Suomen väestössä oli vuoden 2022 lopussa yhteensä 1 026 192 alle 18-vuotiasta. Lapsiperheitä oli yhteensä 552 034, ja niissä kasvoi keskimäärin 1,82 alaikäistä lasta. Lapsiperheiden osuus ja lapsiluku vaihtelevat kuitenkin alueittain.
Edellisessä artikkelissa tarkastelimme lasten määrää ja ulkomaalaistaustaisten lasten osuutta maakunnittain. Tässä artikkelissa tarkastelemme, millaisissa perheissä lapset Suomessa kasvavat, onko heillä isovanhempia ja kuinka kaukana isovanhemmat asuvat.
Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen perhe- ja väestörakennetilastoon. Perheeseen kuuluminen määräytyy sen perusteella, missä lapset ovat virallisesti kirjoilla.
Lapsiperheiden osuus pienentynyt selvästi parissa vuosikymmenessä – lapsiluku säilynyt silti vakaana
Vuoden 2022 lopussa lapsiperheissä kasvoi kaikkiaan 1 003 094 alle 18-vuotiasta lapsen asemassa olevaa lasta – 98 prosenttia kaikista alaikäisistä. Lapsiperheeksi katsotaan perhe, jossa on vähintään yksi alle 18-vuotias lapsen asemassa oleva henkilö.
Vuoden 2022 perhetilaston mukaan lapsiperheiden määrä on vähentynyt, mutta lapsiperheiden keskimääräinen lapsiluku on kuitenkin pysynyt vakaana. Niin lapset kuin lapsiperheetkin jakautuvat epätasaisesti eri puolille Suomea. Lapsiperheiden osuus kaikista perheistä on suurin Uudellamaalla (42 %) ja pienin Etelä-Savossa (30 %).
Kymmenessä vuodessa lapsiperheiden osuudet ovat pienentyneet kaikissa maakunnissa. Myös vuonna 2012 lapsiperheiden osuus oli pienin Etelä-Savossa (33 %), suurin taas Pohjois-Pohjanmaalla ja Uudellamaalla (43 %). Tätä pidemmällä aikavälillä muutos on kuitenkin selvempi.
Vielä vuonna 1992 lapsiperheitä oli koko maassa 47 prosenttia kaikista perheistä, yhdeksän prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2022. Kolmessakymmenessä vuodessa lapsiperheiden osuus on pienentynyt eniten Kainuussa ja Lapissa, joissa lapsiperheitä oli aiemmin koko maan keskitasoa enemmän, sekä Etelä-Savossa – siellä lapsiperheiden osuus oli keskitasoa pienempi jo vuonna 1992.
Vuonna 2022 keskimääräinen alaikäisten lasten määrä lapsiperheessä oli 1,82. Lapsiperheiden keskimääräinen lapsiluku vaihtelee kuitenkin eri puolilla Suomea. Maakunnittain tarkasteltuna lapsiluku oli suurin Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla. Pienin lapsiluku oli puolestaan Uudellamaalla.
Syntyneet-tilaston mukaan syntyvyys oli vuonna 2022 matalinsta Pohjois-Karjalassa, Pirkanmaalla, Kymenlaaksossa, Uudellamaalla, Etelä-Savossa ja Varsinais-Suomessa. Kiinnostavaa onkin, miltä tilanne näyttää lapsiperheiden näkökulmasta.
Lapsiperheissä kasvavien alle 3-vuotiaiden pikkulasten määrä on vähentynyt. Vuoden 2022 lopussa lapsiperheissä oli kaikkiaan 141 379 alle 3-vuotiasta lasta, mikä on reilun viidenneksen vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin vuonna 2012 (180 563).
Kymmenessä vuodessa alle 3-vuotiaiden lasten määrä on vähentynyt kaikissa maakunnissa, suhteellisesti eniten Kymenlaaksossa (-37 %), Etelä-Karjalassa (- 35 %) sekä Kainuussa ja Etelä-Savossa (-34 % kummassakin). Suhteellisesti pienin muutos on ollut Ahvenanmaalla (-8 %) ja Uudellamaalla (-10 %).
Suhteellisesti eniten alle 3-vuotiaita lapsia oli Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa, missä perheiden alaikäisistä lapsista 15 prosenttia oli alle 3-vuotiaita.
Alle 3-vuotiaiden osuus oli vastaavasti pienin Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa (noin 12 %). Perhetyyppien osuudet ovat samansuuntaisia kuin kaikissa lapsiperheissä - lukuun ottamatta yhden vanhemman perheitä,joiden osuus on pikkulapsiperheissä pienempi kuin kaikissa lapsiperheissä.
Yli puolet alle 3-vuotiaista lapsista kasvoi aviopariperheessä ja noin kolmannes avopariperheessä. Noin joka kymmenes (11 %) alle kolmevuotias kasvoi yhden vanhemman perheessä ja useammin äidin kuin isän kanssa. Tässä on huomioitava, että lapsi tilastoituu siihen perheeseen, jossa hän on kirjoilla.
Suurin osa lapsista kasvaa yhä avioparien perheissä – heidän osuutensa kuitenkin pienentynyt tasaisesti
Vuoden 2022 lopussa lapsen asemassa olevia 0–17-vuotiaita oli yhteensä 1 003 094 – hieman yli puolet poikia (pojat 513 657, tytöt 489 437). Seuraavassa tarkastellaan perheiden sijaan lapsia ja millaisissa perhetyypeissä he elävät.
Perheessään lapsen asemassa olevista lapsista 72 prosenttia asui yhdessä molempien vanhempiensa kanssa ja 28 prosenttia vain toisen vanhemman kanssa. Kuitenkin 79 prosenttia lapsista kasvoi kahden vanhemman perheessä ja joka viides yhden vanhemman perheessä. Tämä johtuu siitä, että osa kahden vanhemman perheistä on uusperheitä, joissa toinen vanhemmista ei ole lapsen juridinen vanhempi vaan toisen vanhemman uusi puoliso.
Edelleen suurin osa lapsista kasvaa avioparien perheissä, vaikkakin osuus on pienentynyt melko tasaisesti. Aviopariperheisiin luetaan tässä myös rekisteröityjen parien perheet. Avopariperheissä kasvavien lasten osuus on puolestaan lisääntynyt hitaasti, samoin yhden vanhemman perheissä kasvavien osuus. (Kuvio 1.)
Tässä avopariperheisiin lukeutuvat eri sukupuolta olevat avoparit sekä saman sukupuolen avopareista ainoastaan ne perheet, joissa on biologinen ja vahvistettu äiti. Tällaisia saman sukupuolen avoparien perheitä oli vuoden 2022 lopussa yhteensä 110. Saman sukupuolen parien perheistä kerrotaan tarkemmin 30.6.2023 julkaistussa artikkelissa.
Kuvio 1. 0–17-vuotiaiden lapsen asemassa olevien perhetyyppi 1992–2022, prosenttia
Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot
On hyvä muistaa, että tilastoissa yhden vanhemman perheisiin lukeutuvista lapsista osa vuoroasuu myös toisen vanhemman luona. Kerromme tästä tarkemmin sisaruksia käsittelevässä luvussa.
Lapsista, jotka asuivat samassa talossa ainoastaan yhden vanhempansa kanssa, noin 14 prosentilla toinen vanhempi joko ei ollut tiedossa, ei asunut Suomessa tai oli kuollut. Lähes puolella sen sijaan toinen vanhempi oli Suomen väestössä ja asui alle 10 kilomerin päässä. Yhteensä yli 70 prosentilla toinen vanhempi asui alle 100 kilometrin säteellä.
Kaikki alle 18-vuotiaat eivät ole lapsen asemassa
Vuoden 2022 lopussa noin kaksi prosenttia lapsista ei asunut vanhempiensa kanssa. Tähän joukkoon lukeutuvat esimerkiksi jo omilleen muuttaneet, oman perheen perustaneet, laitoksissa olevat tai muiden kuin omien vanhempien kanssa asuvat.
Sellaisia alle 18-vuotiaita, jotka olivat perheessään puolison asemassa ja joilla oli lapsia, oli vuoden 2022 lopussa yhteensä 24. Heistä suurin osa oli tyttöjä. Määrä on pienentynyt kymmenessä vuodessa. Vuonna 2012 puolison ja lasten kanssa asuvia alaikäisiä oli yhteensä 69.
Vuonna 2012 lisäksi kymmenen alaikäistä nuorta asui aviopuolison kanssa ilman lapsia, vuonna 2022 ei enää yksikään. Mahdollisuus solmia avioliitto oikeusministeriön poikkeusluvalla alaikäisenä poistui lainmuutoksen myötä vuonna 2019.
Ilman puolisoa vanhemman asemassa oli vuonna 2022 yhteensä 43 alaikäistä tyttöä – selvästi vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin (79).
Perheisiin kuulumattomia alaikäisiä oli yhteensä 23 031, heistä 47 prosenttia poikia ja 53 prosenttia tyttöjä (pojat 10869, tytöt 12162). Perhetilastossa yksin asuvat lasketaan perheisiin kuulumattomiin. Yhteensä 3 905 alaikäistä asui yksin, ja enemmistö heistä oli tyttöjä (70 %).
Lähes yhtä usein nuoret asuvat myös ns. kimppakämpässä, jolloin he eivät kuulu perheeseen mutta eivät myöskään asu yksin. Muiden kuin perheenjäsentensä kanssa asui kaikkiaan 3 820 alaikäistä, heistä yli puolet tyttöjä (57 prosenttia).
Osa nuorista asuu myös laitoksissa tai siten, ettei heillä ole virallista osoitetta. Laitosväestöön ja luokittelemattomiin lukeutui yhteensä 15 306 lasta ja nuorta, eli prosentti alaikäisistä. Poikia heistä oli hieman yli puolet (53 %).
Isovanhemmat asuvat aiempaa useammin lähellä lapsenlapsiaan
Seuraavassa tarkastellaan lapsia ja heidän isovanhempiaan, jotka kuuluvat Suomen väestöön ja ovat tiedossa. Tarkastelun ulkopuolelle jäävät niin sanotut bonusisovanhemmat, jotka eivät ole lapsen biologisia isovanhempia tai adoption kautta isovanhemmaksi tulleita.
Isovanhempiin viitataan seuraavassa yksinkertaisuuden vuoksi lyhyesti termeillä äidinäiti, äidinisä, isänäiti ja isänisä. Koska saman sukupuolen parien lapset ovat luvuissa mukana, esimerkiksi kahden äidin lapsilla ”isänäiti” tarkoittaa todellisuudessa toisen äidin äitiä.
Alaikäisillä lapsilla oli useammin isoäiti kuin isoisä. Alaikäisistä lapsista 79 prosentilla oli äidinäiti ja isänäiti oli hieman harvemmalla, 74 prosentilla. Sen sijaan väestössä oleva äidinisä oli 66 prosentilla lapsista ja isänisä 61 prosentilla.
Useampi sukupolvi asuu nykyisin verraten harvoin yhdessä. Vaikka perhetilastossa perheeseen tilastoidaan korkeintaan kaksi sukupolvea, voidaan asiaa kuitenkin tarkastella väestö- ja asuntotiedoista. Asuntokuntia, joissa oli useampi sukupolvi yhdessä, oli vuonna 2022 yhteensä 8 630. Noin 0,6 prosenttia perheistä asui useamman sukupolven jakamassa asunnossa.
Lapsista vain vajaa kaksi prosenttia asui samassa talossa vähintään jonkun isovanhemman kanssa. Sama talo ei välttämättä tarkoita samaa asuntoa, vaan kyseessä voi olla myös samassa talossa tai pihapiirissä olevat eri huoneistot. (Kuvio 2.)
Nykypäivänä isovanhemmatkin asuvat melko usein erillään, joten etäisyys isoäidin tai isoisän luo ei välttämättä aina ole sama. Etäisyyksiä voidaan tarkastella niissä tapauksissa, joissa isovanhemmat kuuluvat Suomen väestöön ja sekä isovanhemman että lapsen asuintalon koordinaatit ovat tiedossa.
Vuonna 2019 isoisät asuivat keskimäärin kauempana lapsenlapsistaan kuin isoäidit: isänisä asui keskimäärin 82 kilometrin päässä ja äidinisä keskimäärin 89 kilometrin päässä. Vuonna 2022 lapset asuivat edelleen keskimäärin 82 kilometrin päässä isänisästä, etäisyys äidinisään taas oli keskimäärin 88 kilometriä.
Äidinäidit asuivat lapsista keskimäärin 79 kilometrin päässä ja isänäidit 77 kilometrin päässä. Keskimääräiset etäisyydet isovanhempiin eivät ole juuri muuttuneet vuodesta 2019.
Isoäidit ja isoisät eivät juurikaan eroa siinä, kuinka moni heistä asuu samassa rakennuksessa lapsenlapsensa kanssa. Lähellä lapsia asuvia isoäitejä oli vuonna 2022 kuitenkin selvästi enemmän kuin isoisiä. Sen sijaan vähintään 300 kilometrin päässä asuvien isoäitien ja isoisien lukumäärässä ei ollut suurta eroa.
Vuoden 2019 tilanteeseen verrattuna lähellä asuvia isovanhempia oli vuoden 2022 lopussa selvästi enemmän.
Muualla kuin samassa talossa mutta alle kolmen kilometrin päässä lapsenlapsesta asui joka viides isoäideistä, neljä prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2019. Yhtä lähellä lapsenlasta asui 19 prosenttia isänisistä ja 17 prosenttia äidinisistä (vuonna 2019 isänisistä 14 % ja äidinisistä 13 %).
Toisaalta 3–10 kilometrin etäisyys on vastaavasti harvinaistunut, joten alle 10 kilometrin säteellä asuvien osuudet ovat jokseenkin samat kuin vuonna 2019.
Kuvio 2. Isovanhempien etäisyys lapsenlapsesta vuonna 2022, prosenttia
Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot
Alaikäisillä lapsilla keskimäärin kaksi sisarusta
Perhetilaston avulla voidaan tarkastella lasten lukumäärää perheessä, jossa he ovat kirjoilla. Tällöin määrään lukeutuvat kaikki samassa perheessä asuvat (kirjoilla olevat) alaikäiset lapset – myös niin sanotut sosiaaliset sisarukset. Näin tarkastellen lapsista 43 prosentilla on yksi sisarus, joka viidennellä kaksi sisarusta ja 12 prosentilla on vähintään 3 sisarusta samassa perheessä.
Lapsiperheistä 44 prosenttia oli vuoden 2022 lopussa yksilapsisia, mutta perheiden lapsista vain joka neljäs (24 %) oli perheensä ainokainen. Useilla näistä lapsista ainoana lapsena olo on vain tilapäistä, sillä osa heistä saa sisaruksia myöhemmin.
Osalla lapsista vanhempi sisarus on puolestaan jo tullut täysi-ikäiseksi tai muuttanut pois kotoa. Jos tarkasteluun sisällytetään myös täysi-ikäiset samassa perheessä asuvat sisarukset, osuudet muuttuvat melko vähän: viidennes alaikäisistä on perheensä ainoita lapsia, 44 prosentilla on yksi sisarus, reilu viidesosalla kaksi sisarusta ja 14 prosentilla vähintään kolme sisarusta.
Usein lapsilla on kuitenkin sisaruksia myös muualla kuin siinä perheessä, jossa he ovat kirjoilla. Osa sisaruksista on jo voinut itsenäistyä ja muuttaa omilleen, osa sisaruksista voi olla sisaruspuolia, jotka asuvat toisen vanhemman uudessa perheessä. Sisarukset voivat olla myös käytännön syistä kirjoilla eri osoitteissa; esimerkiksi eron seurauksena osa lapsista voi olla kirjoilla toisen vanhemman luona, vaikka käytännössä lapset esimerkiksi vuoroasuisivat yhdessä.
Vuoroasuminen virallistettiin vuonna 2019 lapsenhuoltolain muutoksessa ja muutos astui voimaan 1.12.2019. Lapsen katsotaan vuoroasuvan, mikäli hän asuu vähintään 40 prosenttia kalenterivuodesta kummankin vanhempansa luona. Väestötilastoissa ei toistaiseksi ole tietoa lasten vuoroasumisesta, mutta tilastointia pyritään tältä osin parantamaan tulevaisuudessa.
Kyselytutkimukset ovat tarjonneet tietoa vuoroasumisesta. Työvoimatutkimuksen yhteydessä vuonna 2018 tehdyn selvityksen perusteella kahdessa kodissa asuvia lapsia oli noin 110 000 ja suurin osa heistä oli kouluikäisiä. Vuoroasuvia lapsia oli näistä kahden kodin lapsista yli kolmasosa (35 %). Kahden kodin lapsista voi lukea lisää aihetta käsittelevästä artikkelista.
Eroperheiden asumisjärjestelyjä koskevan tilastoinnin haasteista voi lukea myös artikkelista Kotitalouksien häilyvät rajat – eroperheiden lasten asumisjärjestelyt haastavat tilastointia.
Kaiken kaikkiaan alaikäisillä lapsilla on koko väestössä keskimäärin 1,9 sisarusta. Vuoden 2022 lopussa 38 prosentilla oli yksi sisarus (kuvio 3). Joka neljännellä lapsella oli puolestaan kaksi sisarusta ja lähes yhtä usealla (24 %) kolme tai useampi sisarus. Vailla sisaruksia oli 13 prosenttia alaikäisistä lapsista. Lapsen sisaruksiksi on laskettu iästä riippumatta kaikki Suomen väestöön lukeutuvat henkilöt, joiden kanssa vähintään toinen vanhemmista on yhteinen.
Kuvio 3. 0–17-vuotiaiden lasten sisarusten määrä väestössä, prosenttia
Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot
Sisaruksettomia lapsia oli eniten Uudellamaalla (15 %). Ainoiden lapsien osuus oli miltei yhtä suuri Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa (14 %).
Yhden sisaruksen omaavien lasten osuudet olivat suurimmat Ahvenanmaalla (46 %) ja Uudellamaalla (42 %).
Pienimmät yhden sisaruksen omaavien lasten osuudet olivat puolestaan Pohjois-Pohjanmaalla (29 %) ja Keski-Pohjanmaalla (30 %), joissa lapsilla oli suhteellisesti eniten sisaruksia. Pohjois-Pohjanmaan lapsista 39 prosentilla oli kolme tai useampi sisarus ja Keski-Pohjanmaallakin useammalla kuin joka kolmannella (35 %).
Lapsista ja lapsiperheistä tarvitaan tilastoja ja tutkimusta eri näkökulmista
Perheitä on tilastoitu Suomessa vuodesta 1992 lähtien vuosittain ja epäsäännöllisemmin aina 1950-luvulta lähtien perinteisen väestölaskennan yhteydessä. Yhteiskunta on vuosikymmenten saatossa muuttunut ja tilastoinnin kehittäminen on ollut tarpeen. Lainsäädännön muutokset ovat osaltaan edesauttaneet tilastoinnin kehittymistä.
Perhetilasto kertoo samassa osoitteessa kirjoilla olemisesta, mutta väestötilastoista saadaan tietoa myös esimerkiksi lapsen ja hänen vanhempiensa, sisarustensa ja isovanhempiensa asumisesta eri osoitteessa. Minkä kokoonpanon lapset sitten itse mieltävät omaksi perheekseen? Tätä tulee kysyä lapsilta itseltään.
Tilastot osoittavat, että lapsilla on keskimäärin enemmän sisaruksia väestössä kuin siinä perheessä, jossa he ovat kirjoilla. Sisaruksia voi olla myös tätä enemmän, mikäli huomioidaan myös uusperheiden kautta muodostuneet ns. bonussisaruudet. Sama pätee myös isovanhempiin.
Suomen väestössä joka kymmenes lapsi on ulkomaalaistaustainen. Voidaankin olettaa, että heidän perheenjäseniään, isovanhempiaan ja muita läheisiään asuu myös Suomen ulkopuolella, jolloin he jäävät Suomen väestöön perustuvan tilastoinnin ulkopuolelle.
Lapset ja lapsiperheet eivät jakaudu alueellisesti tasaisesti. Yhteistä maakunnille on kuitenkin se, että lasten määrä ja lapsiperheiden osuudet ovat pienentyneet kaikkialla. Kehitystä on syytä seurata monestakin eri syystä, kuten palvelujen tarjonnan ja alueiden elinvoimaisuuden näkökulmasta.
Lähellä lapsenlapsiaan asuvien isovanhempien osuus on nyt suurempi kuin vuonna 2019. Lisätutkimus voisi tarjota tietoa siitä, ovatko korona-aika ja sen myötä yleistynyt etätyö vaikuttaneet lapsiperheiden muuttoihin esimerkiksi kotiseudulle isovanhempien lähelle tai isovanhempien muuuttoihin lähelle lapsia.
Rekisteritietoihin perustuva koko väestöä kuvaava tieto on eräänlainen kivijalka, jonka pohjalta perheitä voidaan seurata ajassa. Tätä kuvaa suomalaisista perheistä on kuitenkin syytä täydentää kokemuksiin perustuvalla tilastoinnilla ja tutkimuksella. Eri näkökulmia tarvitaan laajentamaan ymmärrystämme perheiden käytännöistä, perheiden monimuotoisuudesta, lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnista ja mahdollisista tukiverkostoista.
Marjut Pietiläinen työskentelee erikoistutkijana, Minna Wallenius yliaktuaarina Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastot-osastolla Väestö, oikeus ja yhdenvertaisuus -ryhmässä.
Lähteitä
Okkonen, K.-M. (2022) Kotitalouksien häilyvät rajat – eroperheiden lasten asumisjärjestelyt haastavat tilastointia. Tilastokeskus. Tieto & Trendit 8.6.2022
Pietiläinen, M. & Wallenius, M. (2023) Lasten osuus väestöstä laskenut tuntuvasti – joka kymmenes on ulkomaalaistaustainen. Tieto & Trendit 24.11.2023.
Pietiläinen, M. & Toivola, J. (2023) Valtaosa lapsista kasvaa edelleen aviopariperheessä – avopareja aiempaa enemmän, uusperheitä vähemmän. Tilastokeskus. Tieto & Trendit 11.1.2023.
Nikander, T. & Pietiläinen, M. (2021) Vähemmän lapsia, enemmän isovanhempia. Tilastokeskus. Tieto & Trendit 28.4.2021.
Pietiläinen, M., Toivola, J. & Wallenius, M. (2023) Sateenkaariperheiden määrä on kasvanut tasaisesti – näkyvyys tilastoissa parantunut lakimuutosten myötä. Tilastokeskus, Tieto & Trendit 30.6.2023.
Pietiläinen, M. (2022) Suomen lapset – vähenevä mutta moninaistuva joukko. Tilastokeskus. Tieto & Trendit 18.11.2022.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys/tyon-ja-perheen-yhteensovittaminen [luettu 13.11.2023]
Tilastokeskus, adoptiot
Tilastokeskus, perheet
Tilastokeskus, syntyneet
Tilastokeskus, väestörakenne
