Suomen teollisuustuotannon kasvun vuodet

Teollisuuden tuotanto on ollut itsenäisyyden ajan Suomen taloudelle elintärkeä kasvun moottori. Vuosina 1925-2006 teollisuustuotanto on kasvanut keskimäärin runsaat 5 prosenttia vuodessa, vaikka jaksolle on osunut toinen maailmansota ja kaksi talouslamaa. 2000-luvun alkuun saakka teollisuustuotanto kasvoi huomattavasti maan kokonaistuotannon kasvua nopeammin. Suomen teollisuustuotannon kasvu on ylittänyt selvästi teollisuusmaiden keskimääräisen teollisuustuotannon kasvuvauhdin.

Teollisuustuotannon volyymi-indeksistä on tilastotietoja vuodesta 1925. Tuolloin Suomen teollisuustuotanto eli vahvaa kasvun aikaa, jota vauhdittivat ensimmäistä maailmansotaa seuranneet talouden kasvun vuodet aina 1920-luvun loppupuolelle saakka. Eurooppaa jälleenrakennettiin ensimmäisen maailmansodan jäljiltä ja varsinkin puuteollisuuden tuotteita vietiin paljon.

Teollisuustuotannon volyymi-indeksi 1925-2006 (1938=100)

Suomessa 1930-luvun lama jäi lyhyeksi

Yleismaailmallinen lama alkoi syksyllä 1929 New Yorkin pörssikurssien romahduksesta. Sitä seuranneen 1930-luvun laman vaikutukset alkoivat Suomessa aikaisemmin kuin muualla Euroopassa: talouden kasvu hidastui jo vuonna 1929. Samana vuonna myös teollisuustuotannon kasvu hidastui selvästi edellisten vuosien yli 10 prosentin kasvuvauhdista. Vuosina 1930-31 Suomen teollisuustuotanto kärsi yhden historiansa voimakkaimmista laskukausista.

Suomessa teollisuustuotannon ongelmat eivät olleet suoraa seurausta pelkästään New Yorkin pörssiromahduksesta. Suurimmat ongelmat seurasivat puuteollisuuden, aikakauden tärkeimmän teollisuuden toimialan ongelmista kansainvälisillä markkinoilla. Neuvostoliitto tuli kansainvälisille puutavaramarkkinoille dumpaten hintoja alaspäin. Samanaikaisesti 1930-luvun laman seurauksena puuteollisuuden kansainvälinen kysyntä hiipui. Nämä tekijät yhdessä aiheuttivat toimialalle vakavia ongelmia, jotka näkyivät myös vuosien 1930 ja 1931 tuotannon laskuna.

Suomessa 1930-luvun lama oli kuitenkin huomattavasti lyhyempi ja lievempi kuin muualla maailmassa. Teollisuuden tuotanto kääntyi uudelleen kasvuun jo vuonna 1932. Suomen teollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä paransi vuosien 1931-32 markan devalvaatio, joka oli suuruudeltaan 50 prosenttia suhteessa dollariin ja 15 prosenttia suhteessa puntaan. Teollisuustuotanto kasvoi erittäin voimakkaasti pääasiassa viennin ansiosta vuosina 1933-38, parhaimmillaan yli 20 prosenttia vuodessa.

Tuotanto romahti sotavuosina

Vuonna 1938 teollisuustuotannon kasvuvauhti alkoi hidastua maailmalla lisääntyneen poliittisen epävarmuuden seurauksena. Vuonna 1939 puhkesi toinen maailmansota. Kansainvälinen kauppa kutistui sotavuosien ajaksi lähes olemattomaksi. Teollisuustuotanto supistui kahtena ensimmäisenä sotavuonna rajusti. Romahdus oli suhteellisesti suurin koko tarkastelujakson 1925-2006 aikana.

Sotien aikana teollisuustuotannossa esiintyi kasvupiikki vuonna 1943, mutta tätä seurasi heti seuraavana vuonna tuotannon selvä lasku. Suomen teollisuustuotanto muodostui sotavuosien 1939-45 aikana pääasiassa sotatarviketuotannosta.

Jälleenrakennus kasvatti kysyntää

Vaikka sota-ajan alkua leimasikin voimakas teollisuustuotannon romahdus, teollisuus toipui sodista nopeasti. Ensimmäisenä rauhan vuonna 1946 teollisuuden tuotanto kasvoi yli 20 prosenttia ja saavutti samana vuonna korkeamman tason kuin kertaakaan aikaisemmin sotia edeltäneenä aikana. Sotia seuranneella ajanjaksolla 1946-51 teollisuustuotanto kasvoi erittäin nopeasti.

Ripeä kasvu johtui useasta tekijästä. Ensinnäkin maan jälleenrakentaminen sodan jäljiltä kasvatti teollisuuden kysyntää. Toiseksi Suomi devalvoi valuuttansa useaan kertaan vuosina 1945 ja 1949, mikä vauhditti länsivientiä. Esimerkiksi vuoden 1949 kahden devalvaation yhteisvaikutuksesta dollarin markkakurssi kohosi 70 prosenttia. Kolmanneksi kansainvälinen oikeus langetti Suomelle suuret sotakorvaukset, jotka maksettiin suurelta osin teollisuuden tuotteilla. Näiden korvausten osuus koko teollisuustuotannosta oli merkittävä vuodesta 1946 vuoteen 1952 asti. Sotakorvaukset vastasivat suuruudeltaan jopa 4 prosenttia koko maan bruttokansantuotteesta.

Vuonna 1951 Korean sota kasvatti vientiä nostattamalla maailmalla valtavan sotatarvikkeiden ostoaallon ja edelleen kansainvälisen korkeasuhdanteen. Tämä näkyy piikkinä myös Suomen teollisuustuotannon volyymissä. Vuodesta 1950 vuoteen 1951 teollisuustuotanto kasvoi noin kuudenneksen. Korkeasuhdanteen jälkeen vientikysyntä laimeni nopeasti heti seuraavana vuonna ja Suomen taloutta heikensivät sekä tuontisäännöstely että tiukka rahapolitiikka. Voimakkaan kasvun vuoden jälkeen teollisuuden tuotanto laskikin vuonna 1952. Vuosina 1953-55 teollisuustuotannon kasvu oli kuitenkin jälleen nopeaa: sotakorvaustuotannon vuoksi teollisuustuotannon laatu oli parantunut ja siksi vienti alkoi kasvaa myös länsimarkkinoilla.

Kansainvälisten suhdanteiden armoilla

Vuosina 1950-1975 Suomen teollisuustuotanto oli kansainvälisten suhdanteiden armoilla. Teollisuustuotannon volyymi noudatti suhdanneherkän puutavarateollisuuden mukana tarkasti kansainvälisiä nousu- ja laskusuhdanteita. Kehitystä vahvisti osaltaan se, että talouspolitiikassa suhdannesääntely oli ajanjakson aikana taka-alalla. Toisaalta Suomen valuuttakurssipolitiikka oli aktiivista, ja devalvaatiota käytettiin useaan kertaan vientiteollisuuden kilpailukyvyn nostamiseen.

Vuosien 1953-55 nopeaa tuotannon kasvua seurasi hitaamman kasvun jakso, joka alkoi yleislakkovuonna 1956. Kasvun hidastumiseen vaikuttivat yleislakon ohella vientisuhdanteiden heikkeneminen sekä Suomen ulkomaankaupan tiukan säännöstelyn vapauttaminen vuonna 1957, mikä altisti teollisuuden entistä tiukemmalle kansainväliselle kilpailulle. Vuonna 1958 teollisuustuotanto laski laman seurauksena 3,4 prosenttia.

Lamaa seuranneen kansainvälisen korkeasuhdanteen aikana teollisuustuotanto toipui kuitenkin nopeasti. Tämä johtui osittain vuoden 1957 markan devalvaatiosta, jossa dollarin markkakurssi nousi 39 prosenttia. Vuoden 1958 jälkeen alkoi teollisuustuotannon vahva kasvun kausi.

Kansainvälinen talous oli 1960-luvulla hyvin vakaa. Tämä näkyy myös Suomen teollisuustuotannon tasaisena kasvuna 1960-luvulla, vaikkakin vuonna 1967 kasvu alkoi hieman hiipua. Samana vuonna Suomessa toteutettiin markan 31 prosentin devalvaatio, jonka jälkeisinä vuosina teollisuuden tuotanto kääntyi jälleen voimakkaaseen kasvuun. Vuoden 1971 kireästä talouspolitiikasta ja metallialan lakosta seurasi talouden lyhyt taantuma, joka hidasti lyhytaikaisesti teollisuustuotannon kasvua. Seuraavina vuosina teollisuustuotanto kasvoi jälleen nopeasti kansainvälisen noususuhdanteen siivittämänä. Kasvua jatkui aina vuoteen 1975 asti.

Kauppa Neuvostoliiton kanssa lievitti öljykriisin synnyttämää lamaa

1970-luvun alun tuotannon nopeita kasvun vuosia seurasi kansainvälinen öljykriisi. Vuosina 1974-79 öljyn hinta kymmenkertaistui, mikä johti maailmanlaajuiseen inflaatioon ja lamaan. Kansainvälisesti laman katsotaan alkaneen 1973, mutta Suomen teollisuustuotannossa laman vaikutukset näkyivät vasta vuonna 1975, jolloin tuotanto kääntyi laskuun. Öljykriisin lisäksi tuotannon laskuun vaikutti Suomen ja EY:n välinen vapaakauppasopimus, joka solmittiin vuonna 1973. Sopimus altisti Suomen teollisuuden yhä kovemmalle kansainväliselle kilpailulle, ja länsivienti supistuikin voimakkaasti.

Vuodet 1976 ja 1977 olivat vielä teollisuustuotannolle miltei nollakasvun aikaa, kunnes tuotanto kääntyi jälleen voimakkaaseen kasvuun vuonna 1978. Vuosien 1978 ja 1979 teollisuuden tuotannon kasvu oli keskimääräistä nopeampaa. Tähän vaikuttivat vuosien 1977 ja 1978 aikana tehdyt kolme markan devalvaatiota, jotka olivat suuruudeltaan yhteensä 19 prosenttia suhteessa ulkomaanvaluuttojen markkinahintaan. Öljykriisin aikana Suomen teollisuuden tilannetta lievitti myös bilateraalinen kaupankäynti Neuvostoliiton kanssa. Kaupankäynnissä vaihdettiin yhä enemmän teollisuuden tuottamia hyödykkeitä vastineena kallistuneesta öljystä.

Vuonna 1979 öljy kallistui jälleen voimakkaasti, mistä oli seurauksena toinen öljykriisi ja edelleen 1980-luvun alun maailmanlaajuinen taloudellinen taantuma. Taantuman vaikutukset eivät kuitenkaan juurikaan näkyneet Suomen teollisuuden tuotannossa. Teollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä pidettiin osaltaan yllä vuoden 1982 kahdella devalvaatiolla, jotka nostivat ulkomaanvaluuttojen markkakurssia yhteensä 11 prosenttia. Lisäksi 1980-luvun alun öljykriisin yhteydessä öljyn hinnan nousu kasvatti jälleen Neuvostoliiton vientiä.

Öljykriisin seurauksena 1980-luku oli Länsi-Euroopassa heikon taloudellisen kehityksen aikaa. Suomen teollisuus menestyi kuitenkin 1970-luvun viimeisistä vuosista 1980-luvun loppuun selvästi eurooppalaista keskitasoa paremmin.

Teollisuustuotanto toipui 1990-luvun taantumasta nopeasti

Suomen talouden 1980-luvun lopun epävarmuus ei näkynyt teollisuuden tuotannossa vielä vuonna 1989, jolloin koko teollisuuden tuotanto oli yhä kasvussa. Suomen rahamarkkinat vapautettiin säännöstelystä 1980-luvun loppupuolella. Tämä mahdollisti valuuttalainojen oton ja lisäsi kotitalouksien ja yrityksien velkaantumista. Vuonna 1989 tapahtuneen markan revalvaation jälkeen alkoi 1990-luvun taloudellinen kriisi näkyä seuraavana vuonna myös teollisuustuotannon lievänä supistumisena. Teollisuustuotannon pieneneminen johtui myös monesta muusta samanaikaisesta tekijästä: idänvienti tyrehtyi miltei kokonaan Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena ja samanaikaisesti länsivientikin supistui. Lisäksi kotimaiset investoinnit ja kulutus romahtivat. Vuonna 1991 teollisuuden tuotanto pieneni noin 9 prosenttia.

Vaikka talous oli kriisissä, 15.11.1991 tehdyn devalvaation seurauksena Suomen vienti alkoi kasvaa erittäin nopeasti. Teollisuuden tuotannon kasvu alkoi uudelleen jo vuonna 1992, vaikka muut talouden sektorit kärsivät vielä pitkään laman seurauksista. Eräs tärkeä tekijä teollisuustuotannon kasvussa oli juuri viennin kasvu: vuoden 1991 jälkeen viennin osuus bruttokansantuotteesta kasvoi voimakkaasti ja oli vuonna 1997 jo noin 40 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuoden 1992 jälkeen teollisuustuotanto kasvoi erittäin nopeasti koko 1990-luvun ajan vuoteen 2000 asti. Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi vuonna 1995 ja Euroopan talous- ja rahaliiton jäseneksi vuonna 1998, millä on ollut suuri vaikutus myös Suomen teollisuuden kehittymiseen.

2000-luvulla teollisuustuotannon kasvu hidastunut

Vuoteen 2000 asti jatkunut teollisuustuotannon voimakas kasvu hidastui uuden vuosituhannen alussa. Vuosina 2001-2006 teollisuustuotannon keskimääräinen vuosikasvu jäi alle 3 prosenttiin, kun vuosina 1925-2000 kasvu oli lähes 6 prosenttia. Vuonna 2001 tuotannon pysähtymiseen vaikutti osaltaan maailmantaloudessa vallinnut epävarmuus, joka johtui Yhdysvaltoja kohdanneista terrori-iskuista.

Suomen teollisuustuotanto kääntyi kasvuun vasta vuonna 2004, jolloin tuotanto kasvoi runsaat 5 prosenttia. Vuonna 2005 teollisuustuotannon kasvun pysähtymiseen vaikutti paperiteollisuuden työtaistelu, joka pysäytti kesällä 2005 koko paperiteollisuuden tuotannon. Vuoden 2006 keskimääräistä parempi kasvu johtui siten osittain vertailuvuoden nollakasvusta.

2000-luvullaVenäjästä on jälleen tullut, Saksan lisäksi, Suomen tärkein kauppakumppani. Suomalaisten yritysten sijoitukset ulkomaille ovat viimeisen 10 vuoden aikana lisääntyneet huomattavasti. Suomalaiset yritykset työllistävät ulkomailla jo lähes yhtä paljon kuin Suomessa.

Suomen teollisuustuotanto nojautui itsenäisyyden ajan alussa puu- ja paperiteollisuuteen. Toisen maailmansodan jälkeen koneiden ja laitteiden valmistus nousi tärkeimmäksi teollisuuden toimialaksi. 1990-luvun puolivälin jälkeen elektroniikka- ja sähkötuotteiden valmistuksesta on tullut jalostusarvolla mitaten tärkein toimiala. Suuri osa Suomessa tuotetuista tavaroista on viety ulkomaille, ja siksi kansainvälinen talous ja sen kehitys on vaikuttanut suuresti Suomen teollisuustuotantoon.

Suomen taloushistoriassa devalvaatioilla on ollut tärkeä teollisuustuotannon kasvua kiihdyttävä vaikutus. Suomi on 1930-luvulta 1990-luvulle devalvoinut valuuttansa jokaisella vuosikymmenellä vähintään kerran. Yhteisvaluutan oloissa ja toisaalta yritysten kansainvälistyessä devalvaatioita ei voi enää käyttää talouspolitiikan välineenä.

Aikasarjakuvioita 1925-2006:

Lisätietoja: yliaktuaari Kari Rautio (09) 1734 2479, Tilastokeskus

Lähteitä ja linkkejä

  • Teollisuustuotannon volyymi-indeksin kotisivu
  • Hjerppe Riitta (1988): Suomen talous 1860-1985. Kasvu ja rakennemuutos. Suomen Pankin julkaisuja, kasvututkimuksia 13, Valtion painatuskeskus, Helsinki
  • Hjerppe Riitta (1990): Kasvun vuosisata, VAPK-kustannus, Helsinki.
  • Pihkala Erkki (1987): Teollisuus-Suomi 1945-1980. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.
  • Kiander Jaakko - Vartia Pentti (1998): Suuri Lama. Suomen 1990-luvun kriisi ja talouspoliittinen keskustelu. ETLA B143. Taloustieto Oy, Helsinki
  • Loikkanen H., Pekkarinen J. (1989): Suomen kansantalous - instituutiot, rakenne ja kehitys, WSOY, Porvoo.
  • Loikkanen H., Pekkarinen J., Siimes S., Vartia P. Toim. (1998): Kansantaloutemme - rakenteet ja muutos. Taloustieto Oy, Tampere.
  • Vartia Pentti, Ylä-Anttila Pekka (1992): Kansantalous 2017, ETLA B80, Helsinki.
  • Hase Anneli, Komppa Veikko, Lokio Ari, Riistama Kyösti, Vuori Merja (1990): Suomen kemianteollisuus. Kemian keskusliitto, Mikkeli.
  • Andreasson Kristiina, Helin Vesa (1999): Suomen Vuosisata. Tilastokeskus, Helsinki.

Päivitetty 15.5.2007

Jaa