1 Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1966–2017

1.1 Pienituloisia oli 654 000 vuonna 2017

Pienituloisia henkilöitä oli 654 000 vuonna 2017. Pienituloisten määrä alkoi kasvaa 1990-luvun alkupuolella ja oli korkeimmillaan 728 000 vuosina 2008 ja 2010. Trendinomainen kasvu on kuitenkin pysähtynyt, ja vuoden 2011 jälkeen pienituloisten määrä on ollut alle 700 000 vuodessa. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Pienituloisten määrä Suomessa vuosina 1966–2017

Kuvio 1. Pienituloisten määrä Suomessa vuosina 1966–2017
Tiedot ennen vuotta 1986 ovat peräisin kotitalouksien kulutustutkimuksista 1966, 1971, 1976 ja 1981.

Pienituloisuusaste eli pienituloisen väestön osuus koko väestöstä oli 12,1 prosenttia vuonna 2017. Edellisenä vuonna se oli 11,5 prosenttia ja vuonna 2008, jolloin se oli korkeimmillaan vuoden 1989 jälkeen, se oli 13,9 prosenttia. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Pienituloisten osuus koko väestöstä vuosina 1966–2017

Kuvio 2. Pienituloisten osuus koko väestöstä vuosina 1966–2017
Tiedot ennen vuotta 1986 ovat peräisin kotitalouksien kulutustutkimuksista 1966, 1971, 1976 ja 1981 (välivuodet interpoloitu lineaarisesti). Vertailukelpoinen tulonjakotilaston sarja on saatavana jokavuotisena vuodesta 1986. Aikasarjan tulokäsitteet on pidetty vertailukelpoisena läpi koko tarkastelujakson.

Kotitalouksien kulutusyksikköä kohti laskettujen rahatulojen mediaani kasvoi edellisvuodesta reaalisesti 350 euroa (1,4 %). Mediaanista laskettu suhteellinen pienituloisuusraja nousi myös. (Kuvio 3.) Pienituloisuuden raja oli 14 750 euroa kulutusyksikköä kohden vuonna 2017; toisin sanoen yhden hengen taloudessa asuva on pienituloinen, jos hänen tulonsa ovat alle 1 230 euroa kuukaudessa (ks. pienituloisuusrajoja erityyppisille kotitalouksille liitetaulukossa 2). Edellisen vuoden pienituloisuusraja oli reaalisesti 210 euroa (18 euroa kuukaudessa) matalampi. Pienituloisuusrajan alapuolelle jääneen väestön ekvivalenttien rahatulojen mediaani kasvoi 120 eurolla.

Kuvio 3. Koko väestön mediaanitulo ja siitä laskettava pienituloisuusraja (60 %) vuosina 1966–2017

Kuvio 3. Koko väestön mediaanitulo ja siitä laskettava pienituloisuusraja (60 %) vuosina 1966–2017
Tiedot ennen vuotta 1986 ovat peräisin kotitalouksien kulutustutkimuksista 1966, 1971, 1976 ja 1981 (välivuodet interpoloitu lineaarisesti). Vertailukelpoinen tulonjakotilaston sarja on saatavana jokavuotisena vuodesta 1986. Aikasarjan tulokäsitteet on pidetty vertailukelpoisena läpi koko tarkastelujakson.

Pienituloisuusaste on yleisesti käytössä oleva indikaattori, joka kuvaa suhteellisia tuloeroja mediaanitulon alapuolelle jäävässä väestössä. Pienituloisuus määritellään kotitalouden tulojen perusteella suhteessa keskivertokotitalouden tuloihin. Kotitalous on pienituloinen, mikäli sen käytettävissä olevat rahatulot jäävät pienemmiksi kuin 60 prosenttia mediaanitulosta eli keskituloisen kotitalouden käytettävissä olevista rahatuloista. Käytettävä tulokäsite on kansainvälisesti vertailukelpoinen, eikä se sisällä laskennallisia eriä kuten asuntotuloa eikä myyntivoittoja. Laskennassa käytetään kotitalouden niin sanottua ekvivalenttituloa, joka on kotitalouden kaikkien jäsenten yhteenlaskettujen nettotulojen summa 1) jaettuna kotitalouden kulutusyksiköillä 2) . Tulojen jakaminen kulutusyksiköillä tarkoittaa, että kotitalouden tulot muunnetaan vastaamaan yhden henkilön kotitalouden tulotasoa. Tällöin voidaan vertailla eri kokoisten kotitalouksien toimeentuloa keskenään.

1.2 Pienituloisuus muilla suhteellisilla rajoilla

Tavallisin tapa tarkastella pienituloisuutta on käyttää pienituloisuuden rajana 60 prosenttia kansallisesta keskitulosta. Tätä mittaria käytetään yleisesti esimerkiksi eurooppalaisissa vertailuissa. Pienituloisuusraja voidaan määritellä erilaisina suhteellisina osuuksina, esimerkiksi 40 tai 50 prosenttia mediaanitulosta. Esimerkiksi OECD käyttää analyyseissä rajana 50 prosenttia mediaanista.

Niiden pienituloisten osuus, joiden tulot olivat alle 40 prosenttia mediaanituloista, on pysynyt melko vakaana 1990-luvun lopusta; vuoden 2005 jälkeen osuus nousi hieman, mutta on pysynyt keskimäärin 2,3 prosentissa. Alle 50 prosenttiin mediaanituloista jäävien osuus on kasvanut 1990-luvun alusta parin prosenttiyksikön verran, mutta laskenut kuuden prosentin alapuolelle viime vuosina. (Kuvio 4.) Näiden pienituloisuusrajojen alapuolelle jääneiden henkilömäärä on kuitenkin kasvanut selvästi väestömäärän kasvaessa.

Pienituloiseksi määrittyvästä väestöstä 56 prosenttia sijoittuu 60 prosentin pienituloisuusrajan tuntumaan eli heidän tulonsa ovat 50–59 prosenttia mediaanista. 27 prosentilla pienituloisista tulot ovat 40–49 prosenttia mediaanista. 17 prosenttia sijoittuu kaikkein pienituloisimpaan ryhmään eli heidän tulonsa ovat alle 40 prosenttia mediaanista.

Kuvio 4. Pienituloisuusasteet vuosina 1966–2017 mitattuna 40, 50 ja 60 prosenttina mediaanitulosta

Kuvio 4. Pienituloisuusasteet vuosina 1966–2017 mitattuna 40, 50 ja 60 prosenttina mediaanitulosta
Tiedot ennen vuotta 1986 ovat peräisin kotitalouksien kulutustutkimuksista 1966, 1971, 1976 ja 1981 (välivuodet interpoloitu lineaarisesti). Vertailukelpoinen tulonjakotilaston sarja on saatavana jokavuotisena vuodesta 1986. Aikasarjan tulokäsitteet on pidetty vertailukelpoisena läpi koko tarkastelujakson.

1.3 Köyhyyskuilu 14,2 prosenttia vuonna 2017

Pienituloisuusrajan alle jäävien tilannetta voidaan tarkastella köyhyyskuiluksi tai -vajeeksi (at-risk-of-poverty gap) kutsutun indikaattorin avulla. Se osoittaa, kuinka paljon keskimäärin pienituloiselta väestöltä puuttuu tuloja, jotka nostaisivat heidät juuri pienituloisuusrajalle. Pienituloisten ekvivalenttitulojen mediaani oli 12 650 vuonna 2017.

Pienituloiseen väestönosaan kuuluvien keskimääräisen tulotason etäisyys pienituloisuusrajasta on vaihdellut vuosittain 13,4 ja 16,3 prosentin välillä vuodesta 1987 lähtien. Vuonna 2017 kaikkien pienituloisten köyhyysvaje oli 14,2 prosenttia, mikä on 2 100 euroa vuodessa eli 175 euroa kuukaudessa kulutusyksikköä kohden (kuvio 5).

Kuvio 5. Pienituloisten köyhyyskuilu vuosina 1986–2017, prosenttia pienituloisuusrajasta

Kuvio 5. Pienituloisten köyhyyskuilu vuosina 1986–2017, prosenttia pienituloisuusrajasta
Tiedot ennen vuotta 1986 ovat peräisin kotitalouksien kulutustutkimuksista 1966, 1971, 1976 ja 1981.

Köyhyyskuilu voi kaventua pienituloisuusrajan noustessa siitä syystä, että pienituloisiksi luokitellaan aikaisempaa parempituloisia talouksia. Köyhyyskuilun muutokset siis kuvaavat pienituloisen väestön tulorakenteen muutosta, mutta siitä ei voi päätellä edellisenä vuonna pienituloisiksi luokiteltujen talouksien tulotason muutoksia edellisvuodesta, koska pienituloisten talouksien joukko ei ole vuodesta toiseen täysin sama.

1.4 Pienituloisuus kiinteällä rajalla

Perinteisessä suhteellisen pienituloisuuden mittaamisessa pienituloisuusraja lasketaan joka vuosi uudelleen kyseisen vuoden mediaanituloista. Kiinteällä pienituloisuusrajalla sen sijaan voidaan tarkastella sitä, miten pienituloisuus kehittyisi, jos euromääräinen raja pysyisikin ennallaan. Kiinteä pienituloisuusraja huomioi ainoastaan elinkustannusten muutokset, mutta ei mediaanitulon vuosittaista vaihtelua, joka voi vaikeuttaa pienituloisuuden ajallista tarkastelua etenkin vaihtelevissa suhdannetilanteissa.

Kuviossa 6 on sekä muuttuvalla pienituloisuusrajalla että vuoteen 2012 kiinnitetyllä pienituloisuusrajalla laskettuja pienituloisuusasteita vuosille 2007–2017. Kun pienituloisuutta tarkastellaan muuttuvalla pienituloisuusrajalla, pienituloisten osuus väestöstä on ollut 11,5 ja 14 prosentin välissä vuoden 2007 jälkeen.

Vuoteen 2012 kiinnitetyn pienituloisuusrajan alapuolelle jääneiden osuus on pienentynyt lähes koko tarkastelujaksolla. Lähes olemattomat erot muuttuvalla ja kiinteällä rajoilla lasketuissa pienituloisuusasteissa vuosina 2010–2016 kertovat siitä, että pienituloisuusraja pysyi lähes muuttumattomana näiden vuosien aikana. Näinä vuosina mediaanitulo kehittyi heikosti, minkä takia pienituloisuusraja pysyi 14 500 euron tuntumassa eli 1 200 eurossa kuukausitasolla usean vuoden ajan. Vuonna 2017 pienituloisuusraja kasvoi noin 270 euroa verrattuna vuoteen 2012, minkä vuoksi kiinteällä ja muuttuvalla rajalla lasketut asteet erkanivat toisistaan. Vuoden 2012 euromääräisellä pienituloisuusrajalla laskettuna pienituloisia oli 592 000 vuonna 2017 kun muuttuvalla rajalla heitä oli 654 000. (Kuvio 6.)

Kuvio 6. Pienituloisuus vuosittain muuttuvalla ja vuoteen 2012 kiinnitetyllä pienituloisuusrajalla vuosina 2007–2017, prosenttia

Kuvio 6. Pienituloisuus vuosittain muuttuvalla ja vuoteen 2012 kiinnitetyllä pienituloisuusrajalla vuosina 2007–2017, prosenttia

1) Kotitalouden jäsenten saamat palkka-, yrittäjä-, omaisuustulot sekä saadut tulonsiirrot, joista vähennetään maksetut verot ja veronluonteiset maksut.
2) Kulutusyksiköt perustuvat niin kutsuttuun OECD:n modifioituun skaalaan. Kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutusyksikköä. Yhden aikuisen kotitalous on yksi kulutusyksikkö, kun taas kotitalous, johon kuuluu esimerkiksi puolisot ja yksi alle 14-vuotias lapsi, ovat yhteensä 1,8 kulutusyksikköä.

Lähde: Tulonjakotilasto 2017, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 01.03.2019

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tuloerot (kansainvälinen vertailu) 2017, 1 Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1966–2017 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.4.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2017/01/tjt_2017_01_2019-03-01_kat_001_fi.html