tk-icons
Sivuston näkymät

Perinteinen kävelylenkkeily edelleen suosituin koko kansan liikuntaharrastus

18.4.2019
Kuva: Shutterstock

Suomalaisten liikuntatottumuksissa on viimeisen viidentoista vuoden aikana tapahtunut sekä kielteistä että myönteistä kehitystä. Päivittäin liikuntaa harrastavia on entistä vähemmän. Toisaalta täysin liikuntaa harrastamattomia on vähemmän kaikissa ikäryhmissä, kuten esimerkiksi 65 vuotta täyttäneissä.

Suomalaisten arkiliikunta on viimeisten vuosikymmenten aikana vähentynyt selvästi mm. teknologian kehittymisen seurauksena. Liikunta­suositukseen päästäkseen tulisi vähentynyt arkiliikunta korvata harrastus­tavoitteisella liikunnalla. Vapaa-aikatutkimuksen 2017 tulosten valossa tämä ei täysin toteudu.

Liikunnan lisäämistä pidetään tärkeänä tavoitteena kansan­terveyden kannalta. Liikunnan lisäämisellä nähdään olevan myös yhteis­kunnallisia kustannuksia vähentävä vaikutus. Liikkumattomuuden yhteis­kunnallisiksi kustannuksiksi on arvioitu jopa 3 200–7 500 miljoonaa euroa (Vasankari T, Kolu P).

Kävelylenkkeilyä harrastetaan eniten

Kävelylenkkeily on suomalaisten suosituin liikuntaharrastus, sitä harrasti noin kuusi kymmenestä Vapaa-aikatutkimukseen 2017 vastanneista. Seuraavaksi yleisin oli kotona tehtävä harjoittelu (jumpat, voimaharjoittelu jne.), jota ilmoitti harrastavansa noin joka kolmas vastaaja.

Pyöräilyä ja kuntosaliharjoittelua harrasti joka neljäs, ja juoksu­lenkkeilyä ja uintia noin joka viides 10 vuotta täyttänyt suomalainen.

Hieman harvempi, eli noin joka seitsemäs, harrasti sauvakävelyä ja joka kahdeksas kävi säännöllisesti ohjatussa jumpassa. Hiihdon harrastajiksi ilmoittautui noin joka kymmenes suomalainen.

Palloilulajeista suosituin oli jalkapallo. Noin joka kahdes­kymmenes harrasti jalkapalloa, sählyä lähes yhtä moni. Sulkapallon tai tenniksen, lentopallon tai koripallon ja jääkiekon harrastajiksi ilmoittautui 3-4 prosenttia.

Miesten ja naisten välillä on selkeitä eroavaisuuksia eri liikuntalajien harrastamisessa (kuvio 1). Naiset harrastavat selvästi miehiä useammin kävelyä (sauva- tai muu kävely), kotona tehtävää harjoittelua, uintia ja ohjattua jumppaa.

Miehet puolestaan ovat aktiivisempia pyöräilijöitä, juoksu­lenkkeilijöitä, hiihtäjiä ja jalkapallon pelaajia. Kuntosali­harjoittelua miehet ja naiset harrastavat likipitäen yhtä usein.

Kuvio 1. Kymmenen eniten harrastettua liikuntalajia sukupuolen mukaan vuonna 2017

 

Kuvio 1. Kymmenen eniten harrastettua liikuntalajia sukupuolen mukaan vuonna 2017. Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus 2017
Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus 2017

Vuoden 2002 kyselytutkimukseen verrattuna eniten suosiotaan on kasvattanut joko kotona tai kuntosalilla tehtävä voima­harjoittelu. Kuntosali­harjoittelu on lisääntynyt 10 prosentti­yksiköllä (13 %:sta 23 %:iin) viidessätoista vuodessa, kotona tehtävä harjoittelu miltei yhtä paljon.

Kuntosaliharjoittelu on yleistynyt eniten 15–24-vuotiailla, joilla harrastajien osuus lähes tuplaantui 19 prosentista 36 prosenttiin. Kotona tehtävä jumppa ja voima­harjoittelu on lisääntynyt eniten 65 vuotta täyttäneiden joukossa: harrastajien osuus on lähes nelinkertaistunut viimeisen viidentoista vuoden aikana.

Vapaa-aikatutkimuksessa 2017 kysyttiin yhteensä 33 eri liikuntalajin harrastamisesta. Jos henkilön harrastama liikuntalaji ei löytynyt tältä listalta, oli hänen mahdollisuus kertoa lajinsa erillisessä avo­kysymyksessä.

Liikuntalajin harrastamiseksi katsottiin se, että on harrastanut lajia säännöllisesti vähintään kerran viikossa muutaman kuukauden ajan.

Vapaa-aikatutkimus on Tilastokeskuksessa tehtävä kansallinen kysely­tutkimus, jossa selvitetään väestön vapaa-ajan harrastuksia ja yhteis­kunnallista osallistumista. Tutkimuksessa saadaan lisäksi tietoa työn ja vapaa-ajan suhteesta, sosiaalisista suhteista ja eri elämänpiirien tärkeydestä.

Vapaa-aikatutkimus on tehty vuosina 1977, 1981, 1991, 2002 ja 2017. Tutkimuksen perusjoukon muodostaa Suomessa asuva 10 vuotta täyttänyt kotitalous­väestö.

Vapaa-aikatutkimus on osa Suomen virallisen tilaston tuotantoa (SVT).

Ikä vaikuttaa lajin valintaan…

Myös henkilön ikä vaikuttaa suuresti siihen, mikä liikuntalaji koetaan miellyttäväksi harrastaa. Yleensä vanhemmat ikäryhmät suosivat rauhallisempia, ja nuoremmat nopea­tempoisempia lajeja. Tämä näkyy selvästi myös vapaa-aikatutkimuksen tuloksissa.

Mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse, sitä useammin harrastetaan kävely­lenkkeilyä ja sauvakävelyä. 10–14-vuotiaista kävely­lenkkeilyä harrastaa vain vajaa neljännes, 44 vuotta täyttäneistä harrastajia on jo useampi kuin seitsemän kymmenestä.

Sauvakävelyn osalta ero ikäryhmien välillä on vieläkin selkeämpi. Alle 25 vuotiaisissa harrastajia on ainoastaan yksi prosentti, kun taas 64 vuotta täyttäneistä runsas kolmannes sauva­kävelee säännöllisesti.

Juoksulenkkeilyä harrastavat eniten 15–24-vuotiaat, joista säännöllisesti lenkkeilee neljä kymmenestä. Juoksu­lenkkeilyn harrastaminen vähenee iän myötä; 25–44-vuotiaista noin kolme kymmenestä juoksu­lenkkeilee, 45–64-vuotiaista yksi kymmenestä ja 65 vuotta täyttäneistä enää muutama prosentti.

Vanhimmat ikäryhmät, yli 45-vuotiaat, ovat sen sijaan innokkaimpia hiihtäjiä. Uimassa käyvät eniten nuoret, alle 15-vuotiaat, sekä ikääntyneet, 65 vuotta täyttäneet.

Pyöräily ja jalkapallo ovat alle 15-vuotiaiden suosituimpia lajeja. Kuntosali­harjoittelu on taas 15–24-vuotiaiden suosiossa. Heistä kuntosali­harjoittelua harrastaa miltei puolet. Ohjatun jumpan ja kotona tehtävän harjoittelun harrastamisessa eri ikäryhmät eivät eroa toisistaan kovinkaan paljoa.

…samoin pohjakoulutus

Kävelylenkkeily on eniten koko kansan laji; sitä harrastetaan likimain yhtä usein henkilön pohja­koulutuksesta1) ja asuin­kunnan kuntaryhmästä riippumatta.

Myöskään jalkapallon harrastamiseen ei henkilön pohjakoulutus tai asuinkunnan kuntaryhmä vaikuta. Sen sijaan sauvakävelyä harrastavat eniten pelkän perusasteen suorittaneet ja maaseutu­maisissa kunnissa asuvat.

Kotona tehtävä harjoittelu, kuntosaliharjoittelu, juoksu­lenkkeily, uinti ja ohjattu jumppa ovat keskimääräistä useammin korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden ja kaupunki­maisissa kunnissa asuvien suosiossa.

Hiihto on puolestaan eniten maaseutumaisissa kunnissa asuvien ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden harrastuksena. Pyöräilyn harrastamisen tiheyteen ei henkilön pohjakoulutus vaikuta, mutta sitä harrastetaan kaupunki­maisissa kunnissa hieman enemmän kuin muualla.

Kävelyn ja sauvakävelyn harrastajien osuus on pysynyt 1990-luvulta asti vakaana. Kaikkina tutkimus­vuosina harrastajien määrä on pysynyt noin kuudessa­kymmenessä prosentissa. Sen sijaan muiden ns. perinteisempien liikunta­muotojen (pyöräily, uinti, hiihto) harrastajien määrä on tutkimuksesta toiseen vähentynyt.

Kun pyöräilyä vielä vuonna 1991 ilmoitti harrastavansa useampi kuin neljä kymmenestä, oli harrastajien määrä pudonnut vuonna 2017 vajaaseen kolmeen henkeen kymmenestä. Uintia harrastaneiden määrä oli samalla ajanjaksolla pudonnut vajaasta kolmesta vajaaseen kahteen kymmenestä.

Hiihtoa harrastaneiden määrän lasku on ollut suhteellisesti kaikkein suurinta. Heidän osuutensa on puolittunut vuodesta 1991, jolloin harrastajia oli noin kaksi kymmenestä. Vuonna 2017 heitä oli enää yksi kymmenestä.

Muista perinteisestä liikuntalajeista hieman poikkeavaa on ollut juoksu­lenkkeilyn harrastamisen kehitys. Siinä on vuosien 1991 ja 2002 välillä tapahtuneen harrastuneisuuden laskun jälkeen tapahtunut käänne, ja vuonna 2017 harrastajia oli enemmän kuin 15 vuotta aikaisemmin.

Kuvio 2. Liikuntalajien kymmenen kärki vuosina 1991, 2002 ja 2017

 

Kuvio 2. Liikuntalajien kymmenen kärki vuosina 1991, 2002 ja 2017  *Kävely ja sauvakävely on yhdistetty vertailu­kelpoisuuden saavuttamiseksi. Tämä siksi, että sauva­kävelyä ei vielä vuoden 1991 tutkimuksessa ollut eritelty omaksi lajikseen.  Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus

*Kävely ja sauvakävely on yhdistetty vertailu­kelpoisuuden saavuttamiseksi. Tämä siksi, että sauva­kävelyä ei vielä vuoden 1991 tutkimuksessa ollut eritelty omaksi lajikseen. Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus

Päivittäin liikuntaa harrastavia entistä vähemmän, samoin täysin liikuntaa harrastamattomia

Lähes joka päivä liikuntaa harrastavia on selvästi vähemmän kuin viisitoista vuotta sitten.

Myös täysin liikuntaa harrastamattomia on vähemmän kaikissa ikäryhmissä. Erityisesti 65 vuotta täyttäneillä muutos on merkittävä. Kun ikääntyneistä täysin liikuntaa harrastamattomia oli 17 prosenttia vuonna 2002, oli heidän osuutensa pudonnut yhdeksään prosenttiin vuonna 2017.

Kesäisin liikuntaa harrasti lähes päivittäin vuosina 1981, 1991 ja 2002 miltei puolet (45–47 %), vuonna 2017 enää noin yksi kolmesta (kuvio 3). 2-4 kertaa viikossa liikuntaa harrastavien osuus on saman­aikaisesti kasvanut yhtä selvästi.

Näyttää siis siltä, että aktiivisimmin liikkuvista on tapahtunut siirtymää ryhmään, jossa liikuntaa ei harrasteta päivittäin, mutta kuitenkin useamman kerran viikossa.

Lisäksi niiden, jotka eivät harrasta liikuntaa kesäisin koskaan, osuus oli hieman pienentynyt. Kun heitä vuosina 1981, 1991 ja 2002 oli seitsemästä kahdeksaan prosenttia, oli heitä vuonna 2017 enää noin viisi prosenttia.

Kuvio 3. Liikunnan harrastamisen tiheys kesällä vuosina 1981, 1991, 2002 ja 2017
Kuvio 3. Liikunnan harrastamisen tiheys kesällä vuosina 1981, 1991, 2002 ja 2017.  Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus
Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus

Talvella liikuntaa harrastetaan hieman harvemmin kuin kesällä. Tämä näkyy ennen kaikkea lähes joka päivä liikkuvien osuudessa. Kun kesäisin aktiivisimpaan liikkuja­ryhmään kuului noin yksi kolmesta suomalaisesta, talvella noin yksi viidestä harrasti liikuntaa päivittäin (kuvio 4). Vastaavasti niiden osuus, jotka harrastivat liikuntaa kerran viikossa tai harvemmin, oli talvisin isompi.

Talvella aktiivisimmin liikkuvia on selvästi vähemmän kuin viisitoista vuotta sitten. Kun vielä vuonna 2002 joka kolmas harrasti liikuntaa talvisin, oli vastaava osuus vuonna 2017 edellä mainittu reilu viidennes.

Niiden, jotka harrastavat liikuntaa 2–4 kertaa viikossa, osuus oli kasvanut myös talvisissa liikuntaharrastuksissa. Täysin liikuntaa talvella harrastamattomien osuus oli pienentynyt jonkun verran, kahdeksasta kuuteen prosenttiin.


Kuvio 4. Liikunnan harrastamisen tiheys talvella vuosina 1981, 1991, 2002 ja 2017
 Kuvio 4. Liikunnan harrastamisen tiheys talvella vuosina 1981, 1991, 2002 ja 2017.  Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus
Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus

 

Noin joka viides harrastaa liikuntaa sekä kesäisin että talvisin lähes päivittäin. Niitä, jotka eivät harrasta kesällä eivätkä talvella liikuntaa lainkaan, on nelisen prosenttia väestöstä.

Aktiivisimmin liikkuvat alle 15-vuotiaat sekä 65 vuotta täyttäneet

Kesäisin aktiivisimpia liikkujia oli suhteellisesti eniten alle 15-vuotiaissa, joista useampi kuin joka toinen liikkuu päivittäin (kuvio 5).

Lähes yhtä paljon päivittäin liikuntaa harrastavia on 65 vuotta täyttäneissä, joista lähes puolet liikkuu päivittäin. Tästä ikäluokasta hyvin monet ovat jo eläkkeellä, mistä syystä päivittäiselle liikunnan harrastamiselle luonnollisesti löytyy helpommin aikaa kuin vielä aktiivisessa työiässä olevilla.

Toisaalta 65 vuotta täyttäneissä oli suhteessa eniten (9 %) niitä, jotka eivät harrastaneet lainkaan liikuntaa kesäisin. Tämäkin on hyvin loogista; ikääntyneillä on muita useammin jo sellaisia perus­sairauksia tai vammoja, jotka estävät liikunnan harrastamisen.

Täysin liikuntaa harrastamattomia on vähiten alle 15-vuotiaissa. Heistä lähes kaikki harrastivat ainakin silloin tällöin liikuntaa, täysin harrastamattomia oli alle prosentti.

Aktiivisimpien kesällä liikkujien osuus on vähentynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana kaikissa ikäryhmissä, vähiten 65 vuotta täyttäneissä. Vastaavasti muutaman kerran viikossa harrastavien osuus on kaikissa ikäryhmissä kasvanut.

Kesäisin täysin liikuntaa harrastamattomien osuus on vähentynyt erityisesti vanhimmassa ja nuorimmassa ikäryhmissä. Heillä liikuntaa harrastamattomien suhteellinen osuus oli vuonna 2017 alle puolet pienempi kuin viisitoista vuotta aikaisemmin.

Kuvio 5. Liikunnan harrastamisen tiheys kesällä iän mukaan vuonna 2017
  Kuvio 5. Liikunnan harrastamisen tiheys kesällä iän mukaan vuonna 2017.  Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus
Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus

Talvisin päivittäin liikuntaa harrastavat suhteessa eniten niin ikään alle 15-vuotiaat sekä 65 vuotta täyttäneet. Molemmista ikäryhmistä aktiivisimmin liikkuvia on lähes kolmannes, kun vastaava osuus muissa ikäryhmissä on 15–20 prosentin välillä (kuvio 6).

Muutaman kerran viikossa harrastavia on kaikissa ikäryhmissä vanhinta ikäryhmää lukuun ottamatta noin puolet, 65 vuotta täyttäneissä hieman vähemmän.

Myös talvella täysin liikuntaa harrastamattomia on vähiten alle 15-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa harrastamattomia on noin kaksi prosenttia. Vanhimmassa, 65- vuotiaiden ja tätä vanhempien, ikäryhmässä liikuntaa talvisin harrastamattomia oli noin yksi kymmenestä, keskimmäisissä ikäryhmissä 4–5 prosenttia.

Muutokset viidentoista vuoden takaiseen liikunnan harrastamiseen ovat hyvin samanlaiset kuin kesäisessä harrastamisessakin: aktiivisimmin liikkuvien osuus on kaikissa ikäryhmissä pienentynyt 5–15 prosenttiyksikköä, vähiten nuorimmassa ja vanhimmassa ikäryhmässä.

Täysin liikuntaa harrastamattomien osuus on pienentynyt erityisesti vanhimmassa ikäryhmässä.


Kuvio 6. Liikunnan harrastamisen tiheys talvella iän mukaan vuonna 2017
Kuvio 6. Liikunnan harrastamisen tiheys talvella iän mukaan vuonna 2017.  Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus 2017
Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus 2017

Naisista miehiä useampi harrastaa liikuntaa päivittäin

Naisista reilu kolmannes eli 36 prosenttia harrasti liikuntaa kesällä lähes joka päivä vuonna 2017 (kuvio 7). Miesten vastaava osuus oli reilu neljännes, 29 prosenttia. Täysin liikuntaa harrastamattomia oli miehissä ja naisissa yhtä suuri osuus.

Aktiivisimmin liikkuvien osuus oli sekä miehissä että naisissa vähentynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana lähes saman verran. Tilanne oli sama myös täysin liikuntaa harrastamattomilla.

Talvella naisista aktiivisimpaan liikkujaryhmään kuului noin neljännes ja miehistä noin viidennes. Täysin liikuntaa harrastamattomia oli myös talvisin sekä miehistä että naisista yhtä suuri osuus (6 %).

Kuvio 7. Liikunnan harrastamisen tiheys kesällä sukupuolen mukaan vuonna 2017

 

Kuvio 7. Liikunnan harrastamisen tiheys kesällä sukupuolen mukaan vuonna 2017.  Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus
Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus

Naiset harrastivat useammin liikuntaa 25–64-vuotiaina, muissa ikäryhmissä miehet ja naiset harrastivat liikuntaa likipitäen yhtä usein. Erot tulevat lähinnä aktiivisimman liikkuja­ryhmän osuuksissa.

25–44-vuotiaista lähes joka päivä liikuntaa kesäisin harrasti naisista 27 prosenttia, miehistä 10 prosentti­yksikköä vähemmän. Talvisin vastaa osuus naisilla oli 19 prosenttia, miehillä kahdeksan prosentti­yksikköä pienempi.

45–64-vuotiaissa vastaavat osuudet naisilla olivat 36 prosenttia ja miehillä 23 prosenttia kesäisin, ja naisilla 24 ja miehillä 16 prosenttia talvisin. Tässä ikäryhmässä eroa oli myös täysin liikuntaa harrastamattomien osuudessa, joka oli naisilla hieman pienempi.

Taajama, maaseutu vai kaupunki – asuinkunta vaikuttaa kesäisen liikunta­harrastuksen tiheyteen

Asuinkunnalla on vaikutusta liikunnan harrastamiseen tiheyteen kesällä (kuvio 8). Talvella vastaavaa vaikutusta ei tutkimuksesta käynyt ilmi.

Kesäisin aktiivisimmin liikkuvia on suhteellisesti eniten taajaan asutuissa kunnissa, muutaman kerran viikossa harrastavia taas kaupunki­maisissa kunnissa. Täysin liikuntaa kesäisin harrastamattomia on eniten maaseutu­maisissa kunnissa.

Ikärakenteen erot eri kuntaryhmissä saattaisivat osittain selittää liikunta­harrastusten tiheydessä havaittavia eroja kesäisen liikunnan harrastamisen osalta. Onhan maaseutu­maisissa kunnissa suhteessa eniten 65 vuotta täyttäneitä, joilla täysin liikuntaa harrastamattomien osuus on suurempi kuin muilla ikäryhmillä.

Erot ikärakenteissa eivät kuitenkaan selitä kaikkea. Kun ikä vakioidaan, maaseutu­maisissa kunnissa asuvien 15–24- ja 25–44-vuotiaiden ikäryhmissä liikunnan harrastamattomuus on yleisempää kuin vastaavan ikäisillä taajaan asutuissa ja kaupunki­maisissa kunnissa asuvilla.

Kuvio 8. Liikunnan harrastamisen tiheys kesällä kuntaryhmän mukaan vuonna 2017

  Kuvio 8. Liikunnan harrastamisen tiheys kesällä kuntaryhmän mukaan vuonna 2017.  Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus 2017
Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus 2017

Verrattuna vuoden 2002 tilanteeseen, kehitys noudattaa kaikissa kuntaryhmissä yleistä trendiä; aktiivisimmin liikkuvien osuus on laskenut tasaisesti, muutaman kerran viikossa harrastavien noussut, ja täysin liikuntaa harrastamattomien osuus jonkin verran laskenut.

Täysin liikuntaa harrastamattomia eniten pelkän perusasteen suorittaneissa

Noin joka kymmenes pelkän perusasteen suorittanut, 25-vuotias tai vanhempi suomalainen, ei harrastanut lainkaan liikuntaa kesäisin (kuvio 9).

Toisen asteen2 suorittaneista täysin liikuntaa kesäisin harrastamattomia oli noin yksi kahdesta­kymmenestä, korkea-asteen tutkinnon suorittaneista ainoastaan yksi viidestä­kymmenestä.

Pelkän perusasteen suorittaneissa näyttäisi kuitenkin olevan suhteessa eniten niitä, jotka harrastavat liikuntaa lähes päivittäin. Heistä noin neljä henkeä kymmenestä kuului aktiivisimpaan liikkuja­ryhmään.

Toisen asteen ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneista aktiivisimmin liikkuvia oli noin kolme henkeä kymmenestä.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneissa oli eniten 2-4 kertaa viikossa liikuntaa harrastavia. Heistä noin neljä viidestä harrasti liikuntaa kesäisin vähintään muutaman kerran viikossa. Toisen asteen ja pelkän perusasteen suorittaneista vastaava osuus oli noin kolme henkeä neljästä.

Kuvio 9. Liikunnan harrastamisen tiheys kesällä pohjakoulutuksen mukaan vuonna 2017
Kuvio 9. Liikunnan harrastamisen tiheys kesällä pohjakoulutuksen mukaan vuonna 2017. Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus 2017
Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus 2017

Talvisin tilanne on hyvin samanlainen: Pelkän perusasteen suorittaneista liikuntaa täysin harrastamattomia oli 12 prosenttia (kuvio 10).

Toisen asteen suorittaneilla vastaava osuus oli puolet tästä eli kuusi prosenttia, ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla vastaavasti puolet keskiasteen suorittaneiden osuudesta eli kolme prosenttia.

Myös talvisin aktiivisimpaan liikkujaryhmään kuuluvia oli suhteessa eniten pelkän perusasteen suorittaneissa, joista lähes joka päivä liikuntaa harrasti reilu neljännes.

Toisen asteen ja korkea-asteen suorittaneista aktiivisimpaan liikkuja­ryhmään kuului joka viides. Kun mukaan lisätään muutaman kerran viikossa liikuntaa harrastaneet, kasvaa korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla osuus kolmeen henkeen neljästä, toisen asteen ja pelkän perusasteen suorittaneilla kahteen kolmesta.

Kuvio 10. Liikunnan harrastamisen tiheys talvella pohjakoulutuksen mukaan vuonna 2017
Kuvio 10. Liikunnan harrastamisen tiheys talvella pohjakoulutuksen mukaan vuonna 2017. Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus 2017
Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus 2017

Pelkän perusasteen suorittaneissa on suhteessa eniten 65 vuotta täyttäneitä. Kuten aiemmin mainitsin, kuuluu tähän ikäryhmään keskimääräistä enemmän niin päivittäin liikuntaa harrastavia kuin täysin liikuntaa harrastamattomiakin.

Voisiko tämä tekijä taustalla selittää pohjakoulutuksen luokkien ja liikunnan harrastamisen välillä näkyvää yhteyttä? Tätä on syytä tarkastella hieman tarkemmin.

Kun ikä vakioidaan, pohjakoulutus ei enää vaikutakaan aktiivisimpaan liikkuja­ryhmään kuuluvien osuuteen. Kuviossa 11 on havainnollistettu tilannetta kesäisin tapahtuvan liikunnan harrastamisen osalta, kuvion rakenne on yhteneväinen myös talvisin tapahtuvan harrastamisen osalta.

Se, että pelkän perusasteen suorittaneiden joukossa oli suhteessa eniten aktiivisimpaan liikkuja­ryhmään kuuluvia, selittyykin siis pohjakoulutuksen mukaisten luokkien erilaisella ikärakenteella.

Kuvio 11. Aktiivisimmin liikkuvien osuudet pohjakoulutuksen ja iän mukaan kesällä 2017
Kuvio 11. Aktiivisimmin liikkuvien osuudet pohjakoulutuksen ja iän mukaan kesällä 2017. Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus 2017
Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus 2017

Ikärakenne ei kuitenkaan selitä sitä, miksi pelkän perusasteen suorittaneiden joukossa on eniten täysin liikuntaa harrastamattomia (kuvio 12), sillä sama trendi on havaittavissa jokaisessa ikäryhmässä; mitä pitemmästä pohja­koulutuksesta on kysymys, sitä vähemmän ryhmässä on täysin liikuntaa harrastamattomia.

Tulos pätee sekä kesäisessä että talvisessa liikunnan harrastamisessa. Erot ovat vieläpä suhteellisen selkeät; pelkän perusasteen suorittaneiden joukossa on kaikissa ikäryhmissä selkeästi enemmän liikuntaa harrastamattomia.

Kuvio 12. Liikuntaa kesäisin harrastamattomien osuudet pohjakoulutuksen ja iän mukaan vuonna 2017
Kuvio 12. Liikuntaa kesäisin harrastamattomien osuudet pohjakoulutuksen ja iän mukaan vuonna 2017. Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus 2017
Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus 2017

Joka kolmas liikunnan harrastaja käyttää elektronisia apuvälineitä

Reilu kolmannes, eli 35 prosenttia liikunnan harrastajista käytti jotain elektronista apuvälinettä (esim. syke- tai aktiivisuusmittari, Sports Tracker, Hei Heia, polkupyörän ajotietokone) harrastuksensa tukena vuonna 2017.

Eniten elektronisia apuvälineitä käyttivät 15–44-vuotiaat, pitkän pohja­koulutuksen omaavat sekä kaupunki­maisissa kunnissa asuvat. Naiset ja miehet käyttivät apuvälineitä yhtä paljon.

15–44-vuotiaista noin joka toinen käytti jotain elektronista apuvälinettä. Vähiten näitä apuvälineitä käyttivät 65 vuotta täyttäneet. Alle 15-vuotiaista elektronisia apuvälineitä käytti reilu neljännes. 

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneista elektronisia apuvälineitä käytti vajaa puolet, keskiasteen suorittaneista noin kolmannes ja pelkän perusasteen suorittaneista vajaa viidennes (tässä tarkastelussa mukana vähintään 25 vuotta täyttäneet).

Liikuntatottumusten kehityksessä sekä negatiivista että positiivista

Päivittäin liikuntaa harrastavien osuus on vuoteen 2002 verrattuna selvästi vähentynyt kaikissa ikäryhmissä. Huolestuttavaa tämä on erityisesti alle 18-vuotiaille, joille UKK instituutti suosittaa päivittäistä liikuntaa. Puolet ikäluokasta ei tätä suositusta saavuta. 

Positiivinen muutos suomalaisten liikunta­tottumuksissa on se, että 65 vuotta täyttäneissä on entistä vähemmän liikuntaa harrastamattomia. Juuri kansanterveyden ja yhteiskunnallisten kustannusten kannalta muutos on erittäin positiivinen, koska sillä voi olla vaikutusta ikäryhmän hoiva- ja hoito­menojen suuruuteen.

Voimaharjoittelun, sekä kotona että kuntosalilla tehtävän, harrastamisen kasvua on myös pidettävä positiivisena signaalina.

Voimaharjoittelun terveys­vaikutuksia on raportoidu useissa tutkimuksissa, sen on todettu mm. parantavan sydän- ja verenkierto­elimistön toimintaa (Westcott ym. 2011) ja hidastavan ikääntymistä (Messi ym. 2015).

Kotona tehtävän jumpan ja voimaharjoittelun lisääntyminen oli ikääntymisen haasteiden kannalta ilahduttavasti suurinta vanhimmissa ikäryhmissä.

UKK-instituutin kehittämän liikuntapiirakan mukaan aikuisten tulisi parantaa kestävyys­kuntoa liikkumalla useana päivässä viikossa yhteensä ainakin 2 tuntia 30 minuuttia reippaasti tai 1 tunti 15 minuuttia rasittavasti. Lisäksi lihaskuntoa ja liikkeen­hallintaa tulisi harjoittaa ainakin kaksi kertaa viikossa.

Nämä suomalaisen liikuntapiirakan suositukset perustuvat Yhdysvaltain terveys­viraston julkaisemiin suosituksiin (Physical Activity Guidelines for Americans), jotka on koottu tieteellisen kirjallisuus­katsauksen pohjalta.

Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntija­ryhmä puolestaan julkaisi fyysisen aktiivisuuden suositukset koulu­ikäisille (7-18-vuotiaat) vuonna 2008.

Suositusten mukaan lasten ja nuorten tulisi harrastaa liikuntaa päivittäin vähintään 1–2 tunnin ajan monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla.

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.

Lisää tilastotietoa löydät Vapaa-ajan osallistuminen –tilaston Taulukot –sivulta.

 

Lähteet:

Vasankari T, Kolu P toim. Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31, 2018

 

1) Pohjakoulutuksen mukaisessa tarkastelussa käytettävä ikärajaus on 25 ikävuodesta ylöspäin. Poikkeava ikärajaus johtuu siitä, että tuohon ikävuoteen mennessä suurin osa niistä, ketkä aikovat jonkun peruskoulun jälkeisen tutkinnon suorittaa, ovat jo ensimmäisen tutkintonsa suorittaneet. Muussa tapauksessa koululaiset ja tutkintoon johtavaan koulutukseen parhaillaan osallistuvat yhdistyisivät samaan ryhmään pelkän perusasteen varaan jättäytyneisiin, ja tämä vaikeuttaisi tulosten tulkintaa.

2) Toinen aste sisältää erikoisammattitutkintoasteen.

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Kommentit

Lue samasta aiheesta: