Pienituloisuus iän, sosioekonomisen aseman, elinvaiheen, työllisyyden ja sukupuolen mukaan

Ikäryhmä

Nuoruus on ikävaihe, jolloin henkilön pienituloisuusriski on suurimmillaan. Asetelmasta 1 näkyy, että 16-24-vuotiaiden ikäryhmässä on ollut pienituloisia selvästi enemmän kuin muissa ikäryhmissä aina 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Melkein joka neljäs 16-24-vuotias oli pienituloinen vuonna 2006. Nuorten pienituloisuus kaksinkertaistui 1990-luvun laman aikana nykyiselle tasolleen. Aikasarja osoittaa, että nuorten pienituloisuus liittyy useimmiten elämänvaiheeseen eikä ole pysyvää, sillä ikäryhmässä 25-49 pienituloisuus on taas suhteellisen matalalla tasolla.

Vähiten pienituloisia (9 %) oli 50-64-vuotiaiden ikäryhmässä. Tämä ikäryhmä on ainoana säästynyt suhteellisen pienituloisuuden kasvulta. Pienituloisuusrajan alittaneiden osuus 65 vuotta täyttäneistä kääntyi kasvuun 1990-luvun lopussa tuloerojen kasvun myötä. Eläkeiässä olevien osalta aikasarjassa näkyy työeläkejärjestelmän kypsyminen, sillä paremman tulotason vuoksi 65-74-vuotiaiden pienituloisuus on selvästi alempi kuin vanhimman ikäryhmän. Vuonna 2006 oli 65-74 -vuotiaista pienituloisia 11 prosenttia ja 75 vuotta täyttäneistä 18 prosenttia.

Asetelma 1.
Pienituloisten henkilöiden osuus (%) ikäryhmistä vuosina 1993-2006.
Pienituloiset: 60% kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista.

  Pienituloisten henkilöiden osuus, % Pieni-
tuloisia,
  1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2006
Kaikki 6,4 6,9 7,2 8,5 8,3 9,8 10,2 11,3 11,2 11,4 11,5 12,2 12,8 12,5 651 800
Henkilön ikä    
-15 5 4 4 6 6 8 9 12 12 12 12 12 11 12 118 200
16-24 15 18 19 23 22 22 23 21 24 24 24 27 26 23 134 100
25-49 5 6 6 7 8 9 8 10 10 10 10 10 11 11 186 000
50-64 4 5 5 6 5 7 8 8 7 7 7 8 9 9 96 600
65-74 4 3 5 5 5 7 7 8 7 9 7 9 12 11 49 700
75- 10 13 10 10 9 11 11 14 14 12 15 18 19 18 67 100
Lapset, alle 18 vuotta 5,0 4,5 4,7 6,0 6,2 8,0 9,1 11,7 11,8 11,7 12,2 12,1 11,5 12,3 135 900
Pienituloisia, 1 000 henkilöä 323 347 362 431 420 501 520 576 576 587 591 629 661 652  
Pienituloisen raja, euroa/kulutusyksikkö 9 120 9 180 9 360 9 590 9 830 10 200 10 520 10 620 10 890 11 250 11 530 12 050 12 500 12 460  
Pienituloisuusrajana käytetty 60% käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaania. Pienituloisuusrajat ovat reaalisena vuoden 2006 rahassa.

Sosioekonominen asema

Asetelmassa 2 kuvataan pienituloisten talouksia sosioekonomisen aseman mukaan. Koska yrittäjä- ja eläkeläistalouksien sisällä tuloerot ovat suuria, ryhmät on tässä tarkastelussa jaoteltu vielä alaryhmiin. Yrittäjät on jaettu alaryhmiin sen mukaan, onko heillä palkattuja työntekijöitä vai ovatko he yksinäisyrittäjiä tai ammatinharjoittajia. Eläkeläistalouksien jaottelu on tehty sen mukaan, mikä oli viitehenkilön sosioekonominen asema ennen eläkkeelle siirtymistä.

Asetelma 2.
Pienituloiset henkilöt kotitalouden viitehenkilön sosioekonomisen ryhmän mukaan vuosina 1990-2006 ja pienituloiset henkilöt vuonna 2006.
Pienituloiset: 60% kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista.

Viitehenkilön Pienituloisten henkilöiden osuus, % Pienituloiset henkilöt vuonna 2006
sosioekonominen ryhmä 1990 1995 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Lukumäärä Rakenne, %
Yrittäjä 11 11 13 15 14 14 13 12 12 64 700 10
     Maatalousyrittäjä 13 8 15 12 14 14 16 12 11 13  900 2
     Työnantajayrittäjä 6 8 7 10 7 9 7 6 7 13  700 2
     Yksinäisyrittäjä 12 16 17 23 20 21 16 18 21 37  200 6
Palkansaaja 2 2 4 4 4 4 3 4 4 134  600 21
Opiskelija 64 57 64 74 74 67 81 84 82 87  400 13
Eläkeläinen 20 7 13 12 11 12 15 17 17 186  800 29
     Eläkkellä oleva maatalousyrittäjä 34 17 22 21 23 22 24 29 24 29  700 5
     Eläkkellä oleva muu yrittäjä 20 6 15 11 10 14 17 13 15 12  700 2
     Eläkkeellä oleva toimihenkilö 5 2 4 3 5 5 6 9 8 38  300 6
     Eläkkeellä oleva työntekijä 20 6 14 14 10 14 19 21 22 89  100 14
     Muu eläkeläinen 51 25 38 36 34 36 35 45 46 17  100 3
Työtön 40 29 55 59 63 58 64 66 66 138  800 21
Muu ammatissa toimimaton 40 26 66 52 64 44 58 67 59 39  400 6
Kaikki 8 7 11 11 11 11 12 13 13 651  800 100

Suurin osa pienituloisista, lähes 70 prosenttia, kuului ammatissa toimimattomien kotitalouksiin. Eläkeläiskotitalouksien edustus pienituloisten joukossa oli merkittävä (29 %), mikä johtuu pienten tulojen lisäksi siitä, että eläkeläistaloudet ovat ryhmänä suuri. Työttömien osuus pienituloisista oli 21 prosenttia ja opiskelijoiden 13 prosenttia vuonna 2006.

Myös pienituloisuusriski, eli pienituloisten osuus kaikista ryhmän talouksissa asuvista henkilöistä, on suurin edellä mainituissa ammatissa toimimattomien ryhmissä. Suurin pienituloisuusriski oli opiskelijatalouksissa, joista 82 prosenttia kuului pienituloisten ryhmään vuonna 2006. Osa opiskelijoiden pienituloisuudesta selittyy sillä, että tulonjakoaineistossa opintolainoja ei katsota tuloiksi. Sitä vastoin opiskelijoiden muilta kotitalouksilta saamat tulonsiirrot (esim. vanhempien antamat avustukset) on kysytty haastattelussa. Työttömien kotitalouksissa asuvista oli määritelmän mukaan pienituloisia 66 prosenttia. Eläkeläisillä pienituloisuusriski oli 17 prosenttia. Eläkeläisten ryhmässä riski joutua pienituloisten joukkoon vaihteli kuitenkin paljon; kahdeksasta prosentista (eläkkeellä oleva toimihenkilö) 46 prosenttiin (muu eläkeläinen).

Noin 21 prosenttia kaikista pienituloisista henkilöistä asui palkansaajataloudessa vuonna 2006. Näinkin korkea osuus selittyy pitkälti ryhmän suurella koolla, sillä pienituloisten osuus kaikista palkansaajakotitalouksissa asuvista henkilöistä oli vain neljä prosenttia. Yrittäjäkotitalouksilla pienituloisuusaste vaihteli työnantajayrittäjien seitsemästä prosentista yksinäisyrittäjien 21 prosenttiin.

Elinvaihe

Asetelmassa 3 on kuvattu pienituloisten henkilöiden osuuksia ja rakennetta kotitalouden elinvaiheen mukaan. Vuonna 2006 yhden hengen talouksissa asuvat muodostivat lukumääräisesti suurimman pienituloisten ryhmän (43 % kaikista pienituloisista). Tämän lisäksi kahden vanhemman lapsiperheissä asuvat muodostivat yli neljänneksen (28 %) pienituloisista lähinnä ryhmän suuren koon vuoksi, sillä pariperheissä asuvien pienituloisuusriski oli keskimääräistä pienempi. Yksinhuoltajien perheissä asuvien osuus pienituloisista oli varsin pieni, noin 10 prosenttia.

Asetelma 3.
Pienituloisten henkilöiden osuus elinvaiheen mukaan vuosina 1990-2006 ja pienituloiset henkilöt vuonna 2006.
Pienituloiset: 60% kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista.

Elinvaihe Pienituloisten henkilöiden osuus, % Pienituloiset henkilöt vuonna 2006
  1990 1995 2000 2002 2003 2004 2005 2006 Lukumäärä Rakenne, %
Yhden hengen taloudet 25 20 25 25 25 28 31 29 277  100 43
Iän mukaan      
     -34 vuotta 25 36 35 42 38 42 44 41 94  100 14
     35-64 vuotta 17 17 24 21 21 21 24 24 98  400 15
     65- vuotta 33 12 20 19 21 25 31 27 84  600 13
Lapsettomat parit 6 5 5 6 6 6 6 6 86  700 13
Viitehenkilön iän mukaan      
     -34 vuotta 6 13 13 17 17 16 15 12 38  100 6
     35-64 vuotta 3 3 3 3 3 4 4 3 24  500 4
     65- vuotta 8 2 3 3 3 4 5 6 24  100 4
Kahden vanhemman lapsiperheet 4 4 9 9 9 9 8 9 179  700 28
Yksinhuoltajataloudet 9 8 22 25 26 27 25 25 66  400 10
Muut taloudet 5 4 6 7 5 7 9 8 41  900 6
Kaikki 8 7 11 11 11 12 13 13 651 800 100

Yhden hengen ja yksinhuoltajatalouksien pienituloisuusriski on ollut yleensä keskimääräistä korkeampi. Alle 35-vuotiaista yksin asuvista peräti 41 prosenttia luokiteltiin vuonna 2006 pienituloisiksi. Myös vanhemmista yksin asuvista henkilöistä useampi kuin joka neljäs oli pienituloinen. Huomiota herättää yksinhuoltajatalouksissa asuvien pienituloisuuden nopea kasvu. Vielä 1990-luvun puolivälissä yksinhuoltajaperheissä asuvista oli pienituloisia vajaa 10 prosenttia, kun vuonna 2006 neljäsosa yksinhuoltajista oli pienituloisia. Myös kahden huoltajan lapsiperheissä oli 1990-luvun alussa ja vielä puolivälissäkin sangen vähän pienituloisia; osuus kuitenkin kasvoi nopeasti 2000-luvulla kaksinkertaiseksi.

Koska pienituloisuusrajat jatkuvasti muuttuvat väestön mediaanitulon muuttuessa, on vaikea muodostaa kuvaa siitä, missä määrin on kyse "köyhien köyhtymisestä" ja missä määrin siitä, että yhä useampi kotitalous jää nopeasti kohoavan pienituloisuusrajan alapuolelle. Kiinteään tulorajaan (jota korotetaan ajan kuluessa vain elinkustannusindeksillä) perustuva tarkastelu kertoo, kuinka tarkastelun lähtötilanteessa määritellyn pienituloisuuden määrä vuosien mittaan muuttuu. Esimerkiksi, kun vuonna 2000 pienituloisuusaste oli 11,3 prosenttia ja pienituloisuuden raja oli nykyrahassa 10 200 euroa, vuonna 2006 kyseisen tulorajan alapuolelle jäi 6,4 prosenttia väestöstä.

Kuviossa 1 tarkastellaan pienituloisuutta vuoteen 2000 sidotulla pienituloisuustulorajalla tietyissä ryhmissä. Tarkasteluun on otettu elinvaiheluokituksesta ryhmät, joissa pienituloisten osuus on keskimääräistä suurempi, eli yhden hengen ja yksinhuoltajien kotitaloudet. Kiinteällä pienituloisuusrajalla tarkasteltuna koko väestön pienituloisuusriski oli lähes puolet vähemmän vuonna 2006 kuin vuonna 1990. Myös yksinhuoltajatalouksien pienituloisuusriski on laskenut vuodesta 1990, vaikka lasku onkin ollut melko vähäistä. Yhden hengen talouksissa pienituloisuusaste on laskenut noin puoleen vuoden 1990 tilanteesta. Yhden hengen kotitalouksissa muutokset pienituloisuudessa vaihtelevat kuitenkin huomattavasti henkilön iän mukaan. Eniten pienituloisten osuus on laskenut yli 64-vuotiaiden yksinasujien ryhmässä, mutta myös 35-64-vuotiaiden pienituloisuus puolittui kiinteällä pienituloisuusrajalla tarkasteltuna. Yleisestä kehityksestä poikkeavan ryhmän muodostaa alle 35-vuotiaiden yhden hengen kotitaloudet, joissa pienituloisuusaste on jopa kasvanut vuodesta 1990.

Kuvio 1.
Pienituloisten henkilöiden osuus kiinteällä, vuoden 2000 mediaanituloon sidotulla tulorajalla vuosina 1990-2006 yhden hengen ja yksinhuoltajien kotitalouksissa

Työllisyys

Työssä käyvän henkilön tulotaso harvoin alittaa pienituloisuusrajan. Kun työssä käyviksi luokitellaan henkilöt, jotka ovat tulonmääräytymisvuoden aikana olleet vähintään kuusi kuukautta työllisiä1, heidän pienituloisuusasteensa (in-work at-risk-of-poverty) on pysytellyt neljän prosentin tasolla koko käytettävissä olevan aikajakson. Työelämän ulkopuolella olleiden työikäisten, mukaan lukien ne, joiden työpanos oli alle 6 kuukautta vuodessa, pienituloisuus sen sijaan on lähes kaksinkertaistunut vuoden 1990 18 prosentista 32 prosenttiin vuonna 2006.

Asetelmassa 4 kuvataan miten pienituloisuus on muuttunut tarkastelujaksolla, kun otetaan huomioon kaikki kotitalouden jäsenet ja heidän osallistumisensa työelämään. Pienituloisuusaste näyttää pysyneen vakaasti noin kolmen prosentin tasolla silloin, kun kotitalouden kaikki työikäiset ovat olleet työmarkkinoilla. Kotitalouksissa, joissa vain osa työikäisistä oli työssä tai yksikään ei ollut työssä, pienituloisuusaste on 2000-luvulla noussut selvästi.

Asetelma 4.
Työssä käyvien työikäisten pienituloisuusaste sekä koko väestön pienituloisuusaste kotitalouden työllisten lukumäärän mukaan.
Pienituloiset: 60% kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista.

  TILASTOVUOSI
  1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006
Työikäiset henkilöt 6,7 7,4 7,0 6,9 7,8 8,1 9,7 9,2 10,7 10,8 11,1 11,2 11,5 11,4 12,0 12,4 12,2
Työlliset työikäiset henkilöt 3,4 3,8 3,3 3,0 2,9 3,1 3,8 3,4 3,8 3,7 4,2 4,1 4,3 4,3 3,8 4,1 4,0
Ei työlliset työikäiset henkilöt 17,9 17,5 15,1 13,6 15,7 16,5 20,3 19,9 24,2 26,0 26,8 26,9 27,6 27,6 30,8 31,9 32,5
   
Kaikki henkilöt 7,9 7,8 7,1 6,4 6,9 7,2 8,5 8,3 9,8 10,2 11,3 11,2 11,4 11,5 12,2 12,8 12,5
Kotitaloudessa ei työllisiä 25,2 21,6 17,9 15,2 15,5 16,6 19,7 19,4 23,7 26,7 27,5 27,2 27,5 27,3 31,3 32,8 31,2
Kotitaloudessa ainakin yksi työllinen... 3,8 4,2 3,6 3,0 3,2 3,4 4,1 3,8 4,5 4,1 5,4 5,4 5,6 5,7 5,2 5,3 5,7
          joista:  
...osa kotitalouden työikäisistä työllisiä 5,0 5,3 4,5 2,9 4,0 4,2 5,1 4,9 6,6 5,7 7,7 8,4 8,6 8,9 8,4 8,5 9,4
...kotitalouden kaikki työikäiset työllisiä 3,2 3,5 2,9 3,1 2,6 2,6 3,2 3,0 2,9 3,0 3,8 3,4 3,5 3,5 3,0 3,2 3,3

Työssä käyvien pienituloisten ja heidän perheenjäsentensä pienituloisuus liittyy kotitalouden rakenteeseen ja kokoon - siis elatustaakan ja ansiotulojen epäsuhtaan, ei niinkään mataliin tulotasoihin sinänsä. Pienituloisuusasteen nousu kotitalouksissa, joiden työikäisistä vain osa on työllisiä, on yhteydessä näiden kotitalouksien koon ja lapsiluvun kasvuun. Keskimääräinen lapsiluku nousi niissä 2000-luvulla yhdestä kahteen lapseen.

Naisten ja miesten pienituloisuus

Hieman yli puolet, 54 prosenttia, kaikista 650 000:sta pienituloisista henkilöistä oli naisia vuonna 2006. Naisten enemmistö pienituloisuusrajan alittaneista on pienentynyt lähes olemattomiin sen seurauksena, että 65 vuotta täyttäneiden naisten pienituloisuus on voimakkaasti vähentynyt. Eräissä elämänvaiheissa naisten pienituloisuus kuitenkin korostuu. Naisten itsenäistyminen miehiä nuorempina lisää yksin asuvien alle 25-vuotiaiden naisten pienituloisuuden näkyvyyttä tilastossa: he ovat tuossa iässä yleensä pienituloisia ja omina kotitalouksina muodostavat pienituloisen talouden. Köyhyysriskille erityisen alttiista yksinhuoltajista yli 85 prosenttia on naisia. Naiset myös elävät pitempään ja altistuvat siten vanhuuden pienituloisuudelle. Ainoastaan työiässä naisten ja miesten osat ovat vaihtuneet: etenkin 35 vuotta täyttäneiden työikäisten miesten pienituloisuus on selvästi yleisempää, keskimäärin kaksi kertaa yleisempää, kuin työikäisten naisten.

Yksin asuvat naiset ja miehet

Pienituloisissa yhden hengen talouksissa naiset ovat viimeisten 17 vuoden aikana olleet enemmistönä (Kuvio 2). Naisten pienituloisuus sijoittuu aivan eri ikävaiheisiin kuin miesten. Noin puolet pienituloisista naisista oli 65 vuotta täyttäneitä. Miehillä pienituloisuus on ollut yleisintä 25-64 -vuotiaana ja ikääntyneiden miesten pienituloisuus on ollut vähäistä. Työikäisten miesten pienituloisuusaste on pitkällä aikavälillä ollut lähes kaksinkertainen vastaavan ikäisiin naisiin verrattuna.

Kuvio 2.
Pienituloisten yhden hengen talouksien jakautuminen sukupuolen ja iän mukaan 1990-2006, prosenttia pienituloisista.
Pienituloiset: 60% kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista.

Vielä 1990-luvun alussa yksin asuvien naisten pienituloisuus oli huomattavasti yleisempää kuin miesten, mutta sukupuoliero näyttää jokseenkin hävinneen 1990-luvun puolivälissä. Eron katoamiseen on eniten vaikuttanut 65 vuotta täyttäneiden naistalouksien pienituloisuusriskin aleneminen. Mutta samalla kun sukupuoliero tasaantui, ikääntyneiden suhteellinen pienituloisuus kääntyi kasvuun kansantalouden selvittyä lamasta ja nousukauden alettua. 1990-luvun puolivälissä 65 vuotta täyttäneiden yhden hengen talouksien pienituloisuusaste oli noin 20 prosenttia, mutta 2000-luvulla se on noussut jo yli 30 prosenttiin. Elinaikaeron takia naisten osuus pienituloisista ikääntyneistä yhden hengen talouksista on yhä kuitenkin peräti kolme neljäsosaa (77%).

Monijäseniset kotitaloudet, pienituloisuus ja sukupuoli

Monijäsenisten kotitalouksien pienituloisuusaste on matala yhden hengen talouksien pienituloisuusasteeseen verrattuna. Yhden hengen talouksista 29 prosenttia oli pienituloisia, mutta kahden hengen talouksien ja lapsiperheiden jäsenistä vain kahdeksan prosenttia vuonna 2006. Pienituloisissa monijäsenisissä talouksissa oli toki väestöä enemmän (375 000 henkilöä) kuin pienituloisissa yhden hengen talouksissa (275 000 henkilöä).

Monijäsenisten kotitalouksien toimeentuloa tarkasteltaessa oletetaan, että kotitalouden jäsenten talouteen hankkimat tulot käytetään tasapuolisesti jäsenten hyväksi. Kaikkien kotitalouden jäsenten tuloasema määräytyy kotitalouden ekvivalenttien tulojen perusteella samaksi. Tilastossa ei ole mahdollista tehdä havaintoja siitä, jakautuvatko kotitalouden saamat tulot tasaisesti sen jäsenten välillä. Tämän vuoksi sukupuolieroja monijäsenisten talouksien pienituloisuudessa ei kannata tarkastella. Seuraavassa tarkastellaan kuitenkin sitä, kuinka suuret pienituloisuusriskit vallitsevat talouksissa sen mukaan, onko kotitalouden tulonhankinnasta suurimmassa vastuussa oleva henkilö mies vai nainen. Kaikkien yksinhuoltajatalouksien pienituloisuusaste on jo edellä esitetty asetelmassa 3. Kuviossa 3 ilmenevä vuosivaihtelu voi johtua otosaineiston pienehköön havaintomäärään liittyvästä satunnaisvaihtelusta.

Valtaosa yksinhuoltajista on naisia ja pienituloisten joukossa naisten osuus vielä korostuu: yksinhuoltajanaisten talouksiin kuuluu 83 prosenttia kaikista yksinhuoltajatalouksien jäsenistä, mutta 92 prosenttia pienituloisten yksinhuoltajatalouksien jäsenistä.

Koska naisten tulotaso on selvästi miesten tulotasoa heikompi, ei ole yllättävää, että talouksien pienituloisuusriski on korkea naisen ollessa suurituloisin kotitalouden jäsen. Tämä pätee, vaikka yksinhuoltajat jätettäisiin tarkastelun ulkopuolelle (Kuvio 3). Nainen on viitehenkilö noin joka neljännessä monijäsenisistä talouksista. Huomattakoon, että henkilön luokittuminen viitehenkilöksi ei tarkoita sitä, etteikö muillakin kotitalouden jäsenillä olisi tuloja. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista tarkastella yksityiskohtaisesti talouksien sisäisiä tuloeroja.

Kuvio 3,
Pienituloisuusaste monihenkisissä kotitalouksissa viitehenkilön sukupuolen mukaan, yksinhuoltajataloudet erikseen.
Pienituloiset: 60% kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista.

Lue myös:
Pienituloisuus eri mittareilla vuonna 2006
Pienituloisuus ja koettu taloudellinen ahdinko

Viitteet:

1 Luokittelussa on käytetty sosioekonomisen aseman luokitusta, jonka mukaan henkilö on luokiteltu työlliseksi, mikäli hän on tulonmääräytymisvuoden aikana toiminut vähintään kuusi kuukautta koko- tai osa-aikaisena palkansaajana, yrittäjänä tai yrittäjäperheenjäsenenä, palkalliset sairaslomat mukaan lukien. Eurostatin verkkosivuillaan julkaisema indikaattori on muodostettu samankaltaisella luokituksella, mutta rajana on käytetty seitsemää kuukautta.


Päivitetty 16.5.2008

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. 2006, Pienituloisuus iän, sosioekonomisen aseman, elinvaiheen, työllisyyden ja sukupuolen mukaan . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 20.4.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2006/tjt_2006_2008-05-16_kat_004.html