Indikaattorimaailma liikkeessä - mitä uutta syntymässä?

  1. Uusia sisältöjä: onnellisuus ja todellinen vauraus
  2. Kansallisia ja kansainvälisiä hyvinvoinnin indikaattorikehitelmiä
  3. Indikaattorit ja politiikka: ajankohtaista EU:n hyvinvointikeskustelua
  4. Uutta ja vanhaa
  5. Indikaattorit ja tietoon perustuva päätöksenteko edelleen nousussa?

Kansallisia ja kansainvälisiä hyvinvoinnin indikaattorikehitelmiä

Istanbulin konferenssissa esiteltiin koko joukko kansallisia ja alueellisia hyvinvoinnin seurantaan tarkoitettuja indikaattorikehitelmiä. Useimmat niistä tulivat englanninkielisestä maailmasta, mutta mukana oli myös muun muassa Bhutanin onnellisuustarkasteluihin perustuva hyvinvointiseuranta. Yhdysvallat, Kanada ja sen eri provinssit sekä Australia ovat vahvasti esillä tällaisten indikaattorien kehittämistyössä.

Kansallisia indikaattorikehitelmiä halutaan myös kehittää kansainväliseen käyttöön. Yhtenä esimerkkinä on kanadalaiseen ja australialaiseen pohjatyöhön perustuva kansainvälinen hanke, johon on menossa mukaan kymmenkunta maata - Pohjoismaista mahdollisesti Ruotsi. Siinä on tarkoitus testata ja vertailla yhteistä hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen kehityksen indikaattoripohjaa. Lähtökohtina ovat Kanadassa kehitetty kansallisten hyvinvointi-indikaattorien malli (Canadian Index of Wellbeing, CIW) sekä Australian vastaavat kehitelmät (Measures of Australia's Progress, MAP). Tätä kirjoitettaessa (vuoden 2008 tammikuussa) hankkeen aikataulusta ei ole tietoa sen paremmin kuin Ruotsin osallistumisestakaan. Jos hanke etenee, on epävirallisesti sovittu, että muut Pohjoismaat voivat Ruotsin kautta ja sen tukena seurata työn edistymistä.

Indikaattorit ja politiikka: ajankohtaista EU:n hyvinvointikeskustelua

Samaan aikaan kun indikaattorimaailma etsii tapoja laajentaa talouteen perustuvia edistyksen mittaamistapoja moneen eri suuntaan, EU:n piirissäkin on aloitteita, joissa pyritään uusiin avauksiin hyvinvoinnin käsittämisessä. Alkuvuodesta 2007 julkaistiin EU:n komission tilaama asiantuntijaryhmän raportti "EU:n sosiaalinen todellisuus" (Liddle - Lerais 2007), jossa esitettiin, että perinteisiä hyvinvoinnin käsittämistapoja on tarkistettava.

Tiivistetysti ilmaisten: EU:n raportti korostaa tarvetta siirtää painopistettä niin sanotusta objektiivisesta hyvinvoinnista subjektiiviseen, kollektiivisesta hyvinvoinnista yksilökohtaiseen ja ongelmien välttämistä korostavasta negatiivisesta hyvinvoinnista menestymisen mahdollisuuksia painottavaan positiiviseen hyvinvointiin. EU-politiikkojen tulisi silloin pyrkiä siihen, että EU-kansalaisten tyytyväisyys elämäänsä kohenisi.

Näin menestyttäisiin myös kansainvälisessä kilpailussa. Tämä puhetapa muistuttaa jonkin verran edellä mainittua onnellisuuspuhetta. Indikaattorien tasolla "EU:n sosiaalinen todellisuus" -raportti ei kuitenkaan vielä ehdota onnellisuusindikaattorien kehittämistä, vaan tyytyy toteamaan, että elämään tyytyväisyyttä kuvaava mielipidetieto nousisi muiden hyvinvointi-indikaattorien rinnalle ja ohikin.

Marraskuussa 2007 julkaistiin seuraava komission toimeksiannosta laadittu raportti (KOM(2007)726), joka jatkaa "EU:n sosiaalinen todellisuus" -raportin pohjustamaa työtä EU:n sosiaalisen agendan uudistamiseksi. Tämä Vision-raportti on jäsenmaiden kommentoitavana, ja vastaava kommenttikierros on ollut käynnissä myös "EU:n sosiaalinen todellisuus" -raportista. Molempien raporttien hyvinvointinäkemykset ovat samansuuntaisia ja voivat vahvistuessaan vaikuttaa siihen, millaisia hyvinvoinnin indikaattoreita EU-maissa kehitetään.

"EU:n sosiaalinen todellisuus" -raportin kommentointikierros on jo tuottanut Ranskassa uuden koonnoksen kansallisista ja kansainvälisistä indikaattoreista. Marraskuussa 2007 ilmestyneessä raportissa (Les réalités sociales... 2007) esitetään satakunta kansainvälistä vertailutietoa ja kommentoidaan lyhyesti Ranskan sijaintia tällaisessa vertailussa. Vastaavanlaisia tarkasteluja on aikaisemmin laadittu esimerkiksi Irlannissa (vuosiraportti Measuring Ireland's Progress); myös Suomessa Tilastokeskuksen Suomi vertailussa -palvelu tarjoaa maksullisena samantapaista vertailutietoa.

Uutta ja vanhaa

Kiinnostus edistystä mittaavia indikaattoreita kohtaan näyttää olevan tällä hetkellä suuri. Onko siis jotakin ratkaisevasti uutta tapahtumassa, kun indikaattorimaailma on tällä tavoin liikkeessä? Kyllä ja ei. Indikaattorikiinnostus vaihtelee aaltoliikkeen tapaan (ks. esim. Sauli - Simpura 2004): alkuvaihe oli 1950-luvulla ja toinen aalto 1960- ja 1970-lukujen vaihteen tienoilla. Nyt on meneillään indikaattoreiden kolmas aalto, joka on voimistunut 1990-luvun puolivälistä tähän päivään saakka. Tätä viimeisintä aaltoa ovat nostattaneet EU-integraatio, globalisaatio ja tietotekniikan edistyminen. Ne ovat sekä mahdollistaneet uudenlaisen indikaattorityön että luoneet tarvetta indikaattorien tyyppisille tiivistetyille tiedonesittämistavoille.

Vanhaa tässä kolmannessa aallossa edustaa pyrkimys tiivistää tietoa indikaattoreiksi; tiivistämisen tarve on vain voimistunut, kun maailma on hukkumassa tiedon paljouteen. Vanhaa on myös toinen pyrkimys, taloutta kuvaavien tietojen täydentäminen varsinkin ympäristön, mutta myös sosiaaliset suhteet huomioon ottavilla tiedoilla. Uutta on tarkastelujen laajentuminen maailmanlaajuisiksi, ja uutta ovat myös tietovarantojen ja tietotekniikan tarjoamat mahdollisuudet aikaisemmin vaikeasti kuvattaviksi jääneiden ilmiöiden tavoittamiseksi indikaattoreilla.

Indikaattorit ja tietoon perustuva päätöksenteko edelleen nousussa?

Istanbulin indikaattorikokouksen innoittamina teimme aloitteen indikaattorityön edistämiseksi myös Suomessa. Syksyllä 2007 keskusteltiin siitä, mitä hyötyjä olisi saavutettavissa Istanbulissa esiteltyjen tyyppisistä kansallisista indikaattorijärjestelmistä Suomessa. Ehdotettiin myös esiselvitystä kesään 2008 mennessä. Sen jälkeen olisi vuorossa Suomessa pidettävä pieni pohjoismainen indikaattorikokous, jossa Pohjoismaat voisivat vertailla kokemuksiaan ja suunnitelmiaan.

Yksi tämänhetkisen indikaattoriaallon kantavia ajatuksia on edistää niin sanottua näyttöön perustuvaa päätöksentekoa. Indikaattorien ajatellaan voivan olla siinä avainasemassa. Istanbulin indikaattorikonferenssin keskusteluissa näyttöön perustuvan päätöksenteon vaatimusta tosin joskus lievennettiin ja tyydyttiin puhumaan "näytöstä selvillä olevasta päätöksenteosta". Joka tapauksessa hyvin tuotetut, läpinäkyvät, avoimesti saatavilla olevat ja käyttäjäystävälliset indikaattorit tukevat tällaisia pyrkimyksiä; ne tiivistävät tietotulvaa, antavat mahdollisuuden ajallisiin ja paikallisiin vertailuihin ja helpottavat kaikkien päätöksentekoon osallistuvien tilannetta päätösvaihtoehtojen arvioinnissa.

Ja kuten OECD:n Istanbulin-konferenssissa moneen kertaan korostettiin: osapuolia eivät ole vain nimetyt hallinnolliset päätöksentekijät, vaan myös yleisö, järjestöt, yritykset ja media. Parhaimmillaan indikaattorit antavat näille muille osapuolille mahdollisuuden vaatia päätöksentekijöitä entistä paremmin tilille ratkaisuistaan. Tällä tavoin maailmanlaajuisen indikaattoriliikkeen aktivistit uskovat parantavansa demokratioiden toimintaa ja mahdollistavansa globaalissa mittakaavassa merkityksellisten asioiden näkyvyyden päätöksentekoa valmistelevissa keskusteluissa.

Lähteet:

Brysselin konferenssi (2007). "Beyond GDP". Konferenssin materiaali saatavissa: www.beyond-gdp.eu.
Canadian Index of Wellbeing, (CIW). Saatavissa: www.atkinsonfoundation.ca.
Istanbulin julistus (2007). Epävirallinen käännös saatavissa: www.tilastokeskus.fi/hyvinvointikatsaus.
KOM(2007)726. Mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu. 2000-luvun Euroopan uusi sosiaalinen visio. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2007:0726:FIN:FI:PDF. [Viittauspäivä 14.2.2008.]
"Les réalités sociales françaises à l'aune européenne" ou le portrait social des Français dans l'Europe(2007). Saatavissa: http://www.strategie.gouv.fr/article.php3?id_article=696. [Viittauspäivä 14.2.2008.]
Liddle, R. - Lerais, F. (2007). EU:n sosiaalinen todellisuus. Eurooppa-politiikan neuvonantajien toimisto. Saatavissa: http://ec.europa.eu/citizens_agenda/social_reality_stocktaking/docs/background_document_fi.pdf. [Viittauspäivä 14.2.2008.]
Maailmanpankki (2006). Where is the Wealth of Nations. Measuring capital for the 21st century. Saatavissa: http://siteresources.worldbank.org/INTEEI/214578-1110886258964/20748034/All.pdf [Viittauspäivä 14.2.2008.]
Measures of Australia's Progress, (MAP). Saatavissa: www.abs.gov.au.
Measuring Ireland's Progress. Saatavissa: www.cso.ie.
OECD (2007). Measuring and fostering the progress of societies. Istanbulin konferenssi. Konferenssin materiaali saatavissa: www.oecd.org/oecdworldforum.
Sauli, H. - Simpura, J. (2004). Auttaako indikaattoriaalto tietotulvassa? Hyvinvointikatsaus 1.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 12.3.2008