Työtaistelut itsenäisyyden ajan Suomessa

Työtaistelut yleistyivät Suomessa itsenäisyyden kynnyksellä. Vuoden 1956 yleislakko oli merkittävimpiä sisäpoliittisia tapahtumia sotien jälkeisessä Suomessa. Yleisimmillään työtaistelut olivat poliittisesti aktiivisena aikana 1970- ja 1980-luvuilla.

Työtaistelujen perusedellytyksenä on järjestäytyneen työväestön olemassaolo. Suomessa palkkatyöväestön määrä alkoi kasvaa nopeasti 1800-luvun lopulle tultaessa. Työläisten järjestäytyessä toteutettiin myös ensimmäisiä organisoituja työtaisteluja. Työtaistelutoiminta yleistyi Suomessa nopeasti 1900-luvun alussa, ja se oli ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä jo varsin vilkasta. Samoihin aikoihin Venäjällä järjestettiin laaja yleislakko. Suomen itsenäistymisvuonna 1917 poliittisen liikehdinnän yhteydessä työtaisteluja käytiin erittäin vilkkaasti. 1920-luvun rauhallisemman jakson jälkeen vuosikymmenen lopulla lakkoilu jälleen yleistyi. Vuonna 1927 lakkojen työaikamenetykset ylittivät niukasti vuoden 1917 ennätyksen ja kohosivat yli puoleentoista miljoonaan työpäivään.

1930-luvulla työtaistelutoiminta oli vähäistä, mikä johtui todennäköisesti vuosikymmenen alkupuolella vallinneesta lamakaudesta sekä vuosikymmenen loppupuolen poliittisista olosuhteista. Sotien jälkeen työtaistelut lisääntyivät huomattavasti. Vuonna 1950 työtaisteluissa menetettyjen työpäivien määrä nousi 4,6 miljoonaan, mikä oli yli kolminkertainen määrä vuoteen 1927 verrattuna.

Suomen työtaisteluhistorian merkittävin vuosi on 1956, jolloin maassamme järjestettiin laaja yleislakko. Työpäivien menetykset kohosivat tuolloin lähes seitsemään miljoonaan. Yleislakon seurauksena Suomessa alettiin suosia tulopoliittisia kokonaisratkaisuja, joissa valtiovallalla on näkyvä rooli työmarkkinariitojen sovittelijana.

1970-luvulla poliittiset lakot yleisiä

Vuoden 1956 yleislakon jälkeen Suomen työmarkkinoilla elettiin rauhallisempia aikoja aina 1970-luvun alkuun saakka, jolloin työntekijäjärjestöjen toiminta muuttui entistä poliittisemmaksi. Työläisten etujen ajaminen kapitalistien etuja vastaan oli 1970-luvun ajan ilmiöitä. Työtaistelutoiminta oli vilkasta aina 1980-luvun loppupuolelle asti. 1980-luvulla poliittinen ilmapiiri rauhoittui, mutta suhteellisen vakaa talouskasvu mahdollisti sen, että palkansaajajärjestöt saattoivat ryhtyä taistelemaan palkankorotusten puolesta.

Työtaisteluiden määrän ja suhdannevaihteluiden välillä on Suomessa ollut jonkinasteinen yhteys. Noususuhdanteissa palkansaajajärjestöjen palkankorotusvaatimukset ovat kasvaneet ja aluksi työnantajat ovat usein ostaneet työrauhan suostumalla suurempiin palkankorotuksiin, mutta laskusuhdanteen häämöttäessä työmarkkinaosapuolten näkemyserot yritysten palkanmaksukyvystä ovat kärjistyneet ja johtaneet lakkoihin. Vastaavasti laskusuhdanteissa työpaikkojen säilymiseen on kiinnitetty enemmän huomiota ja lakkoilualttius on pienentynyt.

Työpäivämenetykset työtaisteluissa 1917 - 2006

Palkkariidat vähenivät 1990-luvulla

1990-luvun alun lama lopetti järjestöjen organisoimat työtaistelut muutamaksi vuodeksi lähes kokonaan. Massatyöttömyyden vallitessa palkankorotusten puolesta ei muutenkaan juuri lakkoiltu. Sen sijaan 1990-luvun alussa yleistyivät työtaistelutoimenpiteet työnantajan irtisanomissuunnitelmia vastaan. Näillä usein määräaikaisilla työnseisauksilla ei kuitenkaan ole yleensä pystytty pelastamaan työpaikkoja.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen työtaistelut ovat hieman lisääntyneet 1990-lukuun verrattuna, mutta merkittävää lakkoilun yleistymistä ei ole näkyvissä. Ammattiliittojen palkkavaatimukset ovat nykyään realistisempia kuin menneinä vuosikymmeninä, ja tietoisuus palkankorotusten aiheuttamista inflaatiopaineista ulottuu tehdassaleihin saakka. Neuvotteluosapuolten tavoitteet ovat yleensä sen verran lähellä toisiaan, että pitkissä lakoissa menetykset osapuolille ovat suuremmat kuin saavutettavissa oleva hyöty.

Taloudellisilta vaikutuksiltaan merkittävin työtaistelu 1990-luvun laman jälkeen käytiin vuonna 2005 paperiteollisuudessa. Työehtosopimusneuvottelujen epäonnistuttua järjestettiin ensin paikallisia paperitehtaiden alasajoja, ja lopulta lähes koko kemiallinen metsäteollisuus joutui työsulun piiriin. Työtaistelussa menetettiin yli 500 000 työpäivää. Vuoden 1995 sairaanhoitajien lakossa menetettiin yli 600 000 työpäivää, mutta sen vaikutukset talouteen eivät olleet yhtä suuria kuin paperiteollisuuden lakossa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat yleistyneet sellaiset työtaistelut, joissa on vastustettu työnantajan ulkoistamissuunnitelmia. Työntekijät ovat järjestäneet työnseisauksia, joissa he ovat ilmaisseet huolensa työehtojen ja työpaikkojen säilymisestä organisaatiomuutoksissa. Työmarkkinarauhaa saattavat tulevaisuudessa uhata myös palkkausjärjestelmien monimutkaistuminen ja paikallisen sopimisen yleistyminen. Lisäksi erilaiset tulospalkkausjärjestelmät ja optio-oikeudet synnyttävät helposti ristiriitoja eri yritysten työntekijöiden ja eri palkansaajaryhmien välillä.

Suomessa enemmän lakkoja kuin muissa teollisuusmaissa

Kansainvälisesti vertaillen Suomessa oli 1900-luvulla työtaisteluita enemmän kuin muissa teollisuusmaissa. Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa lakkojen aiheuttamat työpäivämenetykset työntekijää kohden olivat selvästi keskimäärin pienemmät kuin Suomessa. 1900-luvulla Suomen lakkoalttius oli lähes yhtä suuri kuin Välimeren maissa - lukuun ottamatta 1990-lukua, jolloin Suomessa oli vähän lakkoja.

Vuosina 2000-2005 Suomessa oli työntekijöiden määrään suhteutettuna EU-maista kolmanneksi eniten työpäivämenetyksiä Espanjan ja Italian jälkeen. Toisaalta vertailuajanjaksoon osuvat Suomen viimeisen kymmenen vuoden vilkkaimmat työtaisteluvuodet 2000 ja 2005. Työtaistelujen yleisyyttä onkin vaikea vertailla lyhyellä ajanjaksolla suurten työtaistelujen satunnaisuuden takia. Näyttää kuitenkin siltä, että Suomen työtaisteluvilkkaus ei nykyään merkittävästi poikkea muista vastaavista pienistä EU-maista kuten Ruotsista, Itävallasta, Tanskasta tai Irlannista.

Lisätietoja: Harri Nummila (09) 1734 3235

Lähteitä ja linkkejä:

  • Työtaistelutilasto
  • Nummila Harri (1999) Työtaistelut. Teoksessa Suomen vuosisata. Tilastokeskus, Helsinki.
  • Sadan vuoden työtaistelut. Työtaistelutietoja vuosilta 1890-1989. Tilastokeskus, Helsinki.

Päivitetty 3.8.2007

Jaa