Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Julkaistu: 29.9.2014

Ulkomaalaistaustaiselle kysymys suomalaisuudesta on vaikea

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Ada Kotilainen on yliaktuaari Tilastokeskuksen SurveyLaboratoriossa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2014.

Ulkomaista syntyperää olevat kokevat usein vaikeaksi yhdistää entisen kotimaansa kulttuurin ja suomalaisuuden. Haastattelujen perusteella esteitä ovat mm. kielitaidon puute ja kasvaminen toiseen kulttuuriin.

Ulkomaista syntyperää oleviksi määritellään ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Määritelmän mukaisten ihmisten osuus Suomen väestöstä lisääntyy; vuoden 2012 lopussa Suomessa asui vakituisesti noin 280 000 ulkomaista syntyperää olevaa henkilöä eli 5,2 prosenttia väestöstä. Heistä valtaosa (85 %) oli ensimmäisen polven maahanmuuttajia. (Tilastokeskus 2013.) Maahanmuutto muuttaa Suomea, ja samalla suomalaisuutta. Monikulttuurisuuden lisääntyessä onkin ajankohtaista käydä keskustelua siitä, mitä suomalaisuus merkitsee ja kenellä on siihen oikeus. Ulkomaista syntyperää olevia henkilöitä on totuttu luokittelemaan monin tavoin − esimerkiksi syntymämaan, kansalaisuuden tai äidinkielen perusteella. Tietoa siitä, mitä he itse ajattelevat suomalaisuudestaan, on saatavilla heikosti.

Ulkomaista syntyperää oleville henkilöille suunnattu lomakekysymys suomalaisuuden kokemisesta testattiin Tilastokeskuksen SurveyLaboratoriossa syksyllä 2013. Testaushaastatteluissa nousi esiin ulkopuolisuuden ja vierauden tunteita sekä ristipaineita suomalaiseen yhteiskuntaan kuulumisesta. Esittelen tässä artikkelissa lomaketestauksen tuloksia: mitä ajatuksia väittämäksi muotoiltu lomakekysymys "Tunnen itseni suomalaiseksi" herätti 21 ulkomaista syntyperää olevassa vastaajassa.

Kysymys suomalaisuudesta osana lomaketestausta

Lomaketestauksen kohteena oli ensisijaisesti Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen vuosittain vaihtuva EU-lisätutkimus, jonka aihe vuonna 2014 on maahanmuuttajien ja heidän lastensa työmarkkina-asema. Testaus toteutettiin SurveyLaboratoriossa kognitiivisin haastatteluin elo-syyskuussa 2013 (Kotilainen 2013a; Kotilainen 2013b). Lomaketestaukseen otettiin lisäksi mukaan neljä kysymystä työvoimatutkimuksen ulkopuolelta. Kysymykset poimittiin Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi -tutkimuksesta (UTH), jonka tiedonkeruu käynnistyi vuoden 2014 alussa. UTH-tutkimus sisältää työvoimatutkimuksen ja sen lisätutkimuksen kysymykset, sillä lomake on koottu useasta kansallisesta väestötutkimuksesta. Tämän vuoksi lomaketestaukseen nähtiin järkeväksi sisällyttää UTH-tutkimuksen kysymyksiä − näiden joukossa kysymys suomalaisuudesta.

Sivun alkuun

Kognitiiviset haastattelut lomaketestausmenetelmänä

Lomaketestaus suoritettiin kognitiivisilla yksilöhaastatteluilla. Kognitiivinen haastattelu on menetelmä, jonka tarkoituksena on selvittää lomakkeen kysymysten ja niiden sisältämien käsitteiden ymmärrettävyyttä. Tässä testauksessa hyödynnettiin takautuvan ääneen ajattelun tekniikkaa, jossa jokaisen testattavan kysymyksen läpikäymisen jälkeen esitetään kysymykseen liittyviä lisäkysymyksiä. Menetelmän mukaan haastateltavia myös kannustetaan ilmaisemaan spontaanisti kysymysten herättämiä ajatuksia. Viitekehyksenä kognitiiviselle haastattelulle toimii kysely-vastaamisprosessin malli, jonka mukaan vastaaminen koostuu neljästä vaiheesta: kysymyksen ymmärtämisestä ja tulkinnasta, muistamisesta ja arvioinnista, vastauksen muodostamisesta ja lopullisen vastauksen antamisesta. (Ahola ym. 2002; Willis 2005.) On siis oletettavissa, että yksittäisen lomakekysymyksen merkitys avautuu hieman erilaisena jokaiselle vastaajalle.

Haastateltavat rekrytointiin testaushaastatteluihin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestökontaktien kautta. Testaushaastatteluihin otettiin mukaan 21 henkilöä, jotka edustivat lukuisia eri kansallisuuksia (ks. taulukko ). Kriteereinä osallistumiselle olivat riittävä suomen kielen taito sekä syntymämaana muu kuin Suomi. Testaushaastatteluissa keskityttiin työvoimatutkimuksen vuoden 2014 lisätutkimukseen, jonka kysymykset käsittelivät muun muassa vastaajan syitä Suomeen muuttoon, vanhempien koulutustaustaa ja mahdollisia ongelmia työmarkkinoilla. Lopuksi vastaajille esitettiin neljä testattavaksi valittua UTH-tutkimuksen kysymystä.

Taulukko. Kognitiivisiin haastatteluihin osallistuneet kansallisuuden ja sukupuolen mukaan. (N=21)

Syntymämaa Naiset Miehet Yhteensä
Tsekki 1   1
Venäjä 3   3
Afganistan 1   1
Kenia 1   1
Unkari 1   1
Iran   1 1
Alankomaat   1 1
Turkki   1 1
Irak 1   1
Chile 1   1
Nepal   1 1
Kazakstan 1   1
Australia   1 1
Tansania 1   1
Intia   1 1
Nigeria 1   1
Viro 1   1
Sudan 1   1
Ecuador   1 1
Yhteensä 14 7 21

Lähde: Kotilainen 2013a.

Kognitiivisten haastattelujen viimeisenä kysymyksenä vastaajille esitettiin kysymys suomalaisuudesta (ks. kuvio). Apuna vastaamiseen oli käytössä vastauskortti, josta haastateltavat pääsivät kertaamaan vastausvaihtoehtoja miettiessään valintaansa.

Kuvio. Kysymys suomalaisuuden kokemisesta.

 Lähde: Kotilainen 2013b.

Reaktiot kysymykseen olivat vaihtelevia: kysymystä pidettiin pääasiassa joko luontevana, absurdina tai provosoivana. Suurimmalla osalla vastaajista oli kuitenkin aluksi vaikeuksia hahmottaa kysymyksen tarkoitus. Yksi syy tähän oli vastaajan riittämätön suomen kielen taito, jonka vuoksi abstraktia, väittämämuotoista kysymystä oli hankalaa ymmärtää. Kognitiivisen haastattelumenetelmän mukaisesti jokaista vastaajaa pyydettiin kuitenkin kertomaan, mitä hän ajatteli vastatessaan kysymykseen. Vastaajia myös rohkaistiin tuomaan esiin, mitä "Tunnen itseni suomalaiseksi" heille itselleen tarkoittaa. Haastateltavien mielipiteisiin ja vastauskäyttäytymiseen vaikuttivat todennäköisesti heidän omat kokemuksensa siitä, miten maahanmuuttajien suomalaisuuteen suhtaudutaan. Esittelen seuraavaksi niitä ajatuksia ja mielipiteitä, joita testaushaastatteluissa nousi esiin.

Sivun alkuun

Suomalaisuuden tunne − tarvitaanko sitä?

Suurin osa vastaajista koki, että kysymys suomalaisuuden kokemisesta on arvolatautunut. Kysymyksen taustalla nähtiin toive, että kaikki tuntisivat itsensä suomalaisiksi. Sitä kommentoitiin "ahdasmieliseksi, joka pakottaa kaikki yhteen tiettyyn laatikkoon", ja muutama sanoi kysymyksen olevan suorastaan sopimaton. Eräs vastaaja koki, että kysymyksen muotoiluun tiivistyy hänen kokemuksensa yleisestä suhtautumistavasta maahanmuuttajiin ja suomalaisuuteen:

"Se on siis koko yhteiskunta, mikä ei ole valmis hyväksymään muita ihmisiä kuin suomalaisia, ja maahanmuuttajille ei jätetä vaihtoehtoja: joko sun pitäisi olla suomalainen tai tuntea olosi suomalaiseksi, että olet tervetullut meidän yhteiskuntaan. Tai sä olet ulkopuolinen. Eli ne ketkä sanookin [tuntevansa itsensä suomalaiseksi], mä en usko että ne sanoo ihan sydämen pohjasta. Ne haluaa vaan, että heidät hyväksytään."

Testaushaastatteluissa nousi esiin turhautuneisuutta olettamukseen, jonka mukaan sujuvasti etenevän kotoutumisprosessin ja intensiivisen suomen kielen opettelun tulisi johtaa "suomalaistumiseen". Kiinnostavaa on, että haastateltavien mukaan kantasuomalainen väestö ei kuitenkaan suhtaudu myötämielisesti maahanmuuttajien suomalaistumiseen. Eräs vastaaja myönsi, ettei ole kehdannut edes puhua asiasta kovin monen kantasuomalaisen kanssa. Syyksi hän kertoi, että hän tietää aiheen herättävän yleensä hyvin negatiivisia ja vahvoja reaktioita kantasuomalaisissa. Toinen vastaaja tiivisti mielipiteensä asiaan näin:

"Minusta se on vähän tabujuttu Suomessa, että minusta suomalaiset ei tykkää, jos joku ei-suomalainen sanoo että tuntee itsensä suomalaiseksi. Se ei oo semmoinen niin kuin tervetullut kommentti."

Kun vastaajilta tiedusteltiin heidän mielipiteitään suomalaisuuden kokemuksen tarpeellisuudesta, vastauksissa oli yhdenmukainen linja. Suomalaisuuden kokemus ei ole välttämättömyys, eikä suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminen ole siitä riippuvaista. Eräs vastaaja muotoili asian seuraavasti:

"Minusta tuntuu, että Suomi on hyvin vapaa maa, täällä ei ole pakko tuntea itseään suomalaiseksi. Täällä on hyvin mahdollista elää ulkomaalaisena, ottaa vastaan ja ymmärtää sääntöjä, joiden mukaan täällä asutaan."

Sivun alkuun

Mitä suomalaisuuden kokemiseen liitettiin?

Testaushaastatteluiden vastaajat sanoivat, että suomalaisuuteen liittyy vahvasti "suomalainen mentaliteetti", jolla tarkoitettiin suomalaisille ominaisia periaatteita ja tietynlaista näkökulmaa elämäntapahtumiin. Ulkomaista syntyperää olevan henkilön kokema suomalaisuus liitettiin kiinteästi kantasuomalaisten ja "suomalaisen mentaliteetin" ymmärtämiseen. On siis tunnettava, miten suomalaiset ajattelevat ja tekevät päätöksiä sekä mikä heille on tärkeää. Tämän nähtiin edesauttavan sen ymmärtämistä, miksi Suomessa tehdään asioita eri tavalla kuin jossakin muualla.

Osalla vastaajista oli tiukat kriteerit niistä oletuksista joiden tulisi täyttyä, jotta maahanmuuttaja voisi tuntea itsensä suomalaiseksi. Suomalaisen kulttuurin ymmärryksen lisäksi maahanmuuttajalla olisi oltava työpaikka, suomalaisia ystäviä sekä hyvä suomen kielen taito. Maahanmuuttajan tulisi myös kokea omaavansa yhtäläiset mahdollisuudet ja velvollisuudet kantasuomalaisiin nähden. Tiukimpia näkökantoja esittivät ne vastaajat, joiden mukaan suomalaisuuden kokeminen vaatii, että on syntynyt Suomessa ja puhuu suomea äidinkielenään. Moni perheellinen vastaaja toi esiin, että ainoastaan heidän Suomessa kasvaneet lapsensa voivat tuntea itsensä suomalaisiksi, koska lapset käyvät suomalaisen koulun kasvaen samalla osaksi maan kieltä ja kulttuuria.

Haastatteluissa tuli esiin vahvoja perusteluja sille, miksi itseään voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta tuntea suomalaiseksi. Yleisimpinä esteinä nähtiin kokemus erilaisuudesta sekä kasvaminen toiseen kulttuuriin. Suomen kielen taidon puute oli vastaajille merkittävä suomalaisuudesta erottava tekijä. Moni viittasi itseensä "ulkomaalaisena", mikä heijastui esimerkiksi käsityksiin omasta toimintakyvystä suomalaisessa yhteiskunnassa:

"Toisaalta luulen että minun mahdollisuudet eivät suinkaan ole niin rajattomia kuin suomalaisten tässä maassa. Tiedän että en voi toimia tietyissä toimissa koska olen ulkomaalainen, kielitaito tai muu taito ei riitä siihen. En olisi esimerkiksi hyvä esimies suomalaisille. Minun työtavat ovat erilaisia."

Sivun alkuun

Vaikeus yhdistää kaksi kulttuuri-identiteettiä

Testaushaastattelujen perusteella suurimmat haasteet kotoutumisessa liittyvät entisen kotimaan kulttuurin ja suomalaisuuden yhdistämiseen. Monet kertoivat olevansa "kahden tien välissä" joutuessaan pohtimaan, kumpaan kulttuuriin kuuluvat. Tätä havainnollistettiin kuvauksilla siitä, kuinka kodin ulkopuolella voi tuntea itsensä lähes täysin suomalaiseksi, kun taas kotioloissa oma etninen tausta nousee vahvasti esiin. Eräs vastaaja sanoi hämmentyneenä, ettei enää tiedä kuka on. Tuntemuksiaan hän kuvasi seuraavasti: "Mä oon jossakin välissä, välimaailmassa, en ole minkään maalainen. Oon maailmankansalainen."

Kahden kulttuuri-identiteetin välillä tasapainoilu näyttääkin olevan haastatelluille henkilöille jokapäiväinen haaste, jonka ratkomiseen on kehitetty erilaisia ajattelu- ja toimintatapoja. Osa vastaajista kertoi ajattelevansa, että vaikka suomalainen ja Suomessa asuva henkilö ovat kaksi erillistä asiaa, kulttuuritausta ei saa vaikuttaa kenenkään asemaan Suomessa. Joissakin haastatteluissa tuli esiin toiminnallinen ratkaisu kahden kulttuuri-identiteetin yhteensovittamiseksi: tietoinen päätös elää Suomessa entisen kotimaan kulttuurin mukaisesti. Tällä tarkoitettiin omien tapojen säilyttämistä samalla, kun oppii ymmärtämään suomalaisia käytäntöjä ja tapoja. Näille haastateltaville suomalaisten käytäntöjen ymmärtäminen ja kunnioittaminen on lähinnä pakollinen velvoite, joka mahdollistaa Suomessa asumisen. Eräs näistä vastaajista totesi puheenvuoronsa päätteeksi napakasti: "Mutta minä en tunne itseäni suomalaiseksi, eikä minun ole pakko."

Sivun alkuun

Kuinka eri vastausvaihtoehtoihin päädyttiin?

Laadullisessa lomaketestauksessa kiinnostus ei kohdistu ainoastaan kysymyksen herättämiin ajatuksiin, vaan myös niihin perusteluihin, jotka johtavat tietyn vastausvaihtoehdon valintaan. Testaushaastatteluissa vastaajien välillä oli eroja siinä, kuinka he tulkitsivat suomalaisuus-kysymyksen vastausvaihtoehtoja. Tämän seurauksena samaa perustelua saatettiin käyttää eri vastausvaihtoehtojen valinnalle, ja toisaalta samaan vastausvaihtoehtoon voitiin päätyä monesta eri syystä. Esittelen seuraavaksi lyhyesti, mitä testaushaastatteluissa nousi esiin kuhunkin vastausvaihtoehtoon liittyen.

Vaihtoehtoa 1 (Täysin samaa mieltä) ei juurikaan harkittu testaushaastatteluissa. Ainoa tähän vaihtoehtoon päätynyt vastaaja kertoi olevansa paluumuuttaja eli "suomalainen geenien kautta". Vaihtoehto 2 (Jonkin verran samaa mieltä) puolestaan oli suosituin vastausvaihtoehto. Valintaa perusteltiin useimmiten Suomen kansalaisuudella tai suomalaisella puolisolla ja lapsilla. Vaihtoehtoon päätyi vastaajia, jotka kokivat olevansa yhtä lailla suomalaisia kuin oman kulttuuritaustansa edustajia.

Keskimmäinen vaihtoehto 3 (Ei samaa eikä eri mieltä) hämmensi vastaajia ja sai heidät pohtimaan suhdettaan suomalaisuuteen. Esiin tuotiin kokemuksia erilaisuudesta ja ulkomaalaisuudesta, mutta toisaalta moni kertoi omien elämänarvojensa olevan samoja kuin kantasuomalaisilla. Suurin osa tulkitsi vaihtoehdon tarkoittavan, ettei siihen päätyvä vastaaja voi tuntea olevansa suomalainen. Epäselvää kuitenkin oli, voiko tällöin tuntea muunmaalaisuutta. Osa vastaajista ajatteli, että vastausvaihtoehtoon 3 päätyvä vastaaja kokee olevansa puoliksi suomalainen ja puoliksi oman kulttuurinsa edustaja, jolloin oikea valinta sijoittuu vastausskaalan keskelle.

Vaihtoehto 4 (Jonkin verran eri mieltä) oli merkitykseltään vastaajille selkeä. Sen tulkittiin tarkoittavan, että vastaaja kokee olevansa entisen kotimaansa edustaja, mutta on saanut vaikutteita tapoihinsa suomalaisesta kulttuurista. Vaihtoehto 5 (Täysin eri mieltä) puolestaan herätti vastaajissa vahvoja tunteita. Vaihtoehdon merkitys nähtiin täysin negatiivisena: vastaaja ei ole suomalainen, ei halua olla suomalainen, eikä ymmärrä suomalaisuutta. Vastausvaihtoehdon tulkinnassa oli kuitenkin eroja, esimerkiksi eräälle vastaajalle se merkitsi vahvaa muunmaalaisuutta: " Minä esimerkiksi en tiedä kuka olen. - - Mutta jos sanoo 'Täysin eri mieltä', se tarkoittaa että minä tiedän kuka olen.". Toisaalta, osa vaihtoehtoon 5 päätyneistä vastaajista perusteli valintaansa sillä, ettei koe olevansa minkään maalainen.

Sivun alkuun

Maahanmuutto lisää paineita suomalaisuuden uudelleenmäärittelylle

Testaushaastatteluiden tulosten perusteella ulkomaista syntyperää oleva henkilö voi kokea vierautta ja hämmennystä suhteessaan suomalaisuuteen. Tätä selittää ainakin se, että oman syntymämaan kulttuurin piirteitä voi olla vaikeaa yhdistää suomalaiseen kulttuuriin kuuluviin tapoihin ja käsityksiin. Kulttuurista vierautta voi syntyä jo siitä, että suomalaisuuteen liittyy vahvasti elementtejä luterilaisuudesta, joka on useille maahanmuuttajille vierasta. (Pauha & Jasinskaja-Lahti 2013.)

Suomen maahanmuuttopolitiikka nojaa integraation ajatukseen, jonka mukaan maahanmuuttajan sopeutuminen ei edellytä suomalaisen identiteetin omaksumista, vaan lähtökohtana on pikemminkin omien etnisten ja sosiaalisten identiteettien säilyttäminen (Hiltunen.) Tämän vuoksi on huolestuttavaa, että monet Suomessa asuvat maahanmuuttajat kokevat törmäävänsä kuitenkin assimilaatiota harjoittavaan maahanmuuttopolitiikkaan, joka kannustaa valtaväestöön sulautumiseen (Pauha & Jasinskaja-Lahti 2013; Phinney ym. 2001). Tähän asenneilmapiiriin liittyviä kokemuksia ilmeni myös osassa näitä testaushaastatteluita, kun vastaajat puhuivat suomalaisuuteen liittyvistä vaatimuksista.

Lomakekysymysten neutraali muotoilu on haastavaa, ja usein ne sisältävätkin implisiittisiä oletuksia. Vaikka reaktioita kysymykseen suomalaisuudesta osattiin odottaa, negatiivissävytteisten tunteiden kirjo hätkähdytti. Testaushaastattelujen perusteella on epäselvää, kuka saa − ja kenen kuuluu − kutsua itseään suomalaiseksi. Suomalaisuuden käsite ei vaikuta taipuvan riittävän moniulotteiseksi nykyisessä merkityksessään. Maahanmuuttopolitiikkaa tutkinut Outi Lepola (2000) kirjoittaa väitöskirjassaan, että ulkomaista syntyperää olevien ihmisten "suomalaistumiseen" vaikuttaa ratkaisevasti se, painotetaanko suomalaisuuden määrittelyssä syntyperää, kansalaisuutta, vai kenties yhteiskunnallista osallisuutta. Maahanmuutto lisääkin paineita suomalaisuuden käsitteen uudelleenmäärittelylle, ja tässä keskustelussa on tilansa sekä ulkomaalaistaustaisten että kantasuomalaisten ajatuksille. Kapeakatseinen ymmärrys suomalaisuudesta arvottaa keskenään eritaustaisia suomalaisia, mikä on tulevaisuudessa yhä kyseenalaisempaa maahanmuuton kasvun myötä.

SurveyLaboratoriossa toteutettujen kognitiivisten haastattelujen jälkeen kysymys ulkomaista syntyperää olevien henkilöiden kokemasta suomalaisuudesta on muotoiltu uudelleen: "Kuinka suomalainen olet omasta mielestäsi tällä hetkellä. Tunnetko itsesi: täysin suomalaiseksi, melko paljon suomalaiseksi, vähän suomalaiseksi vai et lainkaan suomalaiseksi?" Kyselylomakkeelle on myös lisätty vastaava kysymys koskien vastaajan omaa/vanhempien syntymämaata. Tarvittaessa vastaajalla on myös mahdollisuus kertoa, jos hän tuntee kuuluvansa johonkin muuhun ryhmään.

 

Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi -tutkimus (UTH)
UTH-tutkimus on Tilastokeskuksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Työterveyslaitoksen yhteishanke, jossa kerätään laaja-alaisesti tietoa ulkomaista syntyperää olevan väestön hyvinvoinnista. Yhteistyönä toteutettava tutkimus vastaa kasvavaan tietotarpeeseen tämän väestöryhmän elinoloista: se mahdollistaa sekä tulosten yleistettävyyden koko Suomen ulkomaista syntyperää olevaan väestöön että tulosten vertailukelpoisuuden Suomen kantaväestön kanssa. Tutkittavia aihepiirejä ovat muun muassa psyykkinen ja fyysinen terveys, työmarkkina-integraatio, palveluiden tarve ja mahdolliset syrjintäkokemukset.

Sivun alkuun

Lähteet

Ahola, Anja & Godenhjelm Petri & Lehtinen Marjaana 2002. Kysymisen taito. SurveyLaboratorio lomaketutkimuksen kehittämisessä. Katsauksia 2/2002. Helsinki: Tilastokeskus.

Hiltunen, Anna-Kaisa. Sanasto monikulttuurisuudesta. Taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys: Kulttuurivähemmistöprojekti. http://www.cultureforall.info/doc/monikulttuurisuus_kansio/sanasto.pdf.

Kotilainen, Ada 2013a. Työvoimatutkimuksen ad hoc 2014: Maahanmuuttajien ja heidän lastensa työmarkkina-asema -lomakkeen testaus. Tilastokeskus. SurveyLaboratorio. (julkaisematon)

Kotilainen, Ada 2013b. Ulkomailla syntyneiden terveys ja hyvinvointi -lomake: neljän kysymyksen testaus. Tilastokeskus. SurveyLaboratorio. (julkaisematon)

Lepola, Outi 2000. Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi. Monikulttuurisuus, kansalaisuus ja suomalaisuus 1990-luvun maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Pauha, Teemu & Jasinskaja-Lahti, Inga 2013. Don't ever convert to a Finn: Young Muslims Writing about Finnishness. Diaconia. The Journal for the Study of Christian Social Practice, 2 (4).

Phinney, Jean S. & Horenczyk, Gabriel & Liebkind, Karmela & Vedder, Paul 2001. Ethnic identity, immigration, and well‐being: An interactional perspective. Journal of Social Issues, 57 (3).

Tilastokeskus 2013. Väestörakenne: Lähes joka kymmenes 25–34-vuotias ulkomaista syntyperää. http://www.stat.fi/til/vaerak/2012/01/vaerak_2012_01_2013-09-27_tie_001_fi.html.

Tilastokeskus 2014. Väestörakenne: Käsitteet ja määritelmät. http://tilastokeskus.fi/til/vaerak/kas.html.

Willis, Gordon B. 2005. Cognitive Interviewing. A Tool for Improving Questionnaire Design. Lontoo: SAGE.


Päivitetty 29.9.2014