Suomalaisten terveydentila säilynyt vakaana 1986-94
Aikuisväestön terveydentila on säilynyt varsin vakaana 80-luvun puolivälistä lähtien. Väestöryhmien väliset terveyserot ovat joko säilyneet ennallaan tai hieman kaventuneet. Naisten terveydentila on useimpien osoittimien mukaan hieman huonompi kuin miesten. Tulokset ovat Suomen Akatemian tutkimusryhmän raportista, joka perustuu Tilastokeskuksen elinolotutkimusten aineistoihin vuosilta 1986 ja 1994.Aikuisväestön terveydentila on kohentunut sairaimmissa ryhmissä, kuten ikääntyneiden, huonosti koulutettujen, työttömien ja eläkkeellä olevien miesten keskuudessa. Vanhastaan suuret väestöryhmien terveyserot ovat näin ollen jonkin verran tasoittuneet. Erojen tasoittuminen etenkin miesten keskuudessa merkitsee, että miesten ja naisten terveydentila ja sen väestöryhmittäiset erot muistuttavat aiempaa enemmän toisiaan. Tämä kehitys voidaan ymmärtää kohortti- ilmiönä: nuorissa ikäryhmissä huono-osaisimpien väestöryhmien terveys ei enää poikkea muista niin paljon kuin aiemmin.
Pitkäaikaissairastavuus ylipäänsä sekä haittaava ja paljon haittaava pitkäaikaissairastavuus ovat säilyneet ennallaan. Sen sijaan koettu terveys on kehittynyt myönteiseen suuntaan. Liikuntakyvyn rajoitukset ovat vähentyneet 50 vuotta täyttäneillä miehillä ja naisilla. 65 vuotta täyttäneillä naisilla on ongelmia päivittäistoiminnoista suoriutumisessa harvemmin kuin kahdeksan vuotta aiemmin. Toisaalta sekä miesten että naisten somaattinen ja psyykkinen oireilu on lisääntynyt.
Ikäryhmien väliset erot ovat tasoittuneet etenkin miehillä. Esimerkiksi haittaava pitkäaikaissairastavuus on vähentynyt 45 vuotta täyttäneillä, mutta hieman lisääntynyt tätä nuoremmilla miehillä. Oireilun yleistyminen miehillä koskee keski-ikäisiä ja nuorempia ikäryhmiä.
Alue-erot ovat myös tasoittuneet: Itä- ja Pohjois-Suomessa asuvien terveydentila on lähentynyt muualla asuvien terveyttä. Pääkaupunkiseudulla asuvien terveys on kuitenkin edelleen paras.
Koulutusryhmien väliset terveyserot ovat edelleen selvät: hyvin koulutettujen terveydentila on paras kaikkien osoittimien mukaan. Pitkäaikaissairastavuuden ja koetun terveyden koulutusryhmittäiset erot ovat miehillä kuitenkin jonkin verran tasoittuneet.
Sosiaaliryhmistä ylempien toimihenkilöiden terveydentila on paras, huonoin terveydentila on maanviljelijöillä ja työntekijöillä. Tuloluokista eniten ansaitsevien terveys on muita parempi. Sekä sosiaaliryhmien että tuloluokkien väliset terveyserot ovat kahdeksan vuoden aikana säilyneet suurin piirtein ennallaan.
Työttömien, etenkin pitkäaikaistyöttömien terveydentila on työssä olevia huonompi. Miehillä työssä olevien ja työttömien terveyserot ovat hieman kaventuneet, naisilla nämä erot ovat säilyneet ennallaan.
Vuoden 1994 elinolotutkimuksessa haastateltiin 8 650 ja 1986 tutkimuksessa 12 058 vähintään 15-vuotiasta suomalaista. Terveydentilaa tiedusteltiin molemmilla kerroilla samoin kysymyksin. Vuonna 1994 vastausprosentti oli miehillä 72 ja naisilla 74, vuonna 1986 molemmilla 87. Tutkimuksen tehnyt Suomen Akatemian tutkimusryhmä toimii Helsingin yliopiston kansanterveystieteen ja sosiaalipolitiikan laitoksilla.
Lähde: Minna Huuhka, Eero Lahelma, Kristiina
Manderbacka, Virpi Mattila, Antti Karisto ja Ossi Rahkonen:
Terveydentila ja sosiaalinen muutos. Vuosien 1986 ja 1994
Elinolotutkimukset. Tilastokeskus, Elinolot 1996:2, Helsinki 1996.
81s.
Lisätietoja: Apul.prof. Eero Lahelma, Helsingin yliopisto,
kansanterveystieteen laitos, puhelin (90) 434 6711, faksi (90) 434
6456
Apul.prof. 0ssi Rahkonen, Helsingin yliopisto, sosiaalipolitiikan
laitos, puhelin (90) 191 7779, faksi (90) 191 7764
Ari Tyrkkö, Tilastokeskus, puhelin (90) 1734 3261, faksi (90) 1734
3562