Julkaistu: 14.5.2002

Kansantalouden tilinpito ja bruttokansantuote kuvaavat taloutta laajasti

Kansantalouden tilinpidossa lasketaan bruttokansantuotetta huomattavasti laajempi tietosisältö. Myös bruttokansantuote kuvaa hyvin taloudellista toimeliaisuutta, mitä sillä pyritäänkin kuvaamaan. Bkt:n lisäksi tilinpito ilmentää tavaroiden ja palveluiden kysynnän ja tarjonnan, vaihtotaseen sekä sektoreiden taloudellisen kehityksen ja rahoitusvarallisuuden.

Jukka Jalava ja Arto Kokkinen

Jukka Hoffrén kirjoitti Tietoajan 2/2002 numerossa ansiokkaasti taloudellisen toiminnan mittaamisen laajentamisesta siten, että hyvinvointinäkökulma tulisi paremmin esiin. Kuten Hoffrén kirjoituksessaan toteaa, taloustieteilijät ovat jo 1970-luvulta lähtien kehitelleet tällaisia mittareita bruttokansantuotteen rinnalle kansakunnan ja kansalaisten hyvinvoinnin kehityksen seuraamiseen.

Muun muassa maittaisten kansantalouden tilinpitojen ympärille on kehitetty laajennuksia (satelliittitilejä), joissa pyritään käsittelemään sellaisia asioita, jotka rajataan taloudellista toimeliaisuutta ja rahavirtoja kuvaavan kansantalouden tilinpidon ulkopuolelle. Tällaisia ovat esimerkiksi kotitaloustyö, tutkimus- ja kehittämistoiminta, vihreä bkt (ympäristökorjattu kansantuotemittari) ja tuotantotoiminnan vaikutuksia tulonjakoon tarkasteleva sosiaalitilinpito. Edellä mainittuja kansantalouden tilinpidon laajennuksia on rakennettu Suomessa ja muissa Euroopan unionin maissa, USA:ssa, Kanadassa ja Australiassa.

Pidämme hyvinvointinäkökulmaan keskittyviä laajennuksia mielekkäänä, tärkeänä sekä luonnollisena osana myös kansantalouden kuvausjärjestelmiä. Haluamme kuitenkin tarkentaa, mitä kaikkea kansantalouden tilinpito ja bruttokansantuote jo peruskehikossaan kuvaavat.

Kansantalouden tilinpidon sisältö

Kansantalouden tilinpito rekisteröi vuosittaisen tavaroiden ja palveluiden tarjonnan ja kysynnän. Tarjonnan ja kysynnän komponentit ovat

  • Bruttokansantuote + tuonti = yksityinen kulutus + julkinen kulutus + investoinnit + vienti + varastojen muutos
    Tarjonta = Kysyntä

Tarjonta koostuu kotimaassa tuotetuista (bruttokansantuote) sekä meille ulkomailta tuoduista tavaroista ja palveluksista. Kysynnän komponentit kertovat, mihin Suomen markkinoilla olleet tavarat ja palvelut ovat menneet. Tätä tarjonnan ja kysynnän tasapainoa kutsutaan myös huoltotaseeksi.

Kysynnän ja tarjonnan komponenttien perusteella voidaan tarkastella koko talouden rakentumista ja rakenteiden muuttumista. Lisäksi kansantalouden tilinpito kuvaa eri sektoreiden taloudellisen kehityksen, josta nähdään muun muassa julkisyhteisöjen Emu-alijäämä, kotitalouksien käytettävissä oleva tulo, yritysten voitollisuus ja kansantalouden vaihtotase.

Tämän niin sanotun reaalitilinpidon rinnalla lasketaan myös rahoitustilinpito, jonka perusteella voidaan seurata eri sektoreiden varojen ja velkojen kehitystä (esimerkiksi julkisyhteisöjen Emu-velka johdetaan rahoitustilinpidon tiedoista).

Bkt:n kolme tarkastelutapaa

Bruttokansantuote sisältää kaiken kotimaassa tavaroiden ja palvelusten tuotannossa syntyneen arvonlisäyksen. Suomessa laskenta tapahtuu tilastoimalla

  • (1) bruttokansantuote tuotoksen kautta eli bkt on kansantaloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvonlisäysten summa.

Näin saadaan laskettua bruttokansantuote omana itsenäisenä kotimaisen tarjonnan komponenttina huoltotaseeseen.

Samaan tulokseen päästään tarkastelemalla bruttokansantuotteen kysyntätekijöitä eli

  • (2) Bruttokansantuote =
    yksityinen kulutus + julkinen kulutus + investoinnit + (vienti-tuonti) + varastojen muutos

Vielä kolmas tapa tarkastella bruttokansantuotteen muodostumista on tulonäkökulma:

  • 3) Bruttokansantuote =
    palkansaajakorvaukset + korvaukset pääomasta + tuotantovälineistön kuluminen + (tuotantotoiminnan ja tuonnin verot - tukipalkkiot)

Tarkastelemalla kaikkia kolmea tapaa saadaan selville, miten eri toimialojen osuudet tuotantotoiminnasta kehittyvät (kuvio 1), miten Suomessa tuotettujen tavaroiden ja palvelusten kysyntä on kehittynyt (kuvio 2) ja miten työlle ja pääomalle maksettujen korvausten osuudet tuotantotoiminnassa kehittyvät (kuvio 3).

Kuvio 1a. Toimialojen osuus bruttokansantuotteesta 1975

kuva

Kuvio 1b. Toimialojen osuus bruttokansantuotteesta 2000*

kuva

Kuvio 2a. Kysyntäkomponenttien osuus bruttokansantuotteesta 1975

kuva

Kuvio 2b. Kysyntäkomponenttien osuus bruttokansantuotteesta 2000*

kuva

Kuvio 3a. Tulokomponenttien osuus bruttokansantuotteesta 1975

kuva

Kuvio 3b. Tulokomponenttien osuus bruttokansantuotteesta 2000*

kuva

Kansantalouden tilinpidot esittävät yleensä kaikki kolme tarkastelutapaa, jotta kaikkea tietosisältöä voidaan analysoida. Lähtökohtainen laskentatapa vaihtelee maittain. Suomessa lähtökohtana on vaihtoehto 1, esimerkiksi USA:ssa vaihtoehto 2. Tämä johtuu pääosin käytettävissä olevista perustilastoaineistoista.

Markkinattomalla palvelutuotannolla merkittävä osuus bruttokansantuotteesta

Bruttokansantuotteeseen sisältyy myös markkinattomia hyödykkeitä eli tuotteita ja palveluita, joilla ei ole markkinahintaa. Erityisesti Suomessa ja muissa Pohjoismaissa markkinattoman tuotannon osuus bkt:sta on julkisen palvelutuotannon takia merkittävä, Suomessa noin 20 prosenttia.

Bruttokansantuotteeseen Suomessa laskettavaa markkinatonta tuotantoa ovat kuntien ja kuntayhtymien, valtion ja sosiaaliturvarahastojen (Kela, työeläkelaitokset, työttömyyskassat) palvelutuotanto. Lähes kaikki kansantalouden koulutus-, terveydenhuolto-, sosiaalipalvelut ja eläkevakuutus tuotetaan julkisena markkinattomana tuotantona. Merkittävää markkinatonta tuotantoa on myös julkishallinto, kuten maanpuolustus, poliisitoimi, oikeuslaitos, vankeinhoito ja rajavartio sekä kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhtteisöjen toiminta. Kansantalouden tilinpidon yksi tärkeimmistä tehtävistä bruttokansantuotetta laskettaessa onkin perinteisesti ollut tuoda esiin, mikä osa tuotannosta tuotetaan markkinaehtoisesti ja mikä markkinoiden ulkopuolella (kuvio 4).

Kuvio 4. Markkinatuotannon ja markkinattoman tuotannon osuus bruttokansantuotteesta 1975-2000

kuva

Tuotantotoiminnan ulkoisvaikutuksia, positiivisia tai negatiivisia, ei kuitenkaan huomioida bruttokansantuotetta laskettaessa. Positiivisena ulkoisvaikutuksena voidaan ajatella esimerkiksi tieverkon rakentaminen ja siitä seuraava ihmisten liikkumismahdollisuuksien kasvu myös vapaa-aikana. Negatiivisena ulkoisvaikutuksena mainittakoon esimerkiksi tuotantotoiminnasta johtuvat saasteet, jotka heikentävät ihmisten hyvinvointia.

Varantojen kuvaaminen tulevaisuuden haaste

Kansantalouden tilinpito on jatkuvasti kehittyvä järjestelmä. Hyvinvoinnin kehityksen seuraamisen ja muiden kansantalouden tilinpitoon liitettävien satelliittien lisäksi yksi kokonaisuuden kannalta merkittävimmistä kehityskohteista on varallisuustilinpidon kehittäminen. Nykyisessä tilinpidossa painopiste on vuoden aikaisessa tuotantovirrassa, siis tuotannon määrässä yhden vuoden aikana. Tällä hetkellä ainoa reaalitilinpidossa seurattava varantosuure on kiinteä pääomakanta eli tuotantovälineistön varanto, joka kuvaa muutoksia tuotantovälineistössä. Kiinteän pääomakannan varantoa kasvattavat investoinnit ja vähentää tuotantovälineistön kuluminen.

Koko kansanvarallisuuden kuvaamisessa tarvitaan tuotantopääoman lisäksi tiedot varastokannoista (vaihto-omaisuus liikekirjanpidossa), luonnonvaroista sekä rahoitusvarallisuudesta. Varantosuureiden muodostamisen lisäksi koko tilinpitojärjestelmää on kehitettävä siten, että varantosuureiden muutokset selittyvät virtasuureiden arvoilla. Tällöin esimerkiksi luonnonvarojen väheneminen niitä käytettäessä tuotantotoiminnassa tulisi näkyviin kansantalouden tilinpidossa.

Varallisuustilinpidosta on jo tehty ensimmäisiä koelaskelmia, mutta varantojen liittäminen osaksi virallista jatkuvaa kansantalouden tilinpidon laskentaa on haaste, joka toteutuessaan parantaa ymmärrystämme kansantalouden pitkän ajan kehityslinjoista mukaan lukien raaka-ainevarantojen kehitys.

Kirjoittajat ovat kansantalouden tilinpidon yliaktuaareja Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksiköstä.

Mihin kansantalouden tilinpidon tietosisältöä käytetään?

Brutto- vai nettokansantuote?


Päivitetty 14.5.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi

Jaa