Yhteenveto uusien tilastostandardien vaikutuksesta maksutasetilastoon ja ulkomaista varallisuusasemaa koskevaan tilastoon

1 Taustaa

Suomi noudattaa maksutasetilastoinnissa Kansainvälisen valuuttarahaston julkaisemaa maksutasekäsikirjaa (Balance of Payments Manual, BPM), mikä mahdollistaa tilastojen kansainvälisen vertailukelpoisuuden. Tämän käsikirjan pohjalta Euroopan unioni on antanut asetukset ja Euroopan keskuspankki suuntaviivat, joiden mukaisesti jäsenmaiden on raportoitava maksutaseen ja ulkomaisen varallisuusaseman eriä. Suorien sijoitusten tilastoinnissa Suomi noudattaa lisäksi OECD:n julkaisemaa käsikirjaa suorista sijoituksista.

Maksutasekäsikirjan edellinen eli 5. painos (BPM5) julkaistiin vuonna 1993. Tämän jälkeen maailmantalous on muuttunut entistä globaalimmaksi: kansainvälinen kauppa ja pääomanliikkeet ovat tulleet aiempaa merkittävämmiksi. Nämä muutokset ovat luoneet uudistustarpeita maksutasetilastointiin. Maksutasekäsikirjan uudessa, 6. painoksessa (BPM6) otetaan nämä muutokset huomioon.

Heinäkuun 11. 2014 alkaen Suomi julkistaa maksutasetiedot noudattaen maksutasekäsikirjan 6. painoksen ohjeita ja suosituksia. Samalla Suomi ottaa käyttöönsä uudet Euroopan keskuspankin suuntaviivat sekä Euroopan unionin asetukset.

Maksutasetilastoon ja ulkomaiseen varallisuusasemaan tehdyt muutokset ovat sidoksissa Euroopan kansantalouden tilinpidon uudistukseen (ns. EKT 2010 -uudistus). Maksutasestandardeja on uudistettu yhdessä EKT 2010 -uudistuksen taustalla olevan maailmanlaajuisen kansantalouden tilinpitojärjestelmän eli ns. SNA 2008 -suosituksen kanssa. Tavoitteena on ollut yhtenäistää maksutasetilastointia ja kansantalouden tilinpidon järjestelmää sekä sisällöllisesti että käsitteistöltään. Tulevaisuudessa mm. vaihtotase esitetään yhtenevästi maksutaseessa ja kansantalouden tilinpidossa.

Tässä dokumentissa esitetty katsaus uusien tilastostandardien vaikutuksesta maksutasetilastoon ja ulkomaista varallisuusasemaa koskevaan tilastoon pyrkii kuvaamaan tietojen käyttäjien kannalta tärkeimmät muutokset.

2 Vaikutukset vaihtotaseeseen

2.1 Valmistuttaminen ulkomailla

Valmistuttamisessa on kyse siitä, että tavaroita lähetetään toiseen maahan jalostettavaksi tai muokattavaksi edelleen ja ne palaavat lähettävään talouteen ilman, että tavaroiden omistajuus prosessin aikana vaihtuu. Uusien tilastostandardien (BPM6 ja EKT 2010) mukaan valmistuttamista käsitellään siten, että – nykyisistä tilastostandardeista (BPM5 ja EKT95) poiketen – tavaroiden liikkumista rajojen yli ei oteta huomioon tavaroiden viennissä ja tuonnissa, vaan ainoastaan valmistuttamisprosessin marginaali (valmistuspalvelun arvo) näytetään palveluiden vientinä jalostavalle tai muokkaavalle taloudelle ja palveluiden tuontina tuotteet omistavalle taloudelle. Jalostavan talouden tuotannossa näkyy muutoksen jälkeen ainoastaan tämän palvelun tuotanto, eikä enää koko tuotteen arvoa.

Aikasarjojen laskenta ja juokseva laskenta perustuvat vastaisuudessa suuryrityksiltä saataviin tietoihin, Tullin ulkomaankauppatilastoon ja Tilastokeskuksen palveluiden ulkomaankauppa -tilastoon.

2.2 Välityskauppa

Välityskaupalla tarkoitetaan ilmiötä, jossa jokin yksikkö hankkii omistukseensa tavaroita toisesta maasta ja myy ne edelleen kolmanteen maahan ilman, että tavarat käyvät lainkaan yksikön kotimaassa. Aiemmin välityskauppaan liittyvä marginaali on käsitelty osana palvelujen vientiä, mutta uusien tilastostandardien (BPM6 ja EKT 2010) mukaan se käsitellään osana ulkomaisen tavarakaupan marginaalia: tavaroiden osto kirjataan välityskauppaa harjoittavan yksikön kotimaassa negatiiviseksi tavaroiden vienniksi ja niiden myynti edelleen tavaroiden positiiviseksi vienniksi.

Aikasarjojen laskenta perustuu vastedes suuryrityksiltä saataviin tietoihin, lähinnä Tilastokeskuksen palveluiden ulkomaankauppa -tilaston yhteydessä saataviin tietoihin. Uudistuksen yhteydessä tarkastellaan myös laajemmin suuryritysten globaalien tuotantojärjestelyjen käsittelyä, joka suurelta osin liittyy välityskaupaksi kirjattavia eriin.

2.3 Välilliset rahoituspalvelut (FISIM)

Välillisillä rahoituspalveluilla tarkoitetaan korkokatetta, joka syntyy, kun rahoituksen välittäjä veloittaa epäsuorasti tarjoamistaan rahoituspalveluista. Tällöin rahoituksen välittäjä veloittaa rahoituksen saajalta korkeampaa korkoa kuin se itse maksaa rahoituksen tarjoajalle.

Uusien tilastostandardien (BPM6) myötä välillisten rahoituspalveluiden osuus korosta sisällytetään palveluihin.

3 Vaikutukset rahoitustaseeseen

3.1 Suorat sijoitukset

Suurin muutos maksutaseen suorien sijoitusten kannalta on siirtyminen saamis-/velkaperiaatteen mukaisiin kirjauksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki saamisiin liittyvät suorien sijoitusten virtatiedot käsitellään erillään velkapuolen suorien sijoitusten virtatiedoista eli ilman nettouttamista sijoitussuunnan perusteella.

Tietoja suorista sijoituksista aletaan julkaista myös omana tilastoalueenaan, jossa suorat sijoitukset esitetään uudistettua suuntaperiaatetta noudattaen. Uudistetussa suuntaperiaatteessa eritellään sisaryritysten väliset sijoitukset ja sisaryritysten välinen suorien sijoitusten suhde määritellään perimmäisen emoyhtiön kotimaan perusteella. Uudistettua suuntaperiaatetta suositellaan sovellettavaksi suorien sijoitusten maittaisten ja toimialoittaisten tarkastelujen yhteydessä. Uudet tilastointistandardit myös mahdollistavat suorien sijoitusten maakohtaisen analysoinnin perimmäisen suoran sijoittajan kotimaan sekä perimmäisen emoyhtiön kotimaan mukaan. Perinteisesti suoria sijoituksia on tarkasteltu vain välittömän sijoittajan kotimaan mukaan.

Kaiken kaikkiaan suorat sijoitukset ilmoitetaan vastedes rahoitustaseessa ja ulkomaista rahoitusasemaa kuvaavassa tilastossa saamis-/velkaperiaatetta noudattaen ja suoria sijoituksia koskevassa tilastossa uudistetun suuntaperiaatteen mukaisesti, minkä vuoksi tilastot eivät ole yhteneväiset.

Käsitteet "suora sijoittaja" ja "suoran sijoituksen vastaanottava yksikkö" pysyvät käytännössä muuttumattomina. Sisaryrityksiä ovat ne kokonaisuudet, jotka ovat saman välittömän tai välillisen sijoittajan määräysvallassa ja jotka eivät ole tehneet suoria sijoituksia toisiinsa.

3.2 Arvopaperisijoitukset

Arvopaperisijoitusten kannalta suurin muutos koskee rahastojen tuotto-osuuksia (accruals). Sijoitusrahastojen osakeomistuksista kertyneitä tuottoja käsitellään jaettuna tuotoiksi (osingot) tai uudelleensijoitetuiksi voitoiksi. Käytännössä sijoitusrahastojen osakeomistuksista saatuja tuottoja käsitellään samaan tapaan kuin suorien sijoitusten tuottoja.

Joukkovelkakirjalainoja koskevat muutokset liittyvät maturiteettiin. Tilastoinnissa sekä alkuperäisen että jäljellä olevan maturiteetin tulee olla esillä. Lisäksi arvopaperisijoituksia tulee käsitellä liikkeeseenlaskuvaluutan ja ulkomaisen liikkeeseenlaskijan sektorin mukaan.

3.3 Muut sijoitukset

Muihin sijoituksiin velkapuolelle sisältyy vastaisuudessa erä erityiset nosto-oikeudet (Special Drawing Rights, SDR).

Uusien tilastostandardien (EKT 2010) myötä talletusten ja lainojen rajanveto muuttuu siten, että rahalaitosten (MFI) välillä ei enää voi esiintyä lainoja – aiemmin rahalaitosten välisiksi lainoiksi kirjatut erät luokitellaan vastedes talletuksiksi.

Muissa sijoituksissa näkyy myös uusi erä: muu pääoma. Tämä erä kattaa sellaiset pääomaan tehdyt sijoitukset (kuten osuudet kansainvälisistä järjestöistä), jotka eivät ole osa arvopaperi- tai suoria sijoituksia.

3.4 Johdannaiset

Työsuhdeoptiot eivät aiemmin ole olleet osa rahoitustaseen johdannaiskäsitettä. Optiotulojen ajoituksen osalta tulot todennäköisesti kirjataan siihen hetkeen, kun optio käytetään tai myydään, mihin myös optiotulojen verotus perustuu. Muutoksen toteuttamisessa käytettäneen lähdeaineistona Verohallinnon vuosi-ilmoitusaineistoa.

3.5 Valuuttavaranto

Ainoa suurempi valuuttavarannon eriä koskeva muutos liittyy kultatileihin. Vastaisuudessa nämä tilit jaetaan kohdistettuihin ja kohdistamattomiin kultatileihin.

4. Luokitusten ja koodien muutokset

Uudistuksen yhteydessä maksutasetilastossa käytössä oleviin keskeisiin luokituksiin tulee muutoksia. Erityisesti tämä koskee sektoriluokitusta, johon tulee sisällöllisiä ja rakenteellisia muutoksia. Pienempiä muutoksia saattaa tulla muihinkin luokituksiin, mm. koodituksiin.

Sektoriluokituksen rakenne muuttuu siten, että rahoituslaitossektori jaetaan alaluokkiin entistä tarkemmin ja luokkien sisältö muuttuu hieman. Uudistunut luokitus edellyttää samalla joidenkin nyt yrityssektoriin kuuluvien hallintayhtiöiden luokittelua rahoituslaitoksiin. Lisäksi julkisyhteisöjen ja yrityssektorin keskinäiseen rajanvetoon on odotettavissa joitakin muutoksia. Tilastokeskus on julkaissut päivitetyn sektoriluokituskäsikirjan kesäkuussa 2012. Tilastokeskuksen yritysrekisterissä uudistunut luokitus otettiin käyttöön vuoden 2013 alussa.

5. Aikasarjakorjaukset

Tilastokeskus toteuttaa heinäkuussa 2014 julkaistavissa maksutasetiedoissa aikasarjatarkistuksen, jossa aikasarjoihin tulee muutoksia maksutasestandardien uudistuksen mukaisesti.

Lisätietoja:
Vaihtotase: Mira Malhotra, puh. 09 1734 3411
Rahoitustase: Pauliina Turunen, puh. 09 1734 2958

Sähköposti: maksutase@tilastokeskus.fi

 


Päivitetty 17.12.2013