5. Suomen tuloerot kansainvälisessä vertailussa

5.1 Tuloerot Suomessa edelleen keskimääräistä pienemmät

Suomi on kansainvälisesti vertaillen edelleen keskimääräistä pienempien tuloerojen maa, vaikka tuloerot ovat Suomessa kasvaneet muita OECD-maita nopeammin erityisesti 1990-luvun puolenvälin jälkeen. Myös pienituloisten osuus väestöstä (köyhyysriski) on Suomessa hieman EU:n keskitasoa alhaisempi. Lasten ja lapsiperheiden köyhyysriski on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa alhaisempi kuin muualla Euroopassa.

Kuvio 5.1 Tuloerot Euroopassa Gini-kertoimella mitattuna. Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotutkimus EU-SILC 2007, tulojen viitevuosi 2006

Kuvio 5.1 Tuloerot Euroopassa Gini-kertoimella mitattuna. Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotutkimus EU-SILC 2007, tulojen viitevuosi 2006

Kuviossa 5.1 maat on järjestetty tuloeroja mittaavan Gini-kertoimen mukaan. Suomessa tuloerot ovat edelleen keskimääräistä pienemmät, vaikkakin jonkin verran muita Pohjoismaita suuremmat. Kansainvälisissä vertailuissa käytettävän tulokäsitteen mukainen Gini-kerroin oli vuonna 2006 Suomessa 26,1 1) .

Suurimmat suhteelliset tuloerot olivat tutkimuksessa mukana olleista maista Portugalissa, Baltian maissa, Kreikassa ja Britanniassa. Maiden välisiin pieniin eroihin (esimerkiksi yhden prosenttiyksikön eroihin Gini-kertoimissa) ei ole syytä kiinnittää huomiota tietojen vertailukelpoisuuteen liittyvien ongelmien ja otantavirheiden vuoksi.

5.2 Tuloerojen muutos

EU:n tulo- ja elinolotutkimuksesta on saatavilla kattavia tietoja vasta tiedonkeruuvuodesta 2005 alkaen. Tuloerojen muutosta pitemmällä aikavälillä on kuitenkin tutkinut OECD, jonka tietolähde Suomen osalta on tulonjakotilasto 2) .

Kuviossa 5.2 on esitetty OECD:n tutkimukseen perustuen tuloerojen muutos 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin. Suomen tiedot ovat vuosilta 1995 ja 2004. Tuloerojen kasvu Suomessa on ollut voimakkaampaa kuin muissa OECD-maissa, kun muutosta tarkastellaan Gini-kertoimen muutoksena prosenttiyksikköinä.

Kuvio 5.2 Gini-kertoimen muutos (%-yksikköä) 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin. Lähde: OECD

Kuvio 5.2 Gini-kertoimen muutos (%-yksikköä) 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin. Lähde: OECD

Myös 1980-luvun puoliväliin verrattaessa tuloerojen kasvu on Suomessa ollut suurempaa kuin useimmissa OECD-maissa. Alhaisen lähtötason vuoksi Suomen tuloerot ovat kuitenkin edelleen OECD-maiden keskitasoa tai hieman pienemmät. Kuviossa 5.3 on esitetty Gini-kertoimet 1980-luvun puolivälissä ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä. Etäisyys kuvion lävistäjästä kertoo Gini-kertoimen muutoksen.

Kuvio 5.3 Tuloerot OECD-maissa 1980-luvun puolivälissä ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä. Lähde: OECD

Kuvio 5.3 Tuloerot OECD-maissa 1980-luvun puolivälissä ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä. Lähde: OECD

Kahdenkymmenen vuoden ajanjaksolla Gini-kertoimen muutos prosenttiyksiköissä (6 %-yksikköä) on ollut toiseksi suurinta Uuden-Seelannin jälkeen. Keskimääräinen Gini-kertoimen muutos OECD-maissa oli ajanjaksolla noin 2 prosenttiyksikköä.

5.3 Pienituloisia eniten Latviassa

Pienituloisia (köyhyysuhan alaisia) ovat EU-määritelmän mukaan henkilöt, joiden kotitalouksien kulutusyksikköä kohden lasketut tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Korkeimmat suhteelliset pienituloisuusasteet löytyvät maista, joissa tuloerot ovat suuret (kuvio 5.4). Korkeiden tuloerojen maissa pienituloisia on karkeasti ottaen noin viidesosa väestöstä, kun pienten tuloerojen maissa osuudet ovat lähempänä kymmenesosaa.

Kuvio 5.4 Pienituloisten henkilöiden osuudet Euroopan maissa. Pienituloisuusraja 60 % kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien tulojen mediaanista. Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotutkimus EU-SILC 2007, tulojen viitevuosi 2006

Kuvio 5.4 Pienituloisten henkilöiden osuudet Euroopan maissa. Pienituloisuusraja 60 % kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien tulojen mediaanista. Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotutkimus EU-SILC 2007, tulojen viitevuosi 2006

Kansalliseen mediaanituloon suhteutettu pienituloisuusaste kuvaa pieni- ja keskituloisten välisiä toimeentuloeroja kunkin maan sisällä. Suhteelliset tuloero- ja pienituloisuusindikaattorit eivät siten ota huomioon maiden välisiä elintasoeroja. Kuviossa 5.5 on esitetty ostovoimakorjatut pienituloisuusrajat Euroopan maissa. Pienituloisuuden raja kuvaa myös maan keskimääräistä tulotasoa, sillä raja on 60 prosenttia kunkin maan keskimääräisestä tulosta (mediaanitulosta). Kuvion perustana olevat luvut ovat liitetaulukossa 16.

Kuvio 5.5 Pienituloisuusrajat Euroopan maissa (€/kk), ostovoimakorjattuna. Pienituloisuusraja 60 % kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien tulojen mediaanista. Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotutkimus EU-SILC 2007, tulojen viitevuosi 2006

Kuvio 5.5 Pienituloisuusrajat Euroopan maissa (€/kk), ostovoimakorjattuna. Pienituloisuusraja 60 % kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien tulojen mediaanista. Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotutkimus EU-SILC 2007, tulojen viitevuosi 2006

Suomen tulotaso 3) on kansainvälisesti vertailukelpoisen tulokäsitteen mukaan Euroopan maiden keskitasoa. Pienituloisuuden raja oli 940 euroa kuukaudessa, joka oli samaa tasoa kuin Ruotsissa ja Ranskassa. Tanskassa raja oli 1020 euroa ja Norjassa selvästi korkeampi eli 1250 euroa. Virossa raja oli 410 euroa kuukaudessa. Luvut ovat ostovoimakorjattuja eli yksityisen kulutuksen hintaerot maiden välillä on huomioitu. Myös muissa Itä-Euroopan maissa pienituloisuusrajat ja siten myös tulotasot ovat alhaisia, vaikka mittausvirheet ja vain rahatulot sisältävät tulokäsite aiheuttavat harhaa tuloksiin.

Pienituloisuusasteet eivät siis huomioi maiden välisiä elintasoeroja. Kuviossa 5.6 on tämän vuoksi esitetty pienituloisuusasteiden ohella tietoja kotitalouksien itse kokemasta taloudellisesta ahdingosta (menojen kattaminen tuloilla vaikeaa tai erittäin vaikeaa). Erot maiden välillä ovat tämän indikaattorin mukaan huomattavasti suuremmat kuin suhteellisen pienituloisuusasteen perusteella.

Kuvio 5.6 Toimeentulovaikeuksia kokeneisiin talouksiin kuuluneiden henkilöiden osuus väestöstä ja pienituloisuusasteet. Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotutkimus EU-SILC 2007, tulojen viitevuosi 2006

Kuvio 5.6 Toimeentulovaikeuksia kokeneisiin talouksiin kuuluneiden henkilöiden osuus väestöstä ja pienituloisuusasteet. Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotutkimus EU-SILC 2007, tulojen viitevuosi 2006

Alhaisen tulotason maissa toimeentulovaikeuksia ilmoittaneiden osuudet voivat olla korkeita, vaikka suhteellinen pienituloisuusaste olisi alhainen. Esimerkiksi Slovakiassa 31 prosenttia väestöstä koki toimeentulovaikeuksia, vaikka suhteellinen pienituloisuusaste oli Suomea pienempi eli 11 prosenttia. Tšekissä toimeentulovaikeuksia oli 29 prosentilla väestöstä. Korkeimmillaan vaikeuksia kokeneiden osuudet olivat noin 50 prosenttia Latviassa, Kreikassa ja Puolassa.

Suomessa 8 prosenttia väestöstä kuului kotitalouksiin, joissa koettiin vaikeaksi tai erittäin vaikeaksi kattaa menot tuloilla. Suomen lisäksi Norjassa, Tanskassa, Luxemburgissa ja Ruotsissa osuus jäi alle kymmenen prosentin. Näiden maiden lisäksi vaikeuksia kokeneiden osuus oli pienituloisuusastetta alhaisempi myös Itävallassa, Britanniassa ja Virossa.

5.4 Pohjoismaissa lapsiperheiden pienituloisuus vähäisintä

Lapsiperheiden pienituloisuusasteet 4) olivat alhaisimpia Pohjoismaissa, Sloveniassa ja Kyproksella ja korkeimpia Italiassa, Kreikassa, Puolassa ja Espanjassa (kuvio 5.7). Pohjoismaissa kaikkien perhetyyppien pienituloisuusasteet ovat muita maita alhaisempia. Yksinhuoltajilla ja monilapsisilla perheillä on kaikissa maissa muita lapsiperheitä selvästi korkeampi köyhyysriski. Yksinhuoltajien estimaatteihin liittyy muita ryhmiä enemmän epävarmuutta pienen otoskoon vuoksi. Etelä-Euroopassa yksinhuoltajien osuus väestöstä on muuta Eurooppaa selvästi alhaisempi.

Kuvio 5.7 Lapsiperheisiin kuuluvien henkilöiden pienituloisuusasteet. Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotutkimus EU-SILC 2007, tulojen viitevuosi 2006

Kuvio 5.7 Lapsiperheisiin kuuluvien henkilöiden pienituloisuusasteet. Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotutkimus EU-SILC 2007, tulojen viitevuosi 2006

Kun tarkastellaan lapsettomiin kotitalouksiin kuuluvia henkilöitä, sijoittuu Suomi 27 maan joukossa keskivaiheille (kuvio 5.8). Kotitalouden koko näyttäisi olevan ikää merkittävämpi tekijä pienituloisuusasteessa, sillä yhden hengen talouksilla on lähes kaikissa maissa korkeammat pienituloisuusasteet kuin kahden aikuisen lapsettomilla pareilla. Baltian maissa, Irlannissa ja Kyproksella ikääntyneistä yhden hengen talouksista yli puolet jäi suhteellisen köyhyysrajan alapuolelle.

Kuvio 5.8 Lapsettomiin kotitalouksiin kuuluvien henkilöiden pienituloisuusasteet. Lähde: Eurostat, EU:n tuloja elinolotutkimus EU-SILC 2007, tulojen viitevuosi 2006

Kuvio 5.8 Lapsettomiin kotitalouksiin kuuluvien henkilöiden pienituloisuusasteet. Lähde: Eurostat, EU:n tuloja elinolotutkimus EU-SILC 2007, tulojen viitevuosi 2006

Kansainvälisissä vertailuissa käytetty tulokäsite ei sisällä laskennallista asuntotuloa eikä siten huomioi lainkaan asumiskustannuksia. Tällä on merkitystä erityisesti ikääntyneille.Tämän seurauksena muualla tässä julkaisussa esitetyt Suomen pienituloisuusasteet ovat yhden hengen ikääntyneillä talouksilla selvästi alhaisempia.

5.5 Köyhyysvaje Suomessa pienin Euroopan maista

Pienituloisten henkilöiden väestöosuuden lisäksi tärkeä köyhyysuhkaa kuvaava indikaattori on köyhyysuhan syvyydestä kertova ns. köyhyysvaje. Se kertoo, kuinka etäällä pienituloiset keskimäärin ovat pienituloisuusrajasta. Suomessa pienituloisten tulot olivat keskimäärin 15 prosenttia alhaisemmat kuin pienituloisuuden raja (kuvio 5.9) eli köyhyysvaje oli pienin Euroopan maista. Suurimmillaan pienituloisten keskimääräinen etäisyys pienituloisuusrajasta oli 26 prosenttia Kreikassa ja Liettuassa.

Kuvio 5.9 Pienituloisten keskimääräinen etäisyys pienituloisuusrajasta eli ns. köyhyysvaje. Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotutkimus EU-SILC 2007, tulojen viitevuosi 2006

Kuvio 5.9 Pienituloisten keskimääräinen etäisyys pienituloisuusrajasta eli ns. köyhyysvaje. Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotutkimus EU-SILC 2007, tulojen viitevuosi 2006

5.6 Tutkimusaineistoon liittyviä varaumia

Käsite-erojen vuoksi Suomen EU-SILC -tiedot poikkeavat muualla tässä julkaisussa esitetyistä kansallisista tiedoista. Suomen EU-SILC -tietoja on syytä käyttää vain vertailtaessa Suomea muihin Euroopan maihin. Tulokäsitteestä puuttuu EU-SILC -aineistossa tuloeriä, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi tulonjako- ja pienituloisuusindikaattoreihin eräissä väestöryhmissä. Lisäksi väestöryhmät määrittävät muuttujat, kuten kotitalouden elinvaihe, on määritelty hieman toisin kuin kansallisessa aineistossa.

Tärkein puuttuva tuloerä on laskennallinen asuntotulo, jonka huomiotta jättäminen nostaa merkittävästi mm. ikääntyneiden pienituloisuusastetta. Myös myyntivoitot puuttuvat kansainvälisiin vertailuihin tarkoitetusta tulokäsitteestä.

Sekä kansainvälisestä että kansallisesta tulokäsitteestä puuttuu kotitalouksien julkisista hyvinvointipalveluista (koulutus, terveydenhoito ym.) saama etuus, jonka sisällyttäminen tuloihin (ns. oikaistu käytettävissä tulo) olisi kansainvälisen vertailtavuuden kannalta tärkeää.

Eri maiden aineistot perustuvat otoksiin, joten tuloksiin liittyy otannasta aiheutuvaa virhettä. Myös muut kuin otantaan liittyvät virheet aiheuttavat merkittävää epävarmuutta tietojen vertailukelpoisuuteen. Esimerkiksi Pohjoismaissa, Hollannissa ja Sloveniassa tulotiedot saadaan pääasiassa rekistereistä, kun ne muissa maissa joudutaan kysymään kotitalouksilta haastattelemalla.


1) Tulonjakotilaston kansallisen tulokäsitteen mukaan Gini-kerroin vuonna 2006 oli 27,3. Kansallisten tietojen ja EU:n tulo- ja elinolotutkimuksen välinen ero selittyy täysin tulokäsitteen eroilla, koska tiedot perustuvat samaan otokseen. Eurostat raportoi tiedot pyöristämällä desimaalit.
2) OECD (2008): ”Growing unequal? Income Distribution and Poverty in OECD Countries”. Suomen tiedot perustuvat Tilastokeskuksessa tehtyihin laskelmiin vuosien 1986, 1995, 2000 ja 2004 tulonjakotilastoista. OECD:n tulonjakotutkimuksen tulokäsite poikkeaa kansallisesta tulokäsitteestä ja Eurostatin tulokäsitteestä, mutta ajallinen muutos on samanlaista.
3) Kansallisten tietojen mukaan raja vuonna 2006 oli 1040 euroa kuukaudessa (nimellisenä). Ero selittyy suurelta osin laskennallisen asuntotulon sisältymisellä kansalliseen tulokäsitteeseen.
4) Lapsiperheiden pienituloisuusaste tarkoittaa pienituloisiin lapsiperheisiin kuuluvien aikuisten ja lasten osuutta kaikista lapsiperheisiin kuuluvista aikuisista ja lapsista. Lasten pienituloisuusaste tarkoittaa pienituloisissa kotitalouksissa asuvien lasten osuutta kaikista lapsista.

Lähde: Tulonjakotilasto 2007, Tilastokeskus

Lisätietoja: Juha Honkkila (09) 1734 3651, Hannele Sauli (09) 1734 3497, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 20.5.2009

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. 2007, 5. Suomen tuloerot kansainvälisessä vertailussa . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 27.3.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2007/tjt_2007_2009-05-20_kat_005_fi.html