Uusintarikollisuus

Yleistä

Uusintarikollisuustiedot ovat indikaattoriluontoisia. Valitaan kriteerit uusimiselle ja samoilla kriteereillä tehdään tilasto vuodesta toiseen. Tavoitteena on antaa kuva siitä, mitä rikosten uusiminen ilmiönä merkitsee, ja miten uusiminen on ajan kuluessa muuttunut. Uusimista on tarkasteltu alioikeuksien (käräjäoikeuksien) päätöksistä saaduilla tiedoilla. On syytä korostaa, että tuomitut henkilöt voivat olla syyllistyneet aikaisemmin rikoksiin, mutta he ovat selvinneet esimerkiksi rangaistusmääräyksellä tai syyttämättäjättämispäätöksellä. Tällaiset tapaukset jäävät tästä tarkastelusta pois. Viimeksi uusintarikollisuustilasto tuotettiin Tilastokeskuksessa vuotta 1991 koskevana. Nyt tuotetut tilastot eivät ole vertailukelpoisia sen kanssa.

Uusintarikollisuudesta esitetään kaksi taulua:

Alioikeuksissa vuosina 1988 - 2002 tuomittujen henkilöiden uusintarikollisuus ja
Alioikeuksissa vuosina 1991 - 2007 tuomitut rikoksenuusijat

Perusaineisto

Perusaineistona on alioikeuksien (käräjäoikeuksien) varsinaisista rikosasioista antamat päätökset vuodesta 1977 lähtien. Vuosittain rikospäätöksistä muodostetaan Tilastokeskuksessa 'Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset' tilaston vuosiaineisto. Nämä vuosiaineistot yhdistämällä on muodostettu ns. uusintarikollisuusrekisteri. Uusintarikollisuusrekisteriä on käytetty tämän tilaston perusaineistona (katso syytetyt tuomitut ja rangaistukset tilaston laatuseloste). Aineistosta on karsittu pois 'poissaolot oikeudessa', vajaa 3 000 rikosta vuodessa. Muut muokkaamistoimet ovat kohdistuneet lukumääräisesti niin pieneen määrään havaintoja, ettei niillä ole tilastollista merkitystä. Kaikissa tapauksissa tilastojulkaisuissa esitettyyn lukuun ei kuitenkaan päästä.

Taulukot

Taulukoissa uusimista katsotaan eteenpäin. Valitaan tiettynä vuonna tuomitut ja seurataan heitä kolmen vuoden jakso. Jos heiltä tänä aikana ilmenee uusi rikos, he ovat uusineet, jos ei, he eivät uusineet. Taulukossa voidaan valita ensikertalaiset ja uusijat. Ensikertalaiseksi on määritelty tuomittu henkilö, jolla ei ilmennyt aikaisempaa tuomiota edeltäneen kolmen vuoden pituisena jaksona. Vastaavasti rikoksen uusija on henkilö, jolta löytyi aikaisempi tuomio. Samoin taulukko voidaan valita henkilöistä, jotka ovat uusineet samankaltaisen rikoksen. Samankaltaisuus on määritelty päärikostyypin mukaan. Tuomiosta seurataan kolmen vuoden jakso, löytyykö tuomitulle päärikoksen kaltainen rikos, riippumatta siitä, onko rikos seuraavan tuomion päärikos vai ei. Taulukossa voidaan esimerkiksi seurata, moniko varkausrikoksesta päärikoksena tuomittu henkilö on syyllistynyt varkausrikokseen. Tarkastelua ei ole tehty 'välisummatasolla' tilastosta ei siten esimerkiksi näy moniko omaisuusrikokseen syyllistynyt on tehnyt uuden omaisuusrikoksen.

Uusintarikollisuustilastossa eteenpäin katsova tarkastelu johtaa siihen, että tilastot 'laahaavat jäljessä'. Ensin pitää odottaa määritelmällinen kolme vuotta. Sitten pitää vielä varata aikaa esitutkintaa ja syyttäjän ja tuomioistuimen käsittelyä varten. Seurantaa on viimeisenkin tarkasteluvuoden osalta jatkettu viisi vuotta. Kahta lisävuotta pidetään riittävänä koska vain noin viidessä prosentissa jutuista käsittelyaika rikoksen teosta käräjäoikeuden päätökseen vei yli kaksi vuotta. Siten, vaikka aineisto on käytettävissä vuoteen 2007, uusintarikollisuustilastossa vuosi 2002 on viimeinen, jolta tarkastelu on voitu tehdä.

Rikoksen uusijoita koskevassa tilastossa eteenpäin katsova tarkastelu on saatettu 'ajan tasalle'. Siinä tarkasteltavaksi on otettu uusijan edellinen tuomio. Esimerkiksi 2007 tuomitulle on siirretty hänen edellisen tuomionsa uusimistiedot. Aineistoon on otettu mukaan vain edellä olleen määritelmän mukaiset rikoksen uusijat. Uusimisprosenttia ei siten tässä taulukossa ole voitu laskea. Kysymyksessä on eri indikaattori kuin tilastoissa, joissa henkilöä seurataan eteenpäin. Eri näkökulmista saatavat luvut eivät ole vertailukelpoisia, vaikka ne vuosittain todennäköisesti sattuvat suhteellisen lähelle toisiaan.

Tulosten tulkinnasta

Kuten aikaisemmin on todettu, kysymyksessä on uusintarikollisuutta kuvaava indikaattori. Perusaineistoa ei ole pyrittykään tilastoa varten erityisesti muokkaamaan. Tuloksia tulkittaessa on syytä muistaa:

  • Henkilöllä voi vuoden aikana olla useita tuomioita eli henkilö voi myös tilastossa olla monta kertaa saman vuoden aikana.
  • Kaikkein törkeimmissä rikoksissa pitkät vankeusrangaistukset aiheuttavat sen, että rikoksia ei normaalisti ehditä uusia kolmessa vuodessa.
  • Kuolleita henkilöitä ei ole aineistosta karsittu pois.
  • Kaikki tuomion rikokset saattavat olla tehty ennen edellistä tuomiota. Sellaisissa tapauksissa tarkastellulle tuomiolle ei löytynyt määritelmän mukaisia uusimistietoja. Aikaa seuraavaan tuomioon oli mahdoton laskea.
  • Kaikilla tuomituilla ei ole henkilötunnusta. Osa heistä on esimerkiksi sellaisia, että he myöhemmin asuvat vakinaisesti Suomessa ja heillä siten myöhemmin on henkilötunnus.

Muilla kuin ensimmäistä kertaa tuomituilla se, että henkilö voi vuoden aikana olla useita kertoja tilastossa lisää uusijoiden määrää. Muut tekijän vaikuttavat siihen että kaikki uusijat eivät tule tilastoihin.


Päivitetty 3.3.2009

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-6680. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 16.7.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/syyttr/syyttr_2009-03-03_men_001.html