Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2020

Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Tilastokeskuksen pikaennakkotietojen mukaan vuoden 2020 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 48,3 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (milj. t CO2-ekv.). Päästöt vähenivät 9 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Päästöt ovat laskeneet 32 prosenttia vertailuvuodesta 1990 ja 44 prosenttia vuodesta 2003, jolloin päästöt olivat korkeimmillaan aikasarjan 1990–2020 aikana. Ilmastosopimuksen raportointikäytännön mukaisesti kokonaispäästöissä ei ole mukana maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorin päästöjä ja poistumia, ellei tästä ole erikseen mainintaa. LULUCF-sektori on Suomessa merkittävä nettonielu, eli sen mukaanotto vähentää Suomen kokonaispäästöjä. Pikaennakon mukainen maankäytön, maankäytön muutoksien ja metsätalous -sektorin nettonielu eli päästöjen ja poistumien summa vuonna 2020 oli −23,0 milj. t CO2-ekv. eli 56 prosenttia suurempi kuin edeltävänä vuonna.

Kuvio 1. Suomen kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat sektoreittain ja kaikkien sektoreiden summa, jossa LULUCF-sektorin nettonielu on mukana. Turkoosi pylväs kuvaa LULUCF-sektorin päästöjen ja poistumien summaa eli nettonielun suuruutta

Kuvio 1. Suomen kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat sektoreittain ja kaikkien sektoreiden summa, jossa LULUCF-sektorin nettonielu on mukana. Turkoosi pylväs kuvaa LULUCF-sektorin päästöjen ja poistumien summaa eli nettonielun suuruutta

Vuoden 2020 kokonaispäästöistä 72 prosenttia oli peräisin energiasektorilta (polttoaineiden käyttö ja haihtumapäästöt). Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektorin (F-kaasut mukaan luettuina) osuus oli 11 prosenttia, maatalouden 14 prosenttia ja jätteiden käsittelyn 4 prosenttia. Hiilidioksidin osuus hiilidioksidiekvivalentteina ilmaistuista kokonaispäästöistä oli 79 prosenttia, dityppioksidin (ilokaasun) 10 prosenttia, metaanin 9 prosenttia ja F-kaasujen 2 prosenttia (kuvio 2).

Eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi inventaariossa käyttämällä nk. GWP (global warming potential) -kertoimia. Hiilidioksidille annettu GWP-arvo on 1, ja muiden kasvihuonekaasujen GWP-arvot on määritetty vertaamalla niiden yhden kilogramman päästön aiheuttamaa säteilypakotetta maan pinnalla (W/m2) hiilidioksidin vastaavaan säteilypakotteeseen. Inventaariossa käytetään ilmastosopimuksen raportointiohjeiden mukaisesti IPCC:n neljännessä arviointiraportissa esitettyjä GWP100-kertoimia; metaani 25, dityppioksidi 298, F-kaasut kaasusta riippuen noin 12–22 800.

Kuvio 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2020* kaasuittain eri sektoreilla. Kaasujen päästöt on yhteismitallistettu GWP100-kertoimia käyttämällä

Kuvio 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2020* kaasuittain eri sektoreilla. Kaasujen päästöt on yhteismitallistettu GWP100-kertoimia käyttämällä

Pikaennakkotiedon mukaan vuonna 2020 energiasektorin päästöt olivat 34,7 milj. t CO2 ekv. Päästöt laskivat 11 prosenttia (4,4 milj. t CO2-ekv.) vuoteen 2019 verrattuna ollen koko aikasarjan 1990–2020 alhaisimmat. Päästöt ovat puolittuneet vuodesta 2003, jolloin ne olivat korkeimmillaan. Päästöt laskivat eniten (3,5 milj. t CO2-ekv.) energiateollisuudessa, missä erityisesti hiilen ja turpeen energiakäyttö väheni merkittävästi. Vähenemiseen vaikuttivat muun muassa lämmin talvi sekä viimeaikaiset sähköntuotantorakenteen muutokset, kuten tavallisen lauhdevoiman väheneminen ja tuulivoiman lisääntyminen. Liikenteen päästöt vähenivät 0,8 milj. t CO2-ekv. pääasiassa tieliikenteen suoritteen 4 prosentin laskun vuoksi. Nestemäisten polttoaineiden bio-osuus pysyi lähes edellisvuoden tasolla. Vuonna 2020 energiasektorin päästökauppaan kuuluvat päästöt laskivat 18 prosenttia (3,4 milj. t CO2-ekv.) ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt 4 prosenttia (0,8 milj. t CO2-ekv.) (taulukko 1).

Puupolttoaineilla katettiin 28 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta ja ne olivat Suomen käytetyin energianlähde vuonna 2020. Puupohjaista energiaa saadaan puunjalostuksen sivuvirroista, kuten kuoresta, sahanpurusta ja sellunvalmistuksen jäteliemistä sekä hakkuiden ja metsänhoidon erilaisista tähteistä ja pienpuusta. Sellun valmistuksen sivutuotteena syntyvän mustalipeän osuus puupolttoaineista oli 44 prosenttia. IPCC:n inventaariolaskentaohjeiden mukaisesti biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöjä ei sisällytetä energiasektorin päästöihin, mutta metaani- ja dityppioksidipäästöt sisällytetään. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöt ilmoitetaan lisätietoina inventaariossa. IPCC:n sektorijaon mukaisesti metsästä korjattu biomassa raportoidaan hiilivaraston vähentymisenä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla. Myöskään lyhytkiertoisen biomassan polton CO2-päästöjä ei raportoida energiasektorilla, koska niiden kasvun sitomaa CO2:ta ei raportoida inventaariossa.

Pikaennakon mukaan teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt vuonna 2020 laskivat 6 prosenttia edellisvuodesta, ollen 5,2 milj. t CO2-ekv. Teollisuusprosessien päästökauppaan kuuluvat päästöt laskivat 6 prosenttia (0,2 milj. t CO2-ekv.) ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt myöskin 6 prosenttia (0,1 milj. t CO2-ekv.) edellisvuoteen nähden (taulukko 1). Vuoteen 1990 verrattuna teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt ovat laskeneet 4 prosenttia (0,2 milj. t CO2-ekv.). Teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt vähenivät lähes 22 prosenttia vuodessa vuonna 2009, suurimpana syynä tähän oli typpihapon tuotannon päästöjen vähennysmenetelmien käyttöönotto vuonna 2008. Vuonna 2020 mineraaliteollisuuden päästöt laskivat 3 prosenttia edellisvuodesta, mikä johtui mm. sementintuotannon ja energian tuotannon savukaasujen rikinpoistoon käytettävän kalkkikiven määrän vähenemisestä. Metalliteollisuuden päästöt laskivat 9 prosenttia ja kemianteollisuuden päästöt laskivat 7 prosenttia lähinnä vedyntuotannon laskun vuoksi (11 prosenttia).

F-kaasujen päästöt olivat 1,1 milj. t CO2-ekv. vuonna 2020 ja ne laskivat 2 prosenttia edellisvuodesta. F-kaasupäästöt olivat korkeimmillaan vuonna 2013. Päästöt olivat tällöin lähes kahdeksankertaiset vuoden 1995 päästöihin verrattuna. Vuosi 1995 on Kioton pöytäkirjan mukainen perusvuosi näille kaasuille. F-kaasuilla on korvattu otsonia tuhoavia yhdisteitä monissa kylmä- ja jäähdytyslaitteissa ja sovelluksissa, mikä on ollut suurin syy F-kaasupäästöjen kasvuun perusvuoden tasosta. Siirtyminen matalamman GWP-arvon kylmäaineisiin erityisesti ajoneuvojen ilmastointilaitteissa sekä kaupan ja teollisuuden kylmä- ja jäähdytyslaitteissa on vaikuttanut F-kaasupäästöjen vähenemiseen viime vuosina. Siirtymisen taustalla on mm. EU:n F-kaasuasetus ( N:o 517/2014 ), minkä keskeisenä ohjauskeinona F-kaasujen käytölle asetettavien kieltojen ja rajoitusten ohella on vähentää asteittain F-kaasujen markkinoille saattamista. Lisäksi vuodesta 2018 lähtien ei ole ollut enää EU-lainsäädännön ( 2006/40/EY ) mukaan sallittua rekisteröidä käyttöön uusia henkilö- ja pieniä pakettiautoja, joiden ilmastointilaitteissa käytettävän kylmäaineen GWP-arvo on yli 150.

Pikaennakkotiedon mukaan maatalouden päästöt vuonna 2020 olivat 6,6 milj. t CO2-ekv., kuten edellisenäkin vuonna. Päästöt pysyivät edeltävän vuoden tasolla: Pikaennakkotieto vuodelle 2020 oli alle puoli prosenttia edeltävän vuoden päästöjä pienempi. Maaperäpäästöt jäivät edellisvuotta pienemmiksi huonomman sadon vähentäessä kasvien niittojäännöksen mukana maahan tulevan typen määrää. Eläinmäärät laskivat edelleen, mikä laski eläinten ruoansulatuksen ja lannankäsittelyn päästöjä verrattuna edeltävään vuoteen. Verrattuna vuoteen 1990 maatalouden päästöt ovat vähentyneet 12 prosenttia. Väkilannoitteiden käytön väheneminen on vähentänyt päästöjä merkittävästi vuoden 1990 tasosta. Lisäksi päästöjen vähenemiseen on vaikuttanut maatalouden kehitys, jossa tilojen lukumäärä on laskenut, tilakoko kasvanut ja kotieläinten määrä laskenut. Maatalousmaiden maaperän N2O-päästöihin on vaikuttanut vähentävästi väkilannoitteiden käytön vähenemisen lisäksi myös kotieläinmäärien laskusta seurannut pelloille levitetyn lannan päästöjen vähentyminen. Toisaalta orgaanisilla maalajeilla eli turvemailla sijaitsevien, viljelykäytössä olevien peltojen pinta-ala on ollut kasvussa 2000-luvulla, mikä on osaltaan kasvattanut maaperän dityppioksidipäästöjä. Kalkituksen päästöjen väheneminen on osaltaan vaikuttanut maataloussektorin alenevaan päästökehitykseen vuoden 1990 päästötasosta.

Jätesektorin päästöt laskivat edellisvuodesta 4 prosenttia ollen 1,7 milj. t CO2-ekv. vuonna 2020. Jätesektorin päästöt ovat vähentyneet 63 prosenttia vuodesta 1990. Päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi jo vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) edellyttämät toimet, mm. biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitusta on rajoitettu ja kaatopaikkakaasun talteenottoa lisätty tuntuvasti. Uudemman lainsäädännön mukaiset toimet ovat vähentäneet kaatopaikkojen metaanipäästöjä edelleen. Vuoden 2016 kaatopaikkasijoituskiellon jälkeen biohajoavaa yhdyskuntajätettä menee kaatopaikoille enää lähinnä erilaisina jätteenkäsittelyssä hyödyntämättä jääneinä ositteina.

Pikaennakon tietojen mukaan maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla nettohiilinielu kasvoi 56 prosenttia verrattuna vuoden 2019 nieluun ollen noin −23,0 milj. t CO2-ekv. LULUCF-sektori koostuu kuudesta maankäyttöluokasta eli metsämaasta, viljelysmaasta, ruohikkoalueista, hoidetuista kosteikoista, rakennetusta alueesta ja muusta maasta ja näiden lisäksi puutuotevarastosta (kuvio 3). Etenkin hakkuiden väheneminen 11 prosentilla vuoteen 2019 verrattuna kasvatti maankäyttösektorin nettonielua. Metsämaa on sektorin merkittävin nettonielu, eli sen poistumat ilmakehästä ylittävät päästöt. Metsämaan hakkuut ja puuston kasvu yhdessä maaperän hiilivaraston muutosten kanssa määrittävät metsämaan päästöjen ja poistumien summan eli nettonielun suuruutta, joka vaihtelee vuosittain etenkin hakkuumäärien mukaan. Puutuotteiden hiilivaraston kasvu eli puutuotteiden hiilinielu pieneni 1,3 miljoonaa hiilidioksiditonnia edellisvuodesta eli 40 prosentilla puutuotteiden tuotantomäärien laskun seurauksena. Metsämaan ulkopuolelta merkittävimmät päästöt tulevat viljelysmaan turvepohjaisilta pelloilta, kun taas muiden maankäyttöluokkien päästöjen osuus LULUCF-sektorin päästöistä ja poistumista on pienempi.

Kuvio 3. Maankäyttöluokittaiset päästöjen ja poistumien summat maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorilla 1990–2020 (positiivinen tarkoittaa nettopäästöä ja negatiivinen nettopoistumaa). LULUCF-sektorin päästöjen ja poistumien summa on merkitty mustalla viivalla. Viimeisimpien vuosien luvut tarkentuvat jatkossa uuden tiedon saannin myötä (mm. puustosta ja pinta-aloista)

Kuvio 3. Maankäyttöluokittaiset päästöjen ja poistumien summat maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorilla 1990–2020 (positiivinen tarkoittaa nettopäästöä ja negatiivinen nettopoistumaa). LULUCF-sektorin päästöjen ja poistumien summa on merkitty mustalla viivalla. Viimeisimpien vuosien luvut tarkentuvat jatkossa uuden tiedon saannin myötä (mm. puustosta ja pinta-aloista)

Taulukko 1. Kasvihuonekaasupäästöt ja –poistumat sektoreittain jaoteltuina päästökauppaan kuuluviin ja sen ulkopuolisiin päästöihin vuosina 2013-2020

  2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 1) Muutos 2019-2020
%
  milj. tonnia CO2-ekv.
Päästöt yhteensä ilman LULUCF -sektoria 2) 62,9 58,7 55,1 58,1 55,3 56,3 53,1 48,3 -9
Kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt 0,2 0,2 0,2 0,2 0,2 0,2 0,2 0,1 -58
Päästökauppaan kuuluvat päästöt 3) 31,5 28,8 25,5 27,2 25,1 26,3 23,2 19,6 -16
   Energiasektori 27,6 25,1 21,7 23,0 21,1 22,2 19,4 16,0 -18
   Teollisuusprosessit 4,0 3,7 3,9 4,2 4,0 4,0 3,8 3,6 -6
   Päästökaupan ja inventaarion tilastoero 4) -0,1 0,0 -0,1 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0  
Päästökaupan ulkopuoliset päästöt 5) 31,2 29,8 29,5 30,7 30,0 29,9 29,6 28,6 -3
   Energiasektori 20,4 19,1 18,8 20,2 19,7 19,7 19,4 18,6 -4
     Kotimaan liikenne 5) 11,8 10,7 10,7 11,9 11,3 11,4 11,1 10,4 -6
     Työkoneet 2,6 2,5 2,4 2,3 2,4 2,4 2,4 2,4 1
     Muut energiaperäiset 6) 6,0 5,9 5,7 6,0 6,0 5,8 6,0 5,8 -2
   Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö 1,9 1,9 1,9 1,8 1,8 1,8 1,7 1,6 -6
     Teollisuusprosessit (pl. F-kaasut) 7) 0,5 0,5 0,6 0,5 0,6 0,6 0,6 0,5 -14
     F-kaasujen käyttö 7) 1,4 1,4 1,3 1,3 1,2 1,2 1,2 1,1 -2
   Maatalous 6,5 6,6 6,6 6,7 6,5 6,5 6,6 6,6 0
    Jätteiden käsittely 2,3 2,2 2,1 2,0 1,9 1,8 1,8 1,7 -4
   Epäsuorat CO2-päästöt 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0
   Päästökaupan ja inventaarion tilastoero 4) 0,1 0,0 0,1 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0  
LULUCF -sektor i 2) -17,4 -20,0 -17,9 -16,9 -15,7 -8,2 -14,7 -23,0 56
1) Pikaennakkotieto
2) LULUCF tarkoittaa maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektoria. Sektori ei kuulu päästökaupan piiriin eikä taakanjakopäätöksen vähennysvelvoitteisiin.
3) Lähde: Energiavirasto
4) Menetelmä- ja määrittelyeroista johtuva eroavuus päästökauppasektorin kokonaispäästöissä Energiaviraston ja kasvihuonekaasuinventaarion tietojen välillä.
5) Ilman inventaarion mukaista kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöä.
6) Sisältää mm. rakennusten lämmityksen, jätteiden polton ja teollisuuden polttoaineiden käytön päästöjä.
7) F-kaasuilla tarkoitetaan fluorattuja kasvihuonekaasuja (HFC-, PFC-yhdisteet sekä SF6 ja NF3).

Tässä julkistuksessa esitettävät vuosien 1990–2019 päästö- ja poistumatiedot ovat Suomen virallisen kasvihuonekaasuinventaarion mukaisia ja laskettu IPCC:n menetelmäohjeilla (julkistus 19.3.2021 ). Vuoden 2020 tiedot ovat ns. pikaennakkotietoja (kts. menetelmäkuvaus) . Pikaennakon päästö- ja poistumatietojen laskenta tehdään karkeammalla tasolla kuin varsinainen vuoden 2020 inventaariolaskenta. Pikaennakon päästöt ja poistumat tarkentuvat, kun kaikki laskennassa käytettävät tiedot valmistuvat. Vuoden 2019 kokonaispäästöjen (ilman LULUCF-sektoria) epävarmuudet ovat arvion mukaan ±4 prosenttia. Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorin vastaavat epävarmuudet on arvioitu suuremmiksi, ±93 prosenttia. Pikaennakkotietojen epävarmuuksia ei arvioida, mutta ne ovat lähtökohtaisesti suurempia, koska kaikki tieto ei ole vielä käytettävissä laskennassa. LULUCF-sektorin osalta laskettiin pikaennakkoarviot metsämaalle, viljelysmaalle ja puutuotteille, kun taas muille maankäyttöluokille käytettiin edeltävän vuoden lukuja. Kaikkiaan LULUCF-sektorin päästö- ja poistuma-arviot tarkentuvat jatkossa erityisesti viimeisimpien vuosien osalta, kun laskentaan saadaan uutta inventointitietoa etenkin pinta-aloista ja puuston kasvusta. Varsinaisilla inventaariotiedoilla lasketut kasvihuonekaasut-tilaston ennakkotiedot vuoden 2020 päästöistä ja poistumista julkistetaan joulukuussa 2021 ja viralliset tiedot maaliskuussa 2022.

Suomen kansainväliset päästöjen vähentämisvelvoitteet ja niiden toteutumisen seuranta

Suomen EU:n vuoteen 2020 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin sekä Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästövähennysvelvoitteita ja niiden toteutumista kuvataan alla olevissa luvuissa siltä osin, kuin velvoitteiden toteutumisen seuranta perustuu Suomen kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion tietoihin.

EU:n ilmasto- ja energiapaketti 2020

Päästövähennysvelvoitteet

EU:n ilmasto- ja energiapaketti on laaja lainsäädäntökokonaisuus, jonka avulla EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Osana ilmasto- ja energiapakettia hyväksyttiin vuonna 2009 uudistettu Euroopan päästökauppadirektiivi (2009/29/EC) ja nk. taakanjakopäätös (406/2009/EC) , jolla säädetään päästökaupan ulkopuolisten toimien päästövähennyksiä. Päästökaupan ulkopuolisille päästöille on määritetty jäsenmaakohtaiset vähennystavoitteet, kun taas päästökauppasektorille on EU-tasolla yhteinen päästövähennystavoite. Velvoitteet koskevat kautta 2013–2020.

Päästökauppadirektiivin mukaan päästöoikeuksien määrä EU:ssa alenee vuosittain niin, että vuonna 2020 päästöjen tulee olla 21 prosenttia EU:n päästökauppasektorin vuoden 2005 päästöjä pienemmät. Energiavirasto raportoi päästökauppaan kuuluvien toiminnanharjoittajien päästöt Suomen osalta EU:n komissiolle, joka seuraa vähennysvelvoitteiden täyttymistä.

EU:n taakanjakopäätös käsittää päästökauppasektorin ulkopuolisten alojen päästövähennystavoitteet. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt lasketaan vähentämällä kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion kokonaispäästöistä päästökauppasektorin todennetut päästöt. EU:n lentoliikenteen CO2-päästöt ovat olleet EU:n päästökaupan piirissä vuodesta 2012. Lentoliikenteen päästökaupan kattavuus ja laskentatapa poikkeavat inventaarion laskentatavasta. Siksi päästökaupan ulkopuolisten päästöjen laskennassa kokonaispäästöistä vähennetään myös päästökauppaan kuuluvan lentoliikenteen osalta inventaariossa raportoidut kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt.

EU:n taakanjakopäätöksen tavoite on vähentää jäsenmaiden päästökaupan ulkopuolisia päästöjä yhteisesti 10 prosentilla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Jäsenmaakohtaiset tavoitteet vaihtelevat päästöjen vähentämisestä 20 prosentilla päästöjen kasvun rajoittamiseen 20 prosenttiin. Taakanjakopäätöksessä Suomen maakohtainen päästövähennystavoite määriteltiin 16 prosentiksi. Vähennystavoitetta on myöhemmin mukautettu ottamalla huomioon vaikutukset, jotka aiheutuivat päästökaupan laajenemisesta vuoden 2013 alussa ja inventaariolaskennassa vuonna 2015 käyttöön otettujen uusien menetelmä- ja raportointiohjeiden käytöstä.

Mikäli päästökaupan ulkopuoliset päästöt ylittävät tavoitepolun, voi taakanjakopäätökseen sisältyviä joustoja käyttää velvoitteen toteuttamiseen. Joustomekanismit sallivat mm. päästökiintiöiden lainaamisen seuraavalta vuodelta ja ylijäävien kiintiöiden siirron seuraaville vuosille, kiintiöiden siirtämisen jäsenmaiden välillä ja hankemekanismeista saatujen päästöyksiköiden käytön taakanjakopäätöksessä tarkemmin määritellyillä edellytyksillä ja määriteltyihin rajoihin asti.

Päästökauppaan kuuluvien päästöjen velvoitteiden toimintaa seuraa komissio energiaviraston todentamien päästöjen mukaisesti.

Taakanjakopäätöksen velvoitteiden seuranta

Taulukossa 2 on esitetty taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku, jonka alapuolella päästökaupan ulkopuolisten toimintojen päästöjen tulee olla kaudella 2013–2020. Taulukossa on annettu myös arviot päästökaupan ulkopuolisista päästöistä vuosina 2013–2020. Vuoden 2020 päästötieto on alustava ja laskettu Tilastokeskuksen 21.5.2021 julkistaman pikaennakon mukaisen kokonaispäästöarvion ja Energiaviraston julkaisemien päästökauppasektorin todennettujen päästötietojen erotuksena. Inventaarion mukaiset kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt eivät ole kyseisissä luvuissa mukana.

Taulukko 2. Suomen päästökaupan ulkopuolisten päästöjen tavoitepolku kaudelle 2013–2020, vastaavat tarkastetut päästötiedot vuosille 2013–2019 ja vuoden 2020 pikaennakko sekä näiden ero tavoitepolkuun

  2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020
  Milj. tonnia CO2-ekv.
EU:n taakanjakopäätöksen mukainen tavoitepolku Suomelle 31,8 31,3 30,8 30,3 30,2 29,6 29,1 28,5
Päästökaupan ulkopuoliset päästöt 1) 2) 31,6 30,1 29,9 31,4 30,1 29,9 29,6 28,6 4)
Ero tavoitepolkuun 3) -0,2 -1,1 -0,9 1,0 -0,1 0,3 0,6 0,1 4)
1) Laskettu kokonaispäästöarvioiden, josta vähennetty inventaarion mukaiset kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt, ja Energiaviraston julkaisemien päästökaupan päästötietojen erotuksena.
2) Taakanjakopäätöksen velvoitteen seurannassa käytetyt luvut kiinnitetään vuosittaisen tarkastuksen yhteydessä eikä niitä päivitetä takautuvasti (vuodet 2013–2019 taulukossa). Edellisen inventaariolähetyksen ja tämän julkistuksen muut luvut saattavat poiketa tässä taulukosta esitetystä.
3) Ero tavoitepolkuun on ilmaistu negatiivisena lukuna kun toteutuneet päästöt ovat tavoitepolun alapuolella ja positiivisena lukuna kun ne ovat tavoitepolun päästöjä suuremmat.
4) Pikaennakkotieto

Vuosien 2013–2015 ja 2017 tarkastettujen päästötietojen mukaan Suomen päästökaupan ulkopuoliset päästöt alittivat tavoitepolun ja Suomi on täyttänyt näitä vuosia koskevat EU:n taakanjakopäätöksen mukaiset velvoitteensa. Vuosien 2016 ja 2018–2019 tarkastetut päästöt ylittivät tavoitepolun, kuten myös pikaennakon mukaiset vuoden 2020 päästöt. Ylitykset ovat yhteensä 2,0 milj. t CO2-ekv. Näiden vuosien velvoitteet voi täyttää hyödyntämällä vuosien 2013–2015 ja 2017 alituksia (yhteensä 2,4 milj. t CO2-ekv.). Pikaennakkotietojen mukaan Suomi on täyttämässä taakanjakopäätöksen mukaiset vähennysvelvoitteensa koko kaudelle 2013 – 2020 kotimaisin toimin. Vuoden 2020 pikaennakkotietoja tarkennetaan vielä ennen vuonna 2022 tapahtuvaa inventaariolähetystä, ja velvoitteen toteutuminen varmistuu kyseisten inventaariotietojen EU-tarkastuksen jälkeen.

Taakanjakopäätöksen velvoitteen seurannassa vuosien 2013–2018 päästöt poikkeavat kasvihuonekaasujen inventaarion viimeisimmistä luvuista, koska kyseisille vuosille EU-velvoitteeseen vaikuttavat päästöluvut on vahvistettu ja kiinnitetty EU:n sisäisissä tarkastuksissa (siniset pylväät kuviossa 4), eikä lukuja inventaario- tai päästökauppatietojen tarkentuessa korjata takautuvasti.

Kuvio 4. Taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt vuosina 2013–2020*

Kuvio 4. Taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt vuosina 2013–2020*

Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella

EU:lla, sen jäsenmailla ja Islannilla on Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella (2013–2020) yhteinen 20 prosentin vähennysvelvoite vuoden 1990 tasosta.

EU on jakanut velvoitteensa EU-tason velvoitteeseen ja jäsenmaakohtaisiin velvoitteisiin. EU-tason velvoite perustuu EU:n päästökauppasektorille sovittuihin velvoitteisiin. Jäsenmaiden velvoitteet kattavat päästökaupan ulkopuoliset päästöt ja Kioton pöytäkirjan artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaisten LULUCF-toimien vaikutuksen velvoitteeseen.

Suomen päästökaupan ulkopuoliset päästöt tulee rajoittaa 240,5 miljoonaan tonniin CO2-ekv. kaudella 2013–2020. Edellä mainittu 240,5 milj. t CO2-ekv. on Suomen sallittu päästömäärä Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella. Sallittu päästömäärä perustuu EU:n taakanjakopäätöksen mukaiseen päästövähennysvelvoitteeseen, mutta vuonna 2017 EU-velvoitteeseen tehtyjä mukautuksia ei oteta huomioon Kioton pöytäkirjan velvoitteessa.

Artiklan 3.3 mukaisista toimista (metsitys, uudelleenmetsitys, metsänhävitys) aiheutuvien päästöjen ja poistumien laskenta mukaan Kioton pöytäkirjan velvoitteeseen oli pakollista Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella ja on sitä myös toisella kaudella. Artiklan 3.4 mukaisten toimien osalta metsänhoidon laskenta on pakollista toisella kaudella ja muiden toimien (maatalousmaan hoito, laidunmaan hoito, uudelleen kasvittaminen, kosteikkojen ojitus ja uudelleenvettäminen) laskenta vapaaehtoista. Suomi ei ole valinnut vapaaehtoisia toimia laskettavaksi mukaan Kioton pöytäkirjan toisen kauden velvoitteeseen.

Artiklan 3.3 toimien yhteenlasketut vuotuiset nettopäästöt vuonna 2019 olivat 2,5 milj. t CO2-ekv. ja yhteensä 21,0 milj. t CO2-ekv. toisen velvoitekauden alusta eli yhteensä vuosina 2013–2019. Kyseiset päästöt vaikuttavat sellaisenaan Suomen vähennystaakkaan Kioton pöytäkirjan toisella kaudella. Artiklan 3.3 mukaisten toimien päästöjä ja poistumia ei ole arvioitu vielä vuodelle 2020.

Artiklan 3.4 mukainen metsänhoidon nielu vuonna 2019 oli −32,2 milj. t CO2-ekv. sisältäen puutuotteet. Puutuotteiden hiilivarastonmuutosten vaikutus metsänhoidon nieluun on merkittävä. Eri aloitusvuodesta (1900 ilmastosopimuksen puolella ja 2013 Kioton pöytäkirjan puolella) johtuen puutuotevarastonmuutosten laskenta poikkeaa ilmastosopimuksen puolella raportoidusta: Kioton pöytäkirjan puolella lasketut puutuotevaraston poistumat ovat moninkertaiset verrattuna ilmastosopimukselle raportoituihin (−10,4 milj. t CO2-ekv. versus −3,4 milj. t CO2-ekv. vuonna 2019). Artiklan 3.4 mukaisten toimien päästöjä ja poistumia ei ole arvioitu vielä vuodelle 2020.

Kioton pöytäkirjan toisella kaudella metsänhoidon päästöjen/poistumien vaikutusta velvoitteeseen arvioidaan vertaamalla metsänhoidon poistumia tai päästöjä vertailutasoon, jonka suuruus on määritetty maakohtaisesti. Suomen vertailutaso on −20,466 milj. t CO2/vuosi. Vertailutasoa korjataan teknisesti, jos inventaariolaskennassa on tehty muutoksia. Metsänhoidon vertailutason teknisen korjauksen arvo on −10,938 milj. t CO2-ekv. ja korjattu vertailutaso vastaavasti −31,404 milj. t CO2-ekv. Metsänhoidon vertailutason merkittävin tekninen korjaus liittyy puutuotteiden laskentaan ja on suuruudeltaan noin −14,2 milj. t CO2-ekv. Puutuotteiden laskennan säännöt sovittiin vasta sen jälkeen, kun raportointi, jonka perusteella vertailutaso määritettiin, oli jo tehty YK:n ilmastosopimukselle.

Korjatun vertailutason ylittävät poistumat saa laskea velvoitteen toteuttamisessa hyödyksi enintään 3,5 prosenttiin asti maan vuoden 1990 kokonaispäästöistä pl. LULUCF-sektori kerrottuna kahdeksalla eli velvoitekauden vuosien lukumäärällä. Näin laskettu metsänhoidon kattoluku on Suomelle −19,98 milj. t CO2-ekv. koko velvoitekaudelle. Nykyisen velvoitekauden ensimmäisten viiden vuoden nettopoistumat ovat ylittäneet korjatun vertailutason vuosittain, mutta vuoden 2018 poistumat jäivät korjattua vertailutasoa pienemmiksi. Vuoden 2019 ennakkotiedon mukaiset nettopoistumat ylittivät korjatun vertailutason. Korjatun vertailutason vuosittain ylittävät poistumat vuosina 2013-2019 ovat yhteensä −43,6 milj. t CO2-ekv., joista saa laskea siis hyötyä enintään metsänhoidon kattoluvun, −19,978 milj. t CO2-ekv. verran (taulukko 3, kattoluku on ilmoitettu negatiivisena, koska se vaikuttaa toiseen suuntaan kuin päästöt velvoitteen laskennassa).

Tähänastisten eli vuosien 2013–2019 metsityksen, uudelleenmetsityksen ja metsänhävityksen yhteenlaskettujen nettopäästöjen (+) sekä metsänhoidon kattoluvun mukaisen suurimman hyväksi laskettavan metsänhoidon poistumamäärän (−) summa on 1,0 milj. t CO2-ekv., mikä merkitsisi Suomen päästövähennystaakan kasvamista vastaavalla määrällä. Velvoitekauden viimeisen vuoden, 2020, metsityksen, uudelleenmetsityksen ja metsänhävityksen yhteenlasketut nettopäästöt tulevat todennäköisesti kasvattamaan päästövähennystaakkaa vielä lisää. LULUCF-toimien päästö- ja poistuma-arviot tarkentuvat velvoitekauden viimeisessä raportoinnissa keväällä 2022, etenkin viimeisimpien vuosien osalta, kun laskentaan saadaan uutta inventointitietoa esimerkiksi pinta-aloista ja puuston kasvusta.

Kioton pöytäkirjan toisen kauden velvoitteen täyttämisessä voi käyttää myös Kioton pöytäkirjan ensimmäiseltä kaudelta siirrettäviä ylijääneitä sallitun päästömäärän päästöyksiköitä (AAUt) sekä päästömarkkinoilta ja hankemekanismeista hankittuja yksiköitä (AAUt, CERit ja ERUt). Suomen valtion tileillä hankemekanismeista saatuja yksiköitä oli ilmastosopimuksen sihteeristölle toimitettujen SEF 1) -taulujen mukaan noin 12,7 milj. t CO2-ekv. Lisäksi Suomi voi siirtää 14,0 milj. t CO2-ekv. ensimmäiseltä velvoitekaudelta ylijääneitä sallitun päästömäärän AAU-yksiköitä käytettäväksi velvoitteen täyttämiseen nk. edellisen kauden ylijäämävarantotilille.

Suomen edistymistä Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästöjen rajoitusvelvoitteen toteuttamisessa voi alustavasti arvioida taulukon 3 avulla. Taulukossa 3 luvut esitetään kilotonneina, mutta ne tullaan julkaisemaan tonneina Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuosina 1990-2020 -raportissa kesäkuussa ja ovat sitä ennen saatavilla pyydettäessä (kasvihuonekaasut@stat.fi). Taulukon lukujen perusteella Suomi tulee täyttämään velvoitteensa, mutta joutuu käyttämään tähän Kioton pöytäkirjan joustomekanismeista hankittuja päästöyksiköitä. Kioton pöytäkirjan velvoite ei ole vuosittainen vaan koko velvoitekautta koskeva. Siksi vuonna 2022 raportoitava koko velvoitekautta koskeva päästötaso määrittää lopputulokseen. Metsityksen, metsänhävityksen ja metsänhoidon päästö- ja poistuma-arviot vaikuttavat tarkentuessaan velvoitteen täyttymiseen.

Taulukko 3. Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden velvoitteen seuranta vuosien 2013-2019 päästötietojen sekä vuoden 2020 pikaennakkotietojen perusteella

Korjaus 25.5.2021. Korjatut kohdat on merkitty punaisella.
  2013 2 014 2 015 2 016 2 017 2 018 2 019 2020 5) 2013-
2020 5)
  kilotonnia CO2-ekvivalenttia
Suomen sallittu päästömäärä koko velvoitekaudelle 2013 - 2020 240 545                
Kansalliset kokonaispäästöt 62 856 58 715 55 141 58 061 55 282 56 334 53 072 48 289  
Päästökauppaan kuuluvat päästöt (ei sisällä lentoliikenteen päästökauppaa) 31 489 28 760 25 474 27 228 25 141 26 262 23 223 19 578  
Kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt 180 182 179 182 190 210 206 86  
Päästökaupan ulkopuoliset päästöt 31 187 29 773 29 488 30 651 29 952 29 862 29 643 28 625  
Päästökaupan ulkopuolisten päästöjen kumulatiivinen osuus sallitusta päästömäärästä 13% 25% 38% 50% 63% 75% 88% 99%  
Päästökaupan ulkopuoliset päästöt yhteensä 2013- 2020 5)                 239 182
Sallitusta päästömäärästä vähennettävät artiklan 3.3 toimien eli metsityksen ja uudelleen metsityksen ja metsänhävityksen nettopäästöt 1) 3 543 3 306 3 047 2 861 2 959 2 756 2 537 .. 6)  
Sallitusta päästömäärästä vähennettävä artiklan 3.3 toimien eli metsityksen ja uudelleen metsityksen ja metsänhävityksen nettopäästöjen summa 2013- 2019 1)                 21 008
Artiklan 3.4 metsänhoidon päästöt ja poistumat yhteensä -46 369 -45 165 -40 245 -37 701 -35 040 -26 709 -32 181 .. 6)  
Metsänhoidon vuosittainen vertailutaso Suomelle -20 466 -20 466 -20 466 -20 466 -20 466 -20 466 -20 466 .. 6)  
Metsänhoidon vertailutason tekninen korjaus -10 938 -10 938 -10 938 -10 938 -10 938 -10 938 -10 938 .. 6)  
Metsänhoidon päästöt ja poistumat miinus teknisellä korjauksella korjattu metsänhoidon vertailutaso -14 965 -13 761 -8 841 -6 297 -3 636 4 695 -777 .. 6)  
Metsänhoidon vuosittaisten päästöjen ja poistumien summa (vuosittaisista luvuista on vähennetty teknisellä korjauksella korjattu metsänhoidon vertailutaso)                 -43 582
Metsänhoidon kattoluku 2)                 -19 978
Arvio metsänhoidon perusteella sallittuun päästömäärään velvoitekauden lopussa lisättävistä yksiköistä                 -19 978 2)
Kioton pöytäkirjan ensimmäiseltä kaudelta ylijääneet ja toiselle kaudelle siirrettävissä olevat sallitun päästömäärän yksiköt (AAUt) 3)                 -14 019 3)
Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella käytettävissä olevat hankemekanismeista hankitut yksiköt (ERUt ja CERit) 4)                 -12 683 4)
1) Artiklan 3.3 nettopäästöt vähennetään Suomen sallitusta päästömäärästä toisen velvoitekauden lopussa.
2)  Metsähoidon kattoluku on -19 978 041 tonnia CO2–ekv. koko velvoitekaudelle. Luku on ilmoitettu negatiivisena, koska se vaikuttaa toiseen suuntaan kuin päästöt velvoitteen laskennassa.
3) Kyseinen AAU-määrä on vahvistettu ensimäisen kauden täsmäytysraportin tarkastuksessa. Suomi voi siirtää näitä yksiköitä käytettäväksi velvoitteen täyttämiseen nk. edellisen kauden ylijäämävarantotilille.
4) Valtion 2. velvoitekauden tileillä 31.12.2020 olleet yksiköt YK:n ilmastosopimukselle 26.3.2021 toimitettujen SEF-taulujen mukaan.
5) Pikaennakkotieto
6) Artiklojen 3.3. ja 3.4 mukaisten toimien päästöjä ja poistumia ei ole vielä arvioitu vuodelle 2020.

1) SEF = standard electronic format, päästöyksiköitä koskeva vuosittainen raportointi tehdään SEF-taulukoiden avulla. Taulukot kertovat tilanteen raportointivuotta edeltävän vuoden lopussa.

Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario. Tilastokeskus

Lisätietoja: Pia Forsell 029 551 2937, Päivi Lindh 029 551 3778, Sini Niinistö (LULUCF) 029 551 2954, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi

Vastaava osastopäällikkö: Katri Kaaja


Päivitetty 21.5.2021

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6049. 2020, Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2020 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.9.2021].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2020/khki_2020_2021-05-21_kat_001_fi.html