Tuotannon ja työllisyyden aluetilien menetelmä- ja aikasarjauudistus 1975-2004

Tässä dokumentissa tarkastellaan aluetilinpidon tuotannon ja työllisyyden aluetilien menetelmä- ja aikasarjauudistusta vuosille 1975-2004. Tärkeimmät uudistuksen kohteet ovat seuraavat

  • metsätalouden tietojen alueellistamismenetelmien muuttaminen sekä viljeltyjen metsien nettokasvun huomioiminen tuotannon laskennassa
  • Yritysten rakennetilaston toimipaikkakohtaisten tietojen käyttäminen alueellistamisessa merkittävälle osalle toimialajoukossa F, G, H, I, K, M, N ja O
  • kiinteähintaisten tietojen laskennassa on siirrytty käyttämään ns. vaihtuvaa perusvuotta kiinteän perusvuoden sijaan
  • yritys- ja kotitaloussektoreiden erottaminen kaikilla laskentatoimialoilla
  • syksyllä 2005 tehdyn FISIM-uudistuksen ulottaminen alkamaan tilastovuodesta 1975
  • kansantalouden tilinpidon uudistuneet koko maan tasot.
  • tuotetukipalkkioiden ja -verojen tasomuutos, julkistetaan syksyllä 2006 alueellisen panos-tuotos -tutkimuksen valmistuttua

Aluetilinpidon uudistus on osa kansantalouden tilinpidon EKT 95:n kolmannen ja viimeisen vaiheen uudistusta. Tarkempaa tietoa kansantalouden tilinpidon uudistuksesta on saatavissa osoitteesta:

http://www.tilastokeskus.fi/til/vtp/men.html

Uudistusten vaikutus alueellisen perushintaisen arvonlisäyksen nimellistasoon 1995-2003 käyvin hinnoin, prosenttia

 

Metsätalous

EKT95:n mukaisesti metsätalouden tuotanto on laskettava siten, että viljeltyjen metsien nettokasvu otetaan mukaan tuotantoon ja kirjataan varastokysyntään joko varastojen lisäykseksi tai niiden vähennykseksi. Suomen talousmetsät on tulkittu viljellyiksi. Laskelmat on tehty yhteistyössä Metsäntutkimuslaitoksen kanssa huomioiden myös alueelliset tiedot maakuntatasolla. Aluetilinpidossa maakuntatason aito tieto on jaettu laskentatason kuntiin ylhäältä alas -menetelmällä metsien pinta-alojen suhteessa.

Metsätalouden alatoimialojen sisältöä on muutettu. Alatoimiala metsän viljely sisältää puuvaraston muutoksen ohella kaiken puun kasvatukseen ja käyttöön liittyvän toiminnan, alatoimiala puunkorjuu sisältää vain korjuutyön. Aluetilinpidossa tämä kokonaisuus on laskettu pääosin samoista lähteistä ja yhtäläisin menetelmin kuin kansantalouden tilinpidossa. Merkittävimmät aineistot puuston kasvu- ja hakkuutietojen ohella ovat yritysrekisteri sekä tilinpäätöstiedot metsätaloutta harjoittavilta yrityksiltä ja yhteisöiltä.

Yritysten rakennetilaston toimipaikkakohtaiset tiedot

Yritysten rakennetilaston toimipaikkakohtaisten tietojen kattavuus on parantunut tilastovuodesta 2002 alkaen. Aiemmin yritysten rakennetilaston toimipaikkatiedot kattoivat toimialat mineraalien kaivu (C), teollisuus (D), sähkö-, kaasu- ja vesihuolto (E) sekä rakentaminen (F). Näistä toimialojen C, D ja E tietoja on saatavilla vuodesta 1974 lähtien ja toimialan F vuodesta 1995 lähtien. Tilastokeskus julkaisee rakennetilaston toimipaikkatiedoista teollisuuden alue- ja toimialatilastoa.

Tilastovuodesta 2002 lähtien yritysten rakennetilasto on tuottanut toimipaikkakohtaista tietoa uudella tuotantojärjestelmällä kattavasti yritys- ja kotitaloussektoreilla toimialoille G, H, I, K, M, N ja O eli palvelut poislukien rahoitus- ja vakuutustoiminnan (J), hallinnon ja pakollisen sosiaalivakuutustoiminnan (L) sekä kotitalouspalvelut (P). Lisäksi rakentamisen (F) tiedot on tuotettu uudella järjestelmällä tilastovuodelle 2004. Yksitoimipaikkaisten yritysten tiedot saadaan suoraan tuloslaskelman ja taseen eristä. Monitoimipaikkaisten yritysten tiedot mallinnetaan ja täsmäytetään yrityksen kokonaistasoon. Teollista toimintaa harjoittavilla yrityksillä teollisuuden toimipaikat on laskettu omana kokonaisuutena ja loppuosa yrityksen toiminnasta on jaettu ei-teollisille toimipaikoille mallintamisesta saaduin tuloksin.

Aluetilinpidossa yritys- ja kotitaloussektorien toimialat G, H, I, K, M, N ja O laskettiin aiemmin toimipaikkaistamalla yritystason tietoja joko liikevaihdon tai henkilöstön suhteessa. Toimialan F eli rakentamisen tiedot saatiin suoraan rakennetilaston toimipaikkatiedoista, jotka tuotettiin aiemmin teollisuuden tietojen yhteydessä. Nyt käyttöönotettu yritysten rakennetilaston toimipaikkakohtainen tieto on laadultaan parempaa ja poikkeaa joissain määrin aiemmasta aluetilinpidossa alueellistamiseen käytetystä tiedosta. Menetelmien välinen ero on korjattu ketjuttamalla vuotta 2002 edeltävät tiedot samalle tasolle.

Kiinteähintaiset tiedot

Kansantalouden tilinpidon kiinteähintaisten tietojen laskentatapaa on muutettu. Aiemman kiinteän perusvuoden sijasta on siirrytty ns. vaihtuvan perusvuoden käyttöön. Uudessa menetelmässä perusvuotta vaihdetaan juoksevasti niin, että kiinteähintaiset luvut lasketaan edellisen vuoden hinnoin, esimerkiksi nyt julkaistavat vuoden 2004 tiedot vuoden 2003 hinnoin. Vaihtuvan perusvuoden menettelyllä talouden rakennemuutokset tulevat aiempaa kiinteän perusvuoden menetelmää paremmin huomioon otetuiksi.

Vaihtuvan perusvuoden mukaiset aikasarjat saadaan ketjuttamalla vuosimuutokset valitun viitevuoden hintaisiksi. Nyt julkaistavissa sarjoissa viitevuosi on 2000. Kiinteähintaisia tietoja tulkittaessa on huomattava, että ketjutettujen sarjojen absoluuttisia lukuja ei voi laskea yhteen. Esimerkiksi jonkin vuoden toimialoittaiset kiinteähintaiset arvonlisäykset eivät summaudu koko kansantalouden arvonlisäykseksi tai bruttokansantuotteen alaerät eivät summaudu bruttokansantuotteeksi. Summautumattomuus on matemaattinen ominaisuus eikä merkitse virhettä laskelmissa.

Aluetilinpidossa kiinteähintaisten tietojen laskenta tapahtuu käyttämällä koko maan deflaattoreita edellisen vuoden hintaisten tietojen tuottamiseen. Tässä suhteessa menetelmään ei ole tullut muutosta. Viitevuoden hintaiset tiedot on sen sijaan pyrittävä tuottamaan aina ketjuttamalla kunkin alue- ja toimialatason sarjat erikseen. Toisin sanoen viitevuoden hintaisia tietoja ei voida tuottaa koko maan deflaattoreilla, koska alueellinen toimialarakenne poikkeaa aina koko maan tiedoista. Viitevuoden hintaiset aluetilinpidon toimialoittaiset luvut eivät siten summaudu toimialat yhteensä -tasolle eivätkä koko maan toimialoittaisiin tasoihin.

Sektorijako

Yritys- ja kotitaloussektori on erotettu toisistaan kaikilla kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon laskentatoimialoilla. Aiemmin pääosa näistä sektoreista laskettiin yhtenä kokonaisuutena. Aluetilinpidossa sektorijako on tuotettu aidosti vuosilta 2002-2004 ja muut vuodet on tuotettu ketjuttamalla aiemmista aluetilinpidon tiedoista. Poikkeuksen tästä ovat toimialat metsästys ja riistanhoito, rakentaminen sekä asuntojen omistus ja vuokraus, joiden sektorijako on tuotettu aidosti vuodesta 1975 lähtien.

Välilliset rahoituspalvelut (FISIM)

Aikaisemmin kansantalouden tilinpidossa välilliset rahoituspalvelut (FISIM) eivät ole vaikuttaneet bruttokansantuotteeseen, koska rahoituslaitosten tuottama FISIM on mennyt kokonaisuudessaan ns. jakamattoman sektorin välituotekäyttöön. Tämä erä jaettiin toimialojen arvonlisäyksen summan suhteessa alueille. Vuonna 2005 tehdyssä uudistuksessa tuotantotilin välituotekäytön FISIMin jakamisessa alueille on pyritty jäljittelemään koko maan tietojen laskentatapaa. Syksyllä 2005 julkistettu aikasarja kattoi vuodet 1995-2003. Nyt aikasarja on ulotettu alkamaan vuodesta 1975 huomioiden tehty sektorijako yritysten ja kotitalouksien välillä. Lisäksi laskelmia on tarkennettu vähäisissä määrin kotitalouksien loppukäyttöön menevän FISIMin osalta.

Kansantalouden tilinpidon tasot

Kansantalouden tilinpidon tuotantotilin tasoja on muutettu usealla toimialalla sekä menetelmien että uudelleenarviointien takia. Metsätalouden menetelmiä ja uudistusta käsiteltiin aiemmin tässä tekstissä. Muita toimialoittaisia tason muutoksia on tapahtunut mm. maatalouden, joidenkin teollisuuden alatoimialojen, kaupan, ravitsemis- ja majoitustoiminnan sekä kotitalouspalvelujen laskennassa.

Toimialoittaisten muutosten lisäksi mm. omaan käyttöön tuotettujen ohjelmistojen laskentamenetelmä on korjattu Eurostatin ohjelmistotyöryhmän suositusten mukaiseksi. Korjaus on alentanut omaan käyttöön tuotettujen ohjelmistojen tasoa. Pääomakantamallissa on siirrytty osittain geometriseen kulumismalliin nykyisen lineaarisen sijasta. Geometristä kulumismallia käytetään koneille, laitteille ja kuljetusvälineille sekä aineettomille investoinneille, lineaarista mallia sovelletaan edelleen kaikille rakennusinvestoinneille. Nämä uudistukset ovat vaikuttaneet tuottajatyypillä muut markkinattomat tuottajat tuotoksen ja arvonlisäyksen tasoihin. Muihin markkinattomiin tuottajiin kuuluu pääosa julkisesta sektorista (S13) sekä kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (S15).

Tuotetukipalkkioiden ja -verot (tulevat syksyllä 2006)

Aluetilinpidossa tuotetukipalkkiot ja -verot on aiemmin aluellistettu perushintaisen arvonlisäyksen suhteessa. Aluellisessa panos-tuotos -tutkimuksessa vuodelle 2002 tuotetukipalkkiot ja -verot lasketaan maakunnittain tasapainotettuihin tarjonta- ja käyttötauluihin. Aluellinen panos-tuotos valmistuu kesän lopulla 2006, jonka jälkeen aluetilinpidon BKT:n tasot päivitetään koko aikasarjaan vuoden 2002 tasoja hyödyntäen.


Päivitetty 8.12.2009

Viittausohje:

Tilasto: Aluetilinpito [verkkojulkaisu].
ISSN=1799-3393. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 21.6.2018].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/altp/altp_2006-05-30_men_001.html

Jaa