Tulonjakotilaston menetelmäseloste 2006

Julkaisun tiedot perustuvat vuosittain kerättävään otosaineistoon, joka sisältää yksityiskohtaista tietoa kotitalouksien ja henkilöiden tuloista ja muista taloudelliseen toimeentuloon vaikuttavista tekijöistä. Aineistossa on lisäksi runsaasti haastattelu- ja rekisteritietoihin perustuvia luokittelutietoja.

1.1. Tiedonkeruu

Perustiedot kerätään yhdistämällä kotitalouksilta haastattelemalla kerättyjä tietoja ja rekisteritietoja. Pääosa kotitalouksien luokittelutiedoista sekä ne tulotiedot, joita ei ole saatu rekistereistä, on kerätty haastattelemalla.

Haastattelut

Haastatteluista on vastannut Tilastokeskuksen haastatteluorganisaatio. Haastattelut on tehty tietokoneavusteisesti Blaise-lomakeohjelmiston avulla. Tietokoneavusteiseen haastatteluun siirryttiin vuoden 1993 tulonjakotilastossa. Haastattelu tehdään haastateltavan valinnan mukaan joko suomeksi tai ruotsiksi.

Haastattelut tehdään nykyään valtaosin puhelinhaastatteluina. Käyntihaastatteluja oli I paneelissa 3,6 % ja II paneelissa 1,9 %.

Vuodesta 2003 alkaen tulonjakotilaston tiedonkeruun yhteydessä kerätään myös eurooppalaisessa tulo- ja elinolotutkimuksessa (EU-SILC) tarvittavat tiedot1. Haastatteluosuuden keskimääräinen kesto vuoden 2006 tutkimuksessa oli noin 22 minuuttia.

Rekisterit

Suuri osa tutkimuksen tiedoista saadaan hallinnollisista rekistereistä ja tilastorekistereistä. Tulonjakotilaston rekisterilähteitä ovat:

- Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmä ja Tilastokeskuksen Suomen väestöä koskeva tietokanta

- Verohallituksen verotietokanta

- Kansaneläkelaitoksen eläkevakuutus- , sairausvakuutuskorvaus- ja kuntoutusrekisteri, opintotukirekisteri sekä asumistukirekisteri

- Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (Stakes) toimeentulotukirekisteri

- Eläketurvakeskuksen eläketapahtumarekisteri

- Tilastokeskuksen tutkintorekisteri

- Valtiokonttorin sotilasvammakorvausjärjestelmän tietokanta

- Koulutusrahaston tiedostot

- Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen maatilarekisteri

- Tilastokeskuksen yritysrekisteri

1.2. Perusjoukko, otanta, kato ja painotus

1.2.1 Perusjoukko

Tilaston kohdeperusjoukon muodostavat Suomessa vakinaisesti asuvat yksityiskotitaloudet eli ns. kotitalousväestö. Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät
- osoitteettomat,
- laitosväestö (esimerkiksi pitkäaikaisesti vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa tai sairaaloissa asuvat),
- pysyvästi ulkomailla asuvat, ja myös yli vuoden tilapäisesti ulkomailla oleskelevat, jos heidän Suomessa asuva kotitaloutensa katsoo, että henkilö ei viitevuonna kuulunut kyseiseen kotitalouteen.
- turvapaikanhakijat ja tilapäisesti Suomessa asuvat.

Varusmiehet luetaan tilaston perusjoukkoon kuuluviksi. Kuhunkin kotitalouteen kuuluvat henkilöt määritettiin haastattelun perusteella tilastovuoden lopun (31.12.2006) tilanteen mukaan.

1.2.2 Otannan periaatteet

Tulonjakotilasto perustuu kiertävään paneeliotokseen, missä sama kotitalous on mukana otoksessa kahtena peräkkäisenä vuotena. Noin puolet otoksesta on uusia, ensimmäistä kertaa tutkimuksessa mukana olevia kotitalouksia (I tutkimuskerta). Noin puolet lopulliseen otokseen tulleista kotitalouksista oli mukana jo vuoden 2005 tutkimuksessa (II tutkimuskerta).

Tulonjakotilaston otanta-asetelma on kaksivaiheinen ositettu otanta. Ensimmäisessä vaiheessa on muodostettu ns. master-otos poimimalla Tilastokeskuksen väestöä koskevista tietokannoista systemaattisella otannalla 50 000 vähintään 16 vuotta täyttänyttä kohdehenkilöä. Vuoden 2003 aineistosta lähtien ikäraja on ollut kuusitoista vuotta aiempien tulonjakotilastojen viidentoista vuoden sijaan. Tähän päädyttiin sovitettaessa kansallisen tulonjakotilaston ja uuden, Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin edellyttämän tulo- ja elinolotutkimuksen (EU-SILC) toteuttamiskäytäntöjä. Otokseen poimittujen henkilöiden kanssa samassa asuntokunnassa asuvat yhdistettiin kohdehenkilöihin kotipaikkatunnuksen avulla. Otannan ensimmäisessä vaiheessa kotitalouden todennäköisyys sisältyä otokseen on suoraan verrannollinen 16 vuotta täyttäneiden jäsenten lukumäärään asuntokunnassa.

Toisessa vaiheessa on poimittu ositteittain varsinainen tulonjakotilaston otos master-otoksesta. Ositteet on muodostettu edellisen vuoden verotietojen perusteella. Vuoden 2003 aineistosta lähtien ositteet on määritelty master-otoksen kohdehenkilön kotitalouden sosioekonomisen ryhmän ja tuloluokan (valtionveronalaiset tulot) mukaan, kun aiemmin luokittelu tehtiin kohdehenkilön mukaan. Kotitalouden yhteenlasketut palkka-, yrittäjä-, eläke- sekä muut tulot (keskinäinen vertailu) sekä kotitalouden jäsenien sosioekonomiset ryhmät ovat ositteiden muodostuksen pohjana. Käytännössä kotitalouden ryhmä on melko usein sama kuin suurituloisimman ryhmä, mutta muodostussäännöt aiheuttavat tähän myös poikkeuksia (esim. aviopareilla henkilön yrittäjyys priorisoidaan, vaikka puoliso olisi suurempituloinen). Ositeluokittelun muutos perustuu otanta-asetelmilla tehtyihin testeihin, joissa todettiin kotitalouteen perustuvan luokittelun olevan estimoinnin kannalta tehokkaamman kuin henkilöön perustuvan. Ositteita oli yhteensä 13. Verorekisterin tietojen perusteella muodostetut sosioekonomiset ryhmät olivat palkansaajat, maatalousyrittäjät, muut yrittäjät, eläkeläiset ja muut.

1.2.3 Tietoa otoksesta, vastanneista, kadosta ja ylipeitosta

Tietoja vuoden 2006 tulonjakotilaston ensimmäisen tutkimuskerran otoksesta ja kadosta ositteittain on esitetty taulukossa 1. Ositteiden määrittelyssä on otettu huomioon tulonjakotutkimuksen erityistarpeet. Yrittäjillä ja suurituloisilla oli muita väestöryhmiä suurempi todennäköisyys sisältyä otokseen. Ositteen sisällä kunkin kotitalouden sisältymistodennäköisyys riippuu osituskriteerien ohella 16 vuotta täyttäneiden jäsenten lukumäärästä. Poimintaluokassa oleva numero kuvaa tuloluokkaa, esimerkiksi palkansaajat (ositteet 1-4) on jaettu valtionveronalaisten tulojen mukaan neljään luokkaan.

Taulukko 1.
Vuoden 2006 tulonjakotilaston I tutkimuskerran brutto-otoksen jakautuminen ositteittain sekä otostietoa vuodelta 2005

  Vuosi 2006   Vuosi 2005    
Osite Master-otoksen Brutto-otos Hyväksyttyjä Kato Ylipeitto Brutto-otos, Kato, Master-otoksen Brutto-otos Hyväksyttyjä
  koko   kotitalouksia     % % koko   kotitalouksia
Palkansaajat 1 10 278 1 008 689 309 10 13,4 16,7 10 105 1 007 748
Palkansaajat 2 9 021 897 678 215 4 12,0 11,6 9 089 898 690
Palkansaajat 3 7 615 840 648 187 5 11,2 10,1 7 699 841 649
Palkansaajat 4 3 545 747 553 185 9 10,0 10,0 3 687 749 555
Yrittäjät 1 1 970 699 514 180 5 9,3 9,8 1 799 697 505
Yrittäjät 2 934 504 377 122 5 6,7 6,6 932 502 361
Maanviljelijät 1 1 365 561 461 96 4 7,5 5,2 1 383 560 445
Maanviljelijät 2 699 438 384 52 2 5,8 2,8 805 437 365
Eläkeläiset 1 6 513 585 413 140 32 7,8 7,6 6 559 584 413
Eläkeläiset 2 4 470 576 444 114 18 7,7 6,2 4 238 572 440
Muut 1 2 292 396 229 162 5 5,3 8,8 2 344 397 243
Muut 2 267 198 144 52 2 2,6 2,8 347 204 122
Ei verotietueita 153 51 15 33 3 0,7 1,8 163 52 28
                     
Yhteensä 48 969 7 500 5 549 1 847 104 100,0 100,0 49 150 7 500 5 564

Otoskoosta, vastanneista, kadosta sekä ylipeitosta koko otoksessa on esitetty tietoja taulukossa 2. Otoskoko oli yhteensä 13 064 kotitaloutta, joista osa paljastui haastateltaessa kohdeperusjoukkoon kuulumattomiksi. Tällaisia ylipeittotapauksia ovat esimerkiksi kotitaloudet, joiden kohdehenkilö on muuttanut pysyvästi ulkomaille tai laitokseen tai kuollut. Ylipeiton poistamisen jälkeen otoskooksi tuli 12 898 taloutta.

Ensimmäistä kertaa osallistuvilla vastauskato oli 25,0 prosenttia. Toista kertaa osallistuvien kato oli 7,8 prosenttia. Toisen tutkimuskerran kato on taulukossa laskettu ehdolla, että kotitalous osallistui tutkimukseen ensimmäisenä vuonna. Ensimmäisellä haastattelukerralla kadoksi jääneet kotitaloudet eivät tulonjakotilastossa ole mukana tutkimuksessa toisella haastattelukerralla. Toisen tutkimuskerran kato paneelin alusta lähtien oli 30,9 prosenttia. Ensimmäisen ja toisen tutkimuskerran kokonaiskato ottaen huomioon toisen tutkimuskerran kadon paneelin alusta lähtien oli 27,9 prosenttia. Saatujen vastausten lukumäärä oli I tutkimuskerralla 5 549 kotitaloutta ja II tutkimuskerralla 5 075 kotitaloutta. Yhteensä vastanneiden lukumäärä oli 10 624 kotitaloutta. Näissä kotitalouksissa oli kaikkiaan 27 454 henkilöä.

Taulukko 2.
Vuoden 2006 tulonjakotilaston otoskoko ja vastauskato

Tulonjakotilasto 2006 Koko otos I tutkimuskerta II tutkimuskerta
Brutto-otos, kotitalouksia 13 064 7 500 5 564
- Ylipeitto 166 104 62
= Netto-otos 12 898 7 396 5 502
- Kato 2 274 1 847 427
- josta: kieltäytyneitä 1 528 1 232 296
- josta: ei tavoitettu 675 556 119
- josta: muu syy 71 59 12
Hyväksyttyjä kotitalouksia 10 624 5 549 5 075
Nettokato, % (kato/netto-otos) 17,6 25,0 7,8

Taulukossa 3 on tarkastelu kadon jakautumista poimintaluokittain ensimmäisellä tutkimuskerralla vuosina 1997-2006. Katoprosentit on laskettu otostasolla, painottamattomista luvuista. Yleisellä tasolla tarkasteltuna kato ei ole noussut vuonna 2006 ollenkaan edellisvuoden selkeään kasvuun verrattuna. Huomionarvoista on vähiten ansaitsevien palkansaajien ryhmän kadon kasvu sekä parantunut yrittäjien ja maanviljelijöiden katotilanne. Vuoden 1998 muita vuosia selvästi korkeammat katoluvut selittyvät tulonjakotilaston yhteydessä tuolloin tehdyllä varallisuustutkimuksella. On huomattava, että vuodesta 2003 lähtien käytetty luokittelu pohjautuu kohdehenkilön kotitalouteen eikä kohdehenkilöön, ja hankalasti luokiteltaviin kolmeen viimeiseen ryhmään on jäänyt selkeästi vähemmän havaintoja kuin aikaisempina vuosina. Tästä syystä kadon vaihtelu näkyy voimakkaammin näissä ryhmissä, jotka muutenkin ovat hyvin heterogeenisia.

Kadon vaikutusta tuloksiin on pyritty pienentämään asetelmapainojen kalibroinnilla (ks. jakso 1.2.4).

Taulukko 3.
Nettokato (%) otostasolla tulonjakotilaston I paneelissa vuosina 1997-2006

Osite 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006
Palkansaajat 1 17,6 31,1 19,4 15,7 17,8 18,2 20,0 24,5 25,2 31,0
Palkansaajat 2 17,7 29,5 20,3 16,7 20,5 15,9 19,0 21,1 22,4 24,1
Palkansaajat 3 15,0 31,1 18,6 15,3 17,9 18,6 17,9 18,8 22,6 22,4
Palkansaajat 4 18,7 30,0 19,5 16,9 18,1 21,5 22,2 22,3 25,1 25,1
Yrittäjät 1 23,2 39,4 19,5 20,1 18,2 19,9 22,5 22,8 27,0 25,9
Yrittäjät 2 21,4 31,2 22,8 18,8 20,8 17,3 22,0 22,2 27,8 24,4
Maanviljelijät 1 16,5 23,4 13,9 11,1 11,2 12,8 13,0 14,8 19,8 17,2
Maanviljelijät 2 14,1 23,8 15,8 11,8 8,7 9,2 8,7 11,0 15,5 11,9
Eläkeläiset 1 23,7 37,6 23,2 20,7 21,3 17,5 23,0 21,8 25,2 25,3
Eläkeläiset 2 22,0 35,1 23,3 17,0 19,3 16,9 22,3 19,0 21,8 20,4
Muut 1 19,5 34,3 20,8 19,7 20,1 18,4 34,4 29,9 38,0 41,4
Muut 2 24,5 31,2 22,1 15,2 20,7 18,1 29,1 29,4 39,3 26,5
Ei verotietueita 19,2 32,3 23,5 18,0 15,2 25,0 50,0 62,0 44,0 68,8
                     
Yhteensä 19,1 31,8 19,9 16,8 18,0 17,4 20,6 21,4 24,9 25,0

1.2.4 Painotus

Hyväksytysti osallistuneet kotitaloudet ja henkilöt saavat painon, jolla niiden tiedot korotetaan edustamaan perusjoukon tietoja.

Kotitalouksille on aluksi muodostettu asetelmapainot käyttäen hyväksi kunkin kotitalouden todennäköisyyttä sisältyä otokseen. Tämän jälkeen hyväksytyn otoksen asetelmapainoille on tehty ns. katokorjaus kertomalla ne poimintaluokittain hyväksytysti vastanneiden osuuden käänteisluvulla. Nämä otostason tietojen perusteella katokorjatut painot on tämän jälkeen kalibroitu CALMAR-makrolla vastaamaan perusjoukon keskeisiä tunnettuja reunajakaumia. Tällä menettelyllä pyritään pienentämään kadon vinouden aiheuttamaa harhaa ja tuottamaan mahdollisimman tarkkoja estimaatteja tärkeimmille tulomuuttujille.

Vuoden 2006 aineiston painojen kalibroinnissa on käytetty seuraavia tietoja:

- alue (maakuntajako, jossa Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu erikseen ja tilastollinen kuntaryhmitys)

- asuntokunnan koko

- jäsenten ikä- ja sukupuoliryhmät

- keskeisten tuloerien kokonaissummat: palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot, työttömyyspäivärahat (peruspäiväraha ja työmarkkinatuki, ansiosidonnainen osuus), eläkkeet, asunto- ja opintolainojen korot; tulonsaajien lukumäärät (työttömyyspäivärahat, palkkatulot, eläketulot).

Kohdeperusjoukkoon kuulumattoman väestön (ns. laitosväestön) osuus on poistettu kalibroinnissa käytetyistä tulosummista ja tulonsaajien lukumääristä.

1.3 Tietojen laatu

Koska tulonjakotilasto perustuu otantaan, sen tuloksiin sisältyy otannasta aiheutuvaa satunnaisvaihtelua. Tämän takia otoskoon asettamat rajoitukset on aina otettava huomioon tuloksia tarkasteltaessa. Taulukoissa ei ole julkaistu tulotietoja, mikäli ryhmään on otoksessa tullut vähemmän kuin 30 kotitaloutta tai tulonsaajakohtaisissa taulukoissa vähemmän kuin 30 tulonsaajaa. Desiiliryhmien ja tuloluokkien rakennetta kuvaavissa taulukoissa on lukumäärät merkitty sulkuihin, mikäli ryhmään on otoksessa tullut vähemmän kuin 10 havaintoa.

Otostutkimuksissa ilmenevän satunnaisvaihtelun suuruutta voidaan arvioida keskivirheen avulla. Keskivirheen suuruuteen vaikuttavat otoskoko ja perusjoukon varianssi eli muuttujan arvojen vaihtelu. Ryhmissä, joissa otokseen on tullut vähän havaintoja, keskivirhe saattaa olla suuri ja tulokset sen vuoksi epävarmoja.

Keskivirheen avulla voidaan tutkimuksen kullekin tulosluvulle laskea luottamusväli, jolla perusjoukon todellinen arvo on tietyllä luotettavuustasolla. Esimerkiksi käytettävissä olevien tulojen kotitalouskohtaisen keskiarvon estimaatti vuonna 2006 oli 34 975 euroa ja suhteellinen keskivirhe 0,91 prosenttia. Suhteellinen keskivirhe eli variaatiokerroin kuvaa keskivirheen prosentuaalista osuutta keskiarvosta. Tulosten tarkkuutta voidaan kuvata myös luottamusvälillä, joka kertoo, mille välille todellinen keskiarvo tietyllä luottamustasolla (esim. 95 %) sijoittuu käytetyn aineiston perusteella. Vuoden 2006 aineistolla käytettävissä olevien tulojen keskiarvo on 95 prosentin todennäköisyydellä välillä 34 353-35 596 euroa vuodessa.

Liitetaulukossa 18 on esitetty eräiden kotitalouskohtaisten ja liitetaulukoissa 19-24 henkilökohtaisten tulomuuttujien keskiarvojen suhteellisia keskivirheitä kotitalouden sosioekonomisen aseman mukaan. Muita keskivirhelaskelmia voi tiedustella kohdassa 9 mainituilta yhteyshenkilöiltä.

Henkilökohtaisia taulukoita ja tuloksia tarkasteltaessa on huomattava, että kotitalouspohjainen otanta-asetelma voi aiheuttaa harhaa hajontalukuihin. Harha syntyy kotitalouksien jäsenten välisestä sisäkorrelaatiosta, jonka vaikutusta useimmat tilasto-ohjelmistot eivät kykene poistamaan. Sen vuoksi luotettavuustarkastelut tehdään Tilastokeskuksessa otanta-asetelman huomioon ottavalla ohjelmistolla.

Tulosten laatuun vaikuttavat satunnaisvaihtelun lisäksi vastaamatta jättäminen, vastaajien kielteinen asennoituminen, osittainen kieltäytyminen ja unohtaminen sekä aineiston käsittelyvirheet. Osa näistä virhelähteistä voi tuottaa systemaattisia virheitä.

Tulonjakotilaston vastauskadosta (yksikkökato) on kerrottu kohdassa 1.2.3. Vastauskadon lisäksi tulosten laatuun vaikuttavat eri haastattelukysymyksiin liittyvä osittaiskato (eräkato) sekä mittausvirheet. Ongelma koskee lähinnä haastatteluilla kerättäviä tuloeriä, joiden osuus on vajaat 10 prosenttia kaikista tuloista. Erityisen huomattavaa osittaiskatoa on korkotulotiedon puuttuminen osasta haastatteluaineistoa. Tällaisia korkotuloja ovat lähdeverolain alaiset korkotulot. Korkotulotietojen puuttumista on osittain korjattu tilastollisin menetelmin ("hot deck"-imputoinnilla). Korkotulojen kysymystekniikkaa muutettiin vuoden 2005 tiedonkeruussa, mikä paransi korkotulojen peittävyyttä.

Kielteisestä asennoitumisesta tai osittaisesta kieltäytymisestä johtuvia systemaattisia virheitä voidaan arvioida kokonaistason tulosten tietojen perusteella vertaamalla niitä muiden tilastojen vastaaviin tietoihin. Vertailuja tehdään vuosittain ja niitä voi tiedustella kohdassa Lisätietoja mainituilta yhteyshenkilöiltä.

Aineiston käsittelyvirheiden vähentämiseksi on suoritettu sekä koneellisia että muita tarkistuksia. Tarkistuksilla on pyritty vähentämään virheellisten haastattelutietojen ja atk-kirjoitusvirheiden määrää sekä varmistamaan haastattelu- ja rekisteritietojen keskinäinen loogisuus. Tietokoneavusteisen haastattelun käyttäminen pienentää osaltaan merkintävirheiden määrää. Haastattelutietojen lisäksi on korjattu myös rekisteritiedoissa havaittuja puutteita ja virheitä.

Tulonjakotilaston SVT-julkaisun mukainen laatuseloste on luettavissa osoitteessa http://tilastokeskus.fi/tulonjakotilasto.

1.4 Tietojen vertailukelpoisuus

1.4.1 Aikaisemmat tulonjakotilastot

Tulokäsite

Tulonjakotilaston 2006 tulokäsitteet eivät kaikilta osin vastaa aikaisempien vuosien julkaisujen tulokäsitteitä. Merkittävin vertailtavuuteen vaikuttava muutos on laskennallisen asuntotulon laskentatavan muuttuminen. Myös kotitalouksien välisten tulonsiirtojen ja metsänmyyntitulojen muodostamiseen on tehty muutoksia. Tulokäsitteen muutokset on huomioitu laskemalla aikasarjat taaksepäin vuosille 1993-2005.

Asuntotulon laskentamenetelmää on uudistettu ottamalla huomioon toisaalta yhtenäiset käytännöt muiden Tilastokeskuksen tilastojen (erityisesti kulutustutkimus ja kansantalouden tilinpito) kanssa ja toisaalta EU:n tulo- ja elinolotutkimusta (EU-SILC) koskevan asetuksen vaatimukset. Tulonjakotilastossa asuntotulo lasketaan edelleen laskennallisen bruttovuokran (vastaavanlaisen asunnon markkinavuokra) ja tätä laskennallista vuokraa vastaavien todellisten asumiskustannusten erotuksena omistusasujille (omaisuustuloa) ja toiselta kotitaloudelta käypää vuokraa halvemmalla tai ilmaiseksi asuntonsa vuokranneille (saatu tulonsiirto).

Tärkeimmät asuntotulon laskentamenetelmän muutokset ovat laskennallisten bruttovuokrien laskentatason tarkentuminen alueellisesti ja poistojen käsittely. Bruttovuokrat lasketaan yhä ositusmenetelmällä, mutta ositteet on nyt muodostettu kunnittain ja suurimmissa kaupungeissa myös osa-alueittain, kun aiemmin aluejakona oli vain kaksijakoinen kaupunkimaiset kunnat/muut kunnat. Uudella tavalla lasketussa asuntotulossa ei vähennetä enää laskennallisia poistoja, minkä vuoksi erityisesti omakotitalossa asuvien tulotaso nousee muita enemmän. Poistot oli aiemmin vähennetty vain omakotiasujilta.

Asuntotulon uusi laskentamenetelmä tuottaa korkeampia tulotasoja ja muuttaa tulonsaajien järjestystä tulojakaumassa. Uuden menetelmän mukainen asuntotulo nostaa keskimääräisiä käytettävissä olevia tuloja noin 500 eurolla. Tulonjakoindikaattoreiden taso ja tuloerojen muutos pysyvät lähes ennallaan sillä esimerkiksi Gini-kertoimen tasossa muutos on 0-0,1 prosenttiyksikköä. Uusi laskentamenetelmä lisää pienituloisten määrää ja osuutta, kun rajaksi määritellään 60 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta.

Tarkempia tietoja asuntotulon laskentamenetelmän muutoksesta ja sen vaikutuksista voi tiedustella Tilastokeskuksesta (yhteystiedot vuosijulkaisun luvussa 9).

Kotitalouksien välisiin saatuihin tulonsiirtoihin ei vuoden 2006 tulonjakotilastossa lasketa enää kotitalouden saamia raha- tai muita lahjoja. Syynä on yhtenäisyys EU:n tulo- ja elinolotutkimuksen (EU-SILC) tulokäsitteen kanssa. Uusi laskentatapa vähentää kotitalouksien keskimääräisiä käytettävissä olevia tuloja noin 150 euroa kotitaloutta kohti.

Vuonna 2006 siirryttiin metsätulojen verotuksessa kokonaan myyntituloihin pohjautuvaan verotukseen. Tämän vuoksi metsätulojen käsittely on muuttunut myös tulonjakotilastossa. Metsätalouden tulot perustuvat nyt kokonaan verotietoihin puunmyyntituloista eikä täydentäviä tietoja enää kysytä haastattelussa. Metsätalouden kustannukset arvioidaan prosenttiosuutena metsän myyntituloista, kun ne aiemmin laskettiin haastattelutietoihin perustuvalla regressiomallilla.

Tulonjakotilaston tulokäsitteen vertailtavuutta heikentää myös vuoden 2005 osinkoverouudistus, jossa luovuttiin yhtiöveron hyvityksestä. Ennen verouudistusta yhtiöveron hyvitys luettiin tuloksi osinko-, tuotannontekijä- ja bruttotuloihin. Koska yhtiöveron hyvitys sisältyi myös maksettuihin tulonsiirtoihin, verouudistuksella ei kuitenkaan ole vaikutusta käytettävissä olevan tulon vertailtavuuteen. Asetelmien aikasarjoihin verouudistuksesta johtuvat muutokset on korjattu vuosille 1993-2004. Edellisen kerran tulonjakotilaston tulokäsitteisiin tehtiin suurempia muutoksia vuoden 2000 tulonjakotilastossa, jolloin tulonjakotilaston tulokäsitettä muutettiin vastaamaan paremmin kansainvälisiä suosituksia2. Näitä muutoksia on selitetty tarkemmin vuoden 2000 tulonjakotilaston menetelmäkuvauksessa.

Tulonjakotilaston tulokäsite poikkeaa edelleen kansainvälisistä suosituksista jonkin verran. Tärkein ero on realisoitujen hallussapitovoittojen käsittely. Tulonjakotilastossa veronalaiset luovutusvoitot ovat omaisuustuloa, kun suositusten mukaan niitä ei pitäisi laskea mukaan käytettävissä olevaan tuloon.

Aiempina vuosina oleellisia vertailukelpoisuuteen vaikuttavia muutoksia on tehty vuosina 1995 ja 1993. Yksityiskohtaisempia tietoja vuosien 1993 ja 1995 muutoksista on aiemmissa tulonjakotilaston julkaisuissa. Lisäksi vuoden 1996 tulonjakotilaston tiedot ovat teknisen virheen vuoksi virheellisiä. Vuosien 1997-2006 tulonjakotilastoissa esiintyvät vuotta 1996 koskevat tiedot ovat korjattuja.

Tämän julkaisun aikasarjatiedoissa tulokäsitettä on yhdenmukaistettu siten, että valtaosa tulokäsitteessä vuosina 1993, 1995, 2000, 2005 ja 2006 tapahtuneista muutoksista on kyetty ottamaan huomioon. Merkittävin vertailukelpoisuutta heikentävä tuloerä on laskennallinen asuntotulo Asuntotulo on kuitenkin laskettu uudella tavalla vuosille 1993-2005.

Luokitukset ja menetelmät

Tulonjakotilastoissa on vuodesta 2002 lähtien käytetty suuralueluokitusta (NUTS 2), joka on 11.7.2003 voimaan tulleen suosituksen mukainen.

Vuoden 2002 tulonjakotilastosta lähtien on tilastossa ollut käytössä uudistetut kulutusyksiköt. Aiemmin käytetyn OECD-asteikon asemesta on tulonjakotilastossa otettu käyttöön ns. muunnettu OECD-asteikko. Muutoksella on merkittävä vaikutus erityisesti eri väestöryhmien sijoittumiseen tulojakaumassa. Tulonjakotilaston vuosijulkaisujen 2002-2006 liitetaulukoissa esitettäviä kulutusyksiköiden keskimäärätietoja ei siis voi verrata vuoden 2001 ja sitä vanhemmissa vuosijulkaisuissa esiintyviin vastaaviin tietoihin.

Samalla liitetaulukoissa on luovuttu kotitalouspainotuksista tulokymmenysten (desiiliryhmien) muodostamisessa. Julkaisussa käytetään vain yhtä tulokymmenysten muodostamistapaa, jossa perusjoukon henkilöt jaetaan kymmeneen yhtä suureen luokkaan (ns. henkilöpainotus). Aiemmin liitetaulukoissa käytettiin pääasiassa tulokymmenyksiä, joissa kotitaloudet jaettiin kymmeneen yhtä suureen luokkaan.

Asteikkovaihdoksen ja kotitalouspainotuksesta luopumisen seurauksena vuosijulkaisun liitetaulukot 2, 14, 15, 16 ja 17 eivät ole lainkaan vertailukelpoisia ennen vuotta 2002 julkaistuihin liitetaulukoihin.

Tilastokeskuksessa on valmiudet muokata aikaisemmin julkaistuja tietoja nykyisen esittämistavan mukaisiksi ajassa taaksepäin aina vuoteen 1990. Niitä voi tarvittaessa tiedustella kohdassa Lisätietoja mainituilta yhteyshenkilöiltä.

1.4.2 Tulonjaon kokonaistilasto

Hallinnollisista rekistereistä koottu tulonjaon kokonaistilasto kuvaa asuntokuntien (rekisterikotitalouksien) vuosituloja ja niiden jakautumista erityisesti aluenäkökulmasta. Tilastossa kuvataan käytettävissä olevien rahatulojen määrää ja muodostumista eri tulolähteistä koko väestön kattavan aineiston perusteella. Tulonjaon kokonaistilaston tilastoyksikkö on asuntokunta (ns. rekisterikotitalous), joka poikkeaa hieman tulonjakotilaston kotitalouskäsitteestä.

Tulonjaon kokonaistilaston tulokäsite perustuu vain rekisteritietoihin. Se ei sisällä laskennallisia tuloeriä eikä eräitä tuloja, joista saadaan tietoa vain haastattelemalla. Tärkein laskennallinen tuloerä on asuntotulo omasta asunnosta. Tärkeimmät henkilörekistereistä puuttuvat tuloerät ovat lähdeveron alaiset korkotulot ja kotitalouksien väliset tulonsiirrot (mm. saatu elatusapu).

Tulonjaon kokonaistilaston käsitteet esimerkiksi tulojen osalta eivät täysin täytä kansainvälisiä suosituksia. Tilastojen tiedot saattavat erota myös otanta- ja tuotantomenetelmistä johtuvista syistä.

1.4.3 Kulutustutkimus

Tulonjakotilaston ja kulutustutkimuksen (aikaisemmin kotitaloustiedustelu) välillä ei ole merkittäviä käsitteellisiä eroja. Molemmat noudattavat kansainvälisten suositusten mukaista käytettävissä olevan tulon määrittelyä.

Kulutustutkimuksen tulokäsite perustuu pääasiassa rekisteritietoihin eikä sisällä eräitä tuloja, joista saadaan tietoa vain haastattelemalla. Tärkeimpiä tällaisia tuloeriä ovat lähdeveron alaiset korkotulot ja kotitalouksien väliset tulonsiirrot (mm. saatu elatusapu).

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi tilastojen tiedot saattavat erota otanta- ja tuotantomenetelmistä johtuvista syistä.

1.4.4 Veronalaiset tulot

Verotustietoihin perustuvasta veronalaiset tulot -tilastosta (aikaisemmin tulo- ja varallisuustilasto) saadaan tiedot luonnollisten henkilöiden veronalaisista tuloista, vähennyksistä ja veroista. Tilaston kuvaama ilmiöalue on suppeampi kuin tulonjakotilaston. Veronalaiset tulot -tilastosta ei saada kotitalouskohtaisia tietoja, vaan tilastoyksikkö on tulonsaaja tai aviopari. Sen ulkopuolelle jää myös osa kotitalouksien saamista yrittäjä- ja omaisuustuloista (mm. lähdeveron alaiset korkotulot) sekä tulonsiirroista (mm. osa kansaneläkkeistä sekä tapaturmavahinkoturvaan perustuvista etuuksista, sotilasvammalakiin perustuvat eläkkeet, asumistuet, toimeentulotuki sekä lapsilisät).

1.4.5 Kansantalouden tilinpito

Tulonjakotilasto kuvaa kotitaloussektorin tuloja ja tulonsiirtoja ja on siten kansantalouden tilinpidon kotitaloussektorin tulo- ja tulonkäyttötilin laajennus. Verrattaessa tulonjakotilaston koko maan tulosummia kansantalouden tilinpidon tulo- ja tulonkäyttötilin eriin on otettava huomioon erot sektorin rajaamisessa, eräissä määritelmissä ja tilastojen laatimismenetelmässä. Erojen johdosta kansantalouden tilinpidon ja tulonjakotilaston luvut esimerkiksi kotitalouksien käytettävissä olevan tulon vuosimuutoksista saattavat erota tuntuvastikin toisistaan.

Tulonjakotilaston perusjoukon muodostavat yksityiset kotitaloudet. Kansantalouden tilinpidossa kotitaloussektoriin luetaan myös ns. laitostaloudet. Vuonna 2003 kansantalouden tilinpidon aikasarjoja tarkistettiin takautuvasti siten, että kotitaloussektoriin luetaan myös asunto-osakeyhtiöt siltä osin kuin kotitaloudet ovat asunto-osakkeiden omistajia (eli suurimmalta osin).

Tulonjakotilaston tiedot kerätään kotitalouskohtaisesti, kun taas kansantalouden tilinpidon tuloerät saadaan summatietoina eri lähteistä. Tulonjakotilaston summatiedot jäävät pienemmiksi mm. siksi, että kotitalouksille ei voida kohdistaa kuolinpesien tuloja.

Haastatteluilla kerättävien tulotietojen peittävyyttä voi tulonjakotilastossa heikentää myös tietojenkeruumenetelmään liittyvä osittaiskato. Poikkeuksellisen huomattavaa osittaiskato on korkotuloissa.

Tulonjakotilaston ja kansantalouden tilinpidon välillä on mm. seuraavia käsitteellisiä eroja: Kansantalouden tilinpidon toimintaylijäämä ja sekatulo ovat laajempi käsite kuin yrittäjätulot. Tähän erään sisältyvät sekatulo vuokraustoiminnasta ja toimintaylijäämä asuntojen omistuksesta, kun taas tulonjakotilastossa vuokratulot ja laskennallinen asuntotulo omistusasunnoista luetaan omaisuustuloihin.

Kansantalouden tilinpidossa tuloiksi luetaan myös omatoimisen rakentamisen arvo (sekatulossa), tulo omaan käyttöön tuotetuista tuotteista (sekatulossa) ja vakuutuksenottajien omaisuustulo eli laskennallinen tulo henki- ja eläkevakuutuksesta (omaisuustuloissa). Vuonna 2006 kansantalouden tilinpidon aikasarjoja tarkistettiin takautuvasti siten, että myös metsien nettokasvu luetaan kotitalouksien tuloksi (sekatuloa). Menoiksi luetaan kulutusluottojen korot osittain (omaisuusmenoissa) ja maanvuokrat. Kansantalouden tilinpidossa kotitalouksien tuloksi lasketaan myös talletuksiin liittyvät ns. FISIM-korkotulot (epäsuorasti mitattujen välillisten rahoituspalvelujen osuus talletuskoroista). Tulonjakotilastoon tämä erä ei sisälly.

Realisoidut veronalaiset luovutusvoitot luetaan tulonjakotilastossa omaisuustuloksi. Työsuhdeoptioista saatu tulo luetaan palkkatuloksi. Sekä optioista että luovutusvoitoista maksetut verot sisältyvät maksettuihin tulonsiirtoihin. Kansantalouden tilinpidossa luovutusvoitot ja optiotulot eivät sisälly kotitalouksien tuloihin vaan ne tulkitaan hallussapitovoitoiksi. Niistä maksetut verot sen sijaan sisältyvät kotitaloussektorin maksamiin veroihin.

Maksettuihin tulonsiirtoihin luetaan kansantalouden tilinpidossa myös tulonsiirrot voittoa tavoittelemattomille yhteisöille, tulonsiirrot ulkomaille, vapaaehtoiset eläkevakuutusmaksut ja vapaaehtoiset maksut sairaus-, hautaus- ja eroavustuskassoille. Nämä erät eivät sisälly tulonjakotilastoon.

Kansantalouden tilinpito ei sisällä kotitalouksien välisiä tulonsiirtoja. Tulonjakotilastossa ovat mukana kotitalouksien väliset saadut tulonsiirrot ja maksetuista tulonsiirroista elatusmaksut ja toistuvaisavustukset.

Tulonjakotilaston ja kansantalouden tilinpidon välillä on mm. seuraavia ajoitukseen liittyviä eroja: Maksetut tuloverot kirjataan kansantalouden tilinpidossa kassaperusteisina, mutta ajoituskorjattuina ja muut välittömät verot kassaperusteisina, kun tulonjakotilastossa verotiedot kirjataan maksuunpanoperusteisina. Veronpalautusten ja jälkikannon ajoittumisessa tapahtuvat muutokset voivat aiheuttaa eroa kotitaloussektorin käytettävissä olevan tulon vuosimuutoksessa kansantalouden tilinpidon ja tulonjakotilaston välillä.

Metsänmyyntitulot ajoittuvat kansantalouden tilinpidossa hakkuuajan mukaan, kun taas tulonjakotilastossa maksun saantihetken perusteella.

Viitteet:

1 Eurooppalainen tulo- ja elinolotutkimus tehdään EU:n komission puitelain (1177/2003) nojalla kaikissa EU:n jäsenmaissa. Jäsenmaiden kesken on yhteisesti sovittu mitä tietoja kerätään ja toimitetaan yhteisön tilastovirastolle Eurostatille.

2 Expert Group on Household Income Statistics, The Canberra Group: Final Report and Recommendations. Statistics Canada, Ottawa, 2002.


Päivitetty 16.5.2008

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. 2006, Tulonjakotilaston menetelmäseloste 2006 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.11.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2006/tjt_2006_2008-05-16_men_001.html