Työtapaturmat Suomessa vuonna 2005

Palkansaajille työpaikalla sattuneet tapaturmat

Vuonna 2005 vakuutusyhtiöt korvasivat yhteensä 111 129 palkansaajille työpaikalla sattunutta tapaturmaa (taulukko 1). Näistä vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johti 54 352 ja kuolemaan 51 tapausta. Edellisvuoteen verrattuna korvattujen työpaikkatapaturmien määrä kasvoi selvästi, sillä tuolloin palkansaajille sattui yhteensä 96 442 työpaikkatapaturmaa, joista 51 143 tapauksessa seurauksena oli vähintään 4 päivän työkyvyttömyys. Myös työkuolemien määrä kasvoi, sillä vuonna 2004 työpaikkatapaturmissa menehtyi 43 palkansaajaa.

Pääasiassa työtapaturmien määrän kasvu johtuu vuoden 2005 alussa käyttöön otetusta sairaanhoidon täyskustannusvastuujärjestelmästä (täky), jonka myötä hoitolaitosten täytyy tehdä aina ilmoitus vakuutusyhtiöön työtapaturmapotilaan hoidosta. Lakimuutos on lisännyt etenkin lievien, alle 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työtapaturmien määrää, joista osa jäi aiemmin ilmoittamatta vakuutusyhtiöön. Tämä koskee varsinkin julkisen terveydenhuollon puolella hoidettuja työtapaturmia. Jos vakuutusyhtiössä tapaturman todetaan sattuneen työssä, maksetaan hoitolaitokselle työtapaturmasta aiheutuneet todelliset hoitokustannukset. Muutoksesta johtuen aiempien vuosien tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia vuoden 2005 kokonaistietojen kanssa. Uudistuksen vaikutus palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneisiin työpaikkatapaturmiin on sen sijaan vähäisempi.

Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa ollaan siirrytty käyttämään EU:n tilastoviraston Eurostatin työtapaturmatilastossa (ESAW) käyttämää työtapaturman määritelmää. Määritelmän mukaan tilasto sisältää tiedot työtapaturmista, jotka ovat johtaneet "vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen". Pääosa tämän katsauksen tiedoista on esitetty tätä rajausta käyttäen. Aikasarjat on korjattu taaksepäin määritelmän mukaisiksi.

Taulukko 1. Palkansaajien työpaikkatapaturmat Suomessa sukupuolen mukaan vuonna 2005

Työpaikkatapaturmat
  Kaikki Vähintään 4 päivän työkyvyttömyys Työkuolemat
  N % N % Tapaturmasuhde (100 000 palkansaajaa kohden) Tapaturmataajuus (miljoonaa työtuntia kohden) N
Miehet 80 459 72,4 40 001 73,6 3 844 22,3 46
Naiset 30 670 27,6 14 351 26,4 1 344 9,0 5
Yhteensä 111 129 100 54 352 100 2 581 16,1 51
Tapaturmasuhde- ja taajuus laskettu palkansaajien vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työtapaturmista pl. työkuolemat sekä koululaisten, opiskelijoiden ja laitosväkeen kuuluvien työpaikkatapaturmat.

Kolme neljästä (74 %) työpaikalla sattuneesta työtapaturmasta sattuu miehelle. Miesten työtapaturmariski on siten perinteisesti ollut selvästi korkeampi kuin naisilla. Tapaturmataajuudella mitattu miesten riski joutua työtapaturman uhriksi työpaikalla on 2,5-kertainen naisiin verrattuna. Keskeisin syy tähän on se, että miehet työskentelevät naisia useammin toimialoilla ja työtehtävissä, joissa työtapaturmariski on keskimääräistä korkeampi.

Myös tapaturmataajuudella mitattuna miesten työtapaturmariski on selvästi naisia suurempi. Palkansaajamiehille sattui vuonna 2005 miljoonaa tehtyä työtuntia kohden 22,3 vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työpaikkatapaturmaa, kun naisten tapaturmataajuus oli 9,0 (taulukko 1).

Palkansaajien työtapaturmariski viime vuosina

Suomalaisten palkansaajien työpaikkatapaturman riski on alentunut 1990 -luvun lopusta alkaen (kuvio 1). Tämä käy ilmi, kun suhteutetaan palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden. Vuosien 1998-2004 välillä työtapaturmasuhde aleni noin 14 prosenttia. Vuonna 2005 tapaturmasuhde kääntyi lievään nousuun. Tuolloin sattui 2 581 työpaikkatapaturmaa 100 000 palkansaajaa kohden, joka on viitisen prosenttia (4,6 %) enemmän kuin vuotta aiemmin.

Kuvio 1. Palkansaajien vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden vuosina 1996-2005

Myös tapaturmataajuudella mitattu työtapaturmariski pieneni vuosien 1998-2004 välisenä aikana noin 12 prosenttia. Vuonna 1998 palkansaajille sattui 17,2 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta tapaturmaa työpaikalla miljoonaa työtuntia kohden, kun vuoteen 2004 tultaessa taajuus oli alentunut 15,2:een. Vuonna 2005 työtapaturmataajuus kohosi 16,1:een.

Tapaturmataajuus on työtapaturmasuhdetta tarkempi riskimittari, sillä tapaturmien määrä suhteutetaan aikaan (tehtyihin työtunteihin), jona palkansaajat ovat olleet alttiina työtapaturmalle. Tapaturmasuhde ilmoittaa työtapaturmien määrän sataatuhatta henkeä kohden. Työssäoloaika eli tapaturmalle alttiina olemisen aika voi tällöin eri henkilöillä vaihdella. Tapaturmataajuutta ja tapaturmasuhdetta käytetään eri toimialoilla tai ammattiryhmissä vallitsevien tapaturmariskien vaihtelun mittaamiseen.

Aiemmin Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa tapaturmasuhde laskettiin suhteuttamalla vähintään 3 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat tuhatta palkansaajaa kohden. Tunnuslukuja on yhdenmukaistettu kansallisesti sekä Eurostatin käytännön mukaisiksi. Tapaturmasuhde lasketaan suhteuttamalla vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat sataatuhatta referenssiväestöön kuuluvaa kohden. Tapaturmataajuus lasketaan suhteuttamalla vähintään 4 päivän työstä poissaolon aiheuttaneet työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden. Palkansaajien lukumäärä- ja työtuntitiedot saadaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta.

Tapaturmariski korkein nuorilla miehillä

Miesten työtapaturmariski on suurin nuorimmassa ikäryhmässä. Nuorille miehille sattui 4 406 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden vuonna 2005 (kuvio 2). Tämä merkitsi sitä, että tapaturmasuhteella laskettu riski oli 14 prosenttia suurempi kuin miespalkansaajilla keskimäärin. Riski alenee lähes tasaisesti iän myötä. Toisin kuin miehillä, naisten tapaturmariski on korkein vanhimmassa, 55-64-vuotiaiden ikäryhmässä. Ikäryhmien väliset erot ovat kuitenkin varsin pieniä. Tapaturmasuhteen kautta valottuva kuva sukupuolen mukaisesta työtapaturmatilanteesta onkin pysytellyt lähes ennallaan vuodesta toiseen.

Kuvio 2. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2005

Rakentamisen toimialalla sattuu suhteessa eniten työtapaturmia

Vuonna 2005 työtapaturmataajuudella mitattuna korkean työtapaturmariskin toimialoja olivat rakentaminen (44,4), maaliikenne ja putkijohtokuljetus (38,8) ja metallituotteiden valmistus (37,8). Taulukossa 2 on esitetty järjestyksessä kymmenen toimialaa, joissa työtapaturmataajuus oli korkein vuonna 2005. Taajuudet on laskettu vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista ilman työkuolemia. Kuntasektorilla työskentelevät on luokiteltu omaan luokkaan, koska työtapaturma-aineistossa heiltä puuttuu tieto toimialasta. Kunta-alan palkansaajille sattui 10,0 työpaikkatapaturmaa miljoonaa tehtyä työtuntia kohden vuonna 2005, kun vuotta aiemmin heidän työtapaturmataajuutensa oli 9,3.

Taulukko 2. Palkansaajien työtapaturmataajuudet eräillä toimialoilla vuonna 2005

Työtapaturmataajuus toimialan mukaan
Toimiala N Taajuus
45 Rakentaminen 9 277 44,4
20 Maaliikenne, putkijohtokuljetus 3 749 38,8
28 Metallituotteiden valmistus 2 589 37,8
20 Puutavaran ja puutuotteiden valmistus 1 918 37,5
26 Ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus 917 37,0
15 Elintarvikkeiden ja juomien valmistus 1 819 28,4
27 Perusmetallien valmistus 871 28,3
29 Koneiden ja laitteiden valmistus 2 027 21,8
25 Kumi- ja muovituotteiden valmistus 699 21,4
36 Huonekalujen valmistus; muu valmistus 410 20,2
Kaikki toimialat 54 133 16,1
Tapaturmataajuus laskettu palkansaajien vähintään 4 päivän
työkyvyttömyyteen johtaneista työtapaturmista pl. työkuolemat sekä
koululaisten, opiskelijoiden ja laitosväkeen kuuluvien työpaikkatapaturmat.

Ammattitarkastelu osoittaa, että talonrakennustyön ammattiryhmässä työtapaturmariski on edelleen korkein, yli nelinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Vuonna 2005 talonrakennustyön ammateissa sattui 10 717 vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Vuotta aiemmin vastaava tapaturmasuhde oli 10 407.

Seuraavana tulevat elintarviketeollisuustyön (7 696), konepaja- ja rakennusmetallityön (7 689) ja puutyön (7 609) ammattiryhmät. Konepaja- ja rakennusmetallityön ammattiryhmässä tapaturmasuhteella mitattu tapaturmariski nousi seitsemisen prosenttia, kun elintarviketeollisuustyön ammateissa toimivilla riski pieneni noin yhdeksän prosenttia ja puutyön ammateissa toimivilla nelisen prosenttia edellisvuodesta. Kuviossa kolme on esitetty ammattiryhmät, joissa työpaikkatapaturman riski on keskimääräistä korkeampi. Keskimäärin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työpaikkatapaturmia sattui 2 581 sataatuhatta palkansaajaa kohden. Lukumääräisesti eniten tapaturmia sattui edellisvuosien tapaan eri teollisuuden ammattiryhmissä.

Kuvio 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden ammatin mukaan vuonna 2005, tapaturmasuhde yli keskiarvon

Palkansaajien työkuoleman riski alentunut viidenneksen vuosina 1996-2005

Tapaturmasuhteella mitattu palkansaajien työkuoleman riski on alentunut viidenneksen, kun verrataan 5-vuotisjaksoja 1996-2000 ja 2001-2005 toisiinsa. Vuosina 1996-2000 palkansaajille sattui yhteensä 248 kuolemaan johtanutta työtapaturmaa, joka merkitsee keskimäärin 2,6 työkuolemaa 100 000 palkansaajaa kohden vuodessa. Vuosina 2001-2005 henkensä työtapaturmissa menetti 217 palkansaajaa, joka on keskimäärin 2,1 työkuolemaa vuosittain 100 000 palkansaajaa kohden.

Vuonna 2005 palkansaajille sattui 51 kuolemaan johtanutta työpaikkatapaturmaa, joista viisi sattui naisille. Tämä on 2,4 työtapaturmassa kuollutta 100 000 palkansaajaa kohden. Edellisvuoteen verrattuna työkuolemien määrä kasvoi, sillä vuonna 2004 työpaikkatapaturmissa henkensä menetti 43 palkansaajaa, joka on 2,1 kuollutta 100 000 palkansaajaa kohden. Vuoden 2005 luku sisältää Suomenlahdella elokuussa 2005 sattuneessa helikopterionnettomuudessa surmansa saaneet (6 henkilöä).

Kuvio 4. Palkansaajien kuolemaan johtaneet työtapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden vuosina 1991-2005

Palkansaajien työmatkatapaturmat

Vuonna 2005 palkansaajille sattui työmatkalla yhteensä 17 949 sellaista tapaturmaa, joista vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia. Näistä kuolemaan johti 31 (taulukko 3).

Työmatkatapaturmien määrä nousi selvästi vuosina 2004-2005. Kun vuonna 2004 palkansaajille sattui 8 348 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työmatkatapaturmaa, niin vuonna 2005 tapaturman uhriksi työmatkalla joutui 9 199 palkansaajaa. Nousua oli yhdeksän prosenttia.

Työmatkatapaturmat poikkeavat työpaikkatapaturmista siinä, että niitä sattuu naisille enemmän kuin miehille: kahdessa kolmasosassa (66 %) kaikista työmatkatapaturmista uhrina oli nainen. Sen sijaan kuolemaan johtaneita työmatkatapaturmia sattui miehille (25) neljä kertaa enemmän kuin naisille (6).

Työmatkatapaturmissa kuolleiden määrä nousi edellisvuodesta. Matkalla kotoa töihin tai töistä kotiin kuoli 21 palkansaajaa vuonna 2004 ja vuonna 2003 työmatkalla henkensä menettäneitä oli 23. Vuonna 2002 työmatkatapaturmissa kuoli 28 palkansaajaa.

Taulukko 3. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen mukaan vuonna 2005

Työmatkatapaturmat
  Alle 4 päivää   Väh 4
päivää
  Kuolemat   Yhteensä  
  N % N % N % N %
Miehet 2 942 33,7 3 329 36,2 25 80,6 6 296 35,1
Naiset 5 777 66,3 5 870 63,8 6 19,4 11 653 64,9
Yhteensä 8 719 100 9 199 100 31 100 17 949 100

Maatalousyrittäjien työtapaturmat

Vuonna 2005 Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela) korvasi yhteensä 6 711 maatalousyrittäjille sattunutta työtapaturmaa, joista 5 465 johti vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen. Vuotta aiemmin maatalousyrittäjille sattui yhteensä 5 805 työtapaturmaa, joista 5 088 johti vähintään neljän päivän työstä poissaoloon. Lyhyisiin poissaoloihin johtaneiden työtapaturmien määrän kasvu johtuu pääasiassa sairaanhoidon täyskustannusvastuu-uudistuksesta. Uudistus on mahdollisesti lisännyt myös vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työtapaturmien ilmoittamista.

Maatalousyrittäjien työ on riskialtista, sillä työtapaturmasuhde on yli kaksinkertainen palkansaajiin verrattuna. Vuonna 2005 sattui 5 962 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työtapaturmaa sataatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden, kun vastaava suhdeluku vuonna 2004 oli 5 444. Tapaturmasuhteella mitattu työtapaturmariski nousi siten vajaa kymmenen (9,5 %) prosenttia.

Miesten tapaturmariski on selvästi korkeampi kuin naisilla: miehille sattui 7 008 ja naisille 4 062 työtapaturmaa sataatuhatta maatalousyrittäjää kohden (taulukko 3). Vastaava suhdeluku oli vuonna 2004 miehillä 6 353 ja naisilla 3 842.

Vuonna 2005 menehtyi 9 maatalousyrittäjää työtapaturman uhrina. Yhtä lukuun ottamatta kaikki kuolleet olivat miehiä.

Taulukko 3. Maatalousyrittäjien työtapaturmat sukupuolen mukaan vuonna 2005

Työtapaturmat
  Kaikki Vähintään 4 päivän työkyvyttömyys Työkuolemat
  N % N % Tapaturmasuhde
(100 000 vakuutettua
maatalousyrittäjää kohden)
N
Miehet 5 158 76,9 4 142 75,8 7 008 8
Naiset 1 553 23,1 1 323 24,2 4 062 1
Yhteensä 6 711 100 5 465 100 5 962 9

Päivitetty 22.5.2007

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työtapaturmat [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-5999. 2005, Työtapaturmat Suomessa vuonna 2005 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 20.9.2017].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ttap/2005/ttap_2005_2007-05-22_kat_001.html

Jaa