FISIM-uudistus aluetilinpidossa

Tässä dokumentissa tarkastellaan FISIM-uudistuksen menetelmiä ja vaikutuksia aluetilinpitoon. Kansantalouden tilinpidon uudistuksista on olemassa dokumentti Kansantalouden tilinpidon menetelmäuudistukset vuonna 2005, jossa kuvataan uudistuksen taustoja sekä vaikutuksia koko maan tietoihin. Tarkempi kuvaus FISIMin laskemisesta Suomessa löytyy Vesa Savolaisen raportista Välillisten rahoituspalvelujen laskenta kansan-talouden tilinpidossa - Raportti välillisten rahoituspalvelujen eli FISIM:n Suomen koelaskelmista vuosilta 1995-2001 (Tilastokeskus, Katsauksia 2004/1, Helsinki 2004). Uudistus koskee aluetilinpidossa alkuvaiheessa vuosia 1995-2003 ja kansantaloden tilinpidossa vuosia 1995-2004.

Tuotannon ja työllisyyden aluetilit

Menetelmät

Aikaisemmin kansantalouden tilinpidossa välilliset rahoituspalvelut eivät ole vaikuttaneet bruttokansantuotteeseen, koska rahoituslaitosten tuottama FISIM on mennyt kokonaisuudessaan ns. jakamattoman sektorin välituotekäyttöön. Tämä erä jaettiin toimialojen arvonlisäyksen summan suhteessa alueille. Uudistuksessa tuotantotilin välituotekäytön FISIM:n jakamisessa alueille on pyritty jäljittelemään koko maan tietojen laskentatapaa. Menetelmät on mietitty yhdessä kansantalouden tilinpidon FISIM-asiantuntijan ja aluetilinpidon laskijan kanssa. Laskennan lähtötietoina on käytetty seuraavia aineistoja:

1)VIRATI yhteistyönä luottolaitoksilta kerättäviä T-TATU:n liitetaulua T36, joka sisältää maakunnittaiset tiedot veloista yleisölle ja julkisyhteisöille (poislukien valtio ja sosiaaliturvarahastot) sekä saamisista yleisöltä ja julkisyhteisöiltä (poislukien valtio ja sosiaaliturvarahastot) vuodesta 2000 lähtien.

2) Alueellista luottokantaa ja sen tietoa luotonannosta yleisölle luotonantajan sekto-rin ja luotonsaajan sektorin ja maakunnan/vanhan läänijaon mukaan. Tietoja on saatavilla vuodesta 1979 lähtien.

3) Kansantalouden tilinpidon FISIM-välituotekäytön lähtötietoja toimialoittain ja sektoreittain.

4) Aluetilinpidon tuotostietoja kunnittain, toimialoittain ja sektoreittain.

Vuodesta 2000 lähtien FISIM-välituotekäyttön tasot on maakunnittain laskettu luottolaitosten T-TATU tiedoista kokonaisuudelle, joka sisältää sektorit yritykset, yhdistetty yritykset ja kotitaloudet, asuntoyhteisöt, paikallishallinto, kotitaloudet sekä kotitalouksia palvelevat voittoa tavoitttelemattomat yhteisöt. Vuotta 2000 varhaisemmat tasotiedot maakunnittain on sektorijoukolle estimoitu yhdessä T-TATUN ja alueellisen luottokannan avulla.

Edellä mainittu sektorikokonaisuus on jaettu neljään osaan maakunnittain (vuosilta 1995-96 vanhoille lääneille) alueellisen luottokannan avulla: yritykset ja kotitaloudet, asuntoyhteisöt, paikallishallinto sekä kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt. Vaikka alueellinen luottokanta siis ei sisällä talletuksia, osoittivat laskelmat että sektorijako osuu hyvin lähelle kansantalouden tilinpidon lähtötasoja. Tästä syystä alueellisen luottokannan tietoja voidaan pitää tarpeeksi luotettavina tehtyä laskelmaa varten. Saadut sektorijakaumat sovitettiin maakuntien lähtötasoihin ja kansantalouden tilinpidon sektorireunoihin RAS-menetelmällä. Pääosassa tapauksia tasapaino saavutettiin selvästi alle kymmenellä iteraatiokierroksella.

Saadut maakunnittaiset ja sektoreittaiset tiedot on jaettu aluetilinpidon laskentatasolle eli kunnittaisiksi toimiala-sektori -havainnoiksi perushintaisen tuotoksen suhteessa. Toisin sanoen menetelmä on bottom-up maakuntatasolle sekä karkealle sektorijaolle ja siitä tarkemmaksi menetelmä on top-down. Tuottajatyypit muu markkinaton tuottaja, johon mm. pääosa paikallishallinnosta kuuluu, on laskettu siten että kuntatasolle jakavassa tuotoksessa ei ole mukana FISIM-välituotekäyttöä.

Valtio, rahoitus- ja vakuutuslaitosten sekä sosiaaliturvarahastojen sektorin osalta FISIM-välituotekäyttö on jaettu aluetilinpidon laskentatasolle perushintaisen tuotoksen suhteessa, koska hyviä alueellistamisen lähdeaineistoja ei ole tällä hetkellä saatavissa. Puhtaalla tuotosmenetelmällä laskettujen sektoreiden osuus FISIM-välituotekäytöstä vaihteli 2 - 9 prosentin välillä vuosina 1995 - 2003.

Kiinteähintaiset tiedot FISIM-välituotekäytöstä on tuotettu koko maan deflaattoreilla.

Vaikutus tilastoon

Koko maan tasolla FISIM-uudistus nosti perushintaisen arvonlisäyksen nimellistasoa puolesta prosentista prosenttiin vuosina 1995-2003. Suurimmat tason nousut sijoittuvat maakunnista Kymenlaaksoon ja Etelä-Karjalaan 1,1 - 1,7 prosentilla. Suurimmat tason laskut sijoittuvat Ahvenanmaalle, Etelä-Pohjanmaalle sekä vuosina 2000 - 2003 Uudellemaalle. Merkille pantavaa on Uudenmaan viimeisimpien vuosien muutos, jolloin suunta on hyvin poikkeava koko maan arvosta. Tähän on syynä voimakas lainakannan kasvu.

FISIM-uudistuksen vaikutus alueellisen perushintaisen arvonlisäyksen nimellistasoon käyvin hinnoin, prosenttia

FISIM-uudistuksen vaikutus alueellisen perushintaisen arvonlisäyksen nimellistasoon vuoden 2000 hinnoin, prosenttia

Kotitalouksien aluetilit

Menetelmät

Kotitalouksien aluetileillä FISIM-menetelmäuudistuksen vaikutus jakaantuu välituotekäyttöön ja lopputuotekäyttöön. Välituotekäytön FISIM on asunnon omistajien ja yrittäjäkotitalouksien lainojen ja yrittäjäkotitalouksien talletusten välillisiä rahoituspalveluja. Välituotekäytön lisääntyminen laskee toimintaylijäämää ja sekatuloa. Kotitalouksien kulutukseen luettava loppukäyttöön menevä FISIM on kuluttajakotitalouksien lainoihin ja talletuksiin liittyviä välillisiä rahoituspalveluja. Kotitalouksien korkomenot vähenevät lainoihin liittyvän FISIMin verran ja korkotulot kasvavat talletuksiin liittyvän FISIMin verran. Nettokorkotulot kasvavat näin saman verran kuin kotitalouksien välillisten rahoituspalvelujen arvo on yhteensä. Käytettävissä oleva tulo kasvaa saman verran kuin lopputuotekäytön FISIM.

Kotitalouksien aluetilin FISIM-uudistuksen menetelmät on mietitty yhdessä kansantalouden tilinpidon kotitalouden sektoritutkija ja aluetilinpidon laskijan kanssa.

Välituotekäytön FISIMin vaikutus toimintaylijäämään ja sekatuloon on kotitalouksien aluetileille laskettu aluetilinpidon tuotantotilin tiedoista ja osin hyödyntämällä koko maan sektorijakaumia. Niillä toimialoilla, joissa kotitaloudet-sektori on omana kokonaisuutenaan kansantalouden tilinpidon skt2000-versiossa, on käytetty suoraan vastaavia tuotantotilin FISIMin aluetietoja. Sekasektorin yritykset + kotitaloudet jakamaton toimialat on jaettu aluetilinpidon jakaumalla ja kotitaloudet-sektorin osuus on otettu maan keskiarvosta.

Lopputuotekäytössä saadut korot on korjattu kotitalouksien aluetileille tulonjakotilaston kotitalouksien saamien lähdeveronalaisten korkojen tiedoin. Kotitalouksien maksamat korot on estimoitu kolmessa erässä. Kulutusluottojen korot on korjattu kulutustutkimuksen tiedoin. Asuntoluottojen korot sekä erittelemättömät korot yrittäjätulon tililtä on korjattu henkilöveroaineistolla.

Vaikutus tilastoon

Koko maan tasolla FISIM-uudistus nosti ensitulon nimellistasoa vajaasta prosentista vajaaseen kahteen prosenttiin ja käytettävissä olevaa tuloa suhteellisesti hivenen enemmän vuosina 1995 - 2003. Laskentamentelmän muutos nosti maakunnista eniten Itä-Uudenmaan ja Etelä-Karjalan ensitulon tasoa. Aikasarjan jälkimmäisellä puoliskolla myös Lapin tasoon tuli selvästi keskimääräistä suurempi muutos. Matalin tason nousi kohdentui Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle sekä viimeisiä vuosia lukuunottamatta Ahvenanmaalle.

Käytettävissä olevan tulon tason voimakkain nousu sijoittuu Itä-Uudellemaalle. Keskimääräistä enemmän taso nousi myös mm. Uudellamaalla ja Etelä-Karjalassa. Käytettävissä olevan tulon tason matalin nimellistason nousu kohdentui hyvin samalla tavalla kuin ensitulon kohdalla.

FISIM-menetelmäuudistuksen vaikutus alueellisen ensitulon nimellistasoon, prosenttia

FISIM-menetelmäuudistuksen vaikutus alueellisen käytettävissä olevan tulon nimellistasoon, prosenttia


Päivitetty 8.12.2009

Viittausohje:

Tilasto: Aluetilinpito [verkkojulkaisu].
ISSN=1799-3393. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 17.11.2018].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/altp/altp_2005-09-07_men_002.html