Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Suomen kansanvarallisuuden rakenne on muuttunut

  1. Asuntojen osuus suurin
  2. Rakennusmaan osuus noussut
  3. Muiden maa- ja vesialueiden osuus on prosentin verran.
  4. Teollisuus veti vielä kerran lamasta
  5. Poikkeuksellisen raju muutos pääomasuhteessa
  6. Ovatko menestystekijät muualla?
  7. Aineettomat tekijät saatava mukaan
  8. Jokaisella asunnon verran kansanvarallisuutta

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Teollisuus veti vielä kerran lamasta

Kansanvarallisuuden tasossa ja rakenteissa tapahtuvat muutokset ovat yleensä varsin hitaita, vuosikymmenien kuluessa tapahtuvia. Suomen 1990-luvun lama ja siitä toipuminen sai kuitenkin aikaan muutamassa vuodessa syvällisiä ja pysyviä muutoksia.

Laman alkaessa vuonna 1991 kansanvarallisuuden arvo aleni 2,5 prosenttia. Seuraavat vuodet olivat varsinaisia laskuvuosia. Varallisuuden arvo putosi ensin vuonna 1992 yhdeksän prosenttia ja sitten vielä viisi prosenttia vuonna 1993.

Lama ei kuitenkaan "tuhonnut" kansanvarallisuutta, kuten tapahtuu luonnonmullistuksissa tai sotien aikana. Rakennukset ja rakennelmat, koneet ja laitteet, rakennusmaa, metsät ja pellot säilyivät entisellään. Varallisuusarvojen rajut pudotukset olivat seurausta markkinahintojen laskusta. Vähäiseltä osin varallisuuden arvoja alensi kulumista korvaavien investointien tyrehtyminen.

Suurimmat arvojen alennukset koettiin välittömästi markkinahintoja seuraavissa varallisuustyypeissä: rakennusmaa, kesämökkitontit, viljelysmaa ja metsät. Myös asuinrakennusten ja muiden rakennusten arvot putosivat parissa vuodessa noin 16 prosenttia. Painoarvollaan ne vetivät koko kansanvarallisuuden liki saman suuruiseen laskuun. Suurimman varallisuuserän, asuntovarallisuuden, raju lasku horjutti koko kansantaloutta. Julmimmat vaikutukset kohdistuivat yksittäisiin kotitalouksiin.

Kansanvarallisuus oli alimmillaan vuonna 1993. Pohjakosketuksen saavuttivat monet keskeiset kansanvarallisuustyypit, kuten asuinrakennukset ja muut talonrakennukset (molempien arvo oli 84 %vuoden 1990 tasosta) sekä metsävarallisuus (65 %). Rakennusmaan arvo oli alimmillaan vuonna 1995 (69 % vuoden 1990 tasosta) ja kesämökkien vuosina 1994 ja 1996. Viljelysmaan arvo putosi tasaisesti ja puolittui vuoteen 1997 mennessä.

Koko kansantaloudelta meni kahdeksan vuotta lamaa edeltävän varallisuustason saavuttamiseen. Asuinrakennusten arvo ylitti lamaa edeltävän tason vuonna 1997. Muiden rakennusten arvo saavutti vuoden 1990 tasolle vasta yhdeksän vuotta myöhemmin. Rakennusmaan ja kesämökkitonttien arvot palasivat lähtötasolle vasta vuosituhannen vaihteessa.

Metsävarallisuuden arvo lähestyi 1990-luvun lopulla lamaa edeltänyttä tasoa, mutta sen jälkeen arvo on uudelleen laskenut. Viljelysmaan arvo on noussut pohjamudista hitaasti kohti lamaa edeltävää tasoa. Uusimmissa lukemissa eroa vuoden 1990 tasoon on vielä viitisen prosenttia.

Kaikkien kansanvarallisuustyyppien arvot eivät laman aikana laskeneet. Maa- ja vesirakennusten arvo pysyi koko tarkastelukauden vuoden 1990 tason yläpuolella. Toinen yleisestä kehityksestä poikkeava varallisuustyyppi oli koneet, laitteet ja kulkuneuvot. Laman aikana niiden arvo kohosi vuoteen 1993 saakka laskeakseen sen jälkeen parin vuoden ajan. Selityksenä muihin varallisuustyyppeihin nähden vastakkaiseen kehitykseen voi olla se hitaus, jolla erilaisten infrastruktuurin rakentamishankkeisiin tai kone- ja laiteinvestointien toteuttamiseen pystytään reagoimaan. Vaikka lama painaa päälle, aloitetut investointihankkeet on vietävä loppuun.

Näyttää siltä, että 1990-luvun lamasta tapahtunutta ripeätä nousua selittävät osaksi perinteisen teollisuuden ennalta sovitut, mutta laman keskelle osuneet investoinnit. Laman jatkuessa Suomessa muualla maailmassa taantuma hellitti. Huippukuntoon hiottu teollinen tuotantokoneisto oli välittömästi valmis vastaamaan nousevaan ulkomaiseen kysyntään. Tuotantoprosessien uudistamisen yhteydessä tuotantokapasiteetti oli merkittävästi kasvanut. Perinteinen teollisuus veti vielä kerran Suomen talouden uuteen nousuun. Teollinen tuotanto nousi kaikkien aikojen ennätyslukemiin. Mittavien investointien vuoksi työvoiman tarve jäi kuitenkin vähäiseksi.

Teollisen tuotannon ripeästä kasvusta huolimatta uusia investointeja ei tehty. Koneiden ja laitteiden osuus kansanvarallisuudesta kääntyi laskevalle uralle.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 17.4.2007