanto, taideliikkeet sekä kirjojen kustantaminen. Muilta aloilta samalle tasolle lukeutuvat rakentaminen ja mainosala.

Matalimpaan lopettamisryhmään kuuluvilla aloilla lopettamisaste vaihtelee 5–6 prosentin tienoilla. Tähän ryhmään kuuluvat mm. aikakauslehtien kustantaminen, äänitysstudiot ja arkkitehtipalvelut. Vertailuryhmästä matalan lopettamisasteen aloja ovat kuljetus- ja varastointi, kiinteistöalat ja myös teollisuus kokonaisuudessaan. Liike-elämän palveluista lakiasiain ja kirjanpitoaloilla on ollut jopa alle 5 prosentin lopettamisaste viime vuosina.

Sivun alkuun

Muotoilualoilla tapahtuu eniten

Kun verrataan toimialoittain nettomuutosta eli vuotuisen aloittamis- ja lopettamisasteen erotusta, kaikki kolme muotoilualaa ovat kirkkaasti kärjessä (Taulukko 1). Niillä uusien yritysten nettoperustaminen on ollut selvästi aktiivisinta viime vuosina.

Vaatimattominta nettokasvu on puolestaan ollut painetun sanan kustantamisessa ja arkkitehtipalveluissa. Vertailualoista yritysten määrän nettokasvu on ollut keskimäärin jopa alle yhden prosentin luokkaa vähittäiskaupassa, teollisuudessa, kuljetuksessa ja varastoinnissa.

Muotoilualat ovat yhdessä ohjelmatoimistojen kanssa viime vuosina kokeneet myös voimakkaimman turbulenssin (Taulukko 2). Yrityskanta on vaihtunut vauhdikkaimmin. Yritysten määrän nettokasvu ja turbulenssi ovat kohdentuneet suurin piirtein samoille aloille. Luova tuho näyttää siis kohdentuneen erityisesti muotoilun aloille.

Taulukko 2. Turbulenssi toimialoittain 2005–2009 keskimäärin

Toimiala Aloittaneet + lopettaneet
yritykset / yrityskanta
Sisustussuunnittelu 32,1
Graafinen muotoilu 28,3
Ohjelmatoimistot ja manageripalvelut 26,7
Teollinen muotoilu ym. 24,9
Esittävät taiteet 24,5
Valokuvaamot ja muu kuvaustoiminta 20,5
Taideliikkeet 19,4
Äänitysstudiot, äänitteiden ja musiikin kustannus 18,8
Elokuvien, videoiden ja tv-ohjelmien tuotanto 18,7
Elokuvien, videoidenja tv-ohjelmien jälkituotanto 16,6
Kirjojen kustantaminen 15,2
Arkkitehtipalvelut 12,0
Aikakauslehtien kustantaminen 10,0

Lähde: Yritysrekisteri. Tilastokeskus

Sivun alkuun

Lamaa vastaan

Viimeisin talouslama alkaa näkyä tilastoissa vuositasolla vasta 2009 tiedoissa. On kiinnostavaa tarkastella, missä määrin lama näkyy aloittaneiden yritysten määrässä kulttuurisilla aloilla. Toki arviota hieman hämää se, että laman vaikutus alkoi näkyä eri aikoina eri aloilla. Eikä vuodenvaihde välttämättä ole kovin hyvä suhdannetarkastelun erotteluperusta.

Esimerkiksi arkkitehtitoimistoja perustettiin koko vuoden 2009 aikana kaksitoista vähemmän kuin vuonna 2008. Tämä lasku on jatkunut ainakin 2010 vuoden alussa. Toimistojen lopettaminen myös lisääntyi hieman oikeastaan koko vuoden 2009 ajan.

Kuitenkaan muutamilla aloilla, esimerkiksi graafisessa ja teollisessa sekä taideteollisessa muotoilussa, uusien yritysten perustaminen ei vähentynyt (Taulukko 3). Näillä aloilla tapahtui selkeä laman vastainen liike: uusia yrityksiä aloitti vuonna 2009 jopa huomattavasti enemmän kuin 2008.

Taulukko 3. Aloittaneet uudet yritykset 2008–2009

Toimiala 2008 2009 muutos Yrityskanta 2009
Taideliikkeet 43 29 –14 342
Kirjojen kustantaminen 35 40 5 483
Aikakauslehtien kustantaminen 23 7 –16 263
Elokuvien, videoiden ja tv-ohjelmien tuotanto 142 119 –23 1142
Elokuvien, videoiden ja tv-ohjelmien jälkituotanto 6 9 3 73
Äänitysstudiot, äänitteiden ja musiikin kustannus 89 89 0 847
Arkkitehtipalvelut 137 125 –12 2106
Graafinen muotoilu 94 158 64 944
Sisustussuunnittelu 381 165 –216 1332
Teollinen muotoilu ym. 81 164 83 662
Valokuvaamot ja muu kuvaust. 216 176 –40 1534
Ohjelmatoimistot ja manageripalv. 327 169 –158 1592
Esittävät taiteet 118 128 10 947

Lähde: Yritysrekisteri. Tilastokeskus

Sen sijaan sisustussuunnittelussa aloitusten määrä laski kohdealoista eniten sekä suhteellisesti että absoluuttisesti vuoden 2009 aikana. Sisustussuunnittelu vaikuttaa olevan erittäin suhdanneherkkä 'luovan tuhon' ala, koska 2009/2010 vaihteessa uusien yritysten aloittaminen kääntyi taas nousuun. Voi toki kysyä, missä määrin sisustussuunnittelussa on kyse alalle valmistuneiden pakkoyrittäjyydestä, kun vanhojen yritysten inhouse-suunnittelijan tehtäviin pääsy on vaikeata.

Sivun alkuun

Uusien kasvupotentiaalia vaikea selvittää

Käyttämilläni mittareilla ei saa selville uusien kulttuuristen yritysten kasvupotentiaalia. Yritysten empiirisistä kasvututkimuksista tiedämme, että ainakin Suomessa useamman henkilön yhdessä perustamat yritykset kasvavat keskimäärin nopeammin kuin yhden tai ei-päätoimisen henkilön yritykset. Kulttuurialoilla enemmistö yrityksistä kuuluu juuri kahteen jälkimmäiseen lajiin.

Aiempi yrittäjyyskokemus myös lisää kasvupotentiaalia, mutta kulttuurialoilla tätä kokemusta ei ole ainakaan muiden alojen aloittajiin verrattuna. Sen sijaan koulutustaso on usein korkea, mikä usein liitetään kasvupotentiaaliin. Pakkoyrittäjyyden isohko rooli lienee myös kasvupotentiaalin hidastaja kulttuurialoilla.

Tässä käytetyillä mittareilla ei myöskään pääse kovin syvälle kulttuurialojen mahdollisen tuhon ja toisaalta luovuuden ja innovatiivisuuden pohdinnassa. Voidaan toki sanoa, että yrityskanta kulttuurialoilla on uusiutunut keskimäärin aika nopeasti moniin muihin aloihin verrattuna. Syvällisempi arvio vaatii kuitenkin muiden toiminnallisten mittareiden ja laadullisten arvioiden laatimista. Siinä joudutaan pohtimaan enemmän erilaisten yrittäjyyden selitysmallien kuten pakko-, kasvu- ja elämäntapayrittäjyyden roolia.

________________________

Sivun alkuun

Kiistelty teoria

Luovan tuhon ideaan on aikojen kuluessa suhtauduttu hyvinkin eri tavoin. Viime aikoina on entistä kriittisempi asenne ollut vallitseva. Kriisien katsotaan tuhoavan yritysten ja ihmisten verkostoja, inhimillisen ja sosiaalisen pääoman kantaa, ilman että syntyvä uusi kykenee saamaan aikaan lähellekään samaa tasoa kuin tuhoutunut toiminta oli.

Kielteiset kerrannaisvaikutukset muun yhteiskunnan toimintaan voivat olla myös masentavia. Voidaan puhua – kuten 1990-luvun lamassa – jopa kadotetuista sukupolvista, jotka eivät päässeet työelämän alkuun ollenkaan.

Yritysten ja muiden organisaatioiden sisällä ja välillä voi myös uusien luottamus- ja työsuhteiden rakentaminen viedä huomattavasti enemmän energiaa 'uuden luovuuden' hyötyihin nähden. Jos yritysten elon turbulenssi äityy liian voimakkaaksi, yhä suurempi osa väestöstä putoaa kyydistä. Kerrannaisvaikutuksien kautta siitä kärsii koko yhteiskunta.

Sopiiko käsite kulttuurialoille?

Toimiiko luovan tuhon teoria sitten kulttuurisilla aloilla paremmin kuin teknologia-aloilla tai teollisuudessa? Ainakin tuottavuuden osalta suhtaudun epäillen laman luovaan vaikutukseen, koska tehdasteollisuudessa kehitetty tuottavuuden käsite ei ylipäätään oikein sovi kulttuurisille aloille.

Toisaalta kulttuurin ja erityisesti taidekulttuurin kehityksen ytimeen on aina kuulunut turbulenssi. Sitä on näillä aloilla vain tarkasteltu yleensä enemmän sisällöllisenä, laadullisena muutoksena – vaikkapa modernin ja postmodernin välillä – kuin numeroiden kautta.

Erityisesti kulttuurialoille kuuluvassa uuden etsimisessä suoranaisten taloudellisten epäonnistumisten lisäksi monet seikat – vaikkapa henkilökemiat – saattavat mennä ristiin ja etsitään uusia kumppaneita. Kulttuurialoilla särmät ovat tunnetusti teräviä.

Koska kulttuurialoilla sivutoimisuus tai osa-aikaisuus on hyvin yleinen yrittäjämuoto päätoimen ollessa joku muu, ei lama edes välttämättä näy selvästi käyttämissäni luvuissa. Tämä kriittinen näkökulma on tärkeä luovan tuhon idean käyttökelpoisuuden tarkastelussa.
__________________

Sivun alkuun

Pakkoyrittäjiä, kasvuyrittäjiä vai elämäntapayrittäjiä?

Yritysten suuri määrä sinänsä ei ole kovin mielekäs tavoite. Onhan yrittäjien suuri osuus väestöstä usein yhteydessä yhteiskunnan alhaiseen kehitystasoon. Ns. pakkoyrittäjyys voi osaltaan selittää myös kulttuurialojen yrityskannan vaihtuvuutta.

Pakkoyrittäjyydessä joudutaan ryhtymään yrittäjämäiseksi itsensä työllistäjäksi olosuhteiden pakosta ilman omakohtaista halua. Syyt voivat liittyä talouslamaan, yksityistämiseen tai yritysten haluun käyttää mieluummin pieniä alihankkijoita palkkatyöntekijöiden sijaan.

Joillakin kulttuurialoilla pakkoyrittäjyyden rooli voi olla isokin. Vaikka pakko voi joissakin tilanteissa saada aikaan luovia ratkaisuja, se tuskin on otollisin tapa luovuuden tason nostamiseen.

Kasvuyrittäjyys lienee se, mitä meilläkin eniten haetaan ja tarvitaan. Kasvuhakuisuus toiminnan motiivina edellyttää kuitenkin vapaaehtoista eetosta, kasvuhalua.

Joillakin kulttuurialoilla on käytetty elämäntapayrittäjyyden käsitettä; tällöin tavoitteena on vain minimielintason saavuttaminen ilman kasvuhakuisuutta. Elämäntapayrittäjyyttä voi pitää jonkinlaisena välimuotona kasvu- ja pakkoyrittäjyydelle.

Empiiristen kasvututkimusten mukaan yritysten eloonjäämisen kriittisin aika on kolme ensimmäistä toimintavuotta. Runsaat 40 prosenttia lopettaneista on alle kolme vuotta eläneitä yrityksiä. Positiivista on, että Suomessa yritysten keskimääräinen eloonjäämisaste on vuodesta 2003 eteenpäin kasvanut koko ajan laskettuaan siihen asti vuosikaudet.

Tutkimukset kertovat myös, että yrityksen lähteminen kasvuun vaatii pitemmän ajan toimintaa. Keskimäärin kymmenen vuoden toiminnan jälkeen on odotettavissa varsinaista kasvua. Ensin täytyy harjoitella, opetella taitoja ja saada kokemusta.

 

Päivitetty 15.2.2011