2. Valtaosalla väestöä tulokehitys vaatimatonta vuonna 2011

Asuntokuntien keskimääräinen käytettävissä oleva rahatulo oli 37 320 euroa vuonna 2011. Reaalisesti tämä oli ainoastaan 0,3 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vastaava mediaanitulo oli 29 820 euroa, mikä on 0,4 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2010. Mediaanitulo kuvaa keskivertoasuntokuntien tuloja ja niiden muutoksia luotettavammin kuin keskiarvotulo, koska mediaanitulo ei ole herkkä yksittäisille ääriarvohavainnoille. Etenkin pienemmissä väestöryhmissä yksittäiset äärihavainnot voivat vaikeuttaa keskiarvotuloilla tehtäviä tulovertailuja.

Asuntokuntien ekvivalenttien eli kulutusyksiköllä skaalattujen käytettävissä olevien keskimääräisten rahatulojen mukaan asuntoväestön tulot kasvoivat vuonna 2011 reaalisesti 0,7 prosenttia edellisvuodesta. Vastaavan mediaanitulon mukaan tulojen kasvu oli vain 0,2 prosenttia (kuvio 2).

Kuvio 2. Asuntoväestön tulojen reaaliset vuosimuutokset vuosina 1996–2011, % . Asuntokunnan käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä kohden henkilöiden kesken, keskiarvo ja mediaani.

Kuvio 2. Asuntoväestön tulojen reaaliset vuosimuutokset vuosina 1996–2011, % . Asuntokunnan käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä kohden henkilöiden kesken, keskiarvo ja mediaani.

Hyvätuloisimmalla prosentilla selvästi paras tulokehitys 2011

Seuraavaksi tarkastellaan asuntoväestön reaalisia tulomuutoksia tulokymmenyksittäin. Tulokymmenykset on muodostettu järjestämällä asuntoväestö tulojen mukaan suuruusjärjestykseen, minkä jälkeen väestö on jaettu kymmeneen yhtä suureen ryhmään. Kuhunkin tulokymmenykseen sijoittuu 10 prosenttia väestöstä, mikä oli vuonna 2011 noin 528 200 henkilöä. Tulokymmenysten tulomuutoksia kuvataan asuntokunnan ekvivalentin käytettävissä olevan rahatulon (=käytettävissä oleva rahatulo jaettuna asuntokunnan kulutusyksikköluvulla) keskiarvoilla siten, että asuntokunnan jokaisen jäsenen tuloksi on viety oman asuntokunnan ekvivalentti tulo (=ekvivalentti tulo henkilöiden kesken). Tässä esitetyt tulomuutokset ovat reaalisia, deflaattorina on käytetty Tilastokeskuksen rahanarvokertoimia.

Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä reaalitulojen vuosikasvu oli vuonna 2011 vain pari prosentin kymmenystä. Toiseksi pienituloisimmassa tulokymmenyksessä reaalitulot jopa alenivat prosentin kymmenyksen. Suurituloisimmassa tulokymmenyksessä tulot kasvoivat 2,2 prosenttia. Muissa tulokymmenyksissä keskimääräisten tulojen kasvu oli vaatimaton parin kolmen prosenttikymmenyksen luokkaa.

Kuviossa 3 suurituloisin tulokymmenys on pilkottu kolmeen pienempään fraktiiliin, 90–95 prosenttiin (F90–F95), 95–99 prosenttiin (F95–F99) ja 99–100 prosenttiin (F99–F100) asuntokuntaväestöstä. Fraktiiliin F90–F95 kuului vuonna 2011 runsaat 264 100 henkilöä ja fraktiiliin F95–99 noin 211 300 henkilö. Suurituloisimpaan prosenttiin väestöä (F99–F100) kuului vuonna 2011 runsaat 52 800 henkilöä.

Tulojen kasvu oli selvästi voimakkainta suurituloisimmassa prosentissa (F99–F100) asuntoväestöä, missä reaalitulojen vuosikasvu oli 7 prosenttia vuonna 2011. Vuotta aikaisemmin vastaava tulojen vuosikasvu oli ollut runsaat 12 prosenttia. Fraktiilissa F95–F99 tulojen vuosikasvu oli 0,7 prosenttia, kun se vuotta aikaisemmin oli ollut 3,3. Fraktiilissa F90–F95 tulojen kasvu jäi vuonna 2011 vajaaseen puoleen prosenttiin.

Kuvio 3. Asuntoväestön keskimääräisten reaalitulojen vuosimuutokset tulokymmenyksittäin vuonna 2011. Suurituloisin tulokymmenys jaettu kolmeen osaan. Asuntokunnan käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä kohden henkilöiden kesken, keskiarvo.

Kuvio 3. Asuntoväestön keskimääräisten reaalitulojen vuosimuutokset tulokymmenyksittäin vuonna 2011. Suurituloisin tulokymmenys jaettu kolmeen osaan. Asuntokunnan käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä kohden henkilöiden kesken, keskiarvo.

Asuntoväestön tulot ovat pitemmällä aikavälillä kasvaneet sitä enemmän mitä suurituloisemmasta tulokymmenyksestä on kysymys. Tämä ilmenee hyvin kuviosta 4, missä kuvataan asuntoväestön reaalitulokehitystä vuosien 1995 ja 2011 välillä. Kyseisellä aikavälillä tulojen reaalikasvu oli suurituloisimmassa kymmenyksessä 78 prosenttia. Kaikista hyvätuloisimmassa prosentissa väestöä tulojen kasvu oli selvästi tätäkin ripeämpää ollen 128 prosenttia.

Pienituloisimmassa kymmenesosassa väestöä ekvivalentit tulot olivat vuonna 2011 reaalisesti runsaat 15 prosenttia suuremmat kuin 1990–luvun puolivälissä.

Kuvio 4. Asuntoväestön keskimääräisten reaalitulojen muutokset tulokymmenyksittäin vuosina 1995–2011. Suurituloisin tulokymmenys jaettu kolmeen osaan. Asuntokunnan käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä kohden henkilöiden kesken, keskiarvo.

Kuvio 4. Asuntoväestön keskimääräisten reaalitulojen muutokset tulokymmenyksittäin vuosina 1995–2011. Suurituloisin tulokymmenys jaettu kolmeen osaan. Asuntokunnan käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä kohden henkilöiden kesken, keskiarvo.

Omaisuustulot kasvoivat suotuisasti vuonna 2011

Asuntokunnat saivat palkkatuloja vuonna 2011 keskimäärin 29 900 euroa, mikä on reaalisesti vain puoli prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yrittäjätuloja asuntokunnat saivat keskimäärin 2 500 euroa ja omaisuustuloja 3 770 euroa. Yrittäjätulot kasvoivat vuonna 2011 edellisvuodesta vajaan prosentin ja omaisuustulot lähes 6 prosenttia. Tuotannontekijätuloja (= palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulojen summa) asuntokunnat saivat keskimäärin 36 160 euroa. Reaalisesti tämä oli prosentin enemmän kuin vuonna 2010.

Omaisuustuloja kasvattivat etenkin osinkotulot, joita asuntokunnat saivat vuonna 2011 lähes 10 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Myyntivoittoja asuntokunnat saivat vuonna 2011 noin 4 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Taulukko 2. Asuntokuntien tulot vuonna 2011, sekä tulojen muutokset ja vaikutus käytettävissä olevien rahatulojen muutokseen. Tulot keskimäärin asuntokuntaa kohden, euroa vuodessa

Tulolaji Keskimäärin/asuntokunta vuonna 2011, € Reaalinen vuosimuutos 2011, % Kasvukontribuutio käytettävissä olevan rahatulon muutokseen, % -yksikköä
1. PALKKATULOT 29 902 0,5 0,4
1.1 joista: luontoisedut ja työsuhdeoptiot 404 -1,7 0,0
1.1.1 joista: työsuhdeoptiot 49 8,9 0,0
2. YRITTÄJÄTULOT YHTEENSÄ 2 496 0,9 0,1
2.1. Yrittäjätulot maataloudesta 408 -1,2 0,0
2.2. Yrittäjätulot metsätaloudesta 393 -1,0 0,3
2.3. Yrittäjätulot muusta yrittäjätoiminnasta 1 695 1,9 0,1
3. OMAISUUSTULOT YHTEENSÄ 3 766 5,8 0,6
3.1. Osinkotulot 1 642 9,6 0,4
3.2. Vuokratulot 489 -0,8 0,0
3.3. Myyntivoitot 1 093 3,9 0,1
3.4. Muut omaisuustulot 542 4,6 0,1
4. TUOTANNONTEKIJÄTULOT 36 164 1,0 1,0
5. SAADUT TULONSIIRROT YHTEENSÄ 12 538 -1,4 -0,5
5.1. Sairausajan toimeentuloturva 221 -0,9 0,0
5.2. Toimintarajoitteisuuteen liittyvä tuki 1 519 -2,4 -0,1
5.3. Vanhuuden turva 6 929 2,8 0,5
5.4. Lesken ja muiden omaisten tuki 589 -3,8 -0,1
5.5. Lapsiperheiden etuudet 1 055 -2,9 -0,1
5.6. Työttömyysturva 1 338 -15,3 -0,6
5.7. Asumisen tuet 453 -1,5 0,0
5.8. Opintoetuudet 190 -7,8 0,0
5.9. Muu toimeentuloturva 243 -5,1 0,0
6. BRUTTOTULOT 48 702 0,4 0,5
7. MAKSETUT TULONSIIRROT YHTEENSÄ 11 388 0,6 0,2
8. KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAT RAHATULOT 37 315 0,3 0,3

Maa- ja metsätalouden tulojen määrä keskiarvotulolla mitattuna aleni vuonna 2011 prosentin verran edellisvuodesta. Sen sijaan yrittäjätulot muusta yritystoiminnasta kasvoivat vuonna 2011 edellisvuodesta reaalisesti pari prosenttia.

Asuntokunnat saivat tulonsiirtoja vuonna 2011 keskimäärin 12 540 euroa, mikä oli puolitoista prosenttia vähemmän kuin vuonna 2010. Vielä edellisvuonna saatujen tulonsiirtojen vuosikasvu oli ollut runsaat kaksi prosenttia, ja vuonna 2009 lähes kymmenen prosenttia. Saaduista tulonsiirroista kasvoivat vain vanhuudenturvaan liittyvät etuudet, jotka olivat vuonna 2011 keskiarvolla mitattuna lähes 3 prosenttia suuremmat kuin vuotta aikaisemmin. Saaduista tulonsiirroista eniten vähenivät työttömyyteen liittyvät etuudet, jotka olivat vuonna 2011 reaalisesti runsaat 15 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2010.

Bruttotuloja eli yhteenlaskettuja palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloja sekä tulonsiirtoja asuntokunnat saivat vuonna 2011 keskimäärin 48 700 euroa. Reaalisesti tämä oli vain vajaat puoli prosenttia enemmän kuin vuonna 2010.

Maksettuja tulonsiirtoja asuntokunnat maksoivat vuonna 2011 keskimäärin 11 340 euroa, mikä oli puolisen prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin.


Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pekka Ruotsalainen 09 1734 2610, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Harala Riitta


Päivitetty 14.12.2012

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjaon kokonaistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-3279. 2011, 2. Valtaosalla väestöä tulokehitys vaatimatonta vuonna 2011 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 23.10.2017].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjkt/2011/tjkt_2011_2012-12-14_kat_002_fi.html

Jaa