Viime vuoden huono viljasato ei juuri nostanut ruuan kuluttajahintoja. Vilja- ja lihatuotteiden kuluttajahinnoissa viljojen tuottajahintojen osuus on pieni, tärkeämpi rooli on teollisuuden ja kaupan palkoilla ja kuljetuksilla.
Viime vuoden huono viljasato ei juuri nostanut ruuan kuluttajahintoja. Vilja- ja lihatuotteiden kuluttajahinnoissa viljojen tuottajahintojen osuus on pieni, tärkeämpi rooli on teollisuuden ja kaupan palkoilla ja kuljetuksilla.
Palvelujen viennin osuus Suomen kokonaisviennistä on tuplaantunut parinkymmenen viime vuoden aikana. Viennin pohja on laajentunut ja jalostusarvo sekä kotimaisuusaste noussut. Vienti sisältää nyt enemmän suomalaista työtä, innovaatioita ja raaka-aineita kuin vuosituhannen alussa.
Palveluiden ja tuontitavaroiden reaalihinnat ovat muuttuneet Suomen EU-jäsenyyden aikana eri lailla. Näiden hintojen kehitykseen kilpailun näkökulmasta perehdytään Ilkka Lehtisen kolmannessa suhteellisten hintojen muutoksia käsittelevässä artikkelissa.
Elintarvikkeiden reaalihinnat ja kulutusmäärät ovat muuttuneet roimasti Suomen EU-jäsenyyden aikana. Ilkka Lehtisen suhteellisten hintojen muutoksia käsittelevässä artikkelissa perehdytään ns. lautasmallin ainesosien hintakehitykseen ja kulutukseen.
Ravinnon hintojen sopeutuminen EU-aikaan alkoi jo vuonna 1986, kirjoittaa hinta-asiantuntija Ilkka Lehtinen.
Suomi ei ole eurooppalaisittain kohtuuttoman kalliin ruuan maa, osoittavat hinta-asiantuntija Ilkka Lehtisen laskelmat.
Talouskasvuennusteita on nostettu ja inflaatioennusteita laskettu. Lukuja lyödään pöytään syksyn palkkaneuvotteluissa. Inflaatioasiantuntija Ilkka Lehtinen arvioi inflaation painuvan alle yhden prosentin.
Sodat, devalvaatiot, öljykriisit ja riippuvaisuus ulkomaankaupasta yhdistettynä omaan talouspolitiikkaan ovat tehneet Suomesta korkean hintatason maan. Reippaasta hintojen noususta huolimatta taloutemme on kehittynyt voimakkaasti itsenäisyyden aikana, Ruotsiakin nopeammin viime vuosiin asti. EU-kaudella inflaatio on talttunut mutta myös talouskasvu hidastunut.
Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puutetta pääkaupunkiseudulla on valitettu iät ja ajat. Mistä kiikastaa, ja miten solmu olisi ratkaistavissa?
Ruoka halpeni Suomessa reilusti yli kymmenen prosenttia EU-jäsenyyden alkuvuosina. Viime vuosina hintaetu on lähes kokonaan hukattu. Miten näin pääsi käymään?
Ruoka oli vuonna 2012 Suomessa reilun kymmenyksen kalliimpaa kuin vanhoissa EU-maissa keskimäärin. Kun hinnoista poistetaan laskennallisesti arvonlisävero, hintaero pienenee neljään prosenttiin. Hintaerosta 60 prosenttia selittyy Suomen korkeammalla arvonlisäverolla.
Ravinnon kallistuminen on suurin tekijä Suomen muita euromaita nopeammassa inflaatiossa. Se uhkaa yhdessä pienten palkankorotusten kanssa kääntää kuluttajien ostovoiman laskuun.
Ranskassa keltaliivit mellakoivat dieselpolttoaineen hintojen nousua vastaan. Samaan aikaan meillä dieselautojen omistajat ”mellakoivat” suomalaiskansalliseen tapaan hampaita yhteen purren. Mitä polttoainemarkkinoilla tapahtui loppuvuonna 2018?
Varainsiirtoverokannan yhtenäistämisen vaikutus verokertymään olisi pieni, ja se saattaisi piristää omakotitalokauppaa, laskee Ilkka Lehtinen.
Viljan osalta määrä on tänä vuonna pieni, mutta hinta hyvä kuten myös sadon laatu. Sadon arvo onkin edellisvuosia suurempi.
Maaliskuun 2018 rakennuslupien ja aloitusten perusteella näyttää siltä, että vielä vuosina 2019 ja 2020 valmistuu selvästi keskimääräistä enemmän uusia osakeasuntoja, ennakoi Ilkka Lehtinen asuntomarkkinoiden näkymiä.
Elintarvikkeiden hintojen vuosimuutos painui miinukselle huhtikuussa 2014 paljon mainostetun halpuutuksen myötä. Kampanjan markkinoinnissa unohdettiin kertoa, että vuosina 2011–13 elintarvikkeiden hinnat nousivat vuositasolla 5–6 prosenttia.
Ekonomistit varoittelivat euron suunnitteluvaiheessa epäsymmetriasta – talouden suhdannekehitys voisi olla eri maissa erilainen – ja sen aiheuttamasta mahdollisesta ongelmasta Suomen taloudelle.
Mediasta saa käsityksen, että asuntokauppa käy nyt ennätysvilkkaana. Mitä asuntokaupalla tarkoitetaan ja mihin ajankohtaan vertailu tehdään?
Keskustelu asumisen tukemisesta kiteytyy kahteen asiaan: tukeako asuntotuotantoa vaiko asumista. Kaikki asumisen tuet halutaan avoimemmin esille. Vallalla on mielipide, että asuntorakentamista ei saisi tukea, vaan tuen tulisi kohdistua asumiseen. Keskustelussa on ollut vähän esillä se, kuinka paljon julkinen valta saa verotuloja asumisesta.
Kolme vuotta sitten näytti siltä, että EU-jäsenyyden tuoma ruuan hintaetu oltiin menettämässä. Ruuan reaalihinta, hinnat puhdistettuna yleisellä hintakehityksellä, oli palautunut lähes vuoden 1994 tasolle.
Ekonomisteja on mietityttänyt viime vuosina, mihin Euroopan keskuspankin markkinoille pumppaama raha menee ja mitä rahan määrän yltäkylläisyydestä seuraa. Meille on opetettu kansantaloustieteen luennoilla, että liiallinen rahan määrä markkinoilla johtaa inflaatioon.
Tänä vuonna päivittäistavarakaupassa on hintoja halpuutettu innokkaasti. Kilpailun nimissä ja voimakkaalla mainonnalla on annettu ymmärtää, että kauppa laskee tuotteiden katteita kuluttajan eduksi. Kuinka monen tuotteen hintoja on laskettu, ja mitä on tapahtunut viljelijöiden ja elintarviketeollisuuden tuottajahinnoille?
Taas kerran puhutaan kohtuuhintaisen asuntotuotannon tarpeesta. Eri toimijat vaativat asuntopolitiikan muutosta. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että vääjäämätön muuttoliike pääkaupunkiseudulle vaatii lisää kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Kyse on kansantalouden kasvusta.
Raakaöljyn maailmanmarkkinahinta on laskenut viime kesästä yli 50 prosenttia. Lehtien yleisönosastoilla on ollut kirjoituksia, joissa vaaditaan bensan pumppuhintaan vastaavaa laskua. Onko hinta laskenut oikein vai onko joku vetänyt välistä?
Suomen vaihtosuhde, vienti- ja tuontihintojen suhde, heikkeni jyrkästi koko 2000-luvun alkupuolen. Samaan aikaan vaihtotase, kokonaisviennin ja -tuonnin arvojen erotus, pysyi selkeästi plussalla. Oliko Suomella ongelma vaiko ei?
Suomen talous on polkenut paikoillaan jo kymmenen vuosineljännestä, eikä valoa näy. Onko talous lamassa vai pitkässä taantumassa, tässäpä ekonomistien ongelma.
Usein kuulee väitteen, että EU-jäsenyyden myötä alentunut ruuan hintaetu on menetetty ja että viimeistään euron käyttöönotto nosti hinnat jäsenyyttä edeltävälle tasolle.
YLEn Ykkösaamun vieraana ollut Björn Wahlroos sekä Etelärannan vuorineuvokset ja talousasiantuntijat ovat vaipuneet lähes koomaan Suomen talouden tulevaisuuden suhteen. Kaikki menee pieleen ja viimeinen sammuttaa valot.
”Bensiinin maailmanmarkkinahinta on kesähuipussaan, mutta bensiinin kuluttajahinta on Suomessa kovan hintakilpailun ansiosta tavallista alhaisempi”, kertoivat YLEn tv-uutiset heinäkuisena sunnuntaina (21.7). Juttuun oli haastateltu öljy-yhtiön edustajaa, joka kertoi, että kilpailu on tänä päivänä todella kovaa. Toimittaja ei sanallakaan epäillyt tai kyseenalaistanut sitä.
Suomessa on tuskailtu kallista ruokaa jo vuosia. Saksasta saa sekaleivän eurolla ja ison virvoitusjuomapullon puolet halvemmalla kuin Suomesta. Vuonna 2007 alkaneen elintarvikkeiden globaalin hintojen nousun jälkeen hintaero Suomen ja vanhojen EU-maiden välillä on vain kasvanut.
Asuntolainojen marginaalit ovat nousseet yli kaksinkertaisiksi puolessatoista vuodessa. Eivät silti ihan niin korkealle kuin pankinjohtajien puheista voisi päätellä. Vuodenvaihteessa viitekorkoina käytetyt Euribor-korot vaihtelivat 0,3-0,6 prosentin välillä, ja uuden asuntolainan sai keskimäärin 1,8 prosentilla. Lainamarginaali oli laskelmieni mukaan noin 1,4 prosenttia.