Miten tuottavuuden kehitystä mitataan julkisissa palveluissa?
- Tuottavuustilasto ei kerro palvelujen onnistumisesta
- Palvelut maksetaan veroina
- Laatu voidaan ymmärtää monella tavalla
- Julkisten palvelujen tuottavuuskehitys on muuta kansantaloutta heikompaa
- Liikelaitostaminen näkyy
- Kehitys heikointa kunnissa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kehitys heikointa kunnissa
Valtionhallinnon, paikallishallinnon ja koko kansantalouden vertailussa voidaan Tilastokeskuksen aineistoista käyttää vain kokonaistuottavuuden kehitystä. Vertailussa näkyy selvä ero valtionhallinnon, paikallishallinnon ja koko kansantalouden tuottavuuden kehittymisessä (Kuvio 4). Vuosi 2001 voi olla poikkeuksellinen valtiolla, sillä vuonna 2000 valtionhallinnossa kokonaistuottavuuden kehitys oli lähes prosentin miinuksella. Hyppy on tyypillinen tuottavuuskehityksen tarkastelussa, sillä panosten ja tuotosten ajoittuminen eri vuosille on normaalia ja toimialoittain tarkasteltuna vuosimuutokset voivat olla suuria.
Kuvio 4.
*ennakkotieto paikallishallinnon osalta
Lähde: Tilastokeskus
Kansantalouden keskimääräinen kokonaistuottavuuden muutos vuosina 2000-2007 on ollut noin 1,3 prosenttia vuodessa, kun taas kuntayhteisöillä (koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut yhteensä) tuottavuus on heikentynyt 1,2 prosentilla ja valtiolla tuottavuus on pysynyt keskimäärin muuttumattomana. Tuottavuuskehityksen trendin voi olettaa olevan lievästi negatiivinen koko julkishallinnossa; koko kansantalouteen suhteutettuna kehitys on selvästi heikompaa. Julkisen sektorin kehityksestä tosin näkyy, että vuosien 2003-06 välillä tuottavuuskehityksessä ei ole havaittavissa merkittävää huonontumista tai parantumista.
Kuviosta 4 ei voida päätellä sitä, onko valtionhallinto tehokkaampi kuin paikallishallinto, sillä muutosprosentit lasketaan sektorin sisäisestä kehityksestä. Kehityskulkuja vertaamalla voidaan kuitenkin todeta, että vuosina 2001-2005 tuottavuuskehitys on ollut samansuuntaista molemmilla sektoreilla.
________________________________
Tuottavuustilastoinnilla riittää haasteita
Tuotosmittareiden kehittäminen entistä tarkemmin toimintaa kuvaaviksi on jatkuva prosessi julkisten palvelujen tuottavuustilastoinnissa. Haaste erityisesti kuntien ja kuntayhtymien tuottavuustiedon tuottamiselle on palvelu-tuotannon määrää ja kustannuksia kuvaavan tiedon ajantasaisuus. Monet tuottavuuden mittaamisessa tarvittavat tiedot valmistuvat tietojen käytettävyyden kannalta myöhään. Kaikkien tuotteiden lopulliset volyymi-indikaattorit ovat käytettävissä noin 13 kuukautta tilastoitavan vuoden päättymisestä.
Lisäksi lähitulevaisuuden haaste kuntatalouden seurannalle on uusien palveluiden mittaaminen. Erityisesti kotipalveluiden, tuetun asumisen ja muiden avoimien sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta on panostettava tuotosten ja kulujen seurantaan. Ongelmina ovat kiihtyvä kasvu uusissa havaitsemattomissa palveluissa sekä uusien palvelurakenteiden aiheuttamat tilastointiongelmat tilastoyksiköiden valinnassa ja seurattavissa muuttujissa.
Suuri haaste valtion tuottavuusseurannalle on kattavuuden nostaminen valtion kollektiivipalveluiden mittauksessa. Se edellyttää suoritteiden määrittelyä ja laskentatoimen vähittäistä muuttamista palvelemaan myös suoriteseurantaa määrineen ja kuluineen. Valtiohallinnon yksiköille tarvitaan toisaalta tuottavuustiedon käytön edistämistä ja toisaalta tehokkaan laskentatoimen edistämistä, jolla laadukasta tietoa tuotetaan tehokkaasti.
Tilastoinnin avuksi on tullut markkinamekanismien piirteiden käyttöönotto julkisissa palveluissa, kuten vakuutusyhtiöiden kehittämissä hoitoepisodi- ja hoitotarveluokituksissa. Näiden markkinaprosessien avulla (vaikka markkinapalveluita ei lopulta tuotetakaan) tuotettu palvelu on pyritty saattamaan näkyväksi niin, että voidaan mahdollisimman vertailukelpoisesti sanoa, mitä palveluita tuotetaan ja paljonko palvelun tuottaminen maksaa ts. mikä on kunkin palvelun hinta. Voisi sanoa, että ilman hinnastoa ei voida tehdä täydellistä taloustilastoa.
Tuottavuuden mittaaminen on tulossa yhdeksi toiminnan ohjauksen työkaluksi myös julkisella sektorilla. Samalla julkisen sektorin hyvä tuottavuus on eräs talouden kasvun edellytyksistä. Julkisen toiminnan tuottavuustilastointi pystyy havaitsemaan julkisen sektorin tuottavuuskehityksen olennaiset pääpiirteet, johon asetettuja tuottavuustavoitteita voidaan verrata.
Tunnetusti yksittäinen tilastoitu ilmiö ei kerro vielä havaitun kehityksen syistä ja seurauksista, vaan siihen tarvitaan moniulotteisempaa tarkastelua. Tilastokeskuksen tuottavuustilastoinnin jälkeen tuleekin se arvovalinnan aika, jota tilasto ei pysty ratkaisemaan. Tässä joudutaan valitsemaan se mitä tuotetaan ja kenelle sekä arvottamaan se miten julkisesta palvelutuotannosta saadaan suurin mahdollinen hyöty koko yhteiskunnalle.
Tuottavuustilastoinnin käsitteitä
- Tuottavuus on aikaansaatujen tuotosten suhde käytettyihin panoksiin.
- Tuotoksen määrän muutos, on virastojen, laitosten ja tuotantoyksiköiden tuotosmäärien kustannus-, tulo- tai työaikaosuuksilla painotettu tuotosmäärän muutos. Käytännössä määritellyt suoritteet on painotettu yhteen joko kustannusten, tulo-osuuden tai työajan perusteella, jotta kokonaistuotoksen volyymin muutosta erilaisten suoritteiden osalta voidaan seurata.
- Työpanoksen muutos, on työn määrän (henkilötyövuodet, työpäivät tai työtunnit) muutos.
- Työn tuottavuuden muutos saadaan jakamalla tuotoksen volyymi työpanoksen volyymilla.
- Kokonaistuottavuuden muutos saadaan jakamalla tuotoksen volyymi kokonaispanoksen volyymilla.
- Kokonaispanoksen muutos, kokonaispanoksen volyymi-indikaattori, on virastojen, laitosten ja tuotantoyksiköiden tuotantotoimintaan käyttämien panosten deflatoitu muutos. Kokonaispanoksen osatekijöitä ovat kulutetut aineet ja tarvikkeet, tavarat, työpanos, vuokrat, palvelut, muut kulut, sisäiset kulut, valmistevarastojen muutos ja valmistus omaan käyttöön sekä pääoman korvausta edustavat poistot. Kokonaiskulusta poistetaan suunnitelmasta poikkeavat poistot. Deflatoinnilla muutetaan peräkkäiset vuodet vertailukelpoiseksi, eli poistetaan inflaation vaikutus. Näin palkkojen, energian, vuokrin tai vaikkapa toimistopaperin hinnan nousu ei vaikuta kokonaispanoksien tai kokonaistuottavuuden kehitykseen.
Lähteitä:
Aulin-Ahmavaara, P. (2006): Kasvulaskennasta kansantalouden tilinpidon kehikossa. Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/2006. s 157-178
Aulin-Ahmavaara, P. ja Kokkinen, A. (2001): Julkisyhteisöjen tuotoksen määrittäminen. Kansantaloudellinen aikakauskirja 1/2001 s.124-128.
European Communities (1995): European System of Accounts 1995.
European Communities (2001): Handbook on Price and Volume Measures in National Accounts.
Kangasharju, A. (toim.) (2007): Hyvinvointipalvelujen tuottavuus tuloksia opintien varrelta. VATT. Helsinki.
Noro, A., Finne-Soveri H., Björkgren, M., Vähäkangas, P. (toim.) (2005): Ikääntyneiden laitoshoidon laatu ja tuottavuus. RAI-järjestelmä vertailukehittämisessä. Stakes. Helsinki.
OECD (2001): OECD Manual: Measurement of aggregate and industry-level productivity growth.
Suomen kuntaliitto, Efeko Oy, DRG-keskus: http://norddrg.kuntaliitto.fi/vk_index.html
Tilastokeskus (2008a): Kuntien ja kuntayhtymien tuottavuustilasto 2007. http://tilastokeskus.fi/til/kktu/index.html
Tilastokeskus (2008b): Valtion tuottavuustilasto 2007. http://tilastokeskus.fi/til/vatt/index.html
Tilastokeskus (2008c): Tuottavuustutkimukset. http://tilastokeskus.fi/til/ttut/index.html
Tilastokeskus (1999): Julkisen toiminnan tuottavuustilastoinnin kehittämisprojektin loppuraportti.
United Nations (1993): System of National Accounts 1993.
Valtiovarainministeriö (2005): Tulosohjauksen käsikirja.
Päivitetty 19.12.2008
Vaihde 09 17 341