Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Toteutuuko tasa-arvo henkilöstökoulutuksessa?

  1. Henkilöstökoulutus yleistyi 1990-luvulla
  2. Osallistumiseroja naisten ja miesten välillä
  3. Työntekijöiden ja toimihenkilöiden koulutus
  4. Tasa-arvo on kehittynyt miesten välillä
  5. Koetut mahdollisuudet saada koulutusta ovat lisääntyneet
  6. Naiset pystyvät vaikuttamaan koulutukseensa paremmin
  7. Koulutuksen tarve vähentynyt
  8. Tasa-arvo ei toteudu kaikilta osin

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Osallistumiseroja naisten ja miesten välillä

1990-luvulla henkilöstökoulutuksen leimaa antava piirre näyttäisi olevan koulutuksen tietynasteinen tasa-arvoistuminen. Vaikka henkilöstökoulutus kasautuu korkea-asteen tutkinnon suorittaneille, ylemmille toimihenkilöille ja valtiosektorilla työskenteleville, vuodesta 1990 vuoteen 2000 oli henkilöstökoulutukseen osallistumisessa tapahtunut selvää tasa-arvoistumista. Ne ryhmät, joiden osallistuminen oli kaikkein vähäisintä, lisäsivät osallistumistaan suhteellisesti kaikkein eniten.

Henkilöstökoulutus oli koko 1990-luvun sukupuolinäkökulmasta tarkasteltuna tasa-arvoisin kaikista aikuiskoulutusmuodoista. Kun esimerkiksi yleissivistävässä tai harrastustavoitteisessa aikuiskoulutuksessa naisten osallistumisaste oli yli kaksinkertainen miesten osallistumisasteeseen verrattuna, oli henkilöstökoulutukseen osallistuminen selvästi sukupuolineutraalimpaa. Vuosien 1990, 1995 ja 2000 aikuiskoulutustutkimuksissa sukupuolten väliset osallistumiserot olivat neljästä viiteen prosenttiyksikköä naisten eduksi (kuvio 1). Muutos epätasa-arvoisempaan suuntaan näyttäisi tapahtuneen vuonna 2006. Osallistumisasteiden ero kaksinkertaistui kahdeksaan prosenttiyksikköön, ja toisin kuin vuosituhannen alussa, tämä osallistumisasteiden ero oli myös tilastollisesti merkitsevä.

Kuvio 1. Henkilöstökoulutukseen osallistuminen sukupuolen mukaan 1990-2006 (18-64-vuotiaat palkansaajat).

Lähde: Aikuiskoulutustutkimukset. Tilastokeskus.

Vaikka miehet olivat naisia harvemmin työnantajan kustantamassa koulutuksessa vuonna 1990, he saivat koulutusta keskimäärin useampia päiviä kuin naiset. Tämä tasasi osallistumisasteiden erot siten, että saadut koulutuspäivät palkansaajaa kohden olivat sekä miehillä että naisilla vajaat viisi päivää (kuvio 2). 1990-luvun puolivälissä miesten koulutuspäivien keskimäärä oli ohittanut naisten koulutuspäivien määrän. Vuonna 2000 taas sekä mies- että naispalkansaajat olivat henkilöstökoulutuksessa keskimäärin vajaat seitsemän päivää. Vuonna 2006 naispalkansaajat ovat ajaneet henkilöstökoulutuspäivien määrässä miespalkansaajien ohi; naispalkansaaja oli tuolloin henkilöstökoulutuksessa keskimäärin seitsemän päivää, yhden päivän enemmän kuin miespalkansaaja.

Kuvio 2. Henkilöstökoulutuspäivien keskiarvo palkansaajaa kohden sukupuolen mukaan 1990-2006 (18-64-vuotiaat palkansaajat).

Lähde: Aikuiskoulutustutkimukset. Tilastokeskus.

Viime vuosikymmenen puolen välin jälkeen henkilöstökoulutuspäivien määrässä on tapahtunut rakenteellista siirtymää (taulukko 1). Esimerkiksi tällä vuosikymmenellä henkilöstökoulutuspäivien määrä on pysynyt kokonaisuudessaan samalla tasolla, kuudessa ja puolessa päivässä palkansaajaa kohden, mutta rakenteellisen muutoksen seurauksena yhä suurempi osuus siitä on kohdentunut naispalkansaajille.

Taulukko 1. Henkilöstökoulutuspäivien keskiarvojen suhteet naisten ja miesten välillä 1990-2006 (18-64-vuotiaat palkansaajat, naisten koulutuspäivät / miesten koulutuspäivät).

Tutkimusvuosi Keskiarvojen
suhde
1990 0,92
1995 0,80
2000 1,00
2006 1,15

Lähde: Aikuiskoulutustutkimukset. Tilastokeskus.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 15.9.2008