Kasvihuonekaasut ja ilmastonmuutos

Maapallon ilmakehässä havaittava luonnollinen kasvihuoneilmiö on voimistumassa. Syynä tähän ovat ihmiskunnan toimet, erityisesti fossiilisten polttoaineiden käyttö, minkä seurauksena ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut nopeasti. Maapallon pintalämpötilan onkin havaittu kohonneen 0,6 celsiusastetta 1900-luvun aikana.

Hiilidioksidi ei ole ainoa kasvihuonekaasu, jota ihmiskunta päästää ilmakehään. Muita merkittävimpiä ilmastonmuutokseen vaikuttavia kasvihuonekaasuja ovat metaani (CH4), dityppioksidi (N2O) sekä eräät halogenoidut hiilivedyt (esimerkiksi CFC-, HCFC, HFC ja PFC-yhdisteet). Lisäksi kasvihuoneilmiön voimistumiseen ovat vaikuttaneet troposfäärin otsonin lisääntyminen, ilmakehässä leijuvien hiukkasten määrän muutokset, ylätroposfäärissä lentävien lentokoneiden peräänsä jättämät tiivistymisjuovat, maankäytön muutokset sekä auringon säteilytehon kasvu. Troposfäärin otsonin lisääntymiseen ovat vaikuttaneet erityisesti typenoksidipäästöjen (NOx) ja muiden orgaanisten yhdisteiden kuin metaanin (NMVOC) päästöjen kasvu

Kasvihuoneilmiön voimistumista pyritään hillitsemään kansainvälisin sopimuksin. Suomi on sopimusosapuolena sekä vuonna 1992 solmitussa ilmastomuutoksen yleissopimuksessa (YK:n ilmastosopimus) että sitä täydentävässä Kioton pöytäkirjassa. Kioton pöytäkirjassa teollisuusmaat ovat sitoutuneet konkreettisiin päästörajoituksiin. Päästörajoitukset koskevat CO2-, CH4-, N2O, SF6, HFC- ja PFC-päästöjä ja vuosia 2008-2012, jolloin teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään yhteensä 5 prosenttia alle vuoden 1990 päästötason. Euroopan Unionin (EU) päästöjen alennusvelvoite on 8 prosenttia ja Suomen velvoitteeksi on nk. EU:n taakanjakosopimuksessa määritetty päästöjen rajoittaminen vuoden 1990 tasolle. CFC-yhdisteet sekä eräät muut klooria ja bromia sisältävät halonit ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja ja samalla yläilmakehän otsonia tuhoavia yhdisteitä. Niiden valmistusta ja kulutusta on rajoitettu nk. Montrealin sopimuksella. Siksi ne on suljettu YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle. Ilmastosopimus koskee kaikkia paitsi Montrealin pöytäkirjassa rajoitettuja ihmisen toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä.

Sekä Ilmastosopimus että Kioton pöytäkirja edellyttävät sopimusmailta päästöjen määrämuotoista ja laadukasta raportointia. Päästöjen laskentaa ja raportointia ohjaavat hallitusten välisen ilmastopaneelin (IPCC) sekä Ilmastosopimuksen ohjeet. Laskennan tuloksena syntyvät kasvihuonekaasuinventaariot käyvät läpi monivaiheisen tarkastusprosessin vuosittain. Suomessa Tilastokeskus vastaa kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion vuosittaisesta toteutuksesta ja toimittamisesta Ilmastosopimukselle. Tilastokeskuksen lisäksi kasvihuonekaasuinventaarion laadintaan osallistuvat Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos, Suomen ympäristökeskus, Ilmailulaitos ja Valtion teknillinen tutkimuskeskus.

Päästötrendi 1990 - 2003

Tilastokeskuksen YK:n ilmastosopimukselle ilmoittamat, Suomen vuoden 2003 kasvihuonekaasupäästöt olivat 85,6 miljoonaa yhteismitallista hiilidioksiditonnia (CO2 ekv.).Vuoden 2003 päästöt nousivat ennätyskorkealle ylittäen Kioton pöytäkirjan tavoitetason yli 20 prosentilla (n. 15 miljoonalla tonnilla). Suomen päästömäärät ovat olleet 1990-luvun alkuvuosina vuoden 1990 tavoitepäästötason alapuolella, mutta sen jälkeen vuoden 2000 päästöjä lukuun ottamatta pääsääntöisesti sen yläpuolella.

Kasvihuonekaasupäästöt Suomessa vuosina 1990 - 2003 suhteessa Kioton pöytäkirjan tavoitetasoon (vuoden 1990 päästötaso).

Päästötrendi kasvihuonekaasuittain

Suomen kasvihuonekaasupäästöistä suurin osa on hiilidioksidia. Vuonna 2003 hiilidioksidin osuus kokonaispäästöistä oli noin 86 prosenttia. Sekä absoluuttiset hiilidioksidipäästömäärät että hiilidioksidin suhteellinen osuus kokonaispäästöistä on kasvanut. Suurin osa hiilidioksidipäästöistä on peräisin polttoaineiden energiakäytöstä.

Metaanin sekä dityppioksidin absoluuttiset päästömäärät ja suhteelliset osuudet kokonaispäästöistä ovat vähentyneet. Metaanipäästöissä on tapahtunut 23 prosentin ja dityppioksidipäästöissä 12 prosentin vähennys perusvuoden päästötasoon verrattuna. Dityppioksidipäästöistä suurin osa on vapautuu maatalousmailta. Muita mainittavia päästölähteitä ovat energiasektori sekä teollisuusprosesseista vapautuvat (ei-polttoperäiset) päästöt. Metaanipäästöt aiheutuvat pääasiassa jätteiden käsittelystä ja kotieläinten ruuansulatuksesta.

F-kaasuja (SF6, HFC- ja PFC-yhdisteet) käytetään pääasiassa jäähdytys- ja ilmastointilaitteissa. F-kaasujen merkitys kokonaispäästöistä on alle prosentin luokkaa. F-kaasupäästöt ovat kuitenkin kasvaneet yli kuusinkertaisiksi perusvuoden päästötasoon verrattuna ja niiden odotetaan kasvavan noin 2 prosenttiin Suomen kokonaispäästöistä tulevan vuosikymmenen aikana. Päästöjen nopeaan kasvuun on vaikuttanut muun muassa otsonikerrosta tuhoavien aineiden korvaaminen F-kaasuilla monissa laitteissa ja sovelluksissa.

Kasvihuonekaasupäästöt kaasuittain vuosina 1990-2003 (Milj. t CO2 ekvivalenttia).

Päästötrendi lähteittäin

Vuosina 1990 - 2003 suurin kasvihuonekaasujen päästölähde Suomessa on ollut energiasektori. Fossiilisten polttoaineiden ja turpeen energiakäytöstä syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen osuus kokonaispäästöistä oli vuonna 2003 85 prosenttia, kun se vuonna 1990 oli hiukan yli 79 prosenttia. Maatalous on ollut saman ajanjakson toiseksi suurimpana lähteenä, sen osuus kokonaispäästöistä oli vuonna 1990 10 prosenttia ja vuonna 2003 päästöosuus oli laskenut 6 prosenttiin. Teollisuuden prosessien kasvihuonekaasujen päästöt ovat pysyneet kokoajanjakson neljässä prosentissa kokonaispäästöistä ja jätteidenkäsittelyn päästöjen osuus oli vuonna 1990 lähes 6 prosenttia ja vuonna 2003 kolme prosenttia. Liuottimien käytön päästöosuus on ollut lähes nolla prosenttia.

Suomen kokonaispäästöt päästölähteittäin vuosina 1990 - 2003.

Energiantuotannon päästöt

Energiantuotannon päästöt ovat kasvaneet vuodesta 1990 lähtien 24 %. Suurin osa energiantuotannon päästöistä on hiilidioksidia, mutta myös metaania ja dityppidioksidia syntyy polttoaineiden poltossa.Eniten kasvihuonekaasupäästöt ja fossiilisten polttoaineiden ja turpeen energiakäyttö on kasvanut sähkön ja kaukolämmön tuotannossa. Sähkön- ja kaukolämmöntuotannon kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2003 yli kaksinkertaiset vuoden 1990 tilanteeseen verrattuna. Vuosittaiseen energian käyttöön ja sen myötä kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttavat muiden muassa kunkin vuoden lämmitystarve, polttoaineiden hintakehitys ja saatavuus, teollisuuden suhdanteet ja sähkön nettotuonnin määrä.

Energiantuotannon eri sektoreiden kasvihuonekaasupäästöt vuosina 1990-2003.

Myös teollisuuden itse tuottaman energian käyttö on kasvanut. Viime vuosina teollisuus on käyttänyt tuottamaansa energiaa reilut kymmenen prosenttia enemmän kuin 1990-luvun alkupuolella. Teollisuuden tuottaman energian kasvihuonekaasupäästöt ovat kuitenkin laskeneet. Tähän on vaikuttanut muun muassa biopolttoaineiden (metsähake, kuori, puu, paperi, vaneritähde ja mustalipeä) käytön voimakas kasvu pääasiassa metsäteollisuudessa.

Liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet noin 6 prosenttia ja heijastelevat suoraan liikennesektorilla käytettyjen polttoaineiden määrän kasvua.

Pienten lämpölaitosten, kotitalouksien lämmöntuotannon sekä metsä- ja maatalouden koneiden aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat pienentyneet yli kymmenen prosenttia, johtuen lähinnä raskaan polttoöljyn vähentyneestä käytöstä laitoksissa ja kotitalouksissa.

Teollisuuden prosessipäästöt

Teollisuusprosessien päästöillä tarkoitetaan teollisuusprosesseista vapautuvia ei polttoperäisiä päästöjä (esim. sementin ja kalkintuotannossa vapautuvat kasvihuonekaasupäästöt). Teollisuusprosessien päästöt olivat vuonna 2003 yli 10 prosenttia suuremmat kuin perusvuoden päästöt.

Teollisuuden prosessipäästöt kasvihuonekaasuittain vuosina 1990 - 2003, milj. t CO2 ekv.

Maatalouden päästöt

Maataloussektori on energiasektorin jälkeen suurin kasvihuonekaasupäästöjen lähde Suomessa. Suurimmat päästöt maataloussektorilta tulevat maatalousmaan viljelemisen dityppioksidipäästöistä sekä eläinten ruoansulatuksen metaanipäästöistä. Dityppioksidi- että metaanipäästöjä syntyy myös lannan käsittelystä. Maataloussektorilla päästöt ovat vähentyneet viidenneksen 1990-luvun alkuvuosien tasoon verrattuna. Päästöt ovat vähentyneet karjatalouden supistamisen, lannankäsittelymenetelmien tehostumisen ja typpilannoitteiden käytön vähenemisen myötä.

Maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöt (metaani- ja dityppioksidipäästöt) vuosina 1990 -2003.

Jätteiden ja jätevesien käsittelyn päästöt

Jätesektorin päästöt ovat vähentyneet perusvuoden 1990 tasosta reilut 30 prosenttia. Jätesektorin päästöistä suurin osa on kaatopaikoilta vapautuvaa metaania. Kaatopaikkojen metaanipäästöt ovat laskeneet 1990-luvun alun päästötasosta vuoden 1994 jätelain vauhdittamana, jonka ansiosta jätteen kaatopaikkasijoitus on vähentynyt huomattavasti. Jätteiden kierrätys ja uudelleenkäyttö sekä kaatopaikkakaasun talteenotto ovat myös lisääntyneet.

Jätteiden ja jätevesien käsittelyn aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt vuosina 1990 - 2003

Maankäyttö-, maankäytön muutos ja metsätaloussektori

Kasvihuonekaasujen päästöjen raportoinnin lisäksi seurataan myös ihmistoiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasujen nieluja. Nieluilla tarkoitetaan kasvihuonekaasujen sitoutumista pois ilmakehästä. Nieluja voidaan käyttää rajoitetusti hyväksi Kioton pöytäkirjan päästövähennyksiin pyrittäessä.

Maankäyttö- maankäytön muutos ja metsätaloussektorilla syntyy sekä nieluja että päästöjä. Suomessa sektorin nettonielu oli vuonna 2003 noin 17,8 miljoonaa yhteismitallista hiilidioksiditonnia. Nettonielun osuus kokonaispäästömäärästä on ollut viime vuosina noin 20 prosenttia. Sektorin Nielujen suuruuteen vaikuttaa suuresti metsiin vuosittain sitoutuva hiilimäärä, joka lasketaan metsien vuosittaisen kasvun ilmakehästä sitoman hiilidioksidin ja hakkuiden mukana poistuneen hiilen erotuksena. Metsien kasvu Suomessa on lisääntynyt vuodesta 1990 lähtien melko tasaisesti. Hakkuumäärät vaihtelevat markkinatilanteen mukaisesti. Päästöjä muodostui maatalousmailta ja ruohikkoalueilta sekä kalkituksesta vapautuvasta hiilidioksidista. Myös metsäpaloista ja metsien typpilannoituksesta muodostui vähäisessä määrin kasvihuonekaasupäästöjä.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätaloussektorin päästöt ja nielut vuosina 1990 - 2003 (milj. t CO2 ekv.). Negatiiviset luvut ovat nieluja ja positiiviset luvut päästöjä.


Päivitetty 6.6.2005

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6049. 2003, Kasvihuonekaasut ja ilmastonmuutos . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.10.2021].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2003/khki_2003_2005-05-31_kat_001.html