Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Suomen kansanvarallisuuden rakenne on muuttunut

  1. Asuntojen osuus suurin
  2. Rakennusmaan osuus noussut
  3. Muiden maa- ja vesialueiden osuus on prosentin verran.
  4. Teollisuus veti vielä kerran lamasta
  5. Poikkeuksellisen raju muutos pääomasuhteessa
  6. Ovatko menestystekijät muualla?
  7. Aineettomat tekijät saatava mukaan
  8. Jokaisella asunnon verran kansanvarallisuutta

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Jokaisella asunnon verran kansanvarallisuutta

Kansanvarallisuutemme arvo oli vuonna 2005 noin 580 miljardia euroa. Tasan jaettuna jokainen kansalainen saisi 110 000 euroa. Pääkaupunkiseudulla osuus riittäisi 40 neliömetriin vanhasta kerrostalosta, ei kuitenkaan Helsingin keskustan tuntumassa. Muualta maasta kerrostaloasuntoon saisi tuplasti enemmän tilaa. Nurmijärven takaiselta maaseudulta kansanvarallisuusosuudella pääsisi jo omakotitalon isännäksi tai emännäksi.

KANSANVARALLISUUS on tiettynä ajankohtana yhteenlaskettujen kansantalouden varallisuuserien summa. Varan haltija voi olla yritys, julkinen yhteisö, järjestö tai kotitalous. Varallisuuslaskelmien lähtökohtana ovat kansantalouden tilinpidon varallisuustilit. Kaikkia kansanvarallisuuden käsitteen piiriin kuuluvia varallisuuden muotoja ei kuitenkaan ole pystytty tai ei ole toistaiseksi pidetty tarpeellisena sisällyttää kansantalouden tilinpidon vuosittaiseen tietotuotantoon.

Kansantalouden tilinpidon suppean määrittelyn mukaan kansantalouden pääomakantaan sisältyvät vain tuotannollista toimintaa palvelevat koneet, laitteet ja kulkuneuvot sekä tuotantorakennukset (tuotantopääoma), omat ja muiden omistamat asuinrakennukset (asuntovarallisuus) sekä yhteiskunnan aineellinen perusrakenne (infrastruktuuri). Lisäksi varallisuustileillä on muutamia, merkitykseltään vähäisempiä varallisuuseriä, kuten kasvatettavat varat, tietokoneohjelmistot sekä viihteen, kirjallisuuden ja taiteen alkuperäisteokset. Myös laskenta-ajankohdan varastot kirjataan varallisuudeksi. Kiinteään pääomakantaan kuluvien varallisuuserien laskelmat tehdään kansantalouden tilinpidon yhteydessä investointikertymämenetelmään perustuvan laskentamallin avulla. Yhtenäisin perustein laskettu kiinteä pääomakanta on saatavissa vuodesta 1960 alkaen.

Laajempi kansanvarallisuuden määrittely sisällyttää kansanvarallisuuteen myös taloudellisesti hyödynnettävissä olevat luonnonvarat. Suomen tärkein luonnonvara on puu, hieman laajemmin ymmärrettynä metsä kaikkine ominaisuuksineen. Kansantalouden tilinpidossa talousmetsät ovat viljeltyjä puuvarastoja. Nettokasvu määrittelee puuvarannon vuotuiset vaihtelut ja puun hinta sen arvon. Metsien puuvarannon arvo on saatavissa vuodesta 1975 alkaen. Metsien muu varallisuusarvo jää laskelmien ulkopuolelle.

Kansanvarallisuuteen kuuluu periaatteessa myös kaikki maa sen ominaisuuksista, käyttötavasta tai omistajasta riippumatta. Laskelmissa keskitytään kuitenkin muutamiin keskeisiin maankäyttöluokkiin. Erillisinä varallisuustyyppeinä mukana ovat viljelysmaa, rakennusmaa sekä muut maa- ja vesialueet. Maan arvoa kuvaavissa laskelmissa ovat siten myös kotitalouksien omistuksessa olevat asuinrakennusten ja vapaa-ajan asuntojen tonttimaa.

Kansanvarallisuuslaskelmiin ei sen sijaan sisällytetä kotitalouksien kestokulutustavaroita (kodinkoneita, kalusteita eikä edes kulkuneuvoja). Kansantalouden tilinpidon mukaan ne eivät ole tuotannollisia investointeja eivätkä niin muodoin muodosta kiinteitä varoja. Niiden arvo suositellaan kuitenkin esitettäväksi lisätietona varallisuuslaskelmien yhteydessä. Kotitalouksien varallisuuslaskelmiin kestokulutustavarat ovat sen sijaan sisältyvät (vrt. Tieto&trendit, helmikuu/2007, artikkeli).

Kansanvarallisuuslaskelmiin eivät sisälly myöskään puolustusvoimien aseet tai asejärjestelmät niiden koosta tai kestosta riippumatta. Vuosien käyttöiästään huolimatta kansantalouden tilinpidossa ne ovat olleet hankintavuoden julkisia kulutusmenoja. Uudessa kansantalouden tilinpitosuosituksessa puolustuskaluston hankinnat on päätetty käsitellä "puolustuspalveluiden tuotantopääomana".

Kansanvarallisuus on varantokäsite, joka ilmoitetaan tiettynä ajankohtana, tavallisesti vuoden viimeisen päivän arvona. Varallisuuden arvoon vaikuttaa ajanjakson alkuvarannon suuruuden lisäksi varantoja kasvattavat "tulovirrat" ja niitä pienentävät "menovirrat". Tulovirrat ovat investointeja (kiinteän pääoman bruttomuodostus), ja menovirrat ovat kiinteän pääoman kulumista sekä odottamattomien tapahtumien, kuten tulvien ja tulipalojen aiheuttamia menetyksiä. Lisäksi varannon arvoon vaikuttavaa arvottamisajankohdan hintatason mukaan tapahtuva varojen uudelleenarvostus.

Kansanvarallisuus arvotetaan ajankohdan markkinahintaan. Käytännössä varallisuuslaskelmissa on useimmiten tyydyttävä pääomakannan tuottamiin tietoihin. Niiden ajantasaisuutta pyritään kuitenkin parantamaan aika ajoin tehtävin pääomakantakyselyin.

Lähteet:

Kansantalouden tilinpito 1990-2005. Tilastokeskus.
Pääomakantalaskelmat 1960-2005. Tilastokeskus.
Kiinteistöjen kauppahintatilastot 1990-2006. Maanmittauslaitos.
"Intangible Capital and Economic Growth", Authors Corrado, Carol A., Hulten, Charles R. and Sichel, Daniel E., NBER Working Paper No. W11948, January 2006. National Bureau of Economic Research (2006).
"Creating Value from Intellectual Assets", Meeting of the OECD Council at Ministerial Level 2006. OECD.
"Suomen kansanvarallisuus runsaat 100 000 euroa kansalaista kohti". Tietoaika 11/2002.
"Suomiko varallisuuden häntäpäätä?". Tieto&trendit nro11 (Helmikuu 2007).
"Seminar on Creation, Recognition and Valuation of Intellectual Assets", New York 13-14 July 2006. United Nations.
"The World Distribution of Household Wealth". UNU-WIDER (2006).
"Where is the Wealth of Nations? Measuring Capital for the 21st Century". World Bank (2006).

Kansanvarallisuus 1990 ja 2005 (Excel-taulukko)

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 17.4.2007