Kannatuspohjalla vai karismalla

  1. Historiallisia tuloksia
  2. Maalais- ja työläisperustat ohentuneet
  3. Maatalouden työllisiä vähemmän kuin ulkomaalaistaustaisia työllisiä

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Jouni Kotkavuori on Tieto&trendit-lehden erikoistoimittaja. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 2/2011.

Elinkeinorakenteen muutoksilla voi selittää puolueiden ylä- ja alamäkiä, mutta entistä vaikeammaksi se käy.
__________________

Mielipidemittaukset ennakoivat eduskuntavaaleissa mullistuksia, jollaisia Suomen jähmeässä poliittisessa elämässä on tapahtunut vain kerran 30–40 vuodessa. Vertailukohtaa on haettu jopa vuoden 1945 vaaleista, joissa Suomen Kansan Demokraattiseksi Liitoksi järjestäytynyt äärivasemmisto nousi puoluekartalle sodan jälkeen muuttuneessa poliittisessa tilanteessa. Kuvion 1 tummanpunainen käyrä kertoo puolueen saaneen heti 23,5 prosentin ääniosuuden, joka oli toiseksi suurin Sosiaalidemokraattisen Puolueen (25,1 %) jälkeen.

Kuvio 1. Puolueiden kannatus eduskuntavaaleissa 1945–2007

Lähde: Eduskuntavaalit 2007, Tilastokeskus.
1) Vuoteen 1962 Maalaisliitto, 1966 - 1987 Keskustapuolue. Vuonna 1983 ml. Liberaalinen Kansanpuolue
2) Vuoteen 1987 SKDL; 1987 ml. DEVA
3) Vuonna 1987 ei omana puolueena
4) Vuoteen 1999 Suomen Kristillinen Liitto
5) Vuosina 1962 ja 1966 Suomen Pientalonpoikien Puolue, vuoteen 1995 SMP
6) Vuoteen 1948 Kansallinen Edistyspuolue, vuoteen 1966 Suomen Kansanpuolue
** Vuosina 1948-1972 mukaan lukien Ahvenanmaan maakunnan kaikki äänet

Yhtä suureen kannatuksen SKDL ei sittemmin enää yltänytkään, vaikka pääsi lähelle (23,2 %) vuoden 1958 vaaleissa. Tulos oli sikäli vielä parempi kuin vuoden 1945 vaaleissa, että puolue jakoi suurimman ääniosuuden SDP:n kanssa.

Toinen vertailukohta tuleville vaaleille on Veikko Vennamon voittokulku vuonna 1970. Suomen Maaseudun Puolue sai kaikkien yllätykseksi 10,5 prosenttia äänistä. Erityisesti yllätetyksi tulivat silloin viralliset ennusteet. SMP:n legendaarinen puoluesihteeri Eino Poutiainen pisti jauhot suuhun YLEn tieteellisenä asiantuntijana esiintyneelle sosiaalidemokraattiselle professorille laskeskelemalla tupakkiaskin kylkeen, että puolue saa 18 kansanedustajaa. Käyttöön tulleiden tietokoneiden "roknoosit" näyttivät vain muutamaa kansanedustajaa, mutta Poutiaisen laskelma toteutui.

SMP:n menestys rapisi sitten puolueen eduskuntaryhmän hajoamiseen, mutta Pekka Vennamo nosti puolueen vielä vuonna 1983 suureen vaalivoittoon (9,7 % äänistä ja 17 kansanedustajaa). Veto alkoi kuitenkin hiipua Veikko Vennamon jätettyä politiikan 1980-luvun lopulla. SMP meni taloudellisestikin konkurssiin 1990-luvun puolivälissä, jolloin viimeiseksi puoluesihteeriksi jäänyt Timo Soini perusti tilalle Perussuomalaiset.

Perussuomalaisten kannatus pysytteli yhden prosentin vaiheilla vuoden 2007 vaaleihin, joissa kannatus ponnahti 4,1 prosenttiin. Jos mielipidemittauksiin on uskomista ja niissä perussuomalaisiksi ilmoittautuneet jalkautuvat myös uurnille, Soini lyö nyt Vennamoiden vaalimenestykset kirkkaasti laudalta.

Vielä hurjemmalta poliittinen liikahdus näyttää, jos vertaillaan perussuomalaisten ja sosiaalidemokraattien kannatusta. Kun SMP sai vuonna 1970 hiukan yli 10 prosenttia äänistä, oli SDP:n kannatus 23,4 prosenttia. Ja kun Pekka Vennamo vei puolueen lähes isänsä saavuttamiin kannatuslukuihin vuonna 1983, sosiaalidemokraattien kannatus oli peräti 26,7 prosenttia.

Historiallisia tuloksia

Tämän kevään mielipidemittauksissa SDP:n ja Perussuomalaisten kannatuslukemat ovat pyörineet lähellä toisiaan. Perussuomalaisille 17–18 prosentin kannatuslukemat ovat tietenkin historiallisia, SDP:lle samat lukemat ovat historiallisen alhaisia.

Sodanjälkeisissä eduskuntavaaleissa sosiaalidemokraattien kannatus on jäänyt alle 20 prosentin vain kerran, vuoden 1962 vaaleissa. Silloin puolueen kannatusta söi SDP:stä irrottautunut Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto, johon vuonna 1959 oli liittynyt 13 SDP:n kansanedustajaa. Vuoden 1962 eduskuntavaaleissa TPSL sai 4,4 prosenttia äänistä, mutta vain kaksi sen kansanedustajaa valittiin uudestaan.

Vasemmistopuolueiden yhteenlaskettu kannatus on laskenut tasaiseen tahtiin 1970-luvulta lähtien. Vasemmisto sai lähes puolet (48,3 %) äänistä vuoden 1966 vaaleissa, mikä oli lähes yhtä paljon kuin vasemmiston korkein kannatus, 48,6 prosenttia äänistä vuoden 1945 vaaleissa. Käänne oli kuitenkin jo tapahtunut, mitä ei vielä 1970-luvulla voinut hahmottaa pysyväksi alamäeksi. Vielä vuoden 1975 vaaleissa SDP ja SKDL saivat yhteensä 43,8 prosenttia ja vuoden 1979 vaaleissakin 41,8 prosenttia äänistä, mutta sen jälkeen äärivasemmiston kuihtuminen on ollut nopeata ja viime vuosina demareidenkin taival kivikkoista.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 5.4.2011

Jaa