4. Pienituloisuus

4.1 Pienituloisuus 1990 - 2007

Pienituloisiin kotitalouksiin kuului vuonna 2007 noin 707 000 henkilöä eli 13,5 prosenttia väestöstä. Pienituloisista noin 150 000 oli alle 18-vuotiaita lapsia. Lapsiköyhyys eli pienituloisiin talouksiin kuuluvien alle 18-vuotiaiden osuus kaikista alle 18-vuotiaista oli 13,8 prosenttia. (Kuvio 4.1, taulukko 4.2.)

Pienituloisuusaste nousi edellisestä vuodesta prosenttiyksikön ja pienituloisten henkilöiden määrä kasvoi 55 000:lla.Vuonna 2006 lapsiköyhyys oli 12,3 prosenttia.

Kuvio 4.1 Yleinen pienituloisuusaste ja lapsiköyhyys vuosina 1990 - 2007

Kuvio 4.1 Yleinen pienituloisuusaste ja lapsiköyhyys vuosina 1990 - 2007

Pienituloisuus määritellään kotitalouksien kulutusyksikköä kohti lasketun käytettävissä olevan vuositulon perusteella : talous luokitellaan pienituloiseksi, jos sen tulot ovat jääneet vähäisemmiksi kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien tulojen mediaanista. Tällä tavoin määritelty pienituloisuuden yläraja oli noin 13 100 euroa yhden henkilön kotitaloudessa vuonna 2007. Erikokoisten kotitalouksien pienituloisuusrajoja esitetään taulukossa 4.1.

Taulukko 4.1 Pienituloisuusrajoja erityyppisille kotitalouksille vuonna 2007

Kotitalouden koostumus Pienituloisuusraja vuodessa, € / kotitalous
1aikuinen 13 080
1 aikuinen ja 1 lapsi alle 14 v. 17 000
1 aikuinen ja 2 lasta alle 14 v. 20 920
1 aikuinen ja 3 lasta alle 14 v. 24 850
1 aikuinen, 1 alle 14 v. ja 1 lapsi 14-17 v. 23 540
2 aikuista 19 620
2 aikuista (vanhemmat) ja 1 lapsi alle 14 v. 23 540
2 aikuista (vanhemmat) ja 2 lasta alle 14 v. 27 460
2 aikuista (vanhemmat) ja 3 lasta alle 14 v. 31 380
2 aikuista (vanhemmat) ja 4 lasta alle 14 v. 35 310
2 aikuista (vanhemmat) ja 1 lapsi 14 - 17 v. 26 150
2 aikuista (vanhemmat) ja 2 lasta 14-17 v. 32 690
2 aikuista (vanhemmat), 1 lapsi alle 14 v. ja 1 lapsi 14-17 v. 30 080
3 aikuista (esim. vanhemmat ja 18 v. täyttänyt lapsi) 26 150
4 aikuista (esim. vanhemmat ja kaksi 18 v. täyttänyttä lasta) 32 690
  • Pienituloisuusmääritelmä:60% koko väestön ekvivalenttitulon mediaanista.
  • Tulokäsite: käytettävissä oleva tulo

Taulukko 4.2 Pienituloisuusaste (%) ikäryhmittäin. Pienituloisuusraja 60 prosenttia kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien tulojen mediaanista

Vuosi 1990 1995 2000 2003 2004 2005 2006 2007 Pienituloisten henkilöiden lukumäärä vuonna 2007
Kaikki 7,9 7,2 11,3 11,5 12,2 12,8 12,5 13,5 706 900
–15 5 4 12 12 12 11 12 14 134 100
16-24 11 19 21 24 27 26 23 26 148 200
25-49 5 6 10 10 10 11 11 11 181 800
50-64 9 5 8 7 8 9 9 9 106 200
65-74 14 5 8 7 9 12 11 11 50 900
75- 26 10 14 15 18 19 18 22 85 800
Lapset, alle 18 vuotta 4,9 4,7 11,6 12,2 12,1 11,6 12,3 13,8 150 800
Pienituloisia, 1000 henkilöä 395 362 576 591 629 661 652 707  
Köyhyysraja, euroa / kulutusyksikkö (vuoden 2007 rahassa) 10 188 9 593 10 889 11 822 12 353 12 816 12 776 13 079

Ekvivalentit tulot saadaan jakamalla kotitalouden käytettävissä olevat tulot talouden kulutusyksiköiden määrällä.

Tällä tavoin määritelty pienituloisuus on tulonjaon tilastoinnissa yleinen käytäntö ja muun muassa EU:n tilastoissa ja indikaattoreissa käytetään tätä määritelmää. Samaa asiaa voidaan kutsua myös köyhyysriskiksi tai suhteelliseksi köyhyydeksi . Pienituloisia henkilöitä luonnehditaan köyhyysuhan alaisina oleviksi. Terminologiasta käy ilmi ajatus, että suhteellinen pienituloisuus ei ole riittävä köyhyyden kriteeri.

Suhteellinen pienituloisuus oli alimmillaan viime vuosikymmenen taloudellisen taantuman aikana vuonna 1993. Silloin köyhyysriskiksi mitattiin 6,4 prosenttia ja pienituloisia henkilöitä oli noin 325 000. Kansantalouden lähdettyä jälleen nousuun tuloerot ja pienituloisuusaste alkoivat kasvaa. Paradoksaaliselta vaikuttava tilanne - köyhyysriski oli pienin, kun koko kansantalous oli suurissa vaikeuksissa - johtuu juuri pienituloisuusmittarin suhteellisuudesta. Kun koko kotitaloussektori menetti tuloja taantuman aikana, mediaanitulot laskivat ja sen mukana pienituloisuusraja aleni (kuvio 4.2). Osa pienituloisista talouksista joutui alentuneen pienituloisuusrajan yläpuolelle, vaikka niiden tulotaso ei mitenkään muuttunut. Hyvä esimerkki tästä on, että ikääntyneimpien pienituloisuusaste laski taantuman aikana voimakkaasti (taulukko 4.2), koska eläketulot eivät merkittävästi muuttuneet, mutta pienituloisuusraja aleni.

Nousukaudella pienituloisuusaste on noussut mediaanitulojen noustessa: yhä enemmän on kotitalouksia, jotka ovat jääneet keskimääräisestä tulokehityksestä jälkeen. Suhteellisen pienituloisuuden muutokset kuvastavat tulojakauman muodon muutosta eivätkä niinkään absoluuttista muutosta tulotasossa.

Kuvio 4.2 Pienituloisuusraja ja pienituloisen väestön käytettävissä olevat mediaanitulot vuosina 1990 - 2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö

Kuvio 4.2 Pienituloisuusraja ja pienituloisen väestön käytettävissä olevat mediaanitulot vuosina 1990 - 2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö

Pienituloisuusrajan alapuolelle jäävän väestön määrä kasvoi, mutta vielä 1990-luvulla pienituloisten ei voi sanoa yleisesti ottaen köyhtyneen: pienituloisen väestön reaalinen mediaanilla mitattu tulotason vaihtelu on noudatellut pienituloisuusrajan vaihtelua. 2000-luvulla pienituloisten mediaanitulojen nousu hidastui, mikä on merkinnyt niin sanotun köyhyysvajeen kasvua noin kahdella prosenttiyksiköllä (kuvio 4.2). Köyhyysvaje lasketaan pienituloisuusrajan ja pienituloisen väestön tulomediaanin erotuksen osuutena pienituloisuusrajasta. Vuoden 1996 köyhyysvaje oli 13 prosenttia ja siitä se on noussut 15 prosenttiin vuonna 2007.

Pienituloisuusasteen muutos ei kuvaa kotitalouksien toimeentulon absoluuttista muutosta. Niinpä seuraavassa tarkastellaan aikasarjaa vähemmän suhteellisesti. Mitään yleisesti hyväksyttyä absoluuttista pienituloisuus- tai köyhyysmittaria ei ole, mutta hyvänä korvikkeena käytetään usein kiinteää pienituloisuusrajaa. Se valitaan tarkastelujakson alussa ja pidetään reaaliarvoltaan samana. Se on riippumaton mediaanitulon vaihtelusta (kuvio 4.3).

Kiinteällä pienituloisuusrajalla mitattu pienituloisuus oli huipussaan 1990-luvun taantuman aikana ja on sen jälkeen alentunut, mutta kehityksen suunta on muuttunut kolmen viimeisen vuoden aikana: kiinteään rajaan sidottu pienituloisuuden lasku on taittunut ja kääntynyt jopa kasvuun. Tämä tarkoittaa hyvin alhaisen tulotason yleistymistä: aikaisemmat köyhyysrajat ovat euromääräisesti matalampia, ja kiinteään tulorajaan sidotun pienituloisuuden laskeva kehitys osoittaa pienituloistenkin tulojen kasvua. Kiinteään tulorajaan sidotun pienituloisuuden laskun pysähtyminen tarkoittaa sitä, että kaikkein pienituloisimpien kotitalouksien reaalitulot eivät kasva. Esimerkiksi vuoden 2005 köyhyysraja oli noin 250 euroa matalampi kuin vuoden 2007 raja. Tämän rajan alle jääneiden henkilöiden lukumäärän olisi pitänyt jatkaa laskuaan vuosina 2005-2007, mikäli pienituloisten reaalitulot olisivat pysyneet keskimääräisen tulokehityksen tahdissa.

Kuvio 4.3 Pienituloisten henkilöiden lukumäärä vuosina 1990-2007 kolmeen eri ajankohtaan kiinnitetyn pienituloisuusrajan mukaan

Kuvio 4.3 Pienituloisten henkilöiden lukumäärä vuosina 1990-2007 kolmeen eri ajankohtaan kiinnitetyn pienituloisuusrajan mukaan

4.2 Pienituloisuuden rakenne ja köyhyysriskit 2003 - 2007

Lähes 200 000 eläkeläistä pienituloisuusrajan alapuolella

Suurin pienituloisten sosioekonominen ryhmä vuonna 2007 olivat eläkeläiset. Lähes 200 000 eläkeläistä asui pienituloisessa kotitaloudessa, mikä vastaa 28 prosenttia kaikista pienituloisista (kuvio 4.4). Pienituloisista sekä työttömiä että opiskelijoita oli noin joka kuudes ja palkansaajia noin joka kymmenes. Sosioekonominen asema määritellään kaikille yli 15-vuotiaille. Noin 19 prosenttia pienituloisissa kotitalouksissa elävistä oli alle 16-vuotiaita, joille ei määritellä omaa sosioekonomista asemaa.

Tässä tarkastelussa sosioekonominen asema määräytyy henkilöittäin. Menetelmä poikkeaa ennen vuotta 2007 julkaistuista tulonjakotilaston julkaisuista, joissa kaikkien kotitalouden jäsenten sosioekonominen asema määräytyi kotitalouden viitehenkilön mukaan, eivätkä seuraavassa esitetyt luvut siten ole vertailukelpoisia aiempien julkaisujen kanssa. Tässä katsauksessa esitetyt luvut eri vuosille ovat vertailukelpoisia keskenään.

Kuvio 4.4 Pienituloisen väestön rakenne sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2003 ja 2007

Kuvio 4.4 Pienituloisen väestön rakenne sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2003 ja 2007

Pienituloisten määrä kasvoi noin 20 prosenttia vuoden 2002 jälkeen ja samalla pienituloisten sosioekonominen rakenne muuttui: eläkeläisten osuus pienituloisista kasvoi voimakkaasti ja opiskelijoiden, lasten ja työttömien osuus vähentyi.

Eläkeläisten köyhyysriski ja pienituloisten eläkeläisten lukumäärä ovat jälleen lähteneet kasvuun. Vuodesta 2003 vuoteen 2007 pienituloisten eläkeläisten määrä kasvoi noin 76 600:lla ja eläkeläisten pienituloisuusaste nousi 11 prosentista 17 prosenttiin (taulukko 4.3). Eläkeläisten köyhyysriski riippuu hyvin paljon eläkeikää edeltävästä toiminnasta. Eläkkeellä olevista toimihenkilöistä vain yhdeksän prosenttia oli pienituloisia vuonna 2007. Tosin eläkkeellä olevien toimihenkilöiden pienituloisuusaste on noussut 2000-luvulla sen oltua palkansaajien pienituloisuusasteen tasolla vielä 1990-luvun lopussa. Eläkkeellä olevien maatalousyrittäjien ja työntekijöiden pienituloisuusasteet olivat vuonna 2007 yli 20 prosenttia, ja ryhmän ’muut eläkeläiset’ pienituloisuusaste yli 30 prosenttia.

Lähes joka toinen työtön (48 %) elää kotitaloudessa, jonka ekvivalentit käytettävissä olevat tulot ovat pienituloisuusrajan alapuolella. Opiskelijoista 30 prosenttia elää pienituloisessa kotitaloudessa, muiden ammatissa toimimattomien ryhmässä noin joka neljäs. Palkansaajista vain kolme prosenttia elää köyhyysuhan alaisessa kotitaloudessa.

Työttömien pienituloisuusaste kasvoi vuodesta 2006 vuoteen 2007 4,4 prosenttiyksiköllä ja vuodesta 2003 kymmenellä prosenttiyksiköllä. Pienituloisia työttömiä oli kuitenkin vuonna 2007 vähemmän kuin vuonna 2006 tai vuonna 2003, sillä työttömyysasteen lasku on vähentänyt kaikkien työttömien lukumäärää.

Palkansaajien pienituloisuus on edelleen melko harvinaista, vaikka vuoden 2007 pienituloisuusaste, 3,4 prosenttia, on tarkasteltavan ajanjakson korkein. Palkansaajien osuus pienituloisista on noin yhdeksän prosenttia, vaikka se on lukumäärältään selvästi suurin sosioekonominen ryhmä. Myös yrittäjien pienituloisuusaste on pysynyt melko vakaana, hieman kymmenen prosentin yläpuolella. Opiskelijoiden pienituloisuusaste on pysytellyt vuosien 2003 -2007 ajan noin 30 prosentissa.

Taulukko 4.3 Pienituloisuusaste (%) sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 2003-2007

Vuosi 2003 2004 2005 2006 2007
Yrittäjät 13,3 11,9 12,4 12,2 12,5
Maatalousyrittäjä 13,6 13,9 12,8 12,3 10,4
Työnantajayrittäjä 8,6 6,0 5,5 6,6 7,7
Yksinäisyrittäjä 16,6 14,7 17,3 16,6 17,1
Palkansaajat 2,8 2,4 2,7 2,7 3,4
Opiskelijat 27,4 29,6 31,1 29,7 29,7
Eläkeläiset 10,9 13,2 15,4 15,0 16,6
Eläkkeellä oleva maatalousyrittäjä 18,6 19,5 24,1 21,0 24,1
Eläkkeellä oleva muu yrittäjä 11,1 15,3 12,3 11,8 13,6
Eläkkeellä oleva toimihenkilö 3,9 6,1 8,5 8,2 8,5
Eläkkeellä oleva työntekijä 13,0 16,6 18,1 18,8 21,2
Muu eläkeläinen 20,9 21,0 28,4 31,3 31,7
Muut ammatissa toimimattomat 22,6 26,2 25,7 25,4 26,0
Työttömät 37,8 40,5 44,4 43,7 48,1
Alle 16-vuotiaat 12,2 12,3 11,3 12,2 14,0
Koko väestö 11,5 12,2 12,8 12,5 13,5

Yksinhuoltajilla ja yksin asuvilla suurin köyhyysriski

Suhteellinen köyhyysriski on suurin yksinhuoltajilla ja yhden hengen kotitalouksilla, kun pienituloisuutta tarkastellaan kotitalouden elinvaiheen mukaan. Tällaisissa kotitalouksissa asuvista yli 30 prosenttia oli pienituloisia vuonna 2007 (taulukko 4.4).

Yhden hengen talouksista suurin pienituloisuusaste on nuorimmilla, alle 35-vuotiailla sekä vanhimmilla, yli 65-vuotiailla. Myös 35–64-vuotiailla yksin asuvilla on selvästi keskimääräistä suurempi köyhyysriski.

Pienituloisten yhden hengen kotitalouksien köyhyysriski on kasvanut vuoden 2002 jälkeen viidellä prosenttiyksiköllä. Nuorten pienituloisuusaste on kasvanut keskimääräistä vähemmän ja vanhustalouksien pienituloisuusaste keskimääräistä enemmän. Eläketulojen varassa olevien suhteellinen pienituloisuus vaihtelee voimakkaasti suhdannekäänteissä, mutta muutoksia selittävät enemmänkin mediaanitulojen muutokset kuin muutokset ikääntyneen väestön tulotasossa.

Taulukko 4.4 Henkilöiden pienituloisuusaste (%) kotitalouden elinvaiheen mukaan vuosina 2003-2007

Vuosi 2003 2004 2005 2006 2007
Yhden hengen talous 25,3 27,8 31,4 29,3 30,7
Yhden hengen talous, ikä alle 35 38,2 42,4 44,2 40,9 41,5
Yhden hengen talous, ikä 35-64 21,0 21,2 24,2 24,5 24,9
Yhden hengen talous, ikä yli 64 21,3 25,2 31,0 26,9 30,4
Yksinhuoltajat 25,6 26,8 25,4 25,2 32,3
Lapsettomat parit 6,0 6,4 6,4 5,9 6,1
Lapsettomat parit, ikä alle 35 16,6 15,6 14,8 12,0 11,4
Lapsettomat parit, ikä 35-64 2,8 3,6 3,7 3,4 4,0
Lapsettomat parit, ikä yli 64 3,3 4,0 5,0 5,6 5,9
Parit joilla lapsia 9,4 8,9 7,9 8,7 9,8
Parit, joilla lapsia, kaikki alle 7 v 12,5 11,1 11,8 11,0 12,2
Parit, joilla lapsia, nuorin alle 7 v 13,5 12,9 9,3 12,1 13,0
Parit, joilla lapsia, nuorin 7-12 v 4,9 4,2 3,2 4,5 6,5
Parit, joilla lapsia, nuorin 13-17 v 4,1 6,2 6,7 5,3 4,8
Parit, joilla sekä alle että yli 18-v, lapsia 8,9 7,9 9,0 10,9 9,2
Muut 4,5 6,6 8,5 7,9 8,6
Kaikki kotitaloudet 11,5 12,2 12,8 12,5 13,5

Yksinhuoltajatalouksiin kuuluvien määrä väestössä on vähentynyt, mutta pienituloisuusaste on noussut jyrkästi. Koska yksinhuoltajien määrä otoksessa on varsin pieni, ovat tämän ryhmän pienituloisuusasteen yksittäiset vuosimuutokset alttiita satunnaisvaihtelulle. Pitkällä aikavälillä muutos on kuitenkin merkittävä: 1990-luvun puolivälin jälkeen yksinhuoltajatalouksiin kuuluvien köyhyysriski on nelinkertaistunut. 2000-luvulla köyhyysriskin kasvu on tasaantunut lukuun ottamatta vuoden 2007 suurta kasvua.

Lapsiperheiden pienituloisuus on vuoden 2002 jälkeen vaihdellut 10 ja 12 prosentin välillä. Perheiden sisäinen vaihtelu on suurta: yksinhuoltajatalouksissa, pikkulapsiperheissä (nuorin lapsi alle 7-vuotias) ja kolmen tai useamman lapsen perheissä (kuvio 4.5) köyhyysriski on suurempi kuin lapsiperheissä keskimäärin. Yksinhuoltaja- ja monilapsisten perheiden vuoksi lapsiköyhyys (kuvio 4.1, taulukko 4.2) on korkeampaa kuin kaikkien lapsiperheisiin kuuluvien henkilöiden keskimääräinen köyhyysriski. Kahden huoltajan lapsiperheistä pienituloisuusaste on suurin niillä kotitalouksilla, joiden nuorin lapsi on alle 7-vuotias. Nämä kotitaloudet ovat usein työuransa alkuvaiheessa, saavat keskimäärin muita lapsiperheitä vähemmän palkka- ja omaisuustuloja ja elävät enemmän tulonsiirtojen varassa.

Kuvio 4.5 Lapsiperheisiin kuuluvien henkilöiden pienituloisuusaste (%) perheen lapsiluvun mukaan vuosina 1990–2007

Kuvio 4.5 Lapsiperheisiin kuuluvien henkilöiden pienituloisuusaste (%) perheen lapsiluvun mukaan vuosina 1990–2007

Vähiten pienituloisia on lapsettomien parien luokassa. Erityisesti 35–64 -vuotiaat lapsettomat pariskunnat ovat keskimääräistä hyvätuloisempia, suhteellista köyhyysriskiä esiintyy vain neljällä prosentilla näissä kotitalouksissa asuvista. Nuorten lapsettomien parien köyhyysriski aleni merkittävästi vuosina 2003–2007.

Kuvio 4.6 Eri elinvaiheissa olevan väestön osuus pienituloisesta väestöstä ja koko väestöstä vuonna 2007

Kuvio 4.6 Eri elinvaiheissa olevan väestön osuus pienituloisesta väestöstä ja koko väestöstä vuonna 2007

Työssä käyvä alittaa harvoin köyhyysrajan

Tässä jaksossa esitetyt luvut voivat jonkin verran poiketa edellä esitetyistä siksi, että tarkastelu on rajattu työikäisiin.

Valtaosa köyhyysrajan alittaneista henkilöistä ei tee ansiotyötä: opiskelijoiden, työttömien, eläkeläisten ja muiden työelämän ulkopuolella olevien osuus on noin 60 prosenttia työikäisestä köyhyysrajan alittavasta väestöstä. Työssä käymättömän väestön pienituloisuusaste on kasvanut, mutta työssä käyvän väestön pienituloisuusaste on pysynyt melko ennallaan.

Seuraavassa tarkastellaan työikäisten henkilöiden ja heidän talouksiensa pienituloisuutta työssäkäynnin näkökulmasta. Tarkastelun ulkopuolelle jätetään lähinnä vanhustaloudet, joihin ei kuulu työikäisiä.

Väestön valtaosa saa toimeentulonsa työstä: vuonna 2007 maan 5,3 -miljoonaisesta väestöstä noin 3,5 miljoonaa oli työikäisiä (16–64-vuotiaita), joista noin 2,3 miljoonaa henkilöä kävi työssä vuoden 2007 aikana vähintään puoli vuotta. Työikäisten talouksiin kuului vuonna 2007 noin 4,5 miljoonaa henkilöä.

Työssä käyviksi luokitellaan tässä henkilöt, jotka tulonmääräytymisvuoden aikana olivat vähintään kuusi kuukautta työllisinä yrittäjinä tai kokopäiväisinä tai osapäiväisinä palkansaajina.

Työssä käyvien henkilöiden suhteellinen pienituloisuus on tarkastelujakson aikana vaihdellut neljän prosentin tuntumassa. Pienituloisuusaste oli 4,6 prosenttia vuonna 2007. Pienituloisuusrajan alitti vuonna 2007 runsaat 100 000 työllistä. Työssä käymättömien pienituloisuusaste on noussut selvästi vuodesta 2003. (Taulukko 4.5.)

Taulukko 4.5 Työikäisten henkilöiden pienituloisuusaste (%) työllisyyden mukaan vuosina 2003–2007

Vuosi   2003 2004 2005 2006 2007
Työikäiset Työllinen 4,3 3,8 4,1 4,0 4,6
Ei työllinen 24,7 27,5 28,4 28,6 29,2

Kun pienituloisuus määrittyy kotitalouden kokoon suhteutetun ekvivalenttin tulon perusteella, joka koostuu sen kaikkien jäsenten eri tulolähteistä saamista tuloista, on paikallaan tarkastella myös sitä, miten henkilön köyhyysriski aktualisoituu, kun koko kotitalouden työpanos otetaan huomioon. Tätä varten tarkasteltiin kotitalouksien kaikkien työssä käyvien jäsenten ja kaikkien jäsenten lukumääriä. Kotitaloudet luokiteltiin työssäkäyntiasteen perusteella kolmeen ryhmään: 1) taloudet, joiden työikäisistä jäsenistä yksikään ei käynyt viitevuoden aikana työssä, 2) taloudet, joiden työikäisistä jäsenistä osa kävi viitevuoden aikana työssä ja 3) taloudet, joiden kaikki työikäiset jäsenet kävivät työssä viitevuoden aikana.

Taulukko 4.6 Henkilöiden pienituloisuusaste (%) kotitalouden työssäkäyntiasteen mukaan vuosina 2003–2007

Vuosi   2003 2004 2005 2006 2007
Kotitalouden työikäisistä - ei työllisiä 40,8 47,3 47,0 46,5 50,9
- osa työllisiä 8,5 8,5 8,6 9,4 9,5
- kaikki työllisiä 3,4 2,5 2,9 2,8 3,7

Köyhyysriski on korkein, 51 prosenttia, kun toimeentulo on muiden kuin ansiotulojen varassa ja matalin, neljä prosenttia, jos kaikki kotitalouden työikäiset käyvät työssä. Köyhyysriski kasvaa heti kun kotitalouden työpanos vähenee (taulukko 4.6, taulukko 4.7).

Taulukko 4.7 Työssäkäyvien henkilöiden pienituloisuusaste (%) yhden hengen talouksissa ja useamman hengen talouksissa vuosina 2003–2007. Osuus henkilöistä talouksissa, joissa työikäisiä

Vuosi   2003 2004 2005 2006 2007
Yksinäistalous: - työssä käyvä 8,3 7,1 7,8 7,0 8,8
Monijäseniset taloudet: - osa työikäisistä työssä 8,5 8,5 8,6 9,4 9,5
- kaikki työikäiset työssä 2,4 1,6 1,9 1,9 2,6

4.3 Koettu toimeentulo

Vuodesta 2003 alkaen tulo- ja elinolotutkimuksen vastaajilta on tiedusteltu, riittävätkö tulot tavanomaisten menojen katteeksi. Köyhyysrajan alapuolella olevasta väestöstä useammalla kuin joka toisella on ollut vähintään lieviä vaikeuksia saada rahat riittämään, kun muusta väestöstä joka viidennellä oli vaikeuksia (taulukko 4.8). Molemmissa ryhmissä osuus oli matalimmillaan vuonna 2006.

Kysyttäessä, miten vastaajat ovat kokeneet asumismenojen rasittavan taloudellisesti, kolme neljästä vastasi niiden rasittavan suuresti tai kohtalaisesti. Köyhyysrajan alapuolella olevista näin vastasi 80 prosenttia vuonna 2007, muista 75 prosenttia. Asumismenot koettiin aavistuksen verran rasittavammiksi vuonna 2007 kuin 2006.

Tutkimuksessa on kerätty myös tietoja maksuhäiriöistä. Noin 16 prosentilla kotitalousväestöstä oli jäänyt laskuja maksamatta vuoden 2007 aikana, köyhyysrajan alapuolella olleista runsaalla kolmanneksella, muista 15 prosentilla. Maksuhäiriöiden yleisyys väheni vuodesta 2006, mutta ylivelkaantuneiksi itsensä kokevien määrä kasvoi.

Tulo- ja elinolotutkimuksen 2007 haastattelutiedot kerättiin keväällä 2008. Vastaajia pyydettiin arvioimaan oman taloudellisen tilanteensa kehitystä seuraavien 12 kuukauden aikana. Ennuste huononi hienoisesti edellisvuodesta. Pienituloiset arvioivat oman taloudellisen tilanteensa kehitystä hyvin samankaltaisesti kuin pienituloisuusrajan yläpuolella olevat.

Taulukko 4.8 Eräitä koettua toimeentuloa kuvaavia jakaumia pienituloisuuden mukaan vuosina 2003-2007

Vuosi 2003 2004 2005 2006 2007
Tulot eivät kata tavanomaisia menoja Pienituloiset 57 59 58 56 57
Muut 27 25 23 21 23
Asumiskustannusrasitus vähintään kohtalainen Pienituloiset 83 82 79 82 83
Muut 75 75 74 74 75
Maksuhäiriöitä ainakin kerran edell. vuoden aikana Pienituloiset 46 45 45 45 39
Muut 19 18 16 16 15
Ylivelkaantunut Pienituloiset 7 5 4 5 5
Muut 3 2 2 2 3
Talous kehittymässä huononpaan suuntaan Pienituloiset 13 13 16 13 15
Muut 12 13 12 11 13

Lähde: Tulonjakotilasto 2007, Tilastokeskus

Lisätietoja: Juha Honkkila (09) 1734 3651, Hannele Sauli (09) 1734 3497, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 20.5.2009

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. 2007, 4. Pienituloisuus . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.7.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2007/tjt_2007_2009-05-20_kat_004_fi.html