Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2020

Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuoden 2020 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 48,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (milj. t CO2-ekv.). Päästöt vähenivät 9 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Päästöt ovat laskeneet 32 prosenttia vertailuvuodesta 1990 ja 44 prosenttia vuodesta 2003, jolloin päästöt olivat korkeimmillaan aikasarjan 1990–2020 aikana. Ilmastosopimuksen raportointikäytännön mukaisesti kokonaispäästöissä ei ole mukana maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorin päästöjä ja poistumia, ellei tästä ole erikseen mainintaa. LULUCF-sektori on Suomessa merkittävä nettonielu. Ennakon mukainen maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorin nettonielu eli päästöjen ja poistumien summa vuonna 2020 oli −17,2 milj. t CO2-ekv. eli 27 prosenttia suurempi kuin edeltävänä vuonna. LULUCF-sektorin nettonielun huomioon ottaminen kokonaispäästöissä merkitsisi 30,9 milj. t CO2-ekv. päästöjä vuonna 2020.

Kuvio 1. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain

Kuvio 1. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain

Vuoden 2020 kokonaispäästöistä 72 prosenttia oli peräisin energiasektorilta (polttoaineiden käyttö ja haihtumapäästöt). Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektorin (F-kaasut mukaan luettuina) osuus oli 11 prosenttia, maatalouden 14 prosenttia ja jätteiden käsittelyn 4 prosenttia. Hiilidioksidin osuus hiilidioksidiekvivalentteina ilmaistuista kokonaispäästöistä oli 79 prosenttia, dityppioksidin (ilokaasun) 10 prosenttia, metaanin 9 prosenttia ja F-kaasujen 2 prosenttia (kuvio 2).

Eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi inventaariossa käyttämällä nk. GWP (global warming potential) -kertoimia. Hiilidioksidille annettu GWP-arvo on 1, ja muiden kasvihuonekaasujen GWP-arvot on määritetty vertaamalla niiden yhden kilogramman päästön aiheuttamaa säteilypakotetta maan pinnalla (W/m2) hiilidioksidin vastaavaan säteilypakotteeseen. Inventaariossa käytetään ilmastosopimuksen raportointiohjeiden mukaisesti IPCC:n neljännessä arviointiraportissa esitettyjä GWP100-kertoimia; metaani 25, dityppioksidi 298, F-kaasut kaasusta riippuen noin 12–22 800.

Kuvio 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2020* kaasuittain eri sektoreilla. Kaasujen päästöt on yhteismitallistettu GWP100-kertoimia käyttämällä

Kuvio 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2020* kaasuittain eri sektoreilla. Kaasujen päästöt on yhteismitallistettu GWP100-kertoimia käyttämällä

Ennakkotiedon mukaan energiasektorin päästöt olivat vuonna 2020 34,6 milj. t CO2 ekv. Päästöt laskivat 11 prosenttia (4,4 milj. t CO2-ekv.) vuoteen 2019 verrattuna ollen koko aikasarjan 1990–2020 alhaisimmat. Päästöt ovat puolittuneet vuodesta 2003, jolloin ne olivat korkeimmillaan. Päästöt laskivat eniten (3,1 milj. t CO2-ekv.) energiateollisuudessa, missä erityisesti kivihiilen ja turpeen energiakäyttö väheni merkittävästi. Vähenemiseen vaikuttivat muun muassa lämmin talvi sekä viimeaikaiset sähkön tuotantorakenteen muutokset, kuten tavallisen lauhdevoiman väheneminen ja tuulivoiman lisääntyminen. Liikenteen päästöt vähenivät 0,8 milj. t CO2-ekv. pääasiassa tieliikenteen suoritteen 4 prosentin laskun vuoksi. Nestemäisten liikennepolttoaineiden bio-osuus laski vähän edellisvuodesta ollen 10,7 prosenttia energiasisällöstä laskettuna. Vuonna 2020 energiasektorin päästökauppaan kuuluvat päästöt laskivat 18 prosenttia (3,4 milj. t CO2-ekv.) ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt 4 prosenttia (0,9 milj. t CO2-ekv.) (Taulukko 1).

Puupolttoaineilla katettiin 28 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta, ja ne olivat Suomen käytetyin energianlähde vuonna 2020 (linkki energiajulkistukseen ). Puupohjaista energiaa saadaan puunjalostuksen sivuvirroista, kuten kuoresta, sahanpurusta ja sellunvalmistuksen jäteliemistä sekä hakkuiden ja metsänhoidon erilaisista tähteistä ja pienpuusta. Sellun valmistuksen sivutuotteena syntyvän mustalipeän osuus puupolttoaineista oli 44 prosenttia. IPCC:n inventaariolaskentaohjeiden mukaisesti biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöjä ei sisällytetä energiasektorin päästöihin, mutta metaani- ja dityppioksidipäästöt sisällytetään. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöt ilmoitetaan lisätietoina inventaariossa. IPCC:n sektorijaon mukaisesti metsästä korjattu biomassa raportoidaan hiilivaraston vähentymisenä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla. Myöskään lyhytkiertoisen biomassan polton CO2-päästöjä ei raportoida energiasektorilla, koska niiden kasvun sitomaa CO2:ta ei raportoida inventaariossa.

Ennakon mukaan teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt vuonna 2020 laskivat 5 prosenttia edellisvuodesta, ollen 5,1 milj. t CO2-ekv. Teollisuusprosessien päästökauppaan kuuluvat päästöt laskivat 6 prosenttia (0,2 milj. t CO2-ekv.) ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt 3 prosenttia (0,05 milj. t CO2-ekv.) edellisvuoteen nähden (Taulukko 1). Vuoteen 1990 verrattuna teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt ovat laskeneet 5 prosenttia (0,3 milj. t CO2-ekv.). Teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt vähenivät lähes 22 prosenttia vuodessa vuonna 2009, suurimpana syynä tähän oli typpihapon tuotannon päästöjen vähennysmenetelmien käyttöönotto vuonna 2008. Vuonna 2020 mineraaliteollisuuden päästöt laskivat 3 prosenttia edellisvuodesta, mikä johtui mm. sementintuotannon ja energian tuotannon savukaasujen rikinpoistoon käytettävän kalkkikiven määrän vähenemisestä. Metalliteollisuuden päästöt laskivat 7 prosenttia ja kemianteollisuuden päästöt laskivat 5 prosenttia lähinnä vedyntuotannon laskun vuoksi (10 prosenttia).

F-kaasujen päästöt olivat 1,0 milj. t CO2-ekv. vuonna 2020 ja ne laskivat 3 prosenttia edellisvuodesta. F-kaasupäästöt olivat korkeimmillaan vuonna 2008 ja pysyivät lähes samalla tasolla vuoteen 2013 asti. Päästöt olivat tällöin lähes kahdeksankertaiset vuoden 1995 päästöihin verrattuna. Vuosi 1995 on Kioton pöytäkirjan mukainen perusvuosi näille kaasuille. F-kaasuilla on korvattu otsonia tuhoavia yhdisteitä monissa kylmä- ja jäähdytyslaitteissa ja -sovelluksissa, mikä on ollut suurin syy F-kaasupäästöjen kasvuun perusvuoden tasosta. Siirtyminen matalamman GWP-arvon kylmäaineisiin erityisesti ajoneuvojen ilmastointilaitteissa sekä kaupan ja teollisuuden kylmä- ja jäähdytyslaitteissa on vaikuttanut F-kaasupäästöjen vähenemiseen viime vuosina. Siirtymisen taustalla on mm. EU:n F-kaasuasetus ( N:o 517/2014 ), jonka keskeisenä ohjauskeinona F-kaasujen käytölle asetettavien kieltojen ja rajoitusten ohella on vähentää asteittain F-kaasujen markkinoille saattamista. Lisäksi vuodesta 2018 lähtien ei ole ollut enää EU-lainsäädännön ( 2006/40/EY ) mukaan sallittua rekisteröidä käyttöön uusia henkilö- ja pieniä pakettiautoja, joiden ilmastointilaitteissa käytettävän kylmäaineen GWP-arvo on yli 150.

Maatalouden päästöt vuonna 2020 olivat 6,5 milj. t CO2-ekv. Päästöt pysyivät edeltävän vuoden tasolla: Ennakkotieto vuodelle 2020 oli 0,03 milj. t CO2-ekv. eli alle puoli prosenttia edeltävän vuoden päästöjä pienempi. Maaperän N2O-päästöt jäivät edellisvuotta pienemmiksi huonomman sadon vähentäessä kasvien niittojäännöksen mukana maahan tulevan typen määrää. Myös lannoitteiden käytön vähentyminen laski maaperän N2O-päästöjä verrattuna edeltävään vuoteen. Toisaalta turvemailla sijaitsevien maatalousmaiden eli viljelysmaan ja ruohikkoalueiden, pinta-ala kasvoi yhteensä noin 2300 hehtaaria, mikä kasvatti turvemaiden maaperän N2O-päästöjä. Kivennäis- ja turvemaiden yhteenlasketut N2O-päästöt maaperästä olivat edellisvuoden päästöjä pienemmät.

Verrattuna vuoteen 1990 maatalouden päästöt ovat vähentyneet 13 prosenttia. Väkilannoitteiden käytön väheneminen on vähentänyt peltojen maaperän N2O-päästöjä merkittävästi vuoden 1990 tasosta. Lisäksi päästöjen vähenemiseen on vaikuttanut maatalouden kehitys, jossa tilojen lukumäärä on laskenut, tilakoko kasvanut ja kotieläinten määrä laskenut. Myös kotieläinmäärien laskusta seurannut pelloille levitetyn lannan vähentyminen on alentanut peltojen maaperäpäästöjä. Toisaalta orgaanisilla maalajeilla eli turvemailla sijaitsevien, viljelykäytössä olevien peltojen pinta-ala on ollut kasvussa 2000-luvulla, mikä on osaltaan kasvattanut maaperän dityppioksidipäästöjä. Kalkituksen päästöjen väheneminen on osaltaan vaikuttanut maataloussektorin alenevaan päästökehitykseen vuoden 1990 päästötasosta.

Jätesektorin päästöt laskivat edellisvuodesta 3 prosenttia ollen 1,7 milj. t CO2-ekv. vuonna 2020. Jätesektorin päästöt ovat vähentyneet 63 prosenttia vuodesta 1990. Päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi jo vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) edellyttämät toimet, mm. biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitusta on rajoitettu ja kaatopaikkakaasun talteenottoa lisätty tuntuvasti. Uudemman lainsäädännön mukaiset toimet ovat vähentäneet kaatopaikkojen metaanipäästöjä edelleen. Vuoden 2016 kaatopaikkasijoituskiellon jälkeen biohajoavaa yhdyskuntajätettä menee kaatopaikoille enää lähinnä erilaisina jätteenkäsittelyssä hyödyntämättä jääneinä ositteina.

Ennakon tietojen mukaan maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla nettohiilinielu kasvoi 27 prosenttia verrattuna vuoden 2019 nieluun ollen noin −17,2 milj. t CO2-ekv. LULUCF-sektori koostuu kuudesta maankäyttöluokasta eli metsämaasta, viljelysmaasta, ruohikkoalueista, hoidetuista kosteikoista, rakennetusta alueesta ja muusta maasta ja näiden lisäksi puutuotevarastosta (kuvio 3). Etenkin runkopuun hakkuiden väheneminen 5 prosentilla vuoteen 2019 verrattuna kasvatti maankäyttösektorin nettonielua. Metsämaa on sektorin merkittävin nettonielu, eli sen poistumat ilmakehästä ylittävät päästöt. Metsämaan hakkuut ja puuston kasvu yhdessä maaperän hiilivaraston muutosten kanssa määrittävät metsämaan päästöjen ja poistumien summan eli nettonielun suuruutta, joka vaihtelee vuosittain etenkin hakkuumäärien mukaan. Puutuotteiden hiilinielu pieneni 2,1 miljoonaa hiilidioksiditonnia eli 62 prosentilla edellisvuoteen verrattuna puutuotteiden tuotantomäärien laskun seurauksena. Metsämaan ulkopuolelta merkittävimmät päästöt tulevat viljelysmaan turvepohjaisilta pelloilta, kun taas muiden maankäyttöluokkien päästöjen osuus LULUCF-sektorin päästöistä ja poistumista on pienempi.

Kuvio 3. Maankäyttöluokittaiset päästöjen ja poistumien summat maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorilla 1990–2020 (positiivinen tarkoittaa nettopäästöä ja negatiivinen nettopoistumaa). LULUCF-sektorin päästöjen ja poistumien summa on merkitty mustalla viivalla

Kuvio 3. Maankäyttöluokittaiset päästöjen ja poistumien summat maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorilla 1990–2020 (positiivinen tarkoittaa nettopäästöä ja negatiivinen nettopoistumaa). LULUCF-sektorin päästöjen ja poistumien summa on merkitty mustalla viivalla

Taulukko 1. Kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat sektoreittain jaoteltuina päästökauppaan kuuluviin ja sen ulkopuolisiin päästöihin vuosina 2013–2020

2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 1) Muutos 2019-2020
%
milj. tonnia CO2-ekv.
Päästöt yhteensä ilman LULUCF -sektoria 2) 62,8 58,6 55,0 57,9 55,1 56,2 52,8 48,1 -9
Kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt 0,2 0,2 0,2 0,2 0,2 0,2 0,2 0,1 -58
Päästökauppaan kuuluvat päästöt 3) 31,4 28,7 25,4 27,1 25,1 26,2 23,2 19,6 -16
Energiasektori 27,5 24,9 21,5 22,9 21,0 22,1 19,4 16,0 -18
Teollisuusprosessit 4,0 3,7 3,9 4,2 4,0 4,0 3,8 3,5 -6
Päästökaupan ja inventaarion tilastoero 4) 0,0 0,0 -0,1 0,1 0,0 0,1 0,0 0,0
Päästökaupan ulkopuoliset päästöt 5) 31,2 29,8 29,5 30,6 29,9 29,8 29,4 28,4 -3
Energiasektori 20,5 19,2 18,9 20,3 19,8 19,8 19,4 18,5 -4
Kotimaan liikenne 5) 11,8 10,7 10,7 11,9 11,3 11,4 11,0 10,4 -6
Työkoneet 2,6 2,5 2,4 2,3 2,4 2,4 2,4 2,4 0
Muut energiaperäiset 6) 6,1 6,0 5,8 6,1 6,1 5,9 5,9 5,8 -3
Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö 1,8 1,8 1,8 1,7 1,7 1,7 1,6 1,6 -3
Teollisuusprosessit (pl. F-kaasut) 7) 0,5 0,5 0,6 0,5 0,6 0,6 0,6 0,6 -2
F-kaasujen käyttö 7) 1,4 1,3 1,3 1,2 1,1 1,1 1,0 1,0 -3
Maatalous 6,5 6,6 6,6 6,6 6,5 6,5 6,6 6,5 0
Jätteiden käsittely 2,3 2,2 2,1 2,0 1,9 1,8 1,8 1,7 -3
Epäsuorat CO2-päästöt 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 -2
Päästökaupan ja inventaarion tilastoero 4) 0,0 0,0 0,1 -0,1 0,0 -0,1 0,0 0,0
LULUCF -sektori 2) -18,3 -20,9 -18,8 -17,7 -16,3 -7,4 -13,5 -17,2 27
1) Ennakkotieto
2) LULUCF tarkoittaa maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektoria. Sektori ei kuulu päästökaupan piiriin eikä EU:n taakanjakopäätöksen vähennysvelvoitteisiin.
3) Lähde: Energiavirasto
4) Menetelmä- ja määrittelyeroista johtuva eroavuus päästökauppasektorin kokonaispäästöissä Energiaviraston ja kasvihuonekaasuinventaarion tietojen välillä.
5) Ilman inventaarion mukaista kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöä.
6) Sisältää mm. rakennusten lämmityksen, jätteiden polton ja teollisuuden polttoaineiden käytön päästöjä.
7) F-kaasuilla tarkoitetaan fluorattuja kasvihuonekaasuja (HFC-, PFC-yhdisteet sekä SF6 ja NF3).

Tässä julkistuksessa esitettävät vuosien 1990–2020 päästö- ja poistumatiedot ovat Suomen kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion mukaisia ja laskettu IPCC:n menetelmäohjeiden mukaisesti. Nyt julkistetut ennakolliset kokonaispäästöt ilman LULUCF-sektoria vuodelle 2020 ovat toukokuussa julkistettuja pikaennakkotietoja 0,2 milj. t CO2 (0,4 prosenttia) alhaisemmat. Sekä energiasektorin että teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön päästöt ovat 0,08 milj. t CO2-ekv. alhaisemmat kuin pikaennakkotiedoissa, mikä johtuu pääasiassa F-kaasujen talteenoton päästökerrointen sekä energia- ja prosessiperäisten teräksenvalmistuksen päästötietojen allokoinnin tarkentumisesta. Maatalouden päästöt ovat 0,06 milj. t CO2-ekv. alhaisemmat kuin pikaennakossa. Jätesektorin päästötiedot ovat samalla tasolla kuin pikaennakossa kerrotut.

Nyt julkistettava LULUCF-sektorin nettonielun ennakkotieto vuodelle 2020 on 5,7 milj. t CO2-ekv. pienempi kuin toukokuussa julkaistu, puutteellisempaan tietoon perustuva pikaennakkotieto. Pikaennakon laskennassa käytettiin vuoden 2020 ennakollisia tietoja hakkuista ja metsäteollisuuden tuotannosta sekä puustolle kasvulle edellisessä inventaariossa vuodelle 2019 laskettua kasvuarviota. Sektorin sisällä metsämaalle, viljelysmaalle ja puutuotteille laskettiin pikaennakkoarviot vuodelle 2020, kun taas muille maankäyttöluokille käytettiin vuoden 2019 lukuja.

Nettonielun laskenta tarkentuu vuosittain myös viimeisintä edeltävien vuosien osalta. Tähän on syynä päivitettyjen tietojen, esimerkiksi valtakunnan metsien inventointitiedon, hyödyntäminen mm. pinta-alojen ja puustotietojen osalta. Päivitettyjen pinta-ala- ja puustotietojen lisäksi ennakon laskennassa hyödynnettiin pikaennakosta poikkeavia, päivitettyjä hakkuu- ja puutuotetuotantotietoja, jotka osaltaan vaikuttivat eroon pikaennakon ja ennakollisen arvion välillä. Myös viljelysmaan kivennäispeltojen hiilivaraston muutokselle käytettiin päivitettyä tietoa. Lisätietoja LULUCF-sektorin laskennasta löytyy Luken uutisesta .

LULUCF-nettonielun laskenta on haasteellista monesta eri syystä. Viimeisimpien vuosien nettonieluarvioihin joudutaan tekemään tarkennuksia, kun saadaan päivitettyä tietoa esimerkiksi puustosta. Toisaalta esimerkiksi puuston viimeisimpien vuosien kasvu joudutaan usein arvioimaan edeltävien vuosien kasvuun perustuen, koska mitattuja viiden vuoden keskikasvutietoja ei ole vielä saatavilla viimeisimmille vuosille. Myös pinta-alamuutosten päivitykset tuoreimman tiedon mukaisiksi muuttavat viimeisimpien vuosien tuloksia. Lisäksi sektorille tyypillinen suuri ajallinen ja paikallinen vaihtelu tekee hiilivarastojen muutosten ja kasvihuonekaasupäästöjen laskennasta haasteellista ja lisää epävarmuutta; etenkin maaperän ja karikevaraston päästöt ja poistumat ovat tyypillisesti epävarmempia ja vaikeammin arvioitavissa kaikissa maankäyttöluokissa kuin esimerkiksi tietyn polttoainemäärän käytöstä syntyvät päästöt energiasektorilla.

Vuoden 2020 kokonaispäästöjen (ilman LULUCF-sektoria) epävarmuudet ovat arvion mukaan ±5 prosenttia. Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorin vastaavat epävarmuudet on arvioitu suuremmiksi, ±73 prosenttia.

Suomen kansainväliset päästöjen vähentämisvelvoitteet ja niiden toteutumisen seuranta

Suomen EU:n vuoteen 2020 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin sekä Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästövähennysvelvoitteita ja niiden toteutumista kuvataan alla olevissa osioissa siltä osin, kuin velvoitteiden toteutumisen seuranta perustuu Suomen kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion tietoihin.

EU:n ilmasto- ja energiapaketti 2020

Päästövähennysvelvoitteet

EU:n ilmasto- ja energiapaketti on laaja lainsäädäntökokonaisuus, jonka avulla EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Osana ilmasto- ja energiapakettia hyväksyttiin vuonna 2009 uudistettu Euroopan päästökauppadirektiivi (2009/29/EC) ja nk. taakanjakopäätös (406/2009/EC) , jolla säädetään päästökaupan ulkopuolisten toimien päästövähennyksiä. Päästökaupan ulkopuolisille päästöille on määritetty jäsenmaakohtaiset vähennystavoitteet, kun taas päästökauppasektorille on EU-tasolla yhteinen päästövähennystavoite. Velvoitteet koskevat kautta 2013–2020.

Päästökauppadirektiivin mukaan päästöoikeuksien määrä EU:ssa alenee vuosittain niin, että vuonna 2020 päästöjen tulee olla 21 prosenttia EU:n päästökauppasektorin vuoden 2005 päästöjä pienemmät. Energiavirasto raportoi päästökauppaan kuuluvien toiminnanharjoittajien päästöt Suomen osalta EU:n komissiolle, joka seuraa vähennysvelvoitteiden täyttymistä.

EU:n taakanjakopäätös käsittää päästökauppasektorin ulkopuolisten alojen päästövähennystavoitteet. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt lasketaan vähentämällä kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion kokonaispäästöistä päästökauppasektorin todennetut päästöt. EU:n lentoliikenteen CO2-päästöt ovat olleet EU:n päästökaupan piirissä vuodesta 2012. Lentoliikenteen päästökaupan kattavuus ja laskentatapa poikkeavat inventaarion laskentatavasta. Siksi päästökaupan ulkopuolisten päästöjen laskennassa kokonaispäästöistä vähennetään myös päästökauppaan kuuluvan lentoliikenteen osalta inventaariossa raportoidut kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt.

EU:n taakanjakopäätöksen tavoite on vähentää jäsenmaiden päästökaupan ulkopuolisia päästöjä yhteisesti 10 prosentilla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Jäsenmaakohtaiset tavoitteet vaihtelevat päästöjen vähentämisestä 20 prosentilla päästöjen kasvun rajoittamiseen 20 prosenttiin. Taakanjakopäätöksessä Suomen maakohtainen päästövähennystavoite määriteltiin 16 prosentiksi. Vähennystavoitetta on myöhemmin mukautettu ottamalla huomioon vaikutukset, jotka aiheutuivat päästökaupan laajenemisesta vuoden 2013 alussa ja inventaariolaskennassa vuonna 2015 käyttöön otettujen uusien menetelmä- ja raportointiohjeiden käytöstä.

Mikäli päästökaupan ulkopuoliset päästöt ylittävät tavoitepolun, voi taakanjakopäätökseen sisältyviä joustoja käyttää velvoitteen toteuttamiseen. Joustomekanismit sallivat mm. päästökiintiöiden lainaamisen seuraavalta vuodelta ja ylijäävien kiintiöiden siirron seuraaville vuosille, kiintiöiden siirtämisen jäsenmaiden välillä ja hankemekanismeista saatujen päästöyksiköiden käytön taakanjakopäätöksessä tarkemmin määritellyillä edellytyksillä ja määriteltyihin rajoihin asti.

Päästökauppaan kuuluvien päästöjen velvoitteiden toimintaa seuraa komissio Energiaviraston todentamien päästöjen mukaisesti.

Taakanjakopäätöksen velvoitteiden seuranta

Taulukossa 2 on esitetty taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku, jonka alapuolella päästökaupan ulkopuolisten toimintojen päästöjen tulee olla kaudella 2013–2020. Taulukossa on annettu myös tiedot päästökaupan ulkopuolisista päästöistä vuosina 2013–2020. Vuoden 2020 päästötieto on laskettu Tilastokeskuksen 16.12.2021 julkistaman ennakon mukaisen kokonaispäästöarvion ja Energiavirastolta saatujen päästökauppasektorin todennettujen päästötietojen erotuksena. Inventaarion mukaiset kotimaan lentoliikenteet CO2-päästöt eivät ole kyseisissä luvuissa mukana.

Taulukko 2. Suomen päästökaupan ulkopuolisten päästöjen tavoitepolku kaudelle 2013–2020, vastaavat tarkastetut päästötiedot vuosille 2013–2019 ja viimeisimmän inventaariolähetyksen tieto 2020 sekä näiden ero tavoitepolkuun

2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2013–2020 4)
Milj. tonnia CO2-ekv.
EU:n taakanjakopäätöksen mukainen tavoitepolku Suomelle 31,8 31,3 30,8 30,3 30,2 29,6 29,1 28,5 241,559
Päästökaupan ulkopuoliset päästöt 1) 2) 31,6 30,1 29,9 31,4 30,1 29,9 29,6 28,4 5) 241,037 5)
Ero tavoitepolkuun 3) -0,2 -1,1 -0,9 1,0 -0,1 0,3 0,6 -0,1 5) -0,522 5)
1) Laskettu kokonaispäästöarvioiden, josta vähennetty inventaarion mukaiset kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt, ja Energiaviraston julkaisemien päästökaupan päästötietojen erotuksena.
2) Taakanjakopäätöksen velvoitteen seurannassa käytetyt luvut kiinnitetään vuosittaisen tarkastuksen yhteydessä eikä niitä päivitetä takautuvasti (vuodet 2013–2019 taulukossa). Tämän takia viimeisimmän inventaariolähetyksen ja tämän julkistuksen muut luvut saattavat poiketa tässä taulukosta esitetystä.
3) Ero tavoitepolkuun on ilmaistu negatiivisena lukuna kun toteutuneet päästöt ovat tavoitepolun alapuolella ja positiivisena lukuna kun ne ovat tavoitepolun päästöjä suuremmat.
4) Sarakkeessa on esitetty koko velvoitekauden 2013–2020 tiedot kumulatiivisena summana
5) Ennakkotieto

Vuosien 2013–2015 ja 2017 tarkastettujen päästötietojen mukaan Suomen päästökaupan ulkopuoliset päästöt alittivat tavoitepolun ja Suomi on täyttänyt näitä vuosia koskevat EU:n taakanjakopäätöksen mukaiset velvoitteensa. Vuosien 2016 ja 2018–2019 tarkastetut päästöt ylittivät tavoitepolun. Ennakon mukaiset vuoden 2020 päästöt alittavat tavoitepolun. Ylitykset ovat yhteensä 1,9 milj. t CO2-ekv. Vuosien 2016 ja 2018–2019 velvoitteet voi täyttää hyödyntämällä vuosien 2013–2015, 2017 ja 2020 alituksia (yhteensä 2,4 milj. t CO2-ekv.). Ennakkotietojen mukaan Suomi on täyttämässä taakanjakopäätöksen mukaiset vähennysvelvoitteensa koko kaudelle 2013–2020 kotimaisin toimin. Vuoden 2020 osalta velvoitteen toteutuminen varmistuu kyseisten inventaariotietojen EU-tarkastuksen jälkeen vuonna 2022.

Taakanjakopäätöksen velvoitteen seurannassa vuosien 2013–2019 päästöt poikkeavat kasvihuonekaasujen inventaarion viimeisimmistä luvuista, koska kyseisille vuosille EU-velvoitteeseen vaikuttavat päästöluvut on vahvistettu ja kiinnitetty EU:n sisäisissä tarkastuksissa (siniset pylväät kuviossa 4), eikä lukuja inventaario- tai päästökauppatietojen tarkentuessa korjata takautuvasti.

Kuvio 4. Taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt vuosina 2013–2020*

Kuvio 4. Taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt vuosina 2013–2020*

Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella

EU:lla, sen jäsenmailla ja Islannilla on Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella (2013–2020) yhteinen 20 prosentin vähennysvelvoite vuoden 1990 tasosta.

EU on jakanut velvoitteensa EU-tason velvoitteeseen ja jäsenmaakohtaisiin velvoitteisiin. EU-tason velvoite perustuu EU:n päästökauppasektorille sovittuihin velvoitteisiin. Jäsenmaiden velvoitteet kattavat päästökaupan ulkopuoliset päästöt ja Kioton pöytäkirjan artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaisten LULUCF-toimien vaikutuksen velvoitteeseen.

Suomen päästökaupan ulkopuoliset päästöt tulee rajoittaa 240,5 miljoonaan tonniin CO2-ekv. kaudella 2013–2020. Edellä mainittu 240,5 milj. t CO2-ekv. on Suomen sallittu päästömäärä Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella. Sallittu päästömäärä perustuu EU:n taakanjakopäätöksen mukaiseen päästövähennysvelvoitteeseen, mutta vuonna 2017 EU-velvoitteeseen tehtyjä mukautuksia ei oteta huomioon Kioton pöytäkirjan velvoitteessa. Tämän vuoksi taulukoissa 2 ja 3 esitetyt kauden 2013–2020 sallitut päästömäärät eroavat toisistaan.

Artiklan 3.3 mukaisista toimista (metsitys, uudelleenmetsitys, metsänhävitys) aiheutuvien päästöjen ja poistumien laskenta mukaan Kioton pöytäkirjan velvoitteeseen oli pakollista Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella ja on sitä myös toisella kaudella. Artiklan 3.4 mukaisten toimien osalta metsänhoidon laskenta on pakollista toisella kaudella ja muiden toimien (maatalousmaan hoito, laidunmaan hoito, uudelleen kasvittaminen, kosteikkojen ojitus ja uudelleenvettäminen) laskenta vapaaehtoista. Suomi ei ole valinnut vapaaehtoisia toimia laskettavaksi mukaan Kioton pöytäkirjan toisen kauden velvoitteeseen.

Artiklan 3.3 toimien yhteenlasketut vuotuiset nettopäästöt olivat vuonna 2020 2,8 milj. t CO2-ekv. ja yhteensä 25,9 milj. t CO2-ekv. toisen velvoitekauden alusta eli vuosina 2013–2020. Kyseiset päästöt vaikuttavat sellaisenaan Suomen vähennystaakkaan Kioton pöytäkirjan toisella kaudella.

Artiklan 3.4 mukainen metsänhoidon nielu vuonna 2020 oli −34,8 milj. t CO2-ekv. sisältäen puutuotteet. Puutuotteiden hiilivarastonmuutosten vaikutus metsänhoidon nieluun on merkittävä. Eri aloitusvuodesta (1900 ilmastosopimuksen puolella ja 2013 Kioton pöytäkirjan puolella) johtuen puutuotevarastonmuutosten laskenta poikkeaa ilmastosopimuksen puolella raportoidusta: Kioton pöytäkirjan puolella lasketut puutuotevaraston poistumat ovat moninkertaiset verrattuna ilmastosopimukselle raportoituihin (−7,8 milj. t CO2-ekv. versus −1,3 milj. t CO2-ekv. vuonna 2020).

Kioton pöytäkirjan toisella kaudella metsänhoidon päästöjen/poistumien vaikutusta velvoitteeseen arvioidaan vertaamalla metsänhoidon poistumia tai päästöjä vertailutasoon, jonka suuruus on määritetty maakohtaisesti. Suomen vertailutaso on −20,466 milj. t CO2/vuosi (puutuotevarasto mukaan laskien). Vertailutasoa korjataan teknisesti, jos inventaariolaskennassa on tehty muutoksia. Metsänhoidon vertailutason teknisen korjauksen arvo on −10,938 milj. t CO2-ekv. ja korjattu vertailutaso vastaavasti −31,404 milj. t CO2-ekv. Merkittävin korjaus, joka on sisällytetty metsänhoidon vertailutason tekniseen korjaukseen, liittyy puutuotteiden laskentaan ja on suuruudeltaan noin −13,0 milj. t CO2-ekv. Puutuotteiden laskennan säännöt sovittiin vasta sen jälkeen, kun raportointi, jonka perusteella vertailutaso määritettiin, oli jo tehty YK:n ilmastosopimukselle.

Korjatun vertailutason ylittävät poistumat saa laskea velvoitteen toteuttamisessa hyödyksi enintään 3,5 prosenttiin asti maan vuoden 1990 kokonaispäästöistä pl. LULUCF-sektori kerrottuna kahdeksalla eli velvoitekauden vuosien lukumäärällä. Näin laskettu metsänhoidon kattoluku on Suomelle −19,978 milj. t CO2-ekv. koko velvoitekaudelle. Nykyisen velvoitekauden ensimmäisten viiden vuoden (2013–2017) ja vuosien 2019 ja 2020 nettopoistumat ovat ylittäneet korjatun vertailutason vuosittain, mutta vuoden 2018 poistumat jäivät korjattua vertailutasoa pienemmiksi. Korjatun vertailutason ylitykset (negatiivisia) ja vuoden 2018 alitus (positiivinen) ovat toisella velvoitekaudella yhteensä −43,6 milj. t CO2-ekv., joista saa laskea siis hyötyä enintään metsänhoidon kattoluvun, −19,978 milj. t CO2-ekv. verran (taulukko 3, kattoluku on ilmoitettu negatiivisena, koska se vaikuttaa toiseen suuntaan kuin päästöt velvoitteen laskennassa).

Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden eli vuosien 2013–2020 metsityksen, uudelleenmetsityksen ja metsänhävityksen yhteenlaskettujen nettopäästöjen (+) sekä metsänhoidon kattoluvun mukaisen suurimman hyväksi laskettavan metsänhoidon poistumamäärän (−) summa on 5,9 milj. t CO2-ekv., mikä merkitsee Suomen päästövähennystaakan kasvamista vastaavalla määrällä.

Kioton pöytäkirjan toisen kauden velvoitteen täyttämisessä voi käyttää myös Kioton pöytäkirjan ensimmäiseltä kaudelta siirrettäviä ylijääneitä sallitun päästömäärän päästöyksiköitä (AAUt) sekä päästömarkkinoilta ja hankemekanismeista hankittuja yksiköitä (AAUt, CERit ja ERUt). Suomen valtion tileillä hankemekanismeista saatuja yksiköitä oli 1.12.2021 noin 12,9 milj. t CO2-ekv. Lisäksi Suomi voi siirtää 14,0 milj. t CO2-ekv. ensimmäiseltä velvoitekaudelta ylijääneitä sallitun päästömäärän AAU-yksiköitä käytettäväksi velvoitteen täyttämiseen nk. edellisen kauden ylijäämävarantotilille. Kyseisistä AAU-yksiköistä 10 milj. t CO2-vastaava määrä on saatu komissiolta LULUCF-toimien lisätaakan täyttämiseen. Komission Suomelle siirtämiä yksiköitä ei voi käyttää muihin tarkoituksiin.

Suomen onnistumista Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästöjen rajoitusvelvoitteen toteuttamisessa voi arvioida taulukon 3 1) avulla. Taulukon lukujen perusteella Suomi tulee täyttämään velvoitteensa, mutta joutuu käyttämään tähän Kioton pöytäkirjan joustomekanismeista hankittuja päästöyksiköitä. Päätöstä siitä, mitä yksiköitä käyttäen velvoite toteutetaan, ei ole vielä tehty. Kioton pöytäkirjan velvoite koskee koko velvoitekautta eikä vuosittaisia velvoitteita ole. Lopulliset tiedot Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden velvoitteen täyttämiseen vaikuttavista päästö- ja poistumamääristä varmistuvat kevään 2022 YK:n ilmastosopimukselle tehtävän inventaariolähetyksen ja sitä seuraavan YK:n ilmastosopimuksen sihteeristön koordinoiman kansainvälisen tarkastajaryhmän suorittaman tarkastuksen jälkeen. Tämän jälkeen Kioton pöytäkirjalle toimitetaan vielä nk. täsmäytyskauden raportti, jonka tarkastuksen jälkeen velvoitteen täyttäminen vahvistetaan. Tämä tapahtunee vuonna 2023.

Taulukko 3. Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden velvoitteen seuranta vuosien 2013–2020 päästötietojen perusteella

2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 5) 2013-
2020
kilotonnia CO2-ekvivalenttia
Suomen sallittu päästömäärä koko velvoitekaudelle 2013–2020 240 545
Kansalliset kokonaispäästöt 62 775 58 612 55 025 57 933 55 141 56 172 52 833 48 094
Päästökauppaan kuuluvat päästöt (ei sisällä lentoliikenteen päästökauppaa) 31 366 28 654 25 371 27 148 25 059 26 170 23 242 19 578
Kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt 180 182 179 182 190 210 206 86
Päästökaupan ulkopuoliset päästöt 31 229 29 777 29 475 30 603 29 892 29 791 29 386 28 430 238 584 5)
Päästökaupan ulkopuolisten päästöjen kumulatiivinen osuus sallitusta päästömäärästä 13% 25% 38% 50% 63% 75% 87% 99%
Toteutuneiden päästöjen ero sallittuun päästömäärään 5) -1 961 5)
Artiklan 3.3 toimien eli metsityksen ja uudelleen metsityksen ja metsänhävityksen nettopäästöt 1) 3 587 3 338 3 360 3 211 3 066 3 018 3 474 2 809
Lisätaakka Suomen velvoitteeseen artiklan 3.3 toimista eli metsityksen ja uudelleen metsityksen ja metsänhävityksen nettopäästöjen summa 2013–2020 1) 25 863 5)
Artiklan 3.4 metsänhoidon päästöt ja poistumat yhteensä -47 335 -46 090 -41 401 -38 783 -35 735 -26 169 -31 938 -34 800
Metsänhoidon vuosittainen vertailutaso Suomelle -20 466 -20 466 -20 466 -20 466 -20 466 -20 466 -20 466 -20 466
Metsänhoidon vertailutason tekninen korjaus -10 938 -10 938 -10 938 -10 938 -10 938 -10 938 -10 938 -10 938
Metsänhoidon päästöt ja poistumat miinus teknisellä korjauksella korjattu metsänhoidon vertailutaso -15 931 -14 686 -9 997 -7 379 -4 331 5 235 -534 -3 396 -51 019 5)
Metsänhoidon kattoluku 2) -19 978
Metsänhoidon vaikutus Suomen velvoitteeseen, Suomi saa metsähoidon kattolukua vastaavan hyödyn -19 978 2)
Artikloiden 3.3 ja 3.4 yhteisvaikutus Suomen velvoitteeseen 5 885 5)
Sallitun päästömäärän alituksen (päästökaupan ulkopuoliset päästöt) ja artikloiden 3.3. ja 3.4 yhteisvaikutuksen summa eli päästömäärä, joka korvattava ensimmäiseltä kaudelta siirrettävillä AAU-yksiköillä tai hankemekanismeista hankituilla yksiköillä (ks. alla olevat rivit) velvoitteen täyttämiseksi 3 925 5)
Kioton pöytäkirjan ensimmäiseltä kaudelta ylijääneet ja toiselle kaudelle siirrettävissä olevat sallitun päästömäärän yksiköt (AAUt) 3) -14 019 3)
Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella käytettävissä olevat hankemekanismeista hankitut yksiköt (ERUt ja CERit) 4) -12 683 4)
1) Artiklan 3.3 nettopäästöt vähennetään Suomen sallitusta päästömäärästä toisen velvoitekauden lopussa.
2)  Metsähoidon kattoluku on -19 978 041 tonnia CO2–ekv. koko velvoitekaudelle. Metsähoidon kattoluku on määritetty 3,5 prosentiksi vuoden 1990 päästöistä ilman LULUCF-sektoria. Kattoluku kiinnitettiin 2016 raportoinnin tarkastuksessa. Luku on ilmoitettu negatiivisena, koska se vaikuttaa toiseen suuntaan kuin päästöt velvoitteen laskennassa.
3) Kyseinen AAU-määrä on vahvistettu ensimäisen kauden täsmäytysraportin tarkastuksessa. Suomi voi siirtää näitä yksiköitä käytettäväksi velvoitteen täyttämiseen nk. edellisen kauden ylijäämävarantotilille. Näistä yksiköistä 10 milj. t CO2-ekv. vastaava määrä on saatu EU:n komission päätöksen mukaan käytettäväksi Suomelle LULUCF-toimista aiheutuvan lisätaakan kattamiseen. Kyseisiä yksiköitä ei voi käyttää muihin tarkoituksiin.
4) Valtion tilillä 2.12.2021 olleet yksiköt.
5) Ennakkotieto

1) Taulukossa 3 luvut esitetään kilotonneina, mutta ovat saatavilla tonneina pyydettäessä (kasvihuonekaasut@stat.fi).

Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario. Tilastokeskus

Lisätietoja: Pia Forsell +358 29 551 2937, Päivi Lindh +358 29 551 3778, Sini Niinistö (LULUCF) +358 29 551 2954, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi

Vastaava osastopäällikkö: Katri Kaaja


Päivitetty 16.12.2021

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6049. 2020, Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2020 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 27.1.2022].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2020/khki_2020_2021-12-16_kat_001_fi.html