Julkaistu: 11.3.2002

Miesten väkivalta vuorossa

Tietoajan viime vuoden lokakuun numerossa käsiteltiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sen muotoja eri maissa. Tässä artikkelissa kerrotaan miehiin kohdistuvasta väkivallasta samojen lähteiden perusteella.
Nämä lähteet ovat kuolemansyytilastot ja väestöä eri maissa haastattelemalla tehdyn kansainvälisen rikosuhritutkimuksen tulokset. Kansainvälisen rikosuhritutkimuksen tuloksista tarkastellaan lähemmin miesten kokeman väkivallan yleisyyttä eri alueilla, millaisesta väkivallasta oli kyse, kuka sen teki ja miten vakavaksi väkivalta koettiin.

Brasilia miehelle väkivaltaisin maa - Islannille turvaloton päävoitto

Miehiin kohdistuva väkivalta on kansainvälisten vertailututkimusten mukaan yleisintä Brasiliassa. Siellä miesten väkivaltaiset kuolemat ovat myös yleisimpiä. Turvallisimmaksi maaksi osoittautuu Islanti. Jos väkivaltakuolemien yleisyyttä käytetään mittana, Suomi on miehelle Länsi-Euroopan turvattomin paikka.

Markku Heiskanen

Joskus väitetään, että on lottovoitto syntyä Suomessa ja että Suomessa on turvallisempaa elää kuin muissa Länsi-Euroopan maissa. Maailman terveysjärjestön WHO:n kokoamien kuolemansyytilastojen mukaan turvallisuuden lottopalkinto menisi Islantiin. Islannissa ei vuonna 1995 kuollut yhtään miestä eikä naista henkirikoksen uhrina. Vuonna 1999 Suomessa kuoli 4,0 miestä 100 000 henkeä kohti väkivaltaan. Kaikissa taulukon 1 Länsi-Euroopan maissa väestön fyysinen turvallisuus oli huomattavasti parempi kuin Suomessa. Esimerkiksi Ruotsissa kuoli väkivaltaan 1,5 miestä 100 000 henkeä kohti vuonna 1996.

Useimmat kehitysmaat ja etenkin maat, joissa käydään tai on käyty pitkällisiä sisällissotia, puuttuvat kuolemansyytaulukosta. Brasiliassa miehen väkivaltakuoleman riski on kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Miehen elämä on vaarallista myös monilla Suomen lähialueilla kuten Venäjällä ja Virossa.

Taulukon 1 neljännessä sarakkeessa miesten väkivaltakuolemien väkilukuun suhteutettu määrä on jaettu naisten vastaavalla luvulla. Näistä luvuista havaitaan, että miesten väkivaltakuolleisuus on yleisempää kuin naisten kaikissa maissa. Lisäksi havaitaan, että miesten ja naisten väkivaltakuoleman riski vaihtelee huomattavasti eri maissa.

Taulukko 1. Väkivaltaan kuolleet miehet ja miesten itsemurhat 100 000 henkeä kohti eri maissa Ikävakioidut luvut

Maa Vuosi Miesten väkivalta-
kuolemat
Miehet
/naiset
Miesten
itsemurhat
Brasilia 1995 48,2 10,7 9,3
Venäjä 1997 35 3,5 61,5
Kazakstan 1997 29,8 3,5 55,6
Viro 1998 27,5 4,4 52,7
Moldova 1996 20,6 2,9 31,5
Latvia 1998 18,2 2,9 54,4
Ukraina 1998 17,4 3,1 46,6
Valko-Venäjä 1998 17,2 2,7 59,2
Liettua 1997 13,2 2,9 73,2
Kirgisia 1998 13 2,7 22,5
Yhdysvallat 1997 11,8 3,7 17,5
Azerbaidzan 1997 10,8 5,7 2,8
Kuuba 1996 9,4 3,4 23,2
Costa Rica 1995 9,1 6,5 10,8
Argentiina 1996 8 5,3 10,6
Bulgaria 1998 5,4 3 21,7
Suomi 1996 4,6 2,4 34,7
Romania 1998 4,5 2,6 19,4
Armenia 1997 4,2 4,2 3,5
Kroatia 1997 4 3,3 28,8
Unkari 1998 3,8 1,7 44
Makedonia 1997 3,7 4,6 11,3
Puola 1996 3,6 2,6 22,8
Mauritius 1997 2,9 4,1 18,1
Slovakia 1995 2,9 2,4 22,6
Skotlanti 1997 2,8 4,7 16,9
Slovenia 1997 2,6 1,7 43,1
Uusi-Seelanti 1996 2,5 1,9 23
Pohjois-Irlanti 1997 2,5 6,3 11,5
Kreikka 1997 2,4 4,8 5,3
Tšekki 1998 2,3 2,9 22,2
Italia 1995 2,3 4,6 9,8
Australia 1995 2 1,7 18,1
Belgia 1994 2 1,4 27,1
Kanada 1997 1,9 2,1 18,1
Portugali 1998 1,9 3,2 7,1
Hollanti 1997 1,8 2,3 12
Israel 1996 1,7 4,3 8,5
Ruotsi 1996 1,5 1,9 16,9
Tanska 1996 1,4 1,8 20,2
Itävalta 1998 1,3 1,4 25,6
Espanja 1995 1,3 3,3 10,5
Ranska 1996 1,2 1,7 24,5
Luxemburg 1997 1,2 .. 25,9
Norja 1995 1,2 1,5 17,5
Saksa 1997 1,1 1,6 18,3
Irlanti 1996 1,1 1,4 19,1
Englanti ja Wales 1997 0,8 2 9,4
Japani 1997 0,7 1,8 20,5
Malta 1997 0,5 1 5,9
Islanti 1995 0 .. 16,4
.. tietoa ei voida laskea

Väkivalta ja Verkon lait

Kuuluisa suomalainen tilastovirkailija ja kriminologi Veli Verkko muotoili 1930-luvulla kaksi "staattista lakia", joiden mukaan henkirikollisuuden taso ja eri sukupuolten suhteellinen osuus henkirikosten uhreista noudattavat tiettyjä säännönmukaisuuksia.

Ensimmäisen lain mukaan "suuren henkirikollisuuden maissa on naisten suhteellinen osuus henkirikosten uhrien joukossa pieni". Toinen laki väitti, että "pienen henkirikollisuuden maissa on naisten suhteellinen osuus henkirikosten uhrien joukossa tuntuvasti suurempi kuin suuren henkirikollisuuden maissa".

Brasilian kohdalla Verkon laki näyttää toimivan: brasilialaisten miesten väkivaltakuolemat ovat yli kymmenen kertaa yleisempiä kuin naisten. Samoin monista entisistä sosialistisista, korkean väkivaltakuolleisuuden maista, laki saa tukea. Vastaavasti pienen henkirikollisuuden maissa - kuten muissa Pohjoismaissa kuin Suomessa, Englannissa, Ranskassa ja Saksassa, jotka jo Verkon tilastoissa olivat alhaisen henkirikollisuuden maita - naisten suhteellinen osuus uhreista on suurempi kuin korkean henkirikollisuuden maissa.

Poikkeuksen Verkon lakeihin muodostavat Välimeren maiden alue ja Pohjois-Irlanti, joissa henkirikollisuuden taso on matala, mutta miesten osuus uhreista suuri.

Väkivaltakuolemien lisäksi taulukossa 1 on miesten itsemurhien väestöön suhteutetut määrät eri maissa. Brasilia erottuu muista korkean väkivaltakuolleisuuden maista. Brasilialainen tappaa itsensä tai naisensa selvästi harvemmin kuin itäeurooppalainen mies. Suomessa miesten itsemurhat ovat yleisempiä kuin muissa länsimaissa.

15-kertaiset erot

Kansainvälinen rikosuhritutkimus tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 1989. Tämän jälkeen tutkimus on toteutettu vuosina 1992, 1996 ja 2000. Sen tavoitteena on tuottaa eri maista vertailukelpoisia tietoja väestön rikosten kohteeksi joutumisesta ja turvattomuudesta. Tiedot kerätään haastattelemalla väestöotosta eri maissa. Väkivalta on vain yksi haastattelussa selvitettävä rikos. Tässä artikkelissa ei tarkastella muita rikoksia kuin väkivaltaa.

Väkivallan tarkka määrittely haastattelututkimuksissa on vaikeaa, eikä ainoaa "oikeaa" määritelmää ole. Esimerkiksi autovarkaus on helpompi kuvata kuin väkivalta. Haastattelussa väkivalta on pyritty määrittelemään niin, että mahdollisimman moni ymmärtäisi kysymyksen sisällön samalla tavalla.

Kuvio 1 kertoo miesten väkivaltakokemusten yleisyyden viiden haastattelua edeltävän vuoden ajalta. Yleisintä väkivalta on kehitysmaissa. Brasiliassa haastatelluista miehistä lähes puolet (48 %) oli joutunut ryöstön, pahoinpitelyn tai uhkailun kohteeksi viiden vuoden aikana. Venäjällä ja Jugoslaviassa yli neljäsosa miehistä oli kokenut väkivaltaa.

Kuvio 1. Ryöstön, pahoinpitelyn tai pelottavan uhkailun kohteeksi viiden haastattelua edeltävän vuoden aikana joutuneet miehet eri maissa haastattelututkimusten mukaan , % 16 vuotta täyttäneistä miehistä

kuva

Australia ja Uusi-Seelanti ovat länsimaista väkivaltaisimpia. Suomi sijoittuu hieman muita Länsi-Euroopan maita korkeammalle. Väkivaltaa oli kokenut 17 prosenttia suomalaisista miehistä, mutta ero muihin Länsi-Euroopan maihin ei ole suuri. Japanissa väkivalta on harvinaisinta (3 %). Japanilaiseen mieheen verrattuna brasilialaisen miehen väkivaltariski on 15-kertainen.

Vuoden 2000 tutkimuksessa oli lisäkysymys läheisväkivallasta. Se ei lisännyt miehillä kovin paljon väkivaltaa. Hollannissa väkivallan määrä kasvoi lisäkysymyksellä kuitenkin lähes viidesosan. Kyseessä oli nimenomaan lisäkysymys. Läheisväkivalta oli saattanut tulla esiin jo varsinaisessa väkivaltakysymyksessä. Koska kaikissa maissa ei lisäkysymystä tehty, se on jätetty pois seuraavista vertailuista.

Miten Veli Verkon lait soveltuvat haastattelutuloksiin? Ainakin Brasiliassa, Boliviassa ja Zimbabwessa, joissa miesten kokema väkivalta on yleisintä, miehet kertoivat kokeneensa väkivaltaa noin 1,6-2,6 kertaa useammin kuin naiset. Maita, joissa naisten kokema väkivalta on vähintään yhtä yleistä kuin miesten, olivat Australia, Uusi-Seelanti, Kanada, Englanti ja Wales, Italia, Paraguay ja Filippiinit.

Ryhmään kuului siis sekä melko korkean väkivallan maita että maita, joissa väkivalta oli keskimääräistä harvinaisempaa. Koska miesten ja naisten kokema väkivalta on erilaista, eri sukupuolten vertailu on haastattelutietojen osalta vaikeaa.

Etelä-Euroopassa vähiten

Eri maista kerätyt tiedot perustuvat pieniin otoksiin. Miesten kokemaa väkivaltaa lähemmin kuvattaessa on tietoja esitetty siten, että samantyyppisiä maita on yhdistetty. Läntisen Euroopan maat voidaan Joachim Vogelin mukaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään sen mukaan millainen rooli perheellä on maassa.

Vahvan perheen alue koostuu Välimeren maista (Portugali, Espanja, Italia, Kreikka) ja Pohjois-Irlannista. Niissä arkea hallitsee katolinen uskonto, hyvinvointivaltio toimii rajoitetusti ja perinteinen perhemalli on vallitseva.

Toinen Euroopan ääri löytyy pohjoisesta ryhmästä, johon kuuluvat Ruotsi, Tanska, Suomi ja Hollanti. Näissä maissa perhesiteet ovat kaikkein heikoimmat.

Kolmannen ryhmän muodostavat näiden väliin jäävät Euroopan maat. Vogelin perherakennejaottelu on myös varsin selkeä maantieteellinen luokittelu. Perheellä on suuri merkitys tunnesiteiden, turvallisuuden sekä sosiaalisen kontrollin välittämisessä jäsenilleen.

Euroopan ulkopuolisista maista ei ole samanlaista sisällöllistä luokitusta, mutta "Uusi maailma" (USA, Kanada, Australia, Uusi Seelanti) voidaan erottaa omaksi ryhmäkseen, samoin entiset sosialistimaat omakseen. Kuudenteen ryhmään kuuluvat Afrikan ja Etelä-Amerikan maat (kehitysmaat). Joitain maita, kuten Japani, on jätetty vertailun ulkopuolelle.

Kehitysmaissa sekä miehiin kohdistuvat ryöstöt että väkivalta ja sillä uhkailu ovat selvästi yleisempiä kuin muissa maissa. Uudessa maailmassa väkivaltaa ja uhkailua on enemmän kuin Euroopassa (taulukko 2).

Taulukko 2. Väkivallan kohteeksi viiden vuoden aikana joutuneet miehet rikoslajin mukaan alueittain, % (n= 34 951)

Alue Uhrit
yhteensä
Ryöstö Pahoinpitely,
uhkailu
Pohjois-Eurooppa 14,5 3,5 12,7
Keski-Eurooppa 15 3,7 13,2
Etelä-Eurooppa 8,9 4,3 5,5
Uusi maailma 18 4,3 16,5
Entiset sos.maat 15,6 6 11,7
Kehitysmaat 32,5 17,5 20,9

Euroopassa kiinnittää huomiota väkivallan ja uhkailujen kohteeksi joutuneiden pieni osuus Etelä-Euroopassa. Naisten kohdalla tilanne on samanlainen. Ryöstöjen kohdalla Etelä-Eurooppa ei eroa edukseen muista Länsi-Euroopan maista.

Samoin kuin naiset ovat entisten sosialistimaiden miehet joutuneet haastattelujen mukaan hieman harvemmin väkivallan kohteeksi kuin Keski- ja Pohjois-Euroopassa asuvat miehet. Tämä on ristiriidassa entisten sosialistimaiden korkean henkirikollisuuden määrän kanssa.

Kuva sisällöstä samankaltainen

Seuraavassa tarkastellaan väkivallan ja uhkailun kohteeksi joutumista uhrille viimeksi sattuneesta tapauksesta kysyttyjen tietojen avulla. Aikaisemmissa uhritutkimuksissa on havaittu, että miesten ja naisten väkivaltakokemukset ovat erilaisia.

Miesten väkivalta on useammin kuin naisten tuntemattomien tai etäisesti tuttujen miesten tekemää. Naisten kokema väkivalta puolestaan on useammin kuin miesten kokema kumppanien ja naisille läheisten miesten tekemää.

Miesten tilanne tekijän ja uhrin tuttuuden suhteen on kaikilla alueilla samankaltainen. Vain pieni osa miesten kokemasta väkivallasta on heidän läheistensä tekemää (taulukko 3).

Taulukko 3. Väkivallan ja uhkailujen tekijän suhde uhriin alueittain, %

Alue Puoliso Tyttö-
ystävä
Tuttava,
sukulai-
nen
Työtoveri Tuttu
nimeltä
Tuttu
ulko-
näöltä
Tunte-
maton
Ei tietoa n
Pohjois-Eurooppa 0,5 0,4 4,2 2 14,9 13,3 61,2 3,5 571
Keski-Eurooppa 1,6 0,7 4,7 3,5 10,6 20,4 53 5,6 892
Etelä-Eurooppa 1,3 0,5 4 1,8 9,8 20,4 56,5 5,7 230
Uusi maailma 1 0,5 3,7 1,8 13,5 20,4 56 3,2 599
Entiset sosialistimaat 0,7 1,9 4,5 0,7 16,4 17,3 54,4 4,1 1 395
Kehitysmaat 0,3 0,6 6,9 0 16,4 23,9 47,8 4 1 033
n

4 720

Kansainvälisen rikosuhritutkimuksen tulos on kylläkin suomalaisia yleisiä uhritutkimuksia yksiulotteisemmin tuntemattoman tekemää väkivaltaa painottava, todennäköisesti väkivaltakysymyksen sanamuodon vuoksi. Lienee niin, etteivät miehet ole kokeneet tai tunnistaneet kaikkea tuttujen kesken tapahtunutta väkivaltaa haastattelussa kysyttäväksi väkivallaksi.

Miesten väkivallasta tapahtui työpaikalla Pohjois- ja Keski-Euroopassa 14 prosenttia, entisissä sosialistimaissa 12, Uudessa maailmassa ja kehitysmaissa 10 sekä Etelä-Euroopassa 7 prosenttia. Useimmiten tekijä oli ulkopuolinen, muu kuin työtoveri.

Eri alueilta saatava kuva väkivallan sisällöstä on hämmästyttävän samankaltainen. Tapauksista oli 42-47 prosenttia fyysistä väkivaltaa. Uhkailun suuri osuus kertoo siitä, että haastattelussa kerrotaan myös seurauksiltaan lievästä tuntemattoman tekemästä väkivallasta (kuvio 2).

Kuvio 2. Miehiin kohdistuvan väkivallan jakautuminen fyysiseen väkivaltaan ja väkivallalla uhkailuun alueittain, %

kuva

Etelä-Euroopassa koetaan vakavimpana

Kuviosta 3 havaitaan, että myös uhkailut tulevat melko usein poliisin tietoon. Lisäksi kuviosta nähdään, että fyysisen väkivallankin kohteeksi joutuminen jää usein ilmoittamatta poliisille. Harvimmin väkivalta tulee poliisin tietoon kehitysmaissa.

Kuvio 3. Miesten kokeman väkivallan ja uhkailun tuleminen poliisin tietoon alueittain, %

kuva

Pelkkä uhkailu johtaa Suomessa harvoin varsinaiseen rikosilmoitukseen, vaikka poliisin otettaisiinkin yhteyttä. Hannele Törrösen tekemässä perheväkivaltaa koskeneessa selvityksessä ilmeni, että poliisi kutsuttiin usein paikalle vain selvittämään tilannetta, eräänlaiseksi erotuomariksi ennen kuin väkivaltaa on ehtinyt tapahtua.

Miesten kokeman väkivallan lieviin seurauksiin viittaa edelleen se, että tapauksen koki erittäin vakavaksi enimmillään vajaa puolet uhreista. Silti yli 80 prosenttia eteläeurooppalaisista väkivallan kohteeksi joutuneista miehistä piti tapausta vähintäänkin melko vakavana.

Suuri ero Keski-Euroopan sekä Etelä- ja Pohjois-Euroopan välillä viittaa siihen, että eteläeurooppalainen mies kokee väkivallan satuttavampana kuin muut eurooppalaiset miehet. Toisaalta eteläeurooppalaisten miesten väkivaltakokemukset johtivat vammoihin 40 prosentissa tapauksista, kun pohjoiseurooppalaisten miesten väkivallasta 27, ja keskieurooppalaisten 20 prosenttia johti vammoihin. Uudessa maailmassa 27 prosentissa, entisissä sosialistimaissa 30:ssä ja kehitysmaissa 27 prosentissa tapauksista aiheutui vammoja.

Kuvio 4. Arvio miesten väkivalta- tai uhkailukokemuksen vakavuudesta alueittain, % (n=4 717)

kuva

Suomen erilaisuus askarruttaa

Yhteenvetona voidaan todeta, että miesten kokema väkivalta Pohjois- ja Keski-Euroopassa näyttää melko samankaltaiselta haastattelututkimusten valossa. Etelä-Euroopassa sitä sen sijaan on vähemmän.

Jos Vogelin luokittelulla kyetään selittämään väkivallan esiintyvyyttä, saattaa perheiden (tai sosiaalisten suhteiden ylipäätään) kiinteys olla yksi kulttuurinen tekijä, joka vaikuttaa väkivaltaan. Myös naiset kokevat vähemmän väkivaltaa Etelä-Euroopassa kuin muualla Länsi-Euroopassa.

Henkirikollisuusvertailussa Suomi pärjää huonosti muihin Länsi-Euroopan maihin verrattuna. Kuolemansyytilastot ja haastattelututkimukset antavat siten erilaisen kuvan Suomen väkivaltatilanteesta.

Janne Kivivuoren tutkimuksen mukaan suomalainen henkirikoksen uhriksi joutunut on usein alkoholisoitunut ja syrjäytynyt, alimpiin sosiaaliryhmiin kuuluva mies. Tällaisia miehiä ei saada vastaamaan tilastollisiin haastattelututkimuksiin. Tuskin heitä tavoitetaan muissakaan maissa.

Vastattavaksi jää kysymys, miksi Suomessa huono-osaiset miehet joutuvat useammin henkirikoksen kohteeksi kuin muissa Länsi-Euroopan maissa?

Lähteet:
Aromaa Kauko & Heiskanen Markku, 2000, Väkivalta. Julkaisussa Heiskanen Markku & Aromaa Kauko & Niemi Hannu & Siren Reino, 2000, Tapaturmat, väkivalta, rikollisuuden pelko. Väestöhaastattelujen tuloksia vuosilta 1980-1997. Tilastokeskus Oikeus 2000:1 / Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 171. Helsinki: Tilastokeskus, 115-134.
Heiskanen Markku, 2001, Naisiin kohdistuva väkivalta yleisintä Argentiinassa ja Brasiliassa - kuolemaan johtava Venäjällä. Tietoaika 10/2001, 8-13.
Kivivuori Janne, 1999, Suomalainen henkirikos. Teon piirteet ja tekojen olosuhteet vuosina 1988 ja 1996. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 159. Helsinki: Hakapaino Oy.
van Kesteren John & Mayhew Pat & Nieuwbeerta Paul, 2000, Criminal Victimisation in Seventeen Industrialised Countries. Key findings from the 2000 international Crime Victims Survey. Onderzoek en beleid 187. NSCR / WODC.
Törrönen Hannele, 2000, Poliisi kotikeikalla - perheväkivalta poliisin näkökulmasta. (http://www.poliisi.fi)
Verkko Veli, 1933, Biologisluonteisten tekijäin vaikutuksesta henki- ja pahoinpitelyrikollisuuteen. Tilastollis-kriminologinen tutkimus. Helsinki: Valtioneuvoston kirjapaino.
Vogel Joachim, 1997, Living conditions and inequality in the European Union 1997. Eurostat Working Papers. Population and social conditions E/1997-3. Stockholm: Statistics Sweden.
World Health Statistics Annual 1997-1999. (online edition: http://www-nt.who.int/
whosis/statistics/menu.cfm?path=
statistics,whsa&language=english) (eri maiden kuolemansyytilastot). Myös Tilastokeskuksen kuolemansyytilasto vuodelta 1999.
Zvekic Ugljesa, 1998, Criminal victimisation in countries in transition. Unicri Publication No. 61. Rome: Unicri.

Kirjoittaja on erikoistutkija Tilastokeskuksen elinolot-yksiköstä.

Kansainvälinen rikosuhritutkimus

Maaluokittelu


Päivitetty 11.3.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi

Jaa