2 Tuloerot vuonna 2010

2.1 Kotitalouksilla käytettävissä olevia tuloja keskimäärin 40 090 euroa

Tulonjakotilaston mukaan kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kokonaismäärä ylitti vuonna 2010 ensimmäistä kertaa 100 miljardin euron rajan ollen 102,3 miljardia euroa. Reaalisesti tämä oli 3,5 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009. Kotitalouksia oli Suomessa vuonna 2010 yhteensä 2 551 000 eli 19 500 kotitaloutta enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Käytettävissä olevat tulot kotitaloutta kohti olivat keskimäärin 40 090 euroa, mikä oli 2,7 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Eniten käytettävissä olevia tuloja kasvattivat vuonna 2010 omaisuustulot, joiden bruttovaikutus käytettävissä olevien tulojen kasvuun oli 2,4 prosenttiyksikköä (taulukko 3). Omaisuustuloihin kuuluvien myyntivoittojen ja laskennallisen asuntotulon vaikutus käytettävissä olevan tulon kasvuun oli 0,9 prosenttiyksikköä (brutto) kummankin.

Taulukko 3. Kotitalouksien tulot keskimäärin vuosina 2009 ja 2010. Vuoden 2010 rahassa.

  2009 2010 Muutos,% Kontribuutio,
%-yks
1. Palkat 28 598 28 598 0,0 0,0
2. Yrittäjätulot 2 292 2 370 3,4 0,2
2.1 Maataloudesta 412 397 -3,6 0,0
2.2 Metsätaloudesta 273 379 38,8 0,3
2.3 Muusta yrittäjätoiminnasta 1 608 1 594 -0,9 0,0
3. Omaisuustulot 6 502 7 432 14,3 2,4
3.1 Korot 284 259 -8,8 -0,1
3.2 Osingot 1 183 1 405 18,8 0,6
3.3 Vuokratulot 460 493 7,2 0,1
3.4 Laskennalliset nettovuokrat 3 469 3 816 10,0 0,9
3.5 Myyntivoitot 652 1 015 55,7 0,9
3.6 Yksityiseen vakuutukseen perustuvat eläkkeet ja korvaukset 455 444 -2,4 0,0
4. Tuotannontekijätulot (1+2+3) 37 393 38 400 2,7 2,6
5. Saadut tulonsiirrot 12 406 12 765 2,9 0,9
5.1 Ansioeläkkeet 7 372 7 575 2,8 0,5
5.2 Kansaneläkkeet 1 181 1 196 1,3 0,0
5.3 Muut sosiaalietuudet 1 558 1 645 5,6 0,2
5.4 Sosiaaliavustukset 1 996 2 047 2,6 0,1
5.5 Muut tulosiirrot 299 303 1,3 0,0
6. Bruttotulot (4 + 5) 49 799 51 165 2,7 3,5
7. Maksetut tulonsiirrot 10 767 11 078 2,9 0,8
7.1 Tulovero valtiolle 2 573 2 556 -0,7 0,0
7.2 Kunnallisvero 5 966 6 063 1,6 0,2
7.3 Muut maksetut tulonsiirrot 2 228 2 460 10,4 0,6
8. Käytettävissä olevat tulot (6-7) 39 032 40 086 2,7 2,7
Rahatulot 46 253 47 251 2,2  
Käytettävissä olevat rahatulot 35 487 36 173 1,9  

Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen mediaani oli 33 410 euroa, mikä oli 1,7 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009. Mediaanitulo on keskimmäiseksi tulojakaumassa sijoittuneen kotitalouden tulo silloin, kun kotitaloudet on järjestetty suuruusjärjestykseen pienituloisimmasta suurituloisempaan. Se miksi tulojen kasvu oli mediaanitulolla mitattuna vähäisempää kuin keskiarvotulolla mitattuna, johtuu siitä, että tulojen kasvu oli hyvätuloisilla parempaa kuin keskituloisilla kotitalouksilla. Hyvätuloisten suotuisampi tulokehitys johtuu ennen kaikkea siitä, että voimakkaasti kasvaneet omaisuustulot kohdentuivat enemmän hyvätuloisille kotitalouksille vuonna 2010.

Kuvio 1. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot 1987–2010. Tulot vuoden 2010 rahanarvossa.

Kuvio 1. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot 1987–2010. Tulot vuoden 2010 rahanarvossa.

Kotitalouksien pitkän aikavälin reaalista tulokehitystä kuvataan käytettävissä olevalla tulolla kuviossa 1.Tulot on muunnettu vuoden 2010 rahanarvoon elinkustannusindeksillä. Kotitalouksien tulokehitystä kuvataan kahdella kotitalouskohtaisella tulokäsitteellä, käytettävissä olevalla tulolla ja ekvivalentilla käytettävissä olevalla tulolla . Ensimmäinen ei huomioi kotitalouksien koko- ja rakenne-eroja, eikä niissä tapahtuneita muutoksia, mutta ekvivalentissa tulossa ne tulevat huomioiduiksi. Kotitalouden ekvivalentti tulo muodostetaan yksinkertaisella laskutoimituksella jakamalla kotitalouden käytettävissä oleva tulo kotitalouden kulutusyksikköluvulla.

Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot alenivat reaalisesti näkyvästi kaikilla mittareilla 1990-luvun alun taantumassa (kuvio 1). Kotitalouksien tulot kääntyivät kasvuun 1990-luvun puolivälissä. Voimakkainta tulojen kasvu oli vuosina 1997–1999, jolloin tulojen kasvu oli etenkin tulojakauman yläpäässä voimakasta. Sen sijaan 2000-luvulla on keskituloisten kotitalouksien tulokehitys ollut useana vuonna suotuisampaa kuin kaikista hyvätuloisimpien kotitalouksien tulokehitys, mikä on ilmennyt muun muassa siitä, että mediaanitulojen kasvu on ollut suurempaa kuin keskiarvotulojen kasvu.

Tuotannontekijätulot muodostuvat palkka- yrittäjä- ja omaisuustuloista. Jossain yhteyksissä tuotannontekijätuloista on käytetty myös markkinatulo-nimitystä johtuen siitä, että kotitaloudet saavat kyseiset tulot markkinoilta tuotantotoimintaan osallistumisesta. Tuotannontekijätuloja kotitaloudet saivat vuonna 2010 keskimäärin 38 400 euron edestä (taulukko 3 ja kuvio 2). Reaalisesti se oli 2,7 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kotitalouksien keskimääräiset palkkatulot olivat 28 600 euroa, mikä on saman verran kuin vuonna 2009. Yrittäjätuloja kotitaloudet saivat keskimäärin 2 370 euroa, mikä oli 3,4 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Omaisuustuloja kotitaloudet saivat keskimäärin 7 430 euron edestä, mikä oli reaalisesti 14,3 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009. Omaisuustuloja kasvattivat erityisesti myyntivoitot (+56 %), osinkotulot (+19 %) ja laskennallinen asuntotulo (+10 %).

Saadut tulonsiirrot kotitaloutta kohden olivat keskimäärin 12 770 euroa, mikä oli 2,9 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009. Kotitalouksien bruttotulot eli tulot ennen verojen vähentämistä olivat keskimäärin 51 170 euroa, mikä oli 2,7 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Välittömiä veroja ja veronluonteisia maksuja kotitaloudet maksoivat vuonna 2010 keskimäärin 11 080 euron edestä, mikä oli reaalisesti 2,9 prosenttia edellisvuotta enemmän.

Kuvio 2. Kotitalouksien tulot keskimäärin vuosina 2009 ja 2010. Tulot vuoden 2010 rahanarvossa.

Kuvio 2. Kotitalouksien tulot keskimäärin vuosina 2009 ja 2010. Tulot vuoden 2010 rahanarvossa.

Vaikka palkkatulojen osuus kotitalouksien tulonmuodostuksessa on viime vuosina heikon taloustilasteen vuoksi jonkin verran vähentynyt, on palkkojen merkitys keskivertotalouden tulonmuodostuksessa edelleen suuri. Vuonna 2010 palkkatulojen osuus kotitalouksien tulokakusta oli 55,9 prosenttia, kun se vuonna 2009 oli puolitoista ja vuonna 2008 kolme prosenttiyksikköä enemmän (kuvio 3). Vielä 1980-luvun lopulla palkoilla oli kotitalouksien tulonmuodostuksessa nykyistä selvästi suurempi merkitys: esimerkiksi vuonna 1987 palkkojen bruttotulo-osuus oli 67 prosenttia. Palkkojen merkitys väheni 1990-luvun alun laman seurauksena kuitenkin nopeasti. Alimmillaan palkkatulojen bruttotulo-osuus oli vuonna 1994, jolloin se oli 53 prosenttia. Huomionarvoista on se, ettei palkkatulojen osuus ole palautunut pitkäkestoisesta talouskasvusta huolimatta lähellekään tasoa, jolla se oli ennen 1990-luvun alun taloudellista taantumaa.

Saatujen tulonsiirtojen osuus kotitalouksien kokonaistulosta oli vuonna 2010 noin 25 prosenttia, mikä on saman verran kuin vuotta aikaisemmin. Saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus on ollut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana suurimmillaan lamavuonna 1994, jolloin se oli 32 prosenttia. Korkeaa osuutta selittää muun muassa suurtyöttömyyden aiheuttamien työttömyyskorvauksien suuri määrä.

Omaisuustulojen merkitys kotitalouksien toimeentulossa on viimeisen parin vuosikymmenen aikana kasvanut selvästi: kun parikymmentä vuotta sitten omaisuustulojen osuus kotitalouksien kokonaistulosta oli viiden prosentin luokkaa, oli omaisuustulojen osuus noussut 14,5 prosenttiin vuonna 2010. Erityisen voimakasta omaisuustulojen merkityksen kasvu on ollut 1990-luvun lopulta lähtien, jolloin myös tuloerot ovat kasvaneet voimakkaasti.

Yritystulojen osuus kotitalouksien kokonaistulosta oli 4,6 prosenttia vuonna 2010, mikä oli saman verran kuin vuotta aikaisemmin. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana osuus on vaihdellut 5 ja 8 prosentin välillä. Vaikka talouskasvu on Suomessa ollut 1990-luvun laman jälkeen suotuisaa ja pitkäkestoista, on yrittäjätulojen osuus pysynyt varsin alhaisella tasolla. Tämä selittyy pitkälti sillä, että laman jälkeen yrittäjät ovat ottaneet enenevässä määrin tulonsa omistamistaan yrityksistä omaisuustulojen muodossa.

Kuvio 3. Kotitalouksien tulojen rakenne vuosina 1987–2010. Tuloerän osuus bruttotuloista, %.

Kuvio 3. Kotitalouksien tulojen rakenne vuosina 1987–2010. Tuloerän osuus bruttotuloista, %.

Maksettujen tulonsiirtojen osuus kotitalouksien bruttotuloista oli keskimäärin 21,7 prosenttia, mikä on prosentin kymmenyksen enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Maksettujen tulonsiirtojen tulo-osuus oli korkeimmillaan 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun puolivälissä, jolloin osuus oli lähes 27 prosenttia.

2.2 Tuloerot kääntyivät kasvuun vuonna 2010

Kotitalouksien tuloerot kääntyivät parin supistumisvuoden jälkeen kasvuun vuonna 2010. Tuloerojen kasvu ilmenee kotitalousväestön tulokymmenysten eli desiiliryhmien tulo-osuuksien muutoksissa (kuvio 4). Suurituloisimman tulokymmenyksen saama tulo-osuus kokonaiskakusta oli 22,2 prosenttia vuonna 2010, kun se vuotta aikaisemmin oli 0,2 prosenttiyksikköä vähemmän. Tulo-osuudet kasvoivat saman verran myös toiseksi ja kolmanneksi suurituloisimmassa tulokymmenyksessä. Vuonna 2007, jolloin tuloerot ovat olleet viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana suurimmillaan, suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus oli 23,9 prosenttia. Samalla ajanjaksolla alimmillaan suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus oli vuonna 1987, jolloin se oli 17,6 prosenttia.

Pienituloisimman tulokymmenyksen saama tulo-osuus oli 4,0 prosenttia vuonna 2010, mikä on saman verran kuin vuotta aikaisemmin. Pienituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus oli vielä 1990-luvun alkupuolella noin prosenttiyksikön suurempi kuin vuonna 2010.

Kuvio 4. Pieni- ja suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuudet vuosina 1987–2010. Tulo-osuus prosenttia käytettävissä olevasta tulosta.

Kuvio 4. Pieni- ja suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuudet vuosina 1987–2010. Tulo-osuus prosenttia käytettävissä olevasta tulosta.

Tulo-osuuksien suhteellisia muutoksia tarkasteltaessa tarkemmin voidaan havaita, että suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus on nykyisin lähes 30 prosenttia korkeampi kuin 1980-luvun lopulla (kuvio 5). Vastaavasti pienituloisimman väestön kymmenysosan tulo-osuus on pienentynyt samalla ajanjaksolla lähes kaksikymmentä prosenttia.

Kuvio 5. Pieni- ja suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuuksien kehitys 1987-2010. Vuosi 1987=100.

Kuvio 5. Pieni- ja suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuuksien kehitys 1987-2010. Vuosi 1987=100.

Tuloeroja kuvataan yleisesti myös Gini-kertoimilla 1) . Kuviossa 6 on kuvattu tulonjaon kannalta keskeisimpien tuloerien Gini-kertoimia vuosina 1987–2010. Tuloerojen mittaamisen kannalta merkittävimmän tulokäsitteen, käytettävissä olevien tulojen Gini-kerroin oli 26,6 vuonna 2010. Vuotta aikaisemmin Ginin arvo oli 0,7 yksikköä matalampi.

Kotitalouksien tuloerot ovat olleet kasvussa Suomessa 1990-luvun alkupuolelta lähtien (ks. kuvioiden 6 ja 7 keltaiset käyrät). Erityisen nopeaa tuloerojen kasvu oli 1990-luvun jälkipuoliskolla. Tuloerojen kasvu pysähtyi hetkellisesti 2000-luvun alussa, mutta kääntyi uudelleen kasvuun vuonna 2003. Tuloerot ovat olleet toistaiseksi suurimmillaan vuonna 2007, jolloin käytettävissä olevan tulon Gini-kertoimen arvo oli 28. Yhtä suuret kotitalouksien väliset tuloerot ovat olleet edellisen kerran 1960-luvun puolivälissä 2) .

Kuvio 6. Tuotannontekijätulojen-, bruttotulojen- ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimet 1987–2010.

Kuvio 6. Tuotannontekijätulojen-, bruttotulojen- ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimet 1987–2010.

Kuvio 7. Kotitalouksien tuloerojen muutokset tuotannontekijä-, brutto- ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimilla mitattuna 1987–2010. 1987=100.

Kuvio 7. Kotitalouksien tuloerojen muutokset tuotannontekijä-, brutto- ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimilla mitattuna 1987–2010. 1987=100.

Markkinatulojen eli palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulojen jakautumista kuvataan tuotannontekijätulojen Gini-kertoimella. Koska tuotannontekijätuloja eivät saa läheskään kaikki tulonsaajat, eivätkä julkisen vallan tulojentasaustoimet ole päässeet vaikuttamaan, ovat markkinatulojen jälkeiset tuloerot varsin suuret (ks. kuvion 6 sininen käyrä). Kuviosta voidaan hyvin havaita, että 1990-luvun alun taantumassa markkinatuloilla mitatut tuloerot ponnahtivat lyhyellä aikavälillä selvästi korkeammalle tasolle. Nopeaa muutosta selittää sekä työllisyyden että yritystoiminnan voimakas heikkeneminen. Tuotannontekijätuloilla mitattuna tuloerot ovat pysyneet käytännössä ennallaan vuodesta 1993 lähtien huolimatta siitä, että samaan aikaan on työllisyys ja taloudellinen toimeliaisuus suotuisan talouskasvun ansiosta kohentunut maassamme merkittävästi.

Kotitalouksien bruttotulot muodostuvat tuotannontekijätuloista ja saaduista tulonsiirroista. Bruttotuloista ei ole vielä vähennetty veroja pois. Bruttotuloihin sisältyy kuitenkin merkittävä määrä julkisen vallan tulontasaustoimenpiteitä jakamiensa sosiaaliturvaetuuksien johdosta. Tämän vuoksi ovat tuloerot bruttotuloilla mitattuna selvästi alhaisemmalla tasolla kuin tuotannontekijätulojen jälkeiset tuloerot (ks. kuvion 6 punainen käyrä).

Täydellisimpinä julkisen vallan tulonjakoa tasaavat toimenpiteet näkyvät käytettävissä olevissa tuloissa, koska niissä on huomioitu sosiaaliturvaetuuksien lisäksi tuloista maksetut välittömät verot ja veronluonteiset maksut. Tämän vuoksi käytettävissä olevien tulojen Gini-kerroin on alhaisin verrattuna kahden muun päätuloerän Gini-kertoimeen (ks. kuvion 6 keltainen käyrä).

Tulonsiirroilla tasataan markkinatuloeroja

Eräs julkisen vallan tärkeimmistä tehtävistä on tasata markkinatulojen jälkeisiä epätasaisia tuloeroja verotuksella ja tulonsiirtojärjestelmillä. Tulonjakotilastossa tulonsiirrot muodostuvat kotitalouksien saamista ja maksamista tulonsiirroista. Saadut tulonsiirrot koostuvat ansio- ja kansaneläkkeistä ja muista sosiaaliturvaetuuksista, sosiaaliavustuksista sekä muista saaduista tulonsiirroista. Saatuihin tulonsiirtoihin sisältyvät myös haastatteluin kerätyt kotitalouksien väliset tulonsiirrot, kuten elatusavut. Maksettuja tulonsiirtoja ovat tuloista maksetut välittämät tuloverot ja veronluonteiset pakollisluonteiset maksut. Koska kirkollisvero ei ole pakollisluonteinen maksu, sitä ei lueta tulonjakotilastossa maksettuihin tulonsiirtoihin.

Kuvioissa 8 ja 9 on kuvattu tarkemmin julkisen sektorin tulontasaustoimenpiteiden vaikutuksia kotitalouksien välisiin tuloeroihin. Kuviosta voidaan hyvin havaita se, että saatujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus on selvästi alentunut 1990-luvun puolivälistä alkaen. Vuonna 2000 tasaava vaikutus aleni tasolle, jossa se oli edellisen kerran 1980-luvun loppupuolella. Saatujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus pysyi 2000-luvun alkuvuosina vakaana, mutta kääntyi lievään laskuun vuonna 2004. Alentumista kesti vuoteen 2007, jonka jälkeen tasaava vaikutus kääntyi uuden laman myötä nousuun.

Saatujen tulonsiirtojen tasausvaikutuksen vähentyminen etenkin noususuhdanteissa johtuu suurelta osin siitä, että niiden merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa on talouden noususuhdanteessa markkinatulojen (palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot) kasvun myötä vähentynyt. Luonnollisesti laskusuhdanteessa trendi on päinvastainen, mikä on nähtävissä viimeisimpien vuosien luvuissa.

Kuvio 8. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus 1987–2010¹ .

Kuvio 8. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus 1987–2010¹ .
¹ Saadut tulonsiirrot: Gini-kertoimen suhteellinen muutos (%) siirryttäessä tuotannontekijätuloista bruttotuloihin. Maksetut tulonsiirrot: Gini-kertoimen suhteellinen muutos (%) siirryttäessä bruttotuloista käytettävissä oleviin tuloihin. Tulonsiirtojen yhteisvaikutus: Gini-kertoimen suhteellinen muutos (%) siirryttäessä tuotannontekijätuloista käytettävissä oleviin tuloihin.

Kuvio 9. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaavan vaikutusten muutos 1987–2010. 1987=100.

Kuvio 9. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaavan vaikutusten muutos 1987–2010. 1987=100.

Myös maksettujen tulonsiirtojen tuloeroja tasoittava vaikutus on vähentynyt tasaisesti 1990-luvun lamavuosista lähtien. Tämä johtuu ansiotuloja lievemmin verotettujen pääomatulojen määrän kasvusta ja sitä kautta tuloverotuksen progressiivisuuden vähentymisestä.

2.3 Reaalitulot kasvoivat eniten suurituloisimmilla

Tuloerojen kasvun vuonna 2010 voi havaita myös siitä, että tulojen kasvu oli suurituloisimmissa tulokymmenyksissä voimakkaampaa kuin pienituloisimmissa tulokymmenyksissä (kuvio 10). Keskimääräiset ekvivalentit käytettävissä olevat tulot kasvoivat kolmessa suurituloisimmassa tulokymmenyksessä reaalisesti vuonna 2010 edellisvuodesta runsaat 4,2 prosenttia kussakin 3) . Kahtena edellisvuotena, jolloin tuloerot supistuivat, alenivat tämän ryhmän tulot yhteensä lähes 7 prosentilla. Muissa tulokymmenyksissä tulojen kasvu vaihteli vajaan prosentin ja kolmen prosentin välillä vuonna 2010.

Kuvio 10. Tulojen reaalimuutokset tulokymmenyksittäin vuosina 2009-2010. Tulokäsite: ekvivalentti käytettävissä oleva tulo.

Kuvio 10. Tulojen reaalimuutokset tulokymmenyksittäin vuosina 2009-2010. Tulokäsite: ekvivalentti käytettävissä oleva tulo.

Euroiksi muunnettuna suurituloisimpaan tulokymmenykseen sijoittuneen yhden henkilön kotitalouden käytettävissä oleva tulot kasvoivat vuonna 2010 noin 2 490 euroa vuodessa. Kuukausitasolle muunnettuna tulojen kasvu oli 210 euroa. Yhden henkilön kotitalouden keskimääräinen käytettävissä oleva tulo (=ekvivalentti tulo) suurituloisimmassa tulokymmenyksessä oli vuonna 2010 noin 61 200 euroa. Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä yhden henkilön kotitaloudelle tulojen kasvu oli 114 euroa vuonna 2010, mikä kuukausitasolle muunnettuna oli 10 euroa. Keskimääräinen tulo yhden henkilön kotitaloudelle oli pienituloisimmassa tulokymmenyksessä 10 890 euroa.

Pitemmällä aikavälillä vuosina 1987–2010 ovat tulot kasvaneet suurituloisimmassa tulokymmenyksessä selvästi eniten, eli 108 prosenttia. Yhden henkilön kotitalouksille se on merkinnyt reaalisesti 31 850 euron tulojen kasvua. Pienituloisimman tulokymmenyksessä vastaava tulojen kasvu on yhden henkilön kotitalouksille ollut 37 prosenttia, eli runsaat 2 900 euroa.

Kuvio 11. Ekvivalentti käytettävissä oleva tulo tulokymmenyksittäin vuosina 1987–2010. Vuoden 2010 rahassa.

Kuvio 11. Ekvivalentti käytettävissä oleva tulo tulokymmenyksittäin vuosina 1987–2010. Vuoden 2010 rahassa.

Tässä kuvattu tulokymmenysten tulokehitys poikkeaa jonkin verran tulonjaon kokonaistilastossa kuvatusta tulokymmenysten tulokehityksestä. Tietojen eroavuuksia selittävät tilastojen tulonkäyttöyksiköissä ja tulokäsitteissä olevat eroavuudet. Tulonjakotilastossa tulonkäyttöyksikkönä käytetään haastatteluihin perustuvaa kotitaloutta , kun taas tulonjaon kokonaistilastossa tulonkäyttöyksikkönä on rekisteritietoihin pohjautuva asuntokunta . Tulonjakotilaston päätulokäsite on käytettävissä oleva tulo, mutta rekisteripohjaisen tulonjaon kokonaistilaston päätulokäsite on käytettävissä oleva rahatulo , josta puuttuvat laskennalliset tuloerät kuten omistusasunnossa elävien nettoasuntoetu, kotitalouksien väliset tulonsiirrot ja lähdeveronalaiset korkotulot. Tulonjakotilastoon nämä tuloerät saadaan haastattelujen kautta.


1) Gini-kerroin on yleisesti käytetty tulonjakoa kuvaava mittari, jossa tulojen hajonnan laajuus on kiteytetty yhteen lukuarvoon. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Tässä julkaisussa Gini-kertoimet on kerrottu sadalla. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on sata. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saisi kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot olisivat yhtä suuret. Tässä julkaisussa Gini-kertoimet on laskettu ekvivalentista tuotannontekijä-, brutto-, ja käytettävissä olevista tulosta.
2) Vuosi 1966 on varhaisin ajankohta, jolta vertailukelpoista tietoa tuloeroista on saatavissa.
3) Tulokymmenysten eli desiiliryhmien tulomuutokset on laskettu henkilöaineistosta, missä kotitalouden jokainen henkilö saa tulokseen kotitalouden ekvivalentin käytettävissä olevan tulon. Luvussa 2.1 esitetyt ekvivalentin tulon muutokset on laskettu kotitalousaineistosta, missä kutakin kotitaloutta edustaa aineistossa vain yksi havainto.

Lähde: Tulonjakotilasto 2010, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannele Sauli 09 1734 3497, Kaisa-Mari Okkonen 09 1734 3408, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 23.5.2012

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. 2010, 2 Tuloerot vuonna 2010 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 20.9.2017].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2010/tjt_2010_2012-05-23_kat_002_fi.html

Jaa