Laadulliset tutkimusmenetelmät auttavat ymmärtämään ajankäyttöpäiväkirjojen ongelmia

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Kaisa-Mari Okkonen on yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2012.

Ihmisten oman ajankäyttönsä kuvaaminen saattaa poiketa siitä, minkälaista kuvausta ajankäyttötutkimuksessa tavoitellaan. Ajankäyttöpäiväkirjojen laadullinen analysointi paljastaa näitä eroja ja auttaa tulevien tutkimusten suunnittelussa.

Laadulliset menetelmät ovat tilastovirastoissa useimmiten käytössä tutkimusten esitestauksessa, jossa pyritään parantamaan kyselylomakkeiden, käsitteiden ja kysymysten toimivuutta ennen tiedonkeruuta. Kognitiivisten haastatteluiden, vuorovaikutuskoodauksen ja fokusryhmähaastatteluiden avulla pyritään nostamaan esiin vastaajan näkökulma ja kognitiiviset prosessit, jotta tiedonkeruu olisi vastaajan kannalta sujuvaa ja tuottaisi luotettavaa tietoa (mm. Ahola ym. 2002).

Laadullisia menetelmiä voidaan käyttää myös jo toteutetun tiedonkeruun laadun arviointiin. Ne voivat olla hyödyllisiä etenkin tutkittaessa itsetäytettäviä päiväkirjoja, sillä päiväkirjamuotoisessa tiedonkeruussa vastaaminen on haastatteluita ja kyselyitä vähemmän strukturoitua ja vastaaja voi muotoilla antamansa tiedot monella eri tavalla. Esittelen tässä artikkelissa vuosina 2009–2010 tehdyn ajankäyttötutkimuksen laatuselvityksen tuloksia (Okkonen 2010). Selvitys tehtiin Tilastokeskuksen SurveyLaboratoriossa. (Päiväkirjojen lähilukemisesta myös Eronen ym. 2010.)

Ajankäyttötutkimuksen tiedonkeruu

Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus on otostutkimus, johon osallistuvat pitävät kahden vuorokauden ajan tarkkaa kirjaa ajankäytöstään. Eri toimintoihin käytetyn ajan lisäksi selvitetään ajankäytön päivä- ja viikkorytmejä sekä yhdessäoloa. (Tilastokeskus 2012.)

Ajankäyttötutkimuksen tiedonkeruu on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kotitaloudet ja niiden jäsenet haastatellaan, ja toisessa vaiheessa kotitaloudet pitävät ajankäytöstään päiväkirjaa kahtena ennalta valittuna päivänä. 24 tunnin päiväkirjajaksossa toimintaa kuvataan 10 minuutin tarkkuudella (ks. kuva esimerkkisivusta). Aiemmilla tutkimuskerroilla haastattelut tehtiin käyntihaastatteluna. Haastattelun jälkeen haastattelijat antoivat vastaajille päiväkirjat ja opastivat sen täyttämistä.

Vuosina 2009–2010 toteutetussa tiedonkeruussa osa haastatteluista päätettiin kustannussyistä tehdä puhelimitse. Otos jaettiin menetelmän mukaisesti kahteen yhtä suureen osaan. Ennakko-odotusten mukaisesti menetelmä aiheutti eroja vastaamisosuuksissa: vastaamiskato oli suurempi käyntihaastatteluun valituissa kotitalouksissa, jotka kuitenkin täyttivät päiväkirjoja ahkerammin kuin puhelimitse haastatellut.

Jo ennen tiedonkeruuta tiedettiin, että haastattelijoiden on hyvin vaikeaa opastaa puhelimessa vastaajia täyttämään päiväkirjaa: käyntihaastattelussa haastattelijalla on päiväkirjat mukanaan, mutta puhelinhaastatteluissa ne lähetään kotitalouksille vasta haastattelun jälkeen. Päiväkirjoissa on esimerkkiaukeamia sekä ohjeet, miten päiväkirja tulisi täyttää. Ennakkoon oli epäselvää, millainen haastattelijan rooli on opastamisessa ja aiheuttaako opastuksen puute eroja päiväkirjan pitämisessä, päiväkirjan tarkoituksen ymmärtämisessä ja täten myös laadussa. Tätä päätettiin tutkia jälkikäteen vastaajien täyttämien päiväkirjojen avulla.

Sivun alkuun

Päiväkirjat tutkimusaineistona

Ajankäyttöpäiväkirjat ovat rikas aineisto: niissä näkyvät vastaajien omat muotoilut ajankäytöstään, päivän mittaan koetut tuntemukset ja epäröinnit. Joskus ne sisältävät myös tarkkoja selityksiä ja hauskoja murreilmauksia. Päiväkirjat ovat vastaajan omalla kielellä ilmaistua tulkintaa hänen omasta päivästään, joka on pyritty sovittamaan lyhyiksi 10 minuutin mittaisiksi toiminnoiksi.

Ajankäyttöpäiväkirjat luokitellaan ja koodataan Tilastokeskuksessa ajankäyttöluokituksen avulla. Jokainen kymmenminuuttinen ja siihen merkitty toiminta muutetaan sähköiseen muotoon. Epätarkat ilmaukset tulkitaan ja tyhjät kohdat pyritään täyttämään joko päättelemällä tai jotain tilastollista menettelytapaa käyttäen (Väisänen 2011). Alkuperäisen päiväkirjan moniulotteisuus katoaa tämän "käännösprosessin" seurauksena, eikä se ole näkyvillä lopullisesta tilastoaineistosta. Lopullisen aineiston avulla voidaan tarkastella menetelmästä johtuvia eroja esimerkiksi ajankäytön rakenteessa, mutta vastaamisprosessin ongelmia on mahdollista tutkia vain alkuperäisellä päiväkirja-aineistolla.

Laatuselvityksen aineistoksi poimittiin 80 päiväkirjaa, joista puolet oli täytetty puhelinhaastattelun jälkeen ja puolet käyntihaastattelun jälkeen. Lisäksi aineistoon valittiin puolet naisia ja miehiä, joten vertailtavana oli neljä ryhmää. Päiväkirjat poimittiin syksyn aineistosta (elo-lokakuussa täytetyt päiväkirjat), ja ryhmäksi valittiin työssäkäyvät 30–55-vuotiaat henkilöt. Aineistosta analysoitiin vain arkipäivät. Taustatekijöitä kontrolloimalla pyrittiin siihen, että päiväkirjat olisivat vertailukelpoisia ja että vertailuun eivät vaikuttaisi muut tekijät, kuten vuodenaika ja päiväkirjan ajoitus. Päiväkirjan haastattelumenetelmä (puhelin/käynti) ei ollut analysointivaiheessa tiedossa.

Sivun alkuun

Sisällönanalyysi ja sisällön erittely menetelminä

Ajankäyttöpäiväkirjojen tutkimisessa käytettiin sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysi on laaja käsite, joka voi tarkoittaa paitsi teoreettista viitekehystä, myös erityistä menetelmää. Tuomi ja Sarajärvi (2004) jakavat sisällönanalyysin sisällön erittelyyn, joka tarkoittaa tekstiaineiston käsittelyä kvantitatiivisesti, ja varsinaiseen sisällönanalyysiin, joka tarkoittaa tekstiaineiston tutkimista laadullisesti.

Tässä tutkimuksessa käytettiin kumpaakin menetelmää. Sisällön erittelyssä tehtiin päiväkirjan täyttöohjeista luokituksia, joiden avulla päiväkirjoja voitiin jakaa ryhmiin niiden laadun mukaisesti. Tärkeimmät täyttöohjeet ovat:

  • Jokaisella 10 minuutin päätoimintorivillä saa olla vain yksi toiminto kerrallaan.
  • Tyhjiä päätoimintorivejä ei saa olla.
  • Matkustaminen tulee erottaa muusta toiminnasta.
  • Matkustamisessa tulee erottaa kulkuväline.
  • Työpäivän mittaan pidettävät tauot ja toiminto taukojen aikana tulee merkitä.
  • Jos tietokonetta ja internetiä käytetään, tulisi kertoa, mihin tarkoitukseen sitä käytettiin.

Näiden kriteereiden noudattamista seurattiin laskemalla, kuinka monessa päiväkirjassa kutakin ohjetta oli noudatettu täysin, kuinka monessa oli muutamia virheitä (alle viidellä rivillä) ja kuinka monessa virheitä oli useita (viisi tai useampia). Lisäksi jokaisesta päiväkirjasta laskettiin täytettyjen päätoimintorivien määrä sekä merkittyjen sivutoimintojen määrä.

Sisällön analysoinnissa kiinnitettiin huomiota pää- ja sivutoimintojen laatuun siitä näkökulmasta, miten selkeitä ne olivat toimintojen koodaamisen näkökulmasta. Esimerkiksi merkinnät "odotin, että mies tulee kotiin", "odotin saunan lämpiämistä" (30 min) tai "lapset nukkuivat" (60 min) ovat koodaamisen kannalta hankalia, sillä ne eivät kuvaa henkilön varsinaista toimintaa, vaan joko muiden henkilöiden toimintaa tai vastaajan ajalle antamia merkityksiä. Laatuvirheiden havainnoiminen oli tulkinnanvaraisempaa, mutta myös nämä merkintävirheet laskettiin.

Vastaajien päiväkirjojen täyttämisessä tekemien poikkeuksien käsitteleminen virheinä on hieman harhaanjohtavaa, sillä se sisältää ajatuksen tiedonkerääjän näkökulman "paremmuudesta" suhteessa vastaajan omaan tapaan kuvata ajankäyttöään. Tarkastelun tavoitteena ei kuitenkaan ole osoittaa vastaajien virheitä vaan mahdollisia ristiriitakohtia, joissa strukturoitu päiväkirjamuoto ei ole sopiva ajankäytön kuvaamiseen. Tästä tiedosta on hyötyä tulevissa tiedonkeruissa, joissa nämä havainnot voidaan ottaa huomioon jo päiväkirjan suunnitteluvaiheessa.

Sivun alkuun

Päätoiminnon laatu

Yhden päätoiminnon sääntö tarkoittaa, että yhdellä 10 minuutin jaksolla ei saa olla merkittynä enempää kuin yksi toiminto. Jos vastaaja ehtii kymmenminuuttisen aikana tehdä useampaa kuin yhtä asiaa, tulisi toiminnaksi merkitä se, joka vie suurimman osan ajasta. Tätä ohjetta oli noudatettu valtaosassa tutkituista päiväkirjoista (taulukko 1). Miehet noudattivat ohjetta hieman naisia paremmin ja puhelimessa haastatellut käyntihaastateltuja paremmin. Virheet olivat kuitenkin hyvin pieniä, tyypillisesti aamutoimiin liittyviä päällekkäismerkintöjä. Vain yhdessä päiväkirjassa päällekkäisiä toimintoja oli niin paljon, että merkintöjä oli vaikea tulkita.

Taulukko 1. Yhden päätoiminnon säännön noudattaminen sukupuolen ja haastattelumenetelmän mukaan. Päiväkirjojen lukumäärä.

Miehet Ei virheitä Vain vähän virheitä Useita virheitä
Käyntih. 12 7 0
Puhelinh. 16 4 1
Yhteensä 28 11 1
       
Naiset Ei virheitä Vain vähän virheitä Useita virheitä
Käyntih. 8 12 0
Puhelinh. 13 7 0
Yhteensä 21 19 0

Lähde: Okkonen 2012.

Myös päätoimintoja koskevien merkintöjen laatu oli suurelta osin hyvä (taulukko 2). Vastaajat olivat ymmärtäneet melko hyvin, miten heidän toivottiin ajankäytöstään kertovan. Puhelin- ja käyntihaastattelun välillä ei pääpiirteissään ollut eroja, mutta sukupuolen mukaan eroja löytyi: naiset tekivät enemmän merkintöjä, jotka eivät suoraan kuvanneet heidän toimintaansa, vaan esimerkiksi joidenkin muiden henkilöiden toimintaa tai heidän ajalle antamia merkityksiä, kuten lasten nukkumista. Yleisesti ottaen naisten päiväkirjat sisälsivät enemmän kuvailua, ja miesten päiväkirjoissa tyyli oli suoraviivaisempi. Päiväkirjojen laatu oli joka tapauksessa valtaosin hyvä.

Taulukko 2. Päätoimintomerkintöjen laatu sukupuolen ja haastattelumenetelmän mukaan. Päiväkirjojen lukumäärä.

Miehet Hyvä laatu Vain vähän laatuongelmia Useita laatuongelmia
Käyntih. 15 2 2
Puhelinh. 20 1 0
Yhteensä 35 3 2
       
Naiset Hyvä laatu Vain vähän laatuongelmia Useita laatuongelmia
Käyntih. 17 1 2
Puhelinh. 14 5 1
Yhteensä 31 6 3

Lähde: Okkonen 2012.

Sivun alkuun

Päätoimintamerkintöjen määrä ja tyhjät rivit

Ohjeen mukaisesti jokaisella päiväkirjan rivillä tulisi olla merkintä eikä tyhjiä rivejä saisi olla. Tästä huolimatta kolmanneksessa päiväkirjoista oli tyhjiä rivejä. Suuressa osassa näistä päiväkirjoista tyhjiä rivejä oli enemmän kuin kymmenen (taulukko 3). Pääasiallinen syy tähän oli nukkumisajan merkitsemättä jättäminen; vain kolmessa päiväkirjassa tyhjiä rivejä oli hereilläoloajalta. Vastaajat pitivät merkintöjä "Heräsin" tai "Menin nukkumaan" riittävän selvinä osoituksina nukkumisesta.

Taulukko 3. Tyhjät merkintärivit sukupuolen ja haastattelumenetelmän mukaan. Päiväkirjojen lukumäärä.

Miehet Ei tyhjiä rivejä Tyhjiä rivejä 10
tai vähemmän
Yli 10 tyhjää riviä
Käyntih. 12 1 6
Puhelinh. 14 1 6
Yhteensä 26 2 12
       
Naiset Ei tyhjiä rivejä Tyhjiä rivejä 10
tai vähemmän
Yli 10 tyhjää riviä
Käyntih. 10 3 7
Puhelinh. 12 3 5
Yhteensä 22 6 12

Lähde: Okkonen 2012.

Merkintöjen määrässä – siinä, miten monelle riville oli kirjoitettu toimintaa riippumatta tekstin sisällöstä – ei ollut haastattelumenetelmän mukaista eroa (merkintöjä kummassakin noin 32 rivillä), mutta naiset (35) tekivät merkintöjä miehiä (30) enemmän. Tätä voi selittää osin naisten jo mainittu tyyli kuvailla toimintoja tarkemmin, mutta myös se, että aineistossa olleet miehet olivat hieman useammin työssä analysoitujen päivien aikana, eikä työpäivien aikaisia toimintoja tarvinnut merkitä.

Sivun alkuun

Sivutoiminnat

Vastaajat saivat merkitä päiväkirjoihin myös sivutoimintoja, siis sellaisia toimintoja, joita on tehty päätoiminnon kanssa yhtä aikaa. Sivutoiminnoksi ei saa merkitä saman kymmenminuuttisen aikana tehtyjä muita toimintoja, jos niitä ei ole voinut suorittaa yhtä aikaa päätoiminnon kanssa. Oikeaoppinen päätoimi-sivutoimiyhdistelmä on esimerkiksi "Kävelin ulkona" – "Kuuntelin musiikkia", mutta ei esimerkiksi "Tiskasin astiat" – "Vein roskat ulos".

Tutkituista 80 päiväkirjasta 69 sisälsi ainakin joitakin sivutoimintoja. Kuitenkin vain 34:ssä ne olivat tosiasiallisia sivutoimintoja. Puhelinhaastatellut naiset tekivät eniten sivutoimintomerkintöjä, ja heillä sivutoiminnon merkitsemisen laatu oli myös selvästi muita heikompaa. Suurin osa ongelmista juontui siitä, että sivutoiminnaksi oli merkitty eri aikaan tehtäviä toimintoja. Lisäksi sivutoimintosaraketta käytettiin eräänlaisena lisätietokenttänä: siinä saatettiin selittää päätoimintoa, kuvata tilannetta tai jotain samanaikaisesti tapahtuvaa. Lisäksi päiväkirjan sivutoimintosarakkeen asettelu lomakkeella hankaloitti sivutoimintojen tulkintaa: sarake oli kapea, joten osa vastaajista joutui jakamaan toiminnan kahdelle riville voidakseen kirjoittaa sen kokonaan. Tällöin jäi epäselväksi, oliko toiminta kestänyt 20 minuuttia vai oliko se vain tilanpuutteen takia kahdella rivillä. (Taulukko 4.)

Taulukko 4. Sivutoiminnot.

Miehet Päiväkirjat joissa ei sivutoimintoja Sivutoimintojen määrä/päiväkirja*
Käyntih. 3 5,1
Puhelinh. 3 6,1
     
Naiset Päiväkirjat joissa ei sivutoimintoja Sivutoimintojen määrä/päiväkirja*
Käyntih. 4 8,6
Puhelinh. 1 10,9
* Keskiarvo niistä päiväkirjoista, joissa oli sivutoimintoja

Lähde: Okkonen 2012.

Sivun alkuun

Matkustaminen ja kulkuneuvot

Matkoja koskevien merkintöjen laadun tarkastelu oli haastavaa, sillä osalla päiväkirjanpitäjistä saattoi olla useita matkoja päivän aikana, kun osalla ei ollut matkoja lainkaan. Lisäksi 10 minuutin toimintotarkkuus hävittää osan lyhyistä matkoista, jolloin vastaaja näytti siirtyvän yhtäkkisesti paikasta toiseen.

Lähes puolessa päiväkirjoista oli ongelmia matkojen merkitsemisessä (taulukko 5). Osa ongelmista johtui epäselvistä ilmauksista: vastaajat ilmoittivat "käyneensä kaupassa", "lähtevänsä töihin" tai "vievänsä lapset hoitoon", jolloin matka ja kulkuneuvo ("ajoin autolla kauppaan") sekä matkan tarkoitus ("tein ostoksia") sekoittuivat. Epäselvien ilmausten takia myös kulkuneuvo jäi usein kertomatta. Iso osa ongelmista juontui myös 10 minuutin toimintotarkkuudesta, joka vaikutti olevan joissakin tapauksissa liian pitkä ja sekoittavan matkaa ja muuta toimintaa.

Taulukko 5. Matkojen erottaminen. Päiväkirjojen lukumäärä.

Miehet Matkat erotettu Matkat osittain erotettu Matkoja ei erotettu Ei matkoja
Käyntih. 9 8 1 1
Puhelinh. 10 8 2 1
Yhteensä 19 16 3 2
         
Naiset Matkat erotettu Matkat osittain erotettu Matkoja ei erotettu Ei matkoja
Käyntih. 8 9 2 1
Puhelinh. 13 5 1 1
Yhteensä 21 14 3 2

Lähde: Okkonen 2012.

Sivun alkuun

Havaintoja luokitusten ulkopuolelta

Joitakin laatuun liittyviä havaintoja jäi myös laatuselvityksessä käytettyjen luokitusten ulottumattomiin. Tällainen oli esimerkiksi päiväkirjan merkintätarkkuuden vaihtelu. Oli tyypillistä, että päiväkirja oli täytetty tarkkaan aamulla, mutta iltaa kohden merkinnät muuttuivat harvemmiksi. Lisäksi ilta-aikojen merkinnät olivat usein monotonisempia kuin aamua koskevat merkinnät, jolloin jokin toiminta saattoi alkaa tasatunnista ja kestää täsmälleen tunnin. Tällaiset merkinnät saattoivat olla jälkikäteen tehtyjä ja arvionvaraisia. Lisäksi toisinaan oli ilmeistä, että päiväkirjan oli täyttänyt joku muu kuin vastaaja itse.

Sivun alkuun

Tutkijan ja vastaajan näkökulma ajankäyttöön erilainen

Monet päiväkirjojen täyttämisessä havaituista ongelmista johtuivat siitä, että vastaajat hahmottivat ajankäyttönsä eri näkökulmasta kuin tutkimusta suunniteltaessa ja päiväkirjaa strukturoitaessa oli ajateltu. Ajankäyttötutkimuksessa halutaan selvittää ihmisten todellista toimintaa, mutta vastaajat hahmottivat toimintaansa ajalle annetun merkityksen kautta. Vastaaja saattoi ilmoittaa, ettei hän "tehnyt mitään", mutta ajankäyttötutkijaa kiinnostaa, sisälsikö "mitään tekemättömyys" torkkumista sohvalla vai seurustelua perheen kanssa1. Lisäksi 10 minuutin toimintatiheys vaikutti välillä olevan liian pitkä joillekin toiminnoille tai päivän hetkille, jolloin vastaajat kokivat tarvetta selittää tekemisiään.

Kaiken kaikkiaan noin neljänneksessä tutkituista päiväkirjoista oli laatuongelmia usealla eri luokituksella katsottuna. Ongelmat eivät kuitenkaan tässä selvityksessä näyttäneet liittyvän haastattelumenetelmään, sillä ongelmia oli kummallakin menetelmällä haastatelluilla henkilöillä. Haastattelijan toiminta ei tämän selvityksen perusteella vaikuta ratkaisevalta päiväkirjan laadun kannalta: käytännössä päiväkirjan opastamisen ja päiväkirjan täyttöpäivien välissä on joka tapauksessa useita päiviä, joten vastaajat joutuvat turvautumaan päiväkirjoissa annettuihin ohjeisiin ja esimerkkeihin. Tulevissa tiedonkeruissa tulisikin aiempaa enemmän kiinnittää huomiota päiväkirjan käytettävyyteen ja ohjeiden selkeyteen. Yksinkertainen kysymys – "mitä teitte" – voidaan tulkita eri tavoilla kun vastaajia pyydetään kertomaan ajankäytöstään. Tähän kysymykseen vastaamisen helpottaminen on yksi osa tiedon laadun parantamista.

Lähteet:

Ahola, Anja & Godenhjelm, Petri & Lehtinen, Marjaana 2002. Kysymisen taito. Surveylaboratorio lomaketutkimusten kehittämisessä. Katsauksia 2002/2. Helsinki: Tilastokeskus.

Anttila, Anu-Hanna 2011. Joutilaisuus ja ei-minkään tekeminen toimintana. Yhteiskuntapolitiikka 6/2012. Helsinki: THL.

Eronen, Henna & Kemppainen, Teemu & Pylkkänen, Aura 2010. Ajankäyttötutkimuksen koodaus – kokemuksia ja pohdintaa. Julkaisematon työpaperi. Helsinki: Tilastokeskus.

Okkonen, Kaisa-Mari 2012. Qualitative approach to studying quality of Finnish time-use survey diaries. European Conference on Quality in Official Statistics – Q2012. 29 May – 1 June 2012, Athens, Greece. http://www.q2012gr/default.asp?p=14.

Tilastokeskus 2012. Ajankäyttötutkimus 2009. http://tilastokeskus.fi/til/akay/2009/05/akay_2009_05_2011-12-15_laa_001_fi.html.

Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli 2004. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Väisänen, Paavo 2011. Ajankäyttötutkimuksen 2009–2010 otanta-asetelma ja painotus. Teoksessa Hannu Pääkkönen & Riitta Hanifi: Ajankäytön muutokset 2000-luvulla. Elinolot 2011. Helsinki: Tilastokeskus.

_______

1  Ei-minkään-tekemistä toimintana ajankäyttöpäiväkirjoissa on tutkinut Anu-Hanna Anttila (2011)


Päivitetty 10.12.2012