tk-icons
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Tuotanto kansainvälistyy – pysyykö tilinpito kyydissä

28.7.2015
Paula Koistinen-Jokiniemi

Monikansalliset yritykset eriyttävät toimintonsa maailman­laajuisesti, ja työvoima ja pääoma liikkuvat rajojen yli. Miten moni­mutkaisten globaali­talouden ilmiöiden kuuluisi kuvautua kansan­talouden tilinpidossa, ja mistä saadaan laadukasta tietoa kirjausten pohjaksi?

Kansantalouden tilinpidon tehtävänä on mitata kunkin maan taloudellista toimintaa – ’kansan’ taloutta. Niinpä esimerkiksi brutto­kansantuote (bkt) kuvaa kotimaassa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvoa riippumatta siitä, onko tuotannolla kotimainen vai ulkomainen omistaja.

Entisinä aikoina yritysten tuotanto useimmiten tapahtuikin lähinnä kotimaassa. Ihmiset työskentelivät yhdessä maassa, investoinnit rahoitettiin kansallisesti ja rahoitus­markkinat olivat kansallisia.

Kuva 1. Talouden kansainvälistyminen ilmiönä

Kuva 1. Talouden kansainvälistyminen ilmiönä

 

Nyt monikansalliset yritykset eriyttävät suunnittelunsa, tuotantonsa ja markkinointinsa – tai osan niistä – maailman­laajuisesti kustannusten minimoimiseksi tai esimerkiksi verotus­syistä.

Konsernin aineellista ja aineetonta pääomaa käytetään tytäryhtiöiden tuotanto­prosesseissa eri puolilla maailmaa rojalti- tai muita maksuja vastaan. Työvoima ja pääoma liikkuvat rajojen yli, ja ulkomailta kotiutetut tulot voivat olla merkittävä osa maan käytettävissä olevia tuloja eli brutto­kansantuloa (bktl). Verkkokauppa lisää kotitalouksien ja yritysten kulutus­mahdollisuuksia ulkomailla.

Haasteita niin käsitteissä kuin tiedonkeruussakin

Talouden kansainvälistyminen aiheuttaa suuria haasteita niin tilinpidon käsitteiden soveltamiselle kuin tilastoinnissa tarvittavalle tiedonkeruulle tai muille aineistoille.

Monikansalliset yritykset eivät välttämättä pysty erittelemään kaikkia transaktioitaan vaadittavalla tavalla. Myös hallinnollisissa aineistoissa, joita Suomessa on totuttu käyttämään laajasti tilastoinnin pohjana, voi olla rajoitteita liittyen esimerkiksi konsernin sisäisen hinnoittelun tai ylipäänsä sisäisten erien tunnistamiseen.

Globalisaatio ei liity pelkästään yrityksiin. Myös ihmiset liikkuvat, joko työntekijöinä tai kuluttajina. Tästä aiheutuu etenkin tietojen saantiin liittyviä uusia haasteita, kun samaan aikaan sekä ihmisten että rahan liikkuminen maasta toiseen on entistä vapaampaa.

Miten globaalin talouden ilmiöt sitten konkreettisesti tilinpidossa vaikuttavat? Taulukossa 1 on luettelo eräistä tyypillisistä ilmiöistä vaikutuksineen.

Taulukko 1. Globalisaation vaikutukset kansantalouden tilinpitoon

Taulukko 1. Globalisaation vaikutukset kansantalouden tilinpitoon

 

Bruttokansantuotteen laskennan kannalta suuri ongelma liittyy monikansallisten yritysten siirtohintoihin eli siihen, mihin hintaan konsernin eri yksiköt käyvät kauppaa keskenään.

Kansantalouden tilinpidossa kirjaukset tulisi tehdä pääsääntöisesti markkina­hintaan. Yritysten ilmoittamia tietoja on kuitenkin lähes mahdotonta lähteä ’oikaisemaan’ tilasto­tarkoituksiin. Niinpä siirtohinnoittelu vaikuttaa siihen, miten konsernin eri yksiköissä syntyvä arvonlisä jakautuu eri maihin. Käytännössä jonkin maan bkt voi tästä syystä ’yli- tai aliarvioitua’, mutta ei tiedetä, missä määrin.

Siirtohinnoittelu­sääntöjen tulkintaa ja verotusta koskevien riitatapausten määrä Suomessakin antaa viitteitä siitä, että asia on potentiaalisesti merkittävä myös tilinpidon kannalta. Hankaluutta lisää se, että lähde­aineisto mahdollisten oikaisujen tekemiselle saattaa olla käytettävissä vasta vuosia tilastointi­ajankohdan jälkeen.

Ongelma korostuu aineettomien hyödykkeiden, kuten lisenssien ja tavara­merkkien kaupassa, koska niiden ’oikean’ markkinahinnan määrittäminen on vaikeaa vertailu­hintojen puuttuessa.

Emoyhtiö voi myös siirrellä tällaista ’intellektuaalista’ omaisuutta ja sen käytöstä saatavia korvauksia eri maissa sijaitsevista tytär­yhtiöistä toisiin maihin lähinnä alhaisemman verotuksen takia. Koska rojalti- ja muut käyttö­korvaukset luetaan osaksi bkt:ta, järjestely vähentää yhden maan ja kasvattaa kulloisenkin ’pääoman kotimaan’ brutto­kansantuotetta.

Sen sijaan brutto­kansantuloon tällä ei periaatteessa ole vaikutusta, koska sen laskennassa otetaan huomioon emoyhtiölle eli emoyhtiön kotimaalle omistajana kuuluvat voitot riippumatta siitä, onko ne tuloutettu kotimaahan vai ei.

Oma erityis­tapauksensa ovat ulkomailla toimivat yritysten rahoitus­yksiköt tai muut erityisyksiköt, jotka hallinnoivat esimerkiksi emoyhtiön ja tytär­yhtiöiden välistä maksu­liikennettä tai sijoituksia, ja jotka usein sijaitsevat verotus­syistä eri maassa kuin emoyhtiö. Näitä yksiköitä on Euroopassa perustettu runsaasti muun muassa Hollantiin, Irlantiin ja Unkariin.

Uudistetussa kansan­talouden tilinpidossa tällaiset yksiköt käsitellään kotimaisina yksiköinä siinä maassa, missä ne sijaitsevat. Toiminnasta saadut voitot ja muut tulot kasvattavat suoraan tai välillisesti myös ko. maan brutto­kansantuotetta, vaikka osa niistä virtaakin ulkomaisille omistajille.

Näissä tapauksissa saattaakin olla hyödyllisempää tarkastella maan brutto­kansantuloa, joka ottaa huomioon, paljonko tuotannosta kertyneistä tuloista maksetaan tai laskennallisesti kohdistuu ulkomaisille omistajille ja sijoittajille. Esimerkiksi Irlannissa, jossa sijaitsee lukuisia merkittäviä monikansallisten yritysten rahoitus­keskuksia, brutto­kansantulo on lähes viidenneksen brutto­kansantuotetta pienempi.

Yhtenäisiä ohjeita ja käytäntöjä valmistellaan

Viimeisimmässä tilinpito­uudistuksessa pohdittiin moni­kansalliseen yritys­toimintaan soveltuvia tilastointi­ratkaisuja, mutta lopulta muutoksia tehtiin verraten vähän. Isoin muutos koski omistajuus­periaatteen käyttöönottoa tuonnin ja viennin kirjaamisessa jalostuttamisen (valmistuttamisen) ja välityskaupan osalta.

Tämän seurauksena kansan­talouden tilinpidon ja maksutase­tilaston kuvaama ulkomaan­kauppa eroaa aiempaa enemmän Tullin tavarakauppa­tilastosta, jossa tuonti ja vienti kirjataan jatkossakin tavaran fyysisen liikkeen eikä omistajuuden muutoksen perusteella.

Suomen kannalta merkitykseltään isomman ilmiön, ns. tehtaattoman valmistuksen, tilastointi­ohjeistus on vielä kesken. Tällä tarkoitetaan yrityksiä, jotka ovat järjestäneet tuotanto­ketjunsa siten, että niiden valmistus tapahtuu muualla kuin yksikön kotimaassa, mutta tutkimus ja tuotekehitys, hallinnointi ja markkinointi lähinnä yksikön kotimaassa. Uutta ohjeistusta valmistellaan parhaillaan kansain­välisessä työryhmässä.

Kirjoittaja on kehittämispäällikkö kansantalouden tilinpidossa Tilastokeskuksessa.

Lähteet:

Sainio Mika ja Koistinen-Jokiniemi Paula. Kansan­talouden tilinpito uudelle vuosikymmenelle, Kansan­taloudellinen aikakaus­kirja 3/2014. Talous­tieteellinen yhdistys.

Globalisaatio-käsikirja (valmisteilla) Guide to Measuring Global Production, 2015, UNECE.

 

 

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Blogi
12.7.2018
Tuomas Rothovius

Kansantalouden tilin­pidon uusin tieto vuoden 2017 b­kt:n kasvusta tarkentui 2,8 prosenttiin aiemmasta 2,6 prosentin ennakkotiedosta. Rahassa ero tarkoittaa ainoastaan 321 miljoonaa euroa. Onko laskentaan käytetty kymmenien ihmisten työ­panos ollut turhaa?

Artikkeli
15.6.2018
Juha Martikainen

Aineettomiin varallisuus­eriin perustuva tehtaaton tuotanto on sisältänyt tulkintaa palvelu­kaupan ja tavara­kaupan välillä. Viimeisin tilinpidon laskenta­järjestelmän uudistus pyrkii huomioimaan paremmin yritysten globaalien toimintojen vaikutuksia.

Artikkeli
3.4.2018
Ilkka Lehtinen

Palveluiden ja tuonti­tavaroiden reaal­ihinnat ovat muuttuneet Suomen EU-jäsenyyden aikana eri lailla. Näiden hintojen kehitykseen kilpailun näkö­kulmasta perehdytään Ilkka Lehtisen kolmannessa suhteellisten hintojen muutoksia käsittelevässä artikkelissa.

Blogi
23.3.2018
Olli Savela

Varhaisin tilastomuistoni on 1960-luvun alusta, kun olin kansakoulu­ikäinen. Seisoin serkku­poikani kanssa vasta­valmistuneen kolmos­tien ylittävällä sillalla Hyvinkäällä. Seurasimme ohi­kulkevia autoja, jotka olivat matkalla Helsinkiin, oli Eläin­tarhan ajot.