Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2012

Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Vuoden 2012 ennakolliset kokonaispäästöt olivat 61,4 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä (t CO2-ekv.). Päästöt laskivat noin 8 prosenttia (6 milj. t CO2-ekv.) verrattuna vuoteen 2011.

Energiasektorin päästöt vuonna 2012 vähenivät ennakkotietojen mukaan lähes 9 prosenttia vuoteen 2011 verrattuna, suurimpana syynä oli hiilen, maakaasun ja turpeen kulutuksen vähenemä sekä sähkön nettotuonnin kasvu. Energiasektorin ennakkotietojen laskennassa on käytetty Tilastokeskuksen julkistamaa vuoden 2012 energian kokonaiskulutuksen ennakkotietoa.

Teollisuuden prosessipäästöt laskivat 10 prosenttia. Eniten vähenivät mineraalien ja teräksen tuotannon aiheuttamat päästöt, kun taas kemianteollisuuden päästöt nousivat. F-kaasujen päästöt vähenivät 10 prosenttia vuoteen 2011 verrattuna. Syynä vähenemiseen oli ennen kaikkea päästöjen väheneminen kylmä- ja ilmastointilaitteista, jotka muodostavat F-kaasujen päästöistä noin 90 prosenttia. Kylmä- ja ilmastointilaitteiden asennuksessa, maahantuonnissa ja maastaviennissä sekä myös laitteiden valmistukseen käytetyt että hävitykseen toimitetut F-kaasumäärät pienenivät.

Maatalouden päästöt pienenivät ennakkotietojen valossa vuonna 2012 reilun prosentin vuoden 2011 lukuihin verrattuna, vähenemä johtui eläinmäärien pienenemisestä, satotason laskusta ja väkilannoitteiden vähäisemmästä myynnistä.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätaloussektorilla hiilinielu kasvoi noin yhden prosentin verrattuna vuoden 2011 nieluun ollen noin 24,8 milj. t CO2-ekv. markkinahakkuissa tapahtuneen 3 prosentin vähenemisen takia.

Jätesektorin päästöt laskivat ennakollisten tietojen mukaan 2 prosenttia, suurimpana syynä yhdyskuntajätteen kaatopaikkasijoituksen vähentyminen jätteenpolton lisääntyessä. Kaatopaikkakaasun talteenotto on vähentynyt 5 prosenttia, jätevedenkäsittelyn ja kompostoinnin päästöt on vuoden 2012 ennakkotiedoissa oletettu samoiksi kuin päästöt vuonna 2011.

Ennakollisten päästötietojen laskenta tehdään karkeammalla tasolla, kuin lopullinen vuoden 2012 inventaariolaskenta. Päästöt tarkentuvat varsinaiseen inventaarioon, kun kaikki laskennassa käytettävät tiedot valmistuvat ja tarkentuvat. Viralliset vuoden 2012 päästöluvut raportoidaan ilmastosopimukselle 15.4.2014 mennessä.

Kioton pöytäkirjan mukainen raportointi ja velvoitteen täyttäminen

Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan ensimmäiselle velvoitekaudelle 2008–2012 on rajoittaa kasvihuonekaasupäästöt perusvuoden tasolle. Suomen Kioton pöytäkirjan perusvuosi on 1990, paitsi F-kaasujen osalta 1995. Perusvuoden päästöjen perusteella laskettu Suomen sallittu päästömäärä kaudella 2008–2012 on 355,0 milj. t CO2-ekv. eli vuotta kohti laskettuna 71,0 milj. t CO2-ekv. Sallittu päästömäärä vahvistettiin vuonna 2008, jolloin vastaava määrä päästöyksiköitä tilitettiin Kioton pöytäkirjan mukaisen kansallisen päästörekisterin (Kioton rekisteri) Suomen valtion tilille.

Tilastokeskuksen vuoden 2012 ennakollisten tietojen mukaan Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ovat olleet Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella 2008–2012 noin 339,2 milj. t CO2-ekv. Kokonaispäästöt ovat lähes 5 prosenttia pienemmät kuin Kioton pöytäkirjan Suomelle asettama päästöjen rajoitusvelvoite. Suomi on täyttänyt velvoitteensa, mikäli sillä on velvoitekauden tilityskauden loputtua Kioto rekisterin tilillä kansallisia päästöjä vastaava määrä päästöyksiköitä. Kioton pöytäkirjan rajoitusvelvoitteen täyttymiseen vaikuttavat myös muut tekijät kuin kokonaispäästöt (ks. taulukko 2). Lukujen valossa Suomi on täyttänyt velvoitteensa, koska valtiolla on velvoitekauden kansalliset päästöt ylittävä määrä päästöyksiköitä.

Päästökauppasektorin päästöt pienempiä kuin sektorin päästöoikeudet

EU:n päästökauppadirektiivin mukaisesti Suomi on luovuttanut osan sallitun päästömäärän yksiköistä päästökaupan piiriin kuuluville yrityksille. Nämä yritykset ovat vuosittain palauttaneet valtiolle niiden todellisia päästöjä vastaavan määrän päästöyksiköitä. Mikäli yrityksen päästöt ovat ylittäneet niille varatun määrän, on yritys hankkinut lisää päästöyksiköitä päästökauppamarkkinoilta. Taulukossa 2 toiminnanharjoittajille tapahtuneiden päästöyksiköiden luovutuksen ja niiden palautusten on oletettu tapahtuneen saman vuonna kuin päästöt ovat toteutuneet. Todellisuudessa päästöyksiköiden siirroissa tilien välillä on viiveitä. Päästökauppaan kuuluvien toiminnanharjoittajien konkurssit ovat myös vähentäneet palautettavien päästöyksiköiden määrää. Tämä määrä on kuitenkin pieni (alle 0,5 milj. t CO2-ekv.), ja sitä ei ole huomioitu taulukossa.

Ensimmäisellä velvoitekaudella yritysten päästökauppasektorin päästöt olivat noin 11,2 miljoonaa tonnia päästöoikeuksia pienemmät. Nämä päästöyksiköt ovat kuitenkin kohdennettuja yrityksille eivätkä ole Suomen valtion käytössä velvoitteen täyttämistä arvioitaessa.

Päästökaupan ulkopuoliset päästöt vähentyneet viidenneksen perusvuodesta

Päästökauppasektorin ulkopuoliset päästöt ovat vähentyneet perusvuoden päästöistä velvoitekauden loppuun mennessä lähes 20 prosenttia. Päästökauppasektorin ulkopuolelle jää muun muassa rakennusten erillislämmitys, maatalous, liikenne ja jätehuolto. Koska päästökaupan ulkopuoliset päästöt lasketaan kokonaispäästöjen ja päästökauppasektorin päästöjen erotuksena, on arvio päästöjen vähentymisestä karkea. EU:n päästökauppa alkoi vuonna 2005 ja päästökaupan kattavuus on nykyisin laajempi kuin päästökaupan alkaessa. Perusvuoden päästökaupan ulkopuoliset päästöt on laskettu kauden 2005–2007 tilanteen mukaisesti.

Eniten päästöjä on vähentynyt rakennusten erillislämmityksessä, jossa on siirrytty kaukolämpöön sekä uusiutuviin energialähteisiin. Lisäksi päästöjä on vähentänyt kaatopaikoille vietävän jätteen määrän pienentyminen: kierrätys ja jätemateriaalien uusio- ja energiakäyttö on lisääntynyt ja kaatopaikkakaasun talteenotto on yleistynyt. Myös kemianteollisuuden päästöjä alentavat toimenpiteet ovat vähentäneet runsaasti päästöjä.

Kioton pöytäkirjan artiklat 3.3 ja 3.4

Kioton pöytäkirjan artiklan 3 kohtien 3 ja 4 mukaiset päästöt ja poistumat vaikuttavat velvoitteen täyttämiseen. Artiklan 3.3 mukaisista toimista ( metsitys, uudelleen metsitys, metsän hävity s) aiheutuvien nielujen ja päästöjen raportointi on pakollista Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella 2008–2012. Artiklan 3.4 mukaisten toimien ( metsänhoito, maatalousmaan hoito, laidunmaan hoito ja/tai uudelleen kasvittaminen ) raportointi on vapaaehtoista ensimmäisellä velvoitekaudella. Suomi on valinnut raportoitavaksi artiklan 3.4 mukaisen metsänhoitotoimen.

Artiklan 3.3 toimien vuotuiset päästöt ovat olleet vuosina 2008–2011 keskimäärin 3,6 milj. t CO2-ekv. Tästä metsän hävityksen osuus on ollut noin 3,4 milj. t CO2-ekv. vuodessa (ks. taulukko 1). Suomessa on raivattu metsää vuosina 1990–2011 yhteensä 334 000 hehtaaria. Pääosin metsää on raivattu rakentamisen, tiestön ja voimansiirtolinjojen alta, mutta metsäpinta-alaa on muutettu myös pelloiksi ja otettu turvetuotantoon. Metsämaan muuttamista toiseen maankäyttöön on Suomessa vaikea välttää, sillä Suomen maapinta-alasta metsää on 73 prosenttia.

Vuosien 1990–2011 aikana on syntynyt uutta metsäpinta-alaa metsittämisen seurauksena yhteensä 168 000 hehtaaria. Pääasiassa nämä alueet ovat entisiä viljelysmaita, joita on metsitetty joko aktiivisesti tai ne ovat metsittyneet luontaisesti peltojen viljelyn loputtua. Jonkin verran on metsitetty myös entisiä turvetuotantoalueita. Metsittämisen alussa maaperäpäästöt ovat yleensä suuremmat kuin taimikon kasvun nieluvaikutus. Turvemailla ero on suurempi kuin mineraalimailla. Näin ollen metsittämisestäkin aiheutui kokonaispäästöä keskimäärin noin 0,2 milj. t CO2-ekv. vuodessa.

Artiklan 3.4 mukainen metsänhoidon nielu on ollut vuosina 2008–2011 keskimäärin 39,6 milj. t CO2-ekv. vuodessa. Metsänhoidon nielu on Suomelle tärkeä, sillä Kioton sääntöjen mukaan metsänhoidon nielulla voidaan kompensoida artiklan 3.3 mukaiset metsänhävityksen- ja metsityksen kokonaispäästöt. Kompensaation lisäksi Suomi saa metsänhoidon nieluista päästötaseeseen hyvitystä maakohtaisen enimmäismäärän ns. kattoluvun mukaisesti. Suomelle määritetty nielukatto on 0,6 milj. t CO2-ekv. per vuosi (koko velvoitekauden nielukatto on 2,9 milj. t CO2-ekv.). Suomen valinnan mukaisesti hyvitys saadaan velvoitekauden päätyttyä. Vuoden 2012 tiedot eivät ole vielä saatavilla, mutta niiden ei odoteta muuttavan saatavaa hyvitystä.

Taulukko 1. Kioton pöytäkirjan artiklan 3 mukaisten toimien päästöt (+) ja postumat (-) vuosina 2008 — 2011 sekä velvoitteen laskenta Kioton 1. velvoitekaudella

Kioton pöytäkirjan mukaiset toimet Nettopäästöt/ poistumat Velvoitteeseen laskettava määrä
2008 2009 2010 2011 Yhteensä
    miljoonaa tonnia CO2-ekv.
A. Artiklan 3.3 toimet         14,4 0 1)
Metsitys ja uudelleen metsitys 0,2 0,2 0,2 0,2 0,8  
  Alueet, joita ei ole hakattu velvoitekaudella 0,2 0,2 0,2 0,2 0,8  
  Alueet, joita on hakattu velvoitekaudella            
Metsän hävitys 3,6 3,3 3,5 3,3 13,7  
B. Artiklan 3.4 toimet         -158,2 -2,9 2)
Metsänhoito -39,0 -49,7 -34,6 -34,8 -158,2  
1) Artiklan 3.3 toimien päästöt kompensoituvat metsänhoidon poistumilla
2) Maakohtainen metsänhoidon nielukatto Kioton 1. velvoitekaudelle on määritelty Marrakeshin sopimuksessa (16/CMP.1)

Suomi hyödyntänyt Kioton joustomekanismeja

Suomen valtio on hankkinut päästöyksiköitä noin 3,6 miljoonaa tonnia Kioton pöytäkirjan mukaisilta päästökauppamarkkinoilta ja toteuttamalla päästöjä vähentäviä hankkeita muissa maissa.

Myös Suomessa toteutetut yhteistoteutushankkeet ovat vähentäneet kemianteollisuuden päästöjä yli 4 milj. t CO2-ekv. Osa hankkeissa saavutetuista päästövähennyksistä– arviolta noin miljoona tonnia hiilidioksidiekvivalentteina – ei ole kuitenkaan hankesopimuksen mukaisesti valtion käytettävissä.

Pikaennakon mukaan Suomella 10 miljoonaa tonnia päästöyksiköitä yli velvoitteen

Suomi on siis laskennan mukaan saavuttamassa Kioton pöytäkirjan asettaman tavoitteen kasvihuonekaasujen rajoittamiselle. Valtion tilillä on noin 10 miljoonaa tonnia enemmän päästöyksiköitä kuin ensimmäisen velvoitekauden rajoitusvelvoite edellyttäisi.

Arvioinnissa esitetyt päästömäärät tarkentuvat, kun Tilastokeskus julkaisee vuoden 2012 lopulliset päästöluvut huhtikuussa 2014. Kioton pöytäkirjan mekanismeja voi hyödyntää vuonna 2015 päättyvän tilityskauden loppuun saakka, joten muutokset valtion hallinnoimiin päästöyksiköihin ovat mahdollisia.

Suomi voi siirtää tämän vuoden alussa alkaneelle Kioton pöytäkirjan toiselle velvoitekaudelle yksiköitä maksimimäärän, jonka kansainväliset säännöt ja EU:n lainsäädäntö sallivat. Hankemekanismeista hankittujen yksiköiden ylijäämä voidaan käyttää EU:n taakanjakopäätöksen velvoitteen hoitamiseksi vuosina 2013–2020.

Kioton pöytäkirjan mukaisten velvoitteiden täyttämistä on arvioitu alla olevassa taulukossa. Ei-päästökauppasektorin päästöt on laskettu kokonaispäästöarvion ja päästökauppasektorin toteutuneiden päästöjen erotuksena.

Taulukko 2.Kioton pöytäkirjan velvoitteiden toteutuminen Suomessa vuosien 2008–2012 päästötietojen perusteella

  Toteuma 2008 Toteuma 2009 Toteuma 2010 Toteuma 2011 Ennakko 2012 8) Yhteensä
8)
  miljoonaa tonnia CO2-ekv.  
Kokonaispäästöt
Toteutuneet päästöt 70,2 66,1 74,5 67,0 61,4 339,2
Suomen sallittu päästömäärä 71,0 71,0 71,0 71,0 71,0 355,0
Päästökauppasektori
Päästöt 1) 36,2 34,4 41,3 35,1 29,5 176,4
Yrityksille myönnetyt päästöyksiköt 36,5 37,1 37,9 38,0 38,1 187,6
Yritysten päästöyksiköiden yli-/alijäämä 2) +0,4 +2,7 -3,4 +2,9 +8,6 +11,2
Ei-päästökauppasektori
Päästöt 34,0 31,7 33,2 31,9 31,9 162,8
Käytettävissä olevat päästöyksiköt 3) 34,5 33,9 33,1 33,0 32,9 167,4
Valtion vastattava päästöyksiköiden yli-/alijäämä +0,4 +2,2 -0,2 +1,1 +1,0 +4,6
Kioton pöytäkirjan toimet ja joustomekanismit sekä muut yksiköt
Artiklan 3.3 ja 3.4 toimista saatava hyvitys 4) +0,6 +0,6 +0,6 +0,6 +0,6 +2,9
Päästöyksiköt Kioton mekanismeista 5) +0,1 +0,4 +0,3 +0,5 +2,3 +3,6
Suomen JI-hankkeiden päästöyksiköiden siirrot valtion tililtä 6)         -1,0 -1,0
Suomen yli-/alijäämä 7) +1,1 +3,2 +0,7 +2,2 +2,9 +10,1
1) Energiamarkkinaviraston tiedote 2.4.2013
2) Ylijäämä (positiivinen luku) tarkoittaa, että toiminnanharjoittajille on myönnetty enemmän päästöoikeuksia kuin heidän tarvitsee palauttaa valtiolle. Alijäämä tarkoittaa, että toiminnanharjoittajien tulee palauttaa valtiolle enemmän päästöoikeuksia kuin heille on myönnetty
3) Laskennallinen määrä, laskettu sallitun päästömäärän ja päästökauppasektorille myönnettyjen päästöoikeuksien erotuksena
4) Suomelle määritetty nielukatto
5) Valtion tilille tilitetyt päästöyksiköt (Ympäristöministeriö 14.5.2013)
6) Arvio koko velvoitekaudelle (Ympäristöministeriö 14.5.2013)
7) Luvuissa ei ole mukana yritysten konkursseissa menetettyjä päästöoikeuksia. Positiivinen luku tarkoittaa, että tavoite saavutetaan ja päästöyksiköitä jää yli
8) Ennakkotieto / -arvio
(pyöristyksistä johtuen taulukossa esitettyjen lukujen summat eivät aina täsmää)

Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pia Forsell 09 1734 2937, Timo Kareinen 09 1734 3563, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Leena Storgårds


Päivitetty 16.5.2013

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6049. 2012, Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2012 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.10.2021].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2012/khki_2012_2013-05-16_kat_001_fi.html