Miten Suomi nousi köyhyydestä?

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Arto Kokkinen väitteli tohtoriksi yliopistollisessa Eurooppa-instituutissa (EUI) Firenzessä syksyllä 2011 ja työskentelee Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 1/2012.

Suomi on hyötynyt pitkän ajan talouskehityksessään vuorovaikutuksesta Länsi-Euroopan kanssa. Vuorovaikutus ja investoinnit koulutukseen ovat mahdollistaneet jatkuvan, uutta teknologiaa sisältävän tuotantovälineistön käyttöönoton jäljessä tulleessa Suomessa. Nämä tulokset käyvät ilmi tuoreesta väitöskirjasta.
________________________________

Suomen talouskasvun tyypillisin selitys on ollut vientivetoinen teollistuminen. Pieni maa saavuttaa tuotannon mittakaavaetuja erikoistumalla vientituotteiden tuotannossa.

Tällä selitysmallilla on kaikupohjansa, mutta se ei yksin riitä kuvaamaan Suomen kiinnikuromista juuri Länsi-Euroopan keskimääräisiin tulotasoihin. Tuotantoteknologian siirtyminen Suomeen niistä edelläkävijämaista, joiden kanssa vuorovaikutus on ollut suurinta, on syytä ottaa mukaan selitysmalliin.

Yksi harvoista kiinnikurojista

Toisen maailmansodan jälkeen yksi merkittävimmistä tutkimusaiheista taloustieteessä ja taloushistoriassa ovat olleet suuret erot maiden välillä henkeä kohti lasketussa bruttokansantuotteessa sekä kysymys siitä, miksi vain jotkut köyhistä maista ovat kyenneet kuromaan kiinni rikkaiden etumatkan kansalaisten keskimääräisissä tuloissa. Tämä kysymys konkretisoituu kuvioiden 1 ja 2 avulla.

Kuvio 1 kuvaa osaa nykyisistä OECD-maista. Vaaka-akselilla esitetään niiden bkt/asukas -lähtötasot vuonna 1890, pystyakselilla maiden asukasta kohti lasketun bkt:n kasvuasteet vuosina 1890–2000. Kuvio osoittaa lähtötason ja kasvuasteen välillä selvän yhteyden: mitä köyhempi lähtötaso, sitä suurempi pitkän ajan kasvuaste.

Kuvio 1. BKT/asukas, lähtötaso vuonna 1890 ja kasvuaste 1890–2000, osa nykyisistä OECD-maista

Lähde: Maddison, Angus (2010). Historical Statistics of the World Economy: 1–2008 AD, http://www.ggdc.net/MADDISON/oriindex.htm (2010-12-16).

Nopeimpia kiinnikurojia 1800-luvun lopusta vuoteen 2000 ovat olleet Japani, Suomi ja Norja. Sen sijaan, kun tarkastellaan kaikkia maita maailmassa, tällaista yhteyttä ei ole havaittavissa (Kuvio 2, tiedot vuodesta 1960 lähtien).

Kuvio 2. BKT/työntekijä, lähtötaso vuonna 1960 ja kasvuaste 1960–2007

Lähde: Penn World Tables 6.3, Heston, Alan, Summers, Robert ja Aten, Bettina, Penn World Table Version 6.3 (PWT 6.3), Center for International Comparisons of Production, Income and Prices at the University of Pennsylvania, August 2009. http://pwt.econ.upenn.edu/php_site/pwt_index.php (2010-12-08).

Suomi on itse asiassa yksi varsin harvoista alun perin köyhistä maista, jotka ovat onnistuneet kuromaan kiinni johtavien maiden tulotason 1900-luvulla. Sata vuotta sitten Suomi oli köyhä maatalousmaa, jonka asukasta kohti laskettu bkt oli vain puolet ajan johtavien maiden, Iso-Britannian ja USA:n tasosta. Tultaessa 2000-luvun alkupuolelle Suomi on teollistunut, palveluistunut ja muuttunut jälkiteolliseksi informaatioyhteiskunnaksi.

Nykyisin Suomi on kansainvälisissä vertailuissa 15–25 korkeimman tulotason maan joukossa maailmassa. Kuten kuvio 3 osoittaa, samanaikaisesti Suomi on saavuttanut Länsi-Euroopan, EU15:n ja käytännössä myös Ruotsin bkt/asukas-tason vuoden 1990 ostovoimakorjatuissa dollareissa mitattuna. Ruotsi teki itse vastaavanlaisen nousun suhteessa aiemmin teollistuneisiin maihin pääosin jo 1800-luvun jälkipuoliskolta toiseen maailmansotaan mennessä, jatkaen toki kehitystään toisen maailmansodan jälkeen.

Kuvio 3. BKT / asukas 1870 – 2000 vuoden 1990 ostovoimakorjatuissa dollareissa

Länsi-Eur. 12 = Alankomaat, Belgia, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska
EU15 = Länsi-Eur. 12 – (Norja, Sveitsi) + Espanja, Irlanti, Kreikka, Luxemburg, Portugali
Lähteet: Maddison, Angus (2010). Historical Statistics of the World Economy:1–2008 AD, http://www.ggdc.net/MADDISON/oriindex.htm (2010-12-16); EU15:n aineistot 1860–1995: Carreras, Albert ja Tafunell, Xavier, European Union economic growth experience, 1830–2000, kirjassa Explorations in Economic Growth. A Festschrift for Riitta Hjerppe on her 60th Birthday, Sakari Heikkinen ja Jan Luiten van Zanden (toim.), Amsterdam: Aksant Academic Publishers 2004, s. 63–87; 1996–2000 Eurostat tietokanta http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/statistics/search_database (2009-09-09).

Sivun alkuun

Perinteinen selitys ei riitä

Tarkastelen väitöskirjassani, kuinka tällainen kehitys tapahtui maa-alueeltaan laajassa, harvaan asutussa maassa, jota ei voi kuvata rikkaaksi luonnonvaroiltaan. Nykypäivän historioitsijat vertaavat usein 1800-luvun Suomea oman aikamme kehitysmaihin. Vaikka historiallinen ajanjakso on toinen, tämän hetken köyhien maiden kannalta olisi oleellista ymmärtää kiinnikurojamaiden suotuisan taloudellisen kehityksen tekijät.

Aiemmissa tutkimuksissa ensisijainen selitys Suomen pitkän ajan talouskasvulle on ollut vientivetoinen teollistuminen. Pieni maa hyötyy suurempien markkinoiden kysynnästä erikoistumalla tiettyihin teollisuustuotteisiin, saavuttaen näin suurtuotannon mittakaavaetuja. Kiinteään pääomaan investoiminen yhdistetään teollisuuteen ja vientitoimintaan. Vapaakauppa vaikuttaa talouden kehitykseen viennin vauhdittumisen kautta.

Varsinkin teollistumisen ensiaskelissa, Venäjän ja Suomen suuriruhtinaskunnan keskinäisten tullijärjestelyjen aikana ja osittain maailmansotien välissä, perinteisellä selitysmallilla on kaikupohjansa. Toisaalta aineistossa havaittavaan Suomen keskimääräisten tulojen yhdentymiseen 1900-luvulla erityisesti juuri Ruotsin ja EU15:n kanssa, selitysmalli ei anna vastausta.

Palveluihin – kuten vaikkapa liikenteeseen ja logistiikkaan tai rahoitus- ja vakuutustoimintaan – liittyvän kiinteän pääoman teknologinen kehitys on usein sivuutettu. Samaan aikaan talouskehityksen kannalta ensisijaisen teollisuuden työn tuottavuuden kehityksen kanssa edelläkävijämaat ovat edistyneet myös palvelualojen työn tuottavuudessa. Saavuttaakseen edelläkävijöiden keskimääräisen tulotason myös Suomen on täytynyt yltää yksityisten palvelujen työn tuottavuuden kasvuun.

Sivun alkuun

Inhimillinen pääoma toinen päätekijä

Väitöstutkimukseni perusteella pitkän ajan talouskehitys voidaan nähdä seuraavasti:

  • Ensiksi, talouden rakennemuutos on seurausta uusien, aiempaa tuottavampien tuotantoteknologioiden käyttöönotosta sekä vanhoja että uusia tuotteita tuotettaessa.
  • Toiseksi, kunakin aikana uusiin tuotantoteknologioihin perustuva tuotanto kiihdyttää työn tuottavuuden ja asukaskohtaisen bkt:n kasvua käsiteltävässä maassa.
  • Kolmanneksi, uusien teknologioiden käyttöönotto edellyttää työvoiman tietojen ja taitojen, toisin sanoen inhimillisen pääoman kasvua.
  • Neljänneksi, pitkän ajan työn tuottavuuden, bkt:n suhteessa työtunteihin, kasvu edellyttää jatkuvaa maailmalla kehitettyjen tuotantoteknologioiden käyttöönottoa. Kiinnikurojan kannalta tämän edellytyksenä on jatkuva vuorovaikutus tulotasoltaan johtavien maiden kanssa, sillä perässä tuleva köyhä maa ei voi kehittää kaikkea teknologiaa itse.

Tarkastelen tutkimuksessani koulutuksen avulla hankitun inhimillisen pääoman vaikutusta Suomen talouskasvuun muodostamalla inhimilliselle pääomalle empiirisen vastineen samassa kansantalouden tilinpidon kehikossa, missä muut talousteorian keskeiset muuttujat – bkt ja kiinteä pääoma – lasketaan. Tulosten perusteella inhimillinen pääoma on toinen Suomen pitkän ajan kasvun päätekijöistä kiinteän pääoman lisäksi, mikä on uusi empiirinen tulos.

Tuotannon näkökulmasta teknologinen kehitys on sitoutunut tuotantovälineistön eli kiinteään pääoman uusiin, ajan myötä kehitettyihin, entistä tuottavampiin ominaisuuksiin. Kiinteän pääoman ja tuotantoteknologian kehitys on ollut sidoksissa inhimillisen pääoman kasvuun. Vastaavasti kiinteän tuotantovälineistön lisääntyminen ja siihen sitoutunut teknologinen kehitys on luonut kysyntää koulutuksen avulla hankitulle inhimilliselle pääomalle.

Sivun alkuun

Uutta tuotantoteknologiaa edelläkävijöiltä

Mistä perässätulija Suomi on voinut saada maailman mittakaavassa uutta teknologiaa sisältäviä tuotantovälineitä? Todennäköisesti niistä korkeamman tulotason edelläkävijämaista, joiden kanssa sillä on ollut eniten taloudellista vuorovaikutusta. Maan taloudellinen vuorovaikutus kuvautuu tuonti- ja vientitoiminnassa sekä suorissa tytäryhtiöomistuksissa eli suorissa sijoituksissa maan rajojen yli.

Kunakin aikana uutta tuotantoteknologiaa on siirtynyt Suomeen erityisesti tuotantovälineiden, kuten koneiden ja laitteiden tuonnin avulla, sekä edelläkävijämaiden Suomeen perustamissa (tai ostamissa) tytäryhtiöissä. Toinen tapa on suomalaisten yritysten vienti- tai tytäryhtiötoiminnassaan havaitsemat uudet tuotantovälineet, joita yritykset ovat ottaneet käyttöön kotimaassa.

Kuten kuviot 4 ja 5 sekä taulukko 1 osoittavat, ulkomaankauppatietojen ja suorien sijoitusten lähdemaatietojen perusteella tärkeimpiä maita uusien teknologioiden siirtymisen kannalta 1900-luvulla ovat olleet nykyiset EFTA- ja EU15-maat. Ruotsin merkitys erityisesti suorien sijoitusten osalta nousee suurimmaksi. Tämän jälkeen vuorovaikutusmerkityksessä suurimpina seuraavat Iso-Britannia ja Saksa, Alankomaat, Belgia ja Tanska.

Kuvio 4. Tuonti Suomeen maaryhmittäin 1920 – 2000

Kuvio 5. Suomen vienti maaryhmittäin 1920 – 2000

Kuvioiden 4 ja 5 lähteet: Riitta Hjerppe, Suomen ulkomaankaupan tietokanta, alkuperäislähteet: Joustela, Kauko: Suomen Venäjän kauppa autonomian ajan alkupuoliskolla 1809 – 65, Historiallisia tutkimuksia LXII, Helsinki 1963, s. 352 – 353; Suomen taloushistoria 3. Historiallinen tilasto, Kaarina Vattula (toim.), Tammi, Helsinki 1983, pp. 232 – 241; Suomen Virallinen Tilasto. I. Kauppa ja merenkulku Trade and navigation 1856 – 1902; Suomen Virallinen Tilasto. I.A. Ulkomaankauppa 1903 – . Foreign Trade 1903 – .

Taulukko 1. Suorat sijoitukset Suomeen, vuosittainen keskimääräinen osuus ajanjaksolla

19651972 19731990
EFTA + EEC 66,8% 88,1%
EFTA 54,9% 45,1%
– Ruotsi 37,5% 37,4%
– UK 12,4% 7,8%
– Tanska 3,1% 43,0%
– Sveitsi 1,5% 16,0%
EEC 12,0% 15,4%
– BENELUX-maat 11,7% 4,7%
– Saksa 0,3% 3,0%
– Ranska 0,0% 2,8%
Pohjois-Amerikka 20,0% 9,1%
– USA 20,0% 9,0%
Muut 13,2% 2,8%
Yhteensä 100,0% 100,0%

1965–1972:
EFTA (raportoituja suoria sijoituksia) = SWE, UK, DEN, SWI, NOR (0.2%), AUS (0%)
EEC (raportoituja suoria sijoituksia) = NLD, BEL, GER, FRA, LUX (0%), ITA (0%)
1973–1990:
EFTA (raportoituja suoria sijoituksia) = SWE, SWI, AUS (0%), NOR (0%)
EEC (raportoituja suoria sijoituksia) = UK (1973–), NLD (9.2%), BEL (6.7%), DEN (1973–), FRA, GER, LUX (1.1%), ITA (0%)
Lähde: omat laskelmat, lähdetiedot: Suomen Pankki, Maksutasetilastot.

Sivun alkuun

Vuorovaikutusta ulkomaankaupassa

Kuvio 4 osoittaa, että Suomen tuonnista vuosina 1920–2000 suurin osa, keskimäärin 71 prosenttia, on tullut Euroopasta (pois lukien Venäjä/Neuvostoliitto). Uutta teknologiaa sisältävät tuotantovälineet, kuten koneet ja laitteet, sisältyvät näihin lukuihin.

Saksan, Ruotsin ja Iso-Britannian osuus tuonnista oli 38 prosenttia ennen toista maailmansotaa ja 37 prosenttia toisen maailmansodan jälkeen. Kun mukaan lisätään Ranska, Alankomaat, Tanska, Italia, Norja ja Belgia, osuus nousee 56 prosenttiin sekä koko aikajaksolla että toisen maailmansodan jälkeen. Tärkeimpien tuontimaiden ryhmän osuus tuonnista on ollut hämmästyttävän vakaa pitkällä aikavälilläkin.

Vastaavasti Suomen viennistä keskimäärin 72,5 prosenttia on suuntautunut Eurooppaan ilman Venäjää/Neuvostoliittoa (Kuvio 5). Em. Länsi-Euroopan maiden osuus viennistä oli keskimäärin 65 prosenttia vuodessa koko ajanjaksolla ja 58 prosenttia toisen maailmansodan jälkeen.

Neuvostoliiton osuus tuonnista ja viennistä kasvoi sotakorvausten aikana ja 1970-luvulta 1980-luvun alkuun kahden öljykriisin ja kahdenvälisen kauppasopimuksen aikana. Öljykriisien aikaan Suomi toi Neuvostoliitosta aiempaa enemmän öljyä, mikä mahdollisti kahdenvälisessä clearing-kaupassa Suomelle aiempaa suuremman viennin.

Suomi on hyötynyt idänkaupan laajoista vientimarkkinoista. On kuitenkin hyvä huomata, että Suomi ei juuri tuonut Neuvostoliitosta koneita ja laitteita lukuun ottamatta kahta ydinvoimalaa 1970-luvulla.

Sivun alkuun

Tytäryhtiöiden kautta uutta teknologiaa

Suorat sijoitukset eli tytäryhtiöiden perustaminen Suomeen on muodostanut vielä suoraviivaisemman tien uuden tuotantoteknologian käyttöönotolle. Suomessa sijaitseva tytäryhtiö toimii a) joko alihankkijana tuottaen välituotteita emoyhtiölle tai b) tuottaa samoja lopputuotteita emon kanssa. Molemmissa tapauksissa emoyhtiön kannattaa varmistaa tytäryhtiön mahdollisimman tehokas tuotantoprosessi, mikä motivoi emoyhtiön oman tuotantoprosessin teknologisen tason implementointiin tytäryhtiössä.

Suurimmaksi osaksi Suomen kiinnikurominen on tapahtunut 1960-luvun puolivälin jälkeen. Taulukko 1 havainnollistaa maittaiset ja maaryhmittäiset keskimääräiset osuudet suorista sijoituksista Suomeen vuosina 1965–1972 ja 1973–1990, ennen EU-jäsenyyttä. Ylivoimaisesti suurin osa suorista sijoituksista Suomeen on tullut EFTA- ja EEC-alueilta.

Tiedoissa huomion kiinnittää Ruotsi suurimpana yksittäisenä investoijana Suomeen noin 37 prosentin osuudellaan. Tämän lisäksi Euroopan sisältä nousee esiin ulkomaankaupasta tuttuja maita: Iso-Britannia, Alankomaat, Tanska, Ranska ja Saksa. Pohjois-Amerikan osuus on ollut ensimmäisellä jaksolla viidenneksen ja toisella jaksolla kymmenyksen luokkaa.

Suomi liittyi Euroopan vapaakauppajärjestö EFTA:n liitännäisjäseneksi 1961 Finn-EFTA-sopimuksella. EFTA- ja EEC-alueen kokoonpanossa tapahtui merkittävä muutos vuonna 1973, kun Iso-Britannia, Irlanti ja Tanska siirtyivät EEC:n jäseniksi. Samana vuonna EFTA-alue sopi vapaakauppasopimuksen EEC-alueen kanssa. Suomessa tämä astui voimaan vuonna 1974. Taulukko osoittaa EEC-vapaakauppasopimuksen lisänneen Länsi-Euroopan maiden suoria investointeja Suomeen. EU-jäsenyyden myötä vuoden 1995 jälkeen EFTA- ja EU-maiden osuus suorista investoinneista Suomeen on kasvanut entisestään.

Suomen kiinniottokasvun lähtölaukaus tapahtui jo maailmansotien välissä. Valitettavasti taulukoissa esitettyä aiempaa aikaa koskevia tietoja ei ole saatavilla suoraan virallisissa tilastoissa. Tutkimusta Suomessa toimineista ulkomaisista yrityksistä sotien välissä on kuitenkin olemassa. Tänäkin aikana selvästi suurin osa ulkomaisista yrityksistä oli ruotsalaisia (35%). Tämän jälkeen suurimman osuuden muodostivat saksalaiset (18%), norjalaiset (10%), englantilaiset (9%) ja tanskalaiset (8%) yritykset. Amerikkalaistaustaisia yrityksiä oli 5 ja venäläisiä 3 prosenttia. Näin ollen myös Suomessa toimineiden tytäryhtiöiden pääasiallinen omistajatausta on pysynyt hämmästyttävän samanlaisena pitkällä aikavälillä.

Tarkasteltaessa suorien sijoitusten toimialajakaumaa huomion kiinnittää se, että sekä sotien välissä että niiden jälkeen suorat sijoitukset ovat kohdistuneet sekä teolliseen että yksityiseen palvelutuotantoon. Sotien välissä 59 prosenttia ulkomaisista yrityksistä toimi palvelualoilla ja 35 prosenttia teollisuudessa. Vuodesta 1965 vuoteen 1989 vastaavat osuudet olivat 32 ja noin 58 prosenttia. Ulkomaiset investoijat ovat siis huomanneet merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia myös palvelutoimialoilla kuten kotimaisessa kaupassa, liikenteessä ja viestinnässä sekä pankki- ja rahoitustoiminnassa. Näilläkin aloilla käytettävää uutta teknologiaa sisältävää kiinteää pääomaa on epäilemättä otettu käyttöön Suomessa.

Konsernien eri maissa sijaitsevat toimipaikat osallistuvat alihankintaketjussa samojen lopputuotteiden tuottamiseen. Niinpä lopputuotteiden maailmanmarkkinakysynnän (sekä raaka-aineiden ja rahoituksen hinnan) vaihtelu heijastuu samanlaisena toimipaikkoihin. Tämän pitäisi johtaa yhtäläiseen talouden suhdannevaihteluun eri maissa sijaitsevissa toimipaikoissa, mikä taas näkyy kyseisten maiden makrotason suhdannevaihteluiden yhdentymisenä. Tämän mukaisesti keskimääräisen tulotason lisäksi Suomen suhdannevaihtelut ovat yhdentyneet Ruotsin kanssa Finn–EFTA-sopimuksen jälkeen vuosina 1965–2008. Näin on tapahtunut myös EU15-alueen kanssa EFTA–EEC-vapaakauppasopimusten sekä EU-jäsenyyden myötä vuosina 1973–2008.

Sivun alkuun

Kanssakäyminen ja koulutus avainasemassa

Väitöstutkimukseni tulokset esittävät paradigman muutosta uusklassisesta talouskasvun ja tulotasojen yhdentymisen selitysmallista inhimillisen pääoman merkitystä korostavaan teknologian siirtymisen malliin. Siinä tuotantoteknologian kehitys on sitoutunut tuotantovälineistön uusiin, aiempaa tuottavampiin ominaisuuksiin.

Uutta teknologiaa sisältävien tuotantovälineiden jatkuva käyttöönotto ja onnistuneet investoinnit koulutukseen ovat mahdollistaneet Suomen onnistumisen, johtavien länsimaiden etumatkan kiinnikuromisen 1900-luvun alusta 2000-luvulle tultaessa. Ruotsin kanssa yhteinen aiempi historia, siitä seuranneet kulttuuriset, institutionaaliset, kielelliset yhteydet sekä Pohjoismainen yhteistyö, ovat helpottaneet vuorovaikutusta Länsi-Euroopan maiden kanssa ja teknologian siirtymistä Suomeen. Toki Suomella on ollut myös onnea matkassa, vallankin kun otetaan huomioon geopoliittinen sijaintimme.

Samankaltaiset toimet näyttävät edistävän kasvua myös tämän päivän Kiinassa. Kiina on avautunut ulkomaisille suorille investoinneille. Aivan kuten Suomessa 1800-luvulla teollistumisen ensiaskelissa, ulkomaiset yritykset ovat tuoneet mukanaan sekä kiinteän pääoman että avainhenkilöiden inhimillisen pääoman. Esimerkiksi Nokia ja muut matkapuhelinalanvalmistajat ovat avanneet ensin omia tehtaitaan Kiinassa.

Tällä hetkellä Kiina tuottaa jo omia älypuhelimiaan. Vaikka muutos vaikuttaa nopealta talouskasvun suhteen, asukasta kohden lasketun bkt:n nousu kestää pitkään ja edellyttää myös keskimääräisen koulutustason nousua. Suomessa koko työikäisen väestön kouluttaminen kesti noin sata vuotta.

Lähteitä:

Barro, R.J., Sala-i-Martin, X. (1997). Technological Diffusion, Convergence, and Growth, Journal of Economic Growth, vol. 2, 1997:1, 1 – 27.

Barro, R.J., Sala-i-Martin, X. (1999). Economic Growth. The MIT Press, Cambridge, Massachussetts,1999. Luvut 4 – 8..

Benhabib, J., Spiegel, M.M. (2005). Human Capital and Technology Diffusion. Kirjassa Aghion, P., Durlauf, S.N. (Eds.) Handbook of Economic Growth, vol 1A, Elsevier B.V., Amster­dam, The Netherlands, Chapter 13, 936 – 966.

Fellman, S. (2006). Utvidgad hemmamarknad eller språngbräda till Europa? Tidiga finska företagsetableringar i Sverige. Kirjassa Aunesluoma, J. and Fellman, S. (toim.) Från olika till jämlika. Finlands och Sveriges ekonomier på 1900-talet. Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors, 283 – 324.

Hjerppe, R. (2004). Monikansallisten yritysten tulo Suomeen ennen toista maailmansotaa. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 3/2004, 216–238.

Hjerppe, R. (1996). Finland's Historical National Accounts 1860 – 1994: Calculation Methods and Statistical Tables. University of Jyväskylä, Department of History, Suomen historian julkaisuja 24. Jyväskylä.

Kokkinen, A., Jalava, J., Hjerppe, R., Hannikainen, M. (2007). Catching up in Europe: Finland's Convergence with Sweden and the EU15, Scandinavian Economic History Review, 55:2, 153 – 171.

Paavonen, T. (2008). Vapaakauppaintegraation kausi. Suomen suhde Länsi-Euroopan integraatioon FINN-EFTAsta EC-vapaakauppaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Historiallisia Tutkimuksia 235, Helsinki.

___________________________

Sivun alkuun

Tuotantoteknologian kehitystä työn arjessa

Asiapaperien kopiointi on yksinkertainen esimerkki vaikkapa rahoitus- ja vakuutusalan toimipaikoissa tehtävän toimisto- ja myyntityön tehostumisesta koneiden uusien ominaisuuksien myötä.

Aiemmin asiakirjoja tuotettiin useita kappaleita kirjoittamalla niitä käsin. Sitten kalkeeripaperilla pystyttiin tuottamaan ainakin yksi lisäkappale saman tien. Spriin hajuisilla monistuskoneilla syntyi jo enemmän, kun monistaja käänsi kampea.

Valokopiokoneiden käyttöönoton myötä sama myyntitarjous tai sopimus voitiin monistaa jo sadoille henkilöille hetkessä. Tietokoneiden alkuaikoina asiakirja täytyi kuitenkin ensin tulostaa tulostimella. Kiireisissä tilanteissa asiakirja saatettiin faksata asiakkaille. Seuraavan sukupolven koneissa tulostus- ja faksiominaisuudet sisältyivätkin jo kopiokoneeseen. Nykyiset kopiokoneet toimivat myös skannereina.

Yhden kopiokoneen tuottavuus on kasvanut aina uudempien mallien ominaisuuksien myötä. Vastaavasti yhden asiakirjan tuottamiseen tarvittava työajan käyttö on vähentynyt jatkuvasti. Koko talouden tasolla työn tuottavuus – myydyistä tuotteista saadut tulot/tehdyt työtunnit – on kasvanut jatkuvasti kiinteään pääomaan, tässä tapauksessa kopiokoneeseen, liittyvien tuottavampien ominaisuuksien myötä.


Päivitetty 16.3.2012

Jaa