Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Elämystalous yhtä suuri Suomessa ja Ruotsissa

  1. Elämystalouden laskenta - kysynnän vai tarjonnan kautta
  2. Ruotsin mallissa kulttuuria ja matkailua
  3. Tanskassa otettu urheilu mukaan
  4. Lapin mallissa mukana vain ydin elämysaloista
  5. Sateenvarjomalli on laajin
  6. Elämys- vai kokemustalous?

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Ruotsin mallissa kulttuuria ja matkailua

Ruotsissa erityisesti Kunskapstiftelsen (KKS) on tehnyt paljon työtä elämystalouden edistämispolitiikan kanssa. KKS ymmärtää elämystalouden käsitteellä niiden ihmisten ja yrityksien joukkoa, joilla on luova suhtautuminen asioihin ja joiden pääasiallisena tehtävänä on luoda tai välittää elämyksiä jossain muodossa.

Konkreettisesti säätiön elämystalouden piiriin mukaan ottamat toiminnot ovat hieman vaihdelleet. Vuonna 2003 julkaistun tarkemman koodijulkaisun mukaan sen pariin kuuluu 13 suurempaa elinkeinoryhmää, jotka sijoittuvat oikeastaan lähes täysin kahden suuren käsitteen, kulttuurin ja turismin talouden, alle.

Ruotsalainen tapa erottelee talouden arvoketjusta kolme osaa em. aloilla: tuottajan, aputuottajan ja jakelun. Kyseinen kolmijako toimii kyllä joissain tuotteissa mutta jää aika suppeaksi toisissa. Esimerkiksi kirjojen osalta kustannusyhtiö ja kirjailija ovat osa tuottajaa, painoyritys osa aputuottajaa ja kirjakauppa osa välitystä. Kirjastotoimi ei taas jostain syystä kuulu joukkoon.

KKS on myös asettanut kaksi peruskriteeriä sille, mitkä toiminnot katsotaan elämyksiä tuottaviksi. Ensimmäinen on se, kuinka riippuvainen toimiala on elämyksen tuottajan aloitteesta. Rakennusyhtiö ei ole riippuvainen arkkitehdin aloitteesta vaan voi tehdä aloitteen täysin itse ja tarjota työtä arkkitehdille. Arkkitehdin piirros on valmis työ ja muodostaa elämyksen.

Itse en oikein ole vakuuttunut tämän ensimmäisen ehdon käyttökelpoisuudesta. Voihan itse rakennus olla lopullisessa asussaan elämys, ja siihen on osallistunut koko rakennusporukka. Sitä on siten vähän vaikea sulkea pois aloitteellisuuden pohjalta.

Toinen kriteeri on se, että tuotteen (tavaran tai palvelun) tavoite on luoda elämys. Jos tuote täyttää ihmisen perustarpeita, niin se ei ole elämystuote. Tämä perustelu on eittämättä mielekkäämpi kriteeri kuin ensimmäinen.

KKS:n empiiriset sovellukset ovat mielestäni onnistuneempia kuin heidän teoreettiset lähtökohtansa. Samoin heidän politiikkalinjauksensa ovat pitemmälle edenneitä.

Ruotsissa on KKS:n lisäksi muitakin tahoja, jotka ovat tehneet laskelmia elämystalouden roolista. Esimerkiksi Ruotsin elinkeinoelämän etujärjestön laskelmissa elämystalouden bkt-osuus on lähes puolet KKS:n lukuja suurempi, koska mukana on suuri osa vähittäiskaupan aloista, nehän myyvät ostoselämyksiä. Lisäksi mukana on viihde-elektroniikan valmistus.

Seuraavassa olen kuitenkin lähtenyt KKS:n tavasta, koska se on yksityiskohtaisin. Olen ottanut kunkin 5-numerotoimialan arvonlisäyksen Suomen kansantalouden tilinpidosta ja yhdistänyt sen KKS:n luokitukseen.

Kulttuuritoimialoista monet ovat KKS:n mielestä sataprosenttisesti elämystä, mutta monissa tapauksissa vain 25-85 prosenttiin alan toiminnasta on katsottu kuuluvan elämysten piiriin. Suurin poikkeama Tilastokeskuksen kulttuuritoimialoihin on vaatetus- ja kenkätuotannon ja -kaupan mukaanotto. Tätä perustellaan sillä, että koko muotitalouden kokonaisuus kuuluu elämysten pariin. Toisaalta päinvastoin kuin Suomessa viihde-elektroniikan valmistus ja -kauppa eivät kuulu elämystalouteen KKS:n mielestä, lukuun ottamatta tietokone- ja tv-pelejä. Näistä puolet kuuluu elämystalouteen KKS:n arviossa.

Matkailuelämyksen laskennassa olen käyttänyt Tilastokeskuksen matkailusatelliittitilinpidon arviota turismin osuudesta liikenteen ja muun matkailun eri aloilla. Osuudet vaihtelevat Suomessa vuosittain hieman, ja olen käyttänyt kaikille vuosille 1995-2004 näitä vuosittain vaihtuvia prosenttiosuuksia. Osuudet ovat eittämättä elämyksen kannalta ehkä hieman liian korkeat mutta kuvaavat Suomen tilannetta joka tapauksessa paremmin kuin Ruotsin prosenttiasteet.

Kulttuurin ja turismin lisäksi elämystalouteen on kelpuutettu KKS:ssä elämyksiin perustuva opetustoiminta. Siihen kuuluu muun muassa messutoiminta, 25 prosenttia erilaisesta koulutustoiminnasta (mm. e-oppiminen) ja lisäksi pieni osa henkilöstökoulutuksen osatoiminnoista, muun muassa konferenssien järjestäminen.

Näillä kriteereillä Kunskapstiftelsenin mukaan elämystalous edustaa vajaata 5 prosenttia Ruotsin kansantaloudesta.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 19.2.2007