3. Pienituloisuus henkilön sosioekonomisen aseman mukaan

Vuonna 2008 yli puolet työttömistä kuului pienituloisten joukkoon. Työttömien pienituloisuusaste on 2000-luvulla noussut 14 prosenttiyksikköä ja työttömillä on suurin köyhyysriski kaikista sosioekonomisista ryhmistä. Sosioekonomisista ryhmistä eniten pienituloisia vuonna 2008 oli edelleen eläkeläisten ryhmässä. Noin 190 000 eläkeläistä oli pienituloisia. Palkansaajista hyvin pieni osuus, vain kolme prosenttia, kuului pienituloisiin. Ylemmistä toimihenkilöistä osuus oli alle prosentin. Pienituloisuusasteen kasvu 2000-luvulla on kohdistunut voimakkaimmin niihin väestöryhmiin, joiden pääasiallinen toimeentulo syntyy tulonsiirroista. Työttömien lisäksi opiskelijoiden, eläkeläisten ja muiden ammatissa toimimattomien köyhyysriski on kasvanut selvästi enemmän kuin palkansaajien tai yrittäjien.

Taulukko 3.1 Pienituloisuusaste (%) sosioekonomisen aseman mukaan

Vuosi 1995 2000 2004 2005 2006 2007 2008
Yrittäjät 12 13 12 12 12 13 12
Maatalousyrittäjä 10 15 14 13 12 10 8
Työnantajayrittäjä 10 7 6 6 7 8 9
Yksinäisyrittäjä 15 17 15 17 17 17 17
Palkansaajat 2 3 2 3 3 3 3
Ylemmät toimihenkilöt 0 1 1 1 1 1 1
Alemmat toimihenkilöt 2 2 2 3 3 3 3
Työntekijät 2 5 4 4 4 6 5
Opiskelijat 20 24 30 31 30 30 32
Eläkeläiset 7 11 13 15 15 17 16
Eläkkeelle oleva maatalousyrittäjä 12 16 20 24 21 24 25
Eläkkeellä oleva muu yrittäjä 5 13 15 12 12 14 14
Eläkkeelä oleva toimihenkilö 2 4 6 9 8 9 8
Eläkkeellä oleva työntekijä 5 13 17 18 19 21 22
Muu Eläkeläinen 15 23 21 28 31 32 31
Muut ammatissa toimimattomat 12 22 26 26 25 26 27
Työttömät 20 38 41 44 44 48 52
Alle 16-vuotiaat 4 12 12 11 12 14 14
Kaikki kotitaloudet 7 11 12 13 13 14 13

Kuvio 3.1 Pienituloisten sekä kotitalousväestön rakenne sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2008

Kuvio 3.1 Pienituloisten sekä kotitalousväestön rakenne sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2008

Eri sosioekonomisten ryhmien pienituloisuusasteet ovat eri tavalla herkkiä pienituloisuuden kriteerinä käytettävän köyhyysrajan muutoksille. Jos köyhyysrajana käytetään 60 prosentin sijaan 50 prosenttia mediaanituloista, nousevat opiskelijat ja työttömät suurimman köyhyysriskin omaaviksi ryhmiksi vuonna 2008. Pienituloisista eläkeläisistä vain reilu neljännes alittaa 50 prosentin köyhyysrajan, ja eläkeläisten pienituloisuusaste 50 prosentin rajalla on alle viisi prosenttia. Vaikka eläkeläisten köyhyysriski on suurempi kuin kaikissa kotitalouksissa yhteensä, jää keskimääräistä pienempi osuus eläkeläisistä aivan tulojakauman alimpaan joukkoon.

Pienituloisista työttömistä kahdella kolmesta ja pienituloisista opiskelijoista lähes kolmella neljästä tulot jäävät alle puoleen mediaanituloista. Paitsi että opiskelijoilla ja työttömillä pienituloisuus on yleistä, on näissä ryhmissä myös hyvin paljon niitä, joiden tulotaso on erittäin alhainen. Pienituloisista yrittäjistä myös yli kahdella kolmesta tulot jäävät alle puoleen mediaanituloista. Vaikka yrittäjien pienituloisuusaste on hieman alhaisempi kuin kaikkien kotitalouksien, on yrittäjien joukossa paljon hyvin pienillä tuloilla eläviä.

Kuvio 3.2 Pienituloisten rakenne tulotason (prosenttia mediaanituloista) ja sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 2000 ja 2008.

Kuvio 3.2 Pienituloisten rakenne tulotason (prosenttia mediaanituloista) ja sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 2000 ja 2008.

Tässä tarkastelussa sosioekonominen asema määritellään henkilöittäin, mutta pienituloisuus määräytyy kotitalouksien kulutusyksikköä kohden lasketuista tuloista. Näin ollen pienituloisuuden määräytymisen kannalta on ratkaisevaa se, minkälaisissa kotitalouksissa suurimman köyhyysriskin alaisuudessa olevat elävät. Henkilöä, jolla on hyvin pienet henkilökohtaiset tulot, ei välttämättä luokitella pienituloiseksi, jos hänen kotitaloudessaan asuu suuri- tai keskituloisia henkilöitä. Erityisesti tulonsiirtoriippuvaisten ryhmien osalta, eli työttömien, opiskelijoiden, eläkeläisten ja muiden ammatissa toimimattomien, on tärkeää seurata, miten kotitalouden rakennetekijät vaikuttavat pienituloisuuteen.

Seuraavassa edellä mainittuihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden kotitaloudet luokitellaan sen mukaan, onko kyseessä yhden hengen talous, kotitalous, jossa on alaikäisiä lapsia vai muu usean hengen kotitalous. Lisäksi tarkastellaan kotitalouden viitehenkilön, eli yleensä suurituloisimman henkilön, sosioekonomista asemaa. Pääasiassa tulonsiirtojen varassa elävien köyhyysriskiin vaikuttaa merkittävästi se, onko joku heidän kotitalouteensa kuuluva henkilö työllinen ja myös se, kuuluuko kotitalouteen lapsia.

Työttömistä vajaa kolmasosa oli vuonna 2008 yksinasuvia (taulukko 3.2). Noin kolmasosa asui kotitaloudessa, jonka viitehenkilö oli mukana työelämässä, eli yrittäjä tai palkansaaja. Reilu kolmasosa työttömistä asui usean hengen kotitaloudessa, jonka viitehenkilö ei ollut työelämässä. Alle 30 prosenttia työttömistä asui kotitaloudessa, jossa oli lapsia.

Työttömien köyhyysriski pieneni huomattavasti, jos samassa kotitaloudessa asui työelämässä mukana oleva henkilö. Niillä työttömillä, joiden kotitalouden viitehenkilö oli työllinen, pienituloisuusaste oli 13 prosenttia vuonna 2008. Työttömillä, jotka asuivat lapsettomissa työllisen viitehenkilön kotitalouksissa, oli pienituloisuusaste vain viisi prosenttia. Niillä työttömillä, jotka kuuluivat yhden hengen talouteen tai lapsiperheeseen, jonka viitehenkilö ei ollut työelämässä, pienituloisuusaste oli lähes 80 prosenttia.

Vähintään 16-vuotiaista opiskelijoista yli kaksi kolmasosaa asui vuonna 2008 kotitaloudessa, jonka viitehenkilö oli yrittäjä tai palkansaaja. Useimmiten kyseessä olivat vielä omien vanhempiensa luona asuvat nuoret. Tällaisten opiskelijoiden pienituloisuusaste oli vain noin kymmenen prosenttia. Opiskelijoista yksin asuvia oli 15 prosenttia, ja heistä lähes 90 prosenttia oli pienituloisia.

Muihin ammatissa toimimattomien ryhmään kuuluvat pääasiassa omaa kotitaloutta hoitavat sekä eräitä muualla luokittelemattomia henkilöitä. Tästä ryhmästä noin kaksi kolmasosaa asui lapsiperheissä ja alle kymmenen prosenttia yhden hengen talouksissa vuonna 2008. Kuten opiskelijoistakin, kuului muista ammatissa toimimattomista yli kaksi kolmasosaa kotitalouteen, jonka viitehenkilö oli työllinen. Myös muissa ammatissa toimimattomien ryhmässä oli pienituloisuusaste selkeästi suurin yksinasuvilla sekä niissä lapsiperheissä, joiden viitehenkilö ei ollut työelämässä.

Eläkeläiset ovat rakenteeltaan hyvin erilainen ryhmä verrattuna muihin pääasiassa tulonsiirroilla eläviin. Eläkeläisistä vain kolme prosenttia asui vuonna 2008 kotitaloudessa, jonka viitehenkilö oli yrittäjä tai palkansaaja. Tällaisten kotitalouksien pienituloisuusaste oli hyvin alhainen. Puolet eläkeläisistä asui eläkeläispariskunnan muodostamassa kotitaloudessa, ja usean eläkeläisen muodostamien kotitalouksien pienituloisuusaste oli viisi prosenttia. Reilu kolmasosa kaikista eläkeläisistä oli yksinasuvia. He muodostavat suurimman osan pienituloisista eläkeläisistä.

Taulukko 3.2 Työttömät: Eri kotitaloustyyppien osuus kotitalouksista sekä pienituloisuusaste (%) vuonna 2008 ja pienituloisuusasteen kasvu (%-yksikköä) eräissä sosioekonomisissa ryhmissä vuosina 2000–2008

  Osuus kotitalouksista vuonna 2008, % Pienituloisuusaste vuonna 2008, % Pienituloisuusasteen muutos 2000-2008, %-yksikköä
Työttömät Yhden hengen talous 32 79 0
Lapseton, viitehenkilö ei työelämässä 20 54 30
Lapsia, viitehenkilö ei työelämässä 15 78 25
Lapseton, viitehenkilö työelämässä 19 5 2
Lapsia, viitehenkilö työelämässä 14 25 8
Opiskelijat Yhden hengen talous 15 89 13
Lapseton, viitehenkilö ei työelämässä 11 73 19
Lapsia, viitehenkilö ei työelämässä 5 63 15
Lapseton, viitehenkilö työelämässä 19 10 4
Lapsia, viitehenkilö työelämässä 50 10 3
Muut ammatissa toimimattomat Yhden hengen talous 9 82 27
Lapseton, viitehenkilö ei työelämässä 8 33 7
Lapsia, viitehenkilö ei työelämässä 14 62 -11
Lapseton, viitehenkilö työelämässä 16 4 -2
Lapsia, viitehenkilö työelämässä 54 14 6
Eläkeläiset Yhden hengen talous 37 35 12
Lapseton, viitehenkilö ei työelämässä 50 5 0
Lapsia, viitehenkilö ei työelämässä 1 29 8
Lapseton, viitehenkilö työelämässä 10 1 0
Lapsia, viitehenkilö työelämässä 2 1 -2

Tulonjakotilasto mittaa ensisijaisesti kotitalouksien toimeentuloa. Jos tulot jäävät alle pienituloisuusrajan, voidaan sitä pitää merkkinä siitä, että toimeentulon riittävyys on uhattuna. Edellä esitettyjä lukuja tulonsiirtoriippuvaisten ryhmien pienituloisuudesta kannattaakin pohtia sen kannalta, riittävätkö tulonsiirrot takaamaan kohtuullisen toimeentulon erityyppisissä kotitalouksissa.

Köyhyysriski on 2000-luvulla kasvanut tulonsiirtojen varassa elävien henkilöiden keskuudessa. Köyhyysriski on kuitenkin suhteellisen pieni niiden tulonsiirtoriippuvaisten keskuudessa, jotka asuvat kotitaloudessa, jonka joku jäsen on mukana työelämässä. Sen sijaan yhden hengen talouksille ja lapsiperheille tulonsiirrot eivät tunnu antavan kovinkaan hyvää toimeentuloa. Opiskelijoista, työttömistä ja muista ammatissa toimimattomista valtaosa yhden hengen talouksista on pienituloisia. Työttömillä ja muilla ammatissa toimimattomilla lapsiperheiden pienituloisuus on selvästi yleisempää kuin lapsettomien kotitalouksien. Lapsiperheissä, joissa ei ole lainkaan työllisiä, ovat pienituloisuusasteet hyvin korkeita.


Lähde: Tulonjakotilasto 2008, ennakkotiedot, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannele Sauli (09) 1734 3497, Juha Honkkila (09) 1734 3651, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 26.1.2010

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tuloerot (kansainvälinen vertailu) 2008, 3. Pienituloisuus henkilön sosioekonomisen aseman mukaan . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.4.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2008/01/tjt_2008_01_2010-01-26_kat_003_fi.html