tk-icons
Sivuston näkymät

Luku huusholleista ja epäsuomalaisten alamaisten määrä

9.7.2018
Tiina Tuomaala

Suomen ensimmäinen varsinainen väestönlaskenta, ns. kaupunki­laskenta, suoritettiin vuonna 1870 neljässä kaupungissa: Helsingissä, Turussa, Viipurissa ja Oulussa. Aiemmat väkiluku­tiedot perustuivat kirkon­kirjojen ja henki­kirjojen tietoihin.

Euroopan sivistysvaltioissa oli 1800-luvulla alettu suorittaa valtion toimesta kaupunkien väestön­laskentoja, ns. kaupunki­laskentoja. Suomen väliaikaisen Tilastollisen toimiston johtaja oli tutustunut kaupunki­laskentoihin mm. Ruotsissa ja Saksan valtakunnissa ja teki vuonna 1869 Keisarilliselle senaatille aloitteen väestön laskemiseksi Suomen kolmessa suurimmassa kaupungissa, Helsingissä, Turussa ja Viipurissa.

"Kun se päämäärä, jota jokaisella väenlaskulla tarkoitetaan, ei voi olla rajoitettu ainoastansa siihen että paljas väkiluvunnumero vissinä aikana saadaan selville, vaan sen ohessa myös käsittää tiedon saman väestön laadusta, niin on nimitys väenlasku tämän johdosta useissa tilastollisissa teoksissa vaihetettu kenties enemmän käsitettä vastaavaan sanaan: väenkertomus.

Semmoinen tulisi, ilman nimen muutoksetta, nyt alamaisimmasti ehdoteltu väenlaskukin olemaan. Sen on määrä vastata sekä kysymykseen: kuinka  suuri? että myös kysymykseen: minkälainen? kukin noiden kolmen puheena-olevan kaupungin väestö on.”

Senaatti hyväksyi aloitteen ja Tilastollinen toimisto jätti saman vuoden toukokuussa esityksen kaupunkilaskentojen toteuttamisesta. Esityksessä oli kymmenen kohtaa koskien muun muassa laskennan ajankohtaa, organisointia, kerättäviä tietoja, laskennan rahoittamista ym. Siinä muun muassa ehdotettiin, että laskennat rahoittaisi kunkin kaupungin porvaristo, kustannukset arvioitiin noin 1 500-2 000 markaksi kaupunkia kohti.

Ehdotus hyväksyttiin joitakin pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta. Kustannuksiin Turun porvarit ja kaupunginvanhimmat lupasivat 1 000 markkaa, Viipurin 500 markkaa, Helsingistä ei luvattu mitään. Lisäksi, koska Oulun kaupungin porvarit halusivat sielläkin suoritettavaksi vastaavan laskennan, ja olivat varanneet siihen rahaakin 300 markkaa, laskenta laajennettiin koskemaan myös Oulua.

Laskenta päätettiin suorittaa Helsingissä, Oulussa ja Viipurissa 1. maaliskuuta. Turussa se lykättiin 15. päivään, koska Turussa maaliskuun alussa oleskeli paljon ympäröivien maakuntien asukkaita laskiaismarkkinoiden takia ja väestönmäärä olisi ollut silloin normaalia suurempi.

Helsingissä komitea väenlaskua varten esimiehenään läänin herra Kuvernööri aloitti Helsingin laskennan valmistelun. Kaupunki jaettiin 11 piirikuntaan, joihin kuhunkin perustettiin erityinen kanslia, jossa laskennan aikana päivystämässä olisi kaksi tai kolme komitean jäsentä huolehtimassa listojen jakamisesta ja avustamassa tarvittaessa niiden täyttämisessä. Lisäksi ylioppilaita oli lupautunut vapaaehtoisena auttamaan.

Väenlaskun tarkoitusperä herätti epäluuloja

Samanlaiset valmistelutyöt tehtiin muissa kaupungeissa. Ennen laskentaa kirkoissa ja kaupunkien lehdissä tiedotettiin asiasta ja yritettiin näin välttää epäluuloa ja huhuja esimerkiksi siitä, että laskennan tarkoitus olisikin ylimääräisten verojen periminen:

"Epäluuloa ei kuitenkaan voitu täydellisesti poistaa. Päivinä ennen väenlaskua lienee jommoinenkin määrä vaivaisten luokkaan kuuluvia henkilöitä lähtenyt kaupungin lähimmäisiin kyliin sekä Wiaporiin, jonne jäivät kunnes luultu vaara oli ohitse. Omin silmin nähneet kertovat että muutamina päivinä Maaliskuun ensimmäisen p:n jälkeen maanteillä lähinnä kaupunkia löytyi paljo enemmän jalanastuvia kuin tavallisesti, jotka kelkoilla vetivät perässänsä sen vähän määrän vaatteita ja huonekaluja, jonka luultavasti pakomatkalle olivat ottaneet mukaansa. Sama valon-arkuus eli julkisuuden pelko sai myös monta heidän vertaisistansa, jotka olivat jääneet kaupunkiin, koettamaan vetäytyä pois väenlaskusta."

Joihinkin maineeltaan epämääräisiksi tunnettuihin taloihin suoritettiinkin poliisin avustamana erillinen laskenta: "Tämän kautta tulikin, niin kuin sittemmin havaittiin, useat huushollilistat täydellisemmiksi. Eräässä Katajanokan talossa esim., jonka omistaja oli entinen kapakanpitoa harjoittava venäläinen alaupseeri, tuli niin muodoin 15 miestä ja 1 vaimo ylöskirjoitetuiksi, jotka muuten eivät olisi tulleet kenenkään huushollilistaan pannuiksi. Näillä henkilöillä, jotka kaikki olivat parhaimmalla ijällänsä, ei ollut monella minkäänlaista virkaa. Ne olivat "ent. kisällejä", "ent. oppipoikia", "ent. sotamiehiä", olipa yksi "ent. ojennushuoneelainen"kin. Useimmat ilmoittivat itsensä matkustavaisiksi sekä elävänsä spittingin (siirapin ja veden sekoituksen) myymisellä."

Laskennan tulosta pidettiin yleensä varsin kattavana, varsinkin verrattuna aiempiin henkikirjoista ja kirkonkirjoista saatuihin väkilukutietoihin. Helsingin väkiluvuksi saatiin 32 485 henkeä, joista 628 oli "matkustavaisia muista paikoista". Lisäksi 817 kaupungin omista asukkaista tiedettiin olevan laskennan aikana "matkoilla muissa paikoissa". Tästä määrästä 5055 oli kaupungissa oleskelevia "epäsuomalaisia alamaisia", lähinnä venäläisiä sotilaita (2 470).

Yksityiskohtaiset väestötiedot julki ”Suomenmaan Wirallisessa tilastossa”

Lopulliset tulokset julkaistiin neljä vuotta myöhemmin ilmestyneessä julkaisussa Suomen Virallinen tilasto (SVT) -julkaisusarjassa (tuolloin Suomenmaan Wirallinen tilasto). Julkaisu oli osin ranskankielinen ja sisälsi pitkän ja yksityiskohtaisen kertomuksen laskennan suunnittelusta ja toteuttamisesta sekä laskennan varsinaiset tulokset taulukoina.

Julkaisussa on tietoa kaupunkien väestöstä sukupuolen, iän, syntymävuoden, kielen, kansalaisuuden, syntymäpaikan, uskontokunnan, siviilisäädyn, koulutuksen (sivistysmäärä), ammatin ja elinkeinon mukaan. Nykyisistä väestötilastoista poiketen vanhoissa kaupunkilaskennoissa on tietoja myös kaupunkilaisten luku- ja kirjoitustaidosta, sokeista, kuuromykistä, vammaisista (ruumiinviat) ja mielisairaista (heikkomielisiä ja mielipuolia), kaupungissa tilapäisesti oleskelevasta väestöstä sekä laitosväestöstä (sairaalat, vankilat, laivat, ym.).

Väestön lisäksi oli kerätty tietoa myös asuntokannasta: rakennusten huoneluvusta, käyttötarkoituksesta, asumisväljyydestä (asukkaita huonetta kohti), lämmityksestä, rakennusaineesta, kerroksista, varusteista (mukavuudet), vuosivuokrasta ja omistajista.  

Erikseen mainitaan myös maanpinnan alapuolella olevat asunnot ja ahtaasti asuvat henkilöt. Varsin mielenkiintoisia ovat myös kansainväliset vertailut, joissa verrataan esimerkiksi Helsingin rakennuskantaa ja asumisoloja naapurikaupunkeihin Pietariin ja Tukholmaan.

Kirjoittaja on erikoissuunnittelija Tilastokeskuksen tietopalvelu-yksikössä.

 

Lähde: Suomenmaan Wirallinen tilasto: Wäenlasku maaliskuussa 1870 Helsingin, Turun, Wiipurin ja Oulun kaupungissa. Helsinki 1874: Tilastollinen toimisto [viitattu 5.7.2018]. Suorat lainaukset sivuilta 4, 6 ja 7.

Tilastokeskus on digitoinut Suomen virallisen tilasto (SVT) -sarjan julkaisut sen koko historian ajalta. Kaikkiaan noin 20 000 julkaisusta jo yli 5000 on luettavissa Kansalliskirjaston avoimessa Doria-verkkopalvelussa ja määrä karttuu nopeasti.

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
26.1.2016
Marja-Liisa Helminen, Miina Keski-Petäjä

Väestötilastojen mukaan nettomaahanmuutto väheni vuonna 2015. Miksi turvapaikan­hakijat eivät vielä näy Tilastokeskuksen väestö­tilastoissa? Miten maahan muuttavia ylipäänsä tilastoidaan?

Blogi
23.6.2015
Jouni Kotkavuori

Ruotsin valtakunnan osana Suomella on maailman pisimmät perinteet tilastotoimessa. Jo vuonna 1734 kuningas velvoitti maaherrat antamaan ennen valtiopäivien alkamista kertomuksen lääninsä tilasta ja tekemään selkoa ”asukkaiden lisääntymisestä ja vähentymisestä”.