Kotitalouksien varallisuustutkimuksen laatuseloste

1. Tilastotietojen relevanssi

Tilastokeskuksen tekemillä varallisuustutkimuksilla selvitetään kotitalouksien varallisuuden arvoa, sen koostumusta, varallisuuden rakenteen muutoksia sekä varallisuuden jakautumista eri väestöryhmien kesken. Tutkimuksen kuvauskohteita ovat asunnot, vapaa-ajanasunnot, kulkuvälineet, kestotavarat, metsäomaisuus ja rahoitusvarallisuus. Rahoitusvarallisuuteen kuuluvat talletukset, pörssiosakkeet, muut osakkeet, sijoitusrahasto-osuudet, joukkovelkakirjat, osuustodistukset (ei puhelinosuuksia tai kaupan osuuksia) ja vakuutussäästöt. Vakuutussäästäminen on jaoteltu säästöhenkivakuutuksiin ja vapaaehtoiseen, yksilölliseen eläkevakuutukseen.

Varallisuuden taustatiedoiksi kerätään myös velkoja, asumista, asumismenoja ja saatuja perintöjä koskevia tietoja. Taustatietoina käytetään lisäksi tulotietoja, jotka saadaan tulonjaon kokonaisaineistosta rekisteritietoina. Rekisteritietoihin on lisätty tulonjakotilaston käsitteen mukainen nettoasuntotulo. Tulokäsite on vuoden 2004 tutkimuksessa muuttunut jonkin verran aiempiin tutkimusajankohtiin verrattuna.

Varallisuustutkimuksen mikroaineistoja on toimitettu tutkimuslaitoksille ja korkeakoulujen talous- ja sosiaalitieteiden tutkijoille tutkimuskäyttöön. Aineistoja on myös toimitettu Luxembourg Income Study:n (LIS) yhteydessä toimivaan Luxembourg Wealth Study (LWS) hankkeeseen. LWS:n tavoitteena on kerätä ja systematisoida eri kehittyneiden maiden varallisuustutkimuksia koskeva tieto ja pyrkiä luomaan yhteisiä varallisuuden mittauksen menetelmiä. Hankkeen tarkoituksena on myös muuntaa olemassa olevat eri maiden varallisuustutkimusaineistot vertailukelpoisiksi. LIS-tietoa hankeen kotisivuilta: http://www.lisproject.org/

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Tilasto perustuu aika ajoin tehtäviin kotitalouksien varallisuutta koskeviin haastattelututkimuksiin. Viimeksi kerätyn vuoden 2004 aineiston brutto-otos oli noin 5 300 kotitaloutta. Haastatteluista vastasi Tilastokeskuksen haastatteluorganisaatio. Haastattelut on tehty tietokoneavusteisesti Blaise-lomakeohjelmiston avulla. Pääasiallisena tiedonkeruumenetelmänä olivat käyntihaastattelut. Osa haastatteluista on tehty puhelinhaastatteluina. Haastattelujen keskimääräinen kesto oli vuoden 2004 tutkimuksessa 50 minuuttia.

Varallisuustutkimuksen vuoden 2004 otos poimittiin vuoden 2005 alun Tilastokeskuksen asuntokuntia sisältävästä master-otoksesta, joka oli kasvatettu tämän tutkimuksen tuottaman lisätarpeen huomioiden 100 000:aan. Master-otoksen peruskehikkona on väestön keskusrekisteri. Poiminta toteutettiin samojen periaatteiden mukaan kuin tulonjakotutkimuksessa. Master-otokseen muodostettuja kolmeatoista kotitalouden sosioekonomiseen rakenteeseen ja tuloluokkiin liittyvää ryhmittelyä käytettiin osituksena. Yrittäjillä ja suurituloisilla oli muita väestöryhmiä suurempi todennäköisyys sisältyä otokseen.

Ulkomailla asuvat Suomen kansalaiset on jätetty tutkimuksen ulkopuolelle, jolloin kohdeperusjoukko on rajattu vakinaisesti maassa asuvaan kotitalousväestöön. Tämä joukko muodostaa pääosan kehikon niin sanotusta alipeitosta, johon kuuluvat myös rekisterin viipeestä ja virheistä johtuvat puutteet. Kohdehenkilö merkitään puolestaan ylipeittoon, mikäli hän on otospoiminnan jälkeen ja ennen haastattelua kuollut, kuuluu laitosväestöön, on muuttanut pysyvästi ulkomaille tai häntä ei voida haastatella sairauden tai vamman vuoksi. Vuoden 2004 alkuperäisestä 5 300 henkilön brutto-otoksesta 74 henkilöä, eli 1,4 prosenttia kuului ylipeittoon. Kun ylipeitto poistettiin jäi lopulliseen netto-otokseen 5 226 henkilöä.

Otostutkimuksissa estimoinnilla tuotetaan perusjoukon tunnusluvut otoksen perusteella. Otospainot on tässä tutkimuksessa laskettu käyttäen hyväksi kunkin kotitalouden todennäköisyyttä sisältyä otokseen. Aineiston painotuksessa otettiin huomioon monia tekijöitä, kuten käytetty ositus, Helsingin, Espoon ja Vantaan erillinen kiintiöinti sekä tulonjakotutkimuksen kalibrointikriteerit (kotitalouden koko, alue, kuntatyyppi, henkilötason sukupuoli- ja ikäjakauma, useita kotitalouden tuloihin liittyviä rekisteritunnuslukuja). Lisäksi kalibroinnissa käytettiin rekisterimuuttujaa veronalaista varoista sekä kotitalouden viitehenkilön ikäluokkaan ja sosioekonomiseen asemaan liittyvää taustatietoa. Otospainoja laskettaessa pyritään kadon vaikutuksia pienentämään niin sanotulla kalibrointimenettelyllä, jossa kohdeperusjoukon lisäinformaatiota käytetään parantamaan otantaestimaatteja.

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Tutkimustulosten luotettavuuteen vaikuttaa olennaisesti yksikkökato, joka johtuu siitä, että osa kotitalouksista kieltäytyy tai ei muista syistä osallistu tutkimukseen. Kadon rakenteesta voidaan päätellä, onko se jakautunut epätasaisesti vai satunnaisesti. Vuoden 2004 varallisuustutkimuksen yksikkökato (vastauskato) oli 33,9 prosenttia. Lopullisessa netto-otoksessa oli 1771 kadoksi jäänyttä kotitaloutta. Katotalouksista 79 prosenttia oli eri syistä kieltäytyneiksi luokiteltuja. Kieltäytymisistä suurin osa johtui periaatteellisista syistä (19,6 %) tai ajanpuutteesta (19,7 %). Muita syitä kieltäytymiseen olivat muun muassa tutkimusaihe tai tiedonkeruumenetelmä, sairaus tai tarkempaa syytä ei voitu selvittää.

Yksikkökadon lisäksi haastattelututkimuksissa on osittaiskatoa. Osittaiskadosta on kyse silloin, kun jollekin muuttujalle ei saada tietoa. Eräkadosta puhutaan puolestaan silloin, kun tiedetään, mitkä muuttujien arvot jäävät puuttuviksi. Sitä syntyy, kun tiettyjen tutkimusmuuttujien havaintoarvot jäävät puuttumaan vastaajan kieltäytyessä ilmoittamasta esimerkiksi kysytyn varallisuuserän määrää. Varallisuustutkimuksissa suurimmat ongelmat ovat rahoitusvarallisuutta kuvaavissa muuttujissa ja erityisesti talletusmuuttujissa.

Otannalla kerätyt aineistot sisältävät aina satunnaisvaihtelua ja usein myös systemaattisia virheitä. Tämän takia otoskoon asettamat rajoitukset on aina otettava huomioon tuloksia tarkasteltaessa. Otannasta aiheutuu satunnaisvaihtelua, koska vain osa kohdeperusjoukon alkioista mitataan. Otantavirheestä johtuvaa satunnaisvaihtelua arvioidaan keskivirhelaskelmien avulla. Keskivirheen suuruuteen vaikuttavat otoskoko ja perusjoukon varianssi eli muuttujan arvojen vaihtelu. Ryhmissä, joissa otokseen on tullut vähän havaintoja, keskivirhe saattaa olla suuri ja tulokset sen vuoksi epävarmoja. Keskivirheen avulla voidaan tutkimuksen kullekin tulosluvulle laskea luottamusväli, jolla perusjoukon todellinen arvo on tietyllä luotettavuustasolla. Koko varallisuuden keskiarvon keskivirhe oli 2,4 prosenttia, joka tarkoittaa sitä, että vuonna 2004 kotitalouksien keskimääräinen varallisuus oli 95 prosentin todennäköisyydellä 140 600 ja 154 300 euron välillä. Keskivirheet kasvavat mentäessä tarkemmalle tasolle varallisuuden tarkastelussa. Keskivirhelaskelmia on tilastoraportissa ja niitä voi tiedustella Tilastokeskuksesta.

4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Ensimmäiset Tilastokeskuksen kotitalouksien varallisuutta koskevat haastattelutiedot saatiin vuosien 1987 ja 1988 Säästämis- ja velkaantumistutkimuksista. Tiedot kerättiin paneeliaineistona tulonjakotutkimuksen yhteydessä. Tutkimus koski puolta tulonjakotilaston kohteista eli niitä, jotka olivat vuoden 1987 otoksessa mukana ensimmäistä kertaa. Tutkimusvuonna 1987 aineistoon saatiin 5 566 kotitalouden tiedot ja seuraavana vuonna, 1988 tiedot saatiin 5 276 taloudelta. Paneeliasetelman ansiosta voitiin laskea myös säästämisaste nettovarallisuuden muutoksena. Vastaavanlaisella tiedonkeruutavalla tehtiin myös vuosien 1994 ja 1998 varallisuustutkimukset. Paneeliasetelmaa niissä ei kuitenkaan ollut. Vuoden 1994 aineistossa on tiedot 5 210 kotitaloudelta ja vuoden 1998 aineistossa 3 893 kotitaloudelta. Uusimassa, vuoden 2004 varallisuustutkimuksessa tiedonkeruussa oli asumista koskeva liitännäistutkimus. Tutkimus oli tiedonkeruuvaiheessa nimeltään Asumis- ja varallisuustutkimus. Tällä kertaa varallisuustutkimusta ei tehty tulonjakotilaston paneelin tiedonkeruun yhteydessä, vaan itsenäisenä hankkeena. Pääasiallisena tiedonkeruumenetelmänä oli edelleen käyntihaastattelut. Vuoden 2004 tutkimukseen haastattelutiedot saatiin 3 455 kotitaloudelta.

Tutkimusaineistoista on tehty vertailukelpoinen aikasarja-aineisto vuosilta 1987, 1988, 1994, 1998 ja 2004. Aikasarjasta saadaan hyvin esille varallisuusjakautumissa ja kotitalouksien varallisuusrakenteessa tapahtuneet muutokset.

5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Varallisuustutkimuksen lopulliset tiedot on julkaistu SVT:n Tulot ja kulutus -sarjassa sekä paperimuotoisena että sähköisenä pdf-muodossa. Viimeisin julkaisu: Kotitalouksien varallisuus 1988-2004. Tulot ja kulutus 2007. Tilastokeskus, Helsinki. Julkaisuja voi tilata julkaisumyynnistä (p.(09) 1734 2011, sähköposti: myynti@tilastokeskus.fi) tai Tilastotorilta.

Tilastosta on saatavissa tutkimuskäyttöön suunniteltuja palveluaineistoja. Tiedostot ovat maksullisia ja edellyttävät käyttöluvan hakemista.

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

Vertailukelpoisen aikasarja-aineiston (1987-2004) lisäksi voidaan käyttää soveltuvin osin eri tutkimusvuosien laajempia poikkileikkausaineistoja.

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Verotustietoihin perustuvasta tulo- ja varallisuustilastosta saadaan tiedot luonnollisten henkilöiden veronalaisista tuloista, vähennyksistä ja veroista sekä varoista. Tulo- ja varallisuustilastosta ei saada kotitalouskohtaisia tietoja, vaan tilastoyksikkö on tulonsaaja tai aviopari. Tilastossa on tietoja yksityisten henkilöiden veronalaisesta varallisuudesta. Tilastoaineisto perustuu verohallituksen tietokantaan ja varallisuus on arvostettu verotusarvon mukaisesti. Monet varallisuuserät ovat luonteeltaan sellaisia, että vain haastattelututkimuksilla voidaan saada niistä lähellä todellista, käypää arvoa olevaa tietoa.

Kotitalouskäsitteen käyttö ja monipuoliset kotitalouksista saatavat taustatiedot liittävät varallisuustutkimuksen tiedot muihin hyvinvointivertailuissa laajalti käytettyihin aineistoihin kuten Tilastokeskuksen tulonjakoaineistoon ja kulutustutkimuksen aineistoon (aikaisemmin. kotitaloustiedustelu).

Ennen vuotta 2004 tehdyt tiedonkeruut on toteutettu niin, että tulonjakotutkimuksen keruulomakkeelle on liitetty erillisosa varallisuuskysymyksille. Taustatiedot näissä tutkimuksissa on poimittu pääosin tulonjaon tietokannoista. Myös vuoden 2004 tutkimuksessa taustatiedot ja estimointimenettely on tehty samoin perustein kuin tulonjakotilastossa. Tulotiedot on kuitenkin saatu tulonjaon kokonaisaineistosta ja rekisteritietoihin on lisätty tulonjakotilaston käsitteen mukainen nettoasuntotulo. Käytettävissä oleva tulo ei näin ollen ole vuonna 2004 sisällöltään täysin sama kuin tulonjakotilastossa. Puuttuvia tuloeriä ovat muun muassa kotitalouksien väliset tulonsiirrot ja tulonjaon haastattelussa kysymät korko- ja osinkotulot. Aiemmin varallisuustutkimuksissa oli tulonjakotilaston mukainen käytettävissä oleva tulo.


Päivitetty 23.4.2007

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kotitalouksien varallisuus [verkkojulkaisu].
ISSN=2242-3214. 2004, Kotitalouksien varallisuustutkimuksen laatuseloste . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.9.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vtutk/2004/vtutk_2004_2007-04-20_laa_001.html