Työvoimatutkimuksen tuottama työllisyysaste on valtakunnan seuratuimpia lukuja, ei vähiten sen vuoksi, että Sipilän hallitus otti keväällä 2015 hallituskauden tavoitteeksi työllisyysasteen noston 72 prosenttiin.
Tulevina kuukausina nähdään, onko työllisyysasteen trendin kasvun taittuminen hetkellistä vai osa pidempiaikaista kehitystä. Niin tai näin, tarkastelussa ei kannata takertua yhteen lukuun: työllisyysluvuissa on paljon muitakin tärkeitä indikaattoreita, kuten piilotyöttömät ja alityölliset.
Työllisyyden kasvu tuli vuoden toisella neljänneksellä pääasiassa yksityisen sektorin kokoaikatöistä, kirjoittavat työmarkkinatilaston asiantuntijat Liisa Larja ja Ulla Hannula.
Työllisiä voisi olla vielä rutkasti enemmänkin, koska työikäinen väestö on kasvanut 10 vuodessa 125 000:lla, kommentoi Pertti Taskinen työvoimatutkimuksesta myönteistä työllisyyskehitystä
Työllisyys kasvaa yleensä kohisten kesää kohti, kun nuoret siirtyvät työmarkkinoille. Säännöstä ei ole poikkeusta silloinkaan, kun yleinen suhdannetilanne on ollut heikko. Kesäkuussa on ollut 2000-luvulla keskimäärin yli 140 000 työllistä enemmän kuin huhtikuussa.
Tilastonikkaria jännittää hallituksen esitys työttömien työnhakuvelvoitteiden lisäämisestä. Voi nimittäin käydä niin, että työttömyyden aktiivimalli loihtii yli 100 000 työtöntä lisää yhdessä yössä – saman verran kuin Lahdessa on asukkaita.
Työllisen määritelmässä tapahtunut muutos vaikutti ensisijaisesti pienten lasten äitien työllisyysasteeseen, sillä Suomessa juuri äidit pitävät suurimman osan vanhempainvapaasta.
Nykynuoret elävät aiempaa vauraammassa, kaupunkimaisemmassa ja monikulttuurisemmassa Suomessa. Nuorten elintaso ja terveys ovat kohentuneet, kuolleisuus on vähentynyt ja koulutus on tuonut lisää tulevaisuuden mahdollisuuksia. Hyvinvoinnissa on kuitenkin eroja, joihin vaikuttavat mm. sukupuoli ja perhetausta.
Työvoimatutkimuksen marraskuun tiedot julkaistaan perinteisesti Tuomaan päivän tienoilla, ja ne saattavat jäädä jouluvalmistelujen varjoon. Vuoden viimeisen neljänneksen tiedot julkaistaan tammikuun neljännellä viikolla, jolloin saadaan kuva työmarkkinoista vuodelta 2016 kokonaisuudessaan.
Työ- ja elinkeinoministeriön ja Tilastokeskuksen tuottamat tilastot avoimista työpaikoista poikkeavat huomattavasti toisistaan. Taustalla on lähdeaineistojen ja rajauksien eroavaisuuksia, jotka johtuvat tilastojen erilaisista lähtökohdista. Molemmille on omat käyttötarpeensa työvoiman kysynnän mittareina.
Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten naisten työllisyysaste on varsin matala verrattuna niin suomalaistaustaisiin naisiin kuin ulkomaalaistaustaisiin miehiinkin. Mikä selittää suuria eroja ja mitä niille voisi tehdä?
NEET-indikaattorilla mitataan niiden nuorten määrää, jotka eivät ole työssä eivätkä opiskelemassa. Työn ja opiskelun ulkopuolelle olevien määrää on tärkeää seurata, sillä NEET-status on yhteydessä jatkokoulutuksen puutteeseen sekä useisiin sosiaalisiin ja psyykkisiin ongelmiin.
Alueellisia työmarkkinoita on kuvattu perinteisesti vuoden lopun tilanteen perusteella. Kuva muuttuu, kun vuodenaikoihin liittyvä kausivaihtelu otetaan huomioon ja tilastointia laajennetaan eri ajankohtiin.
Viimeisimpien tilastotietojen mukaan vastavalmistuneiden työllisyys huononi vuonna 2013. Edellisten vuosien tapaan parhaiten työllistyivät korkeimmin koulutetut, joista työllisiä oli noin 85 prosenttia valmistuneista.
Työikäinen väestömme vähenee noin 25 000:lla vuodessa – kymmenessä vuodessa neljännesmiljoonalla. Näin käy kun eläkkeelle siirtyy parhaillaan 1950-luvun alkupuoliskon ikäluokkia, jotka syntyessään olivat reilusti yli 90 000 hengen suuruisia ja ovat vieläkin lähes 80 000 hengen suuruisia. Vastaavasti työikään tulee 1990-luvun ikäluokkia, jotka olivat syntymähetkellään noin 60 000 hengen suuruisia.
Yrityksiä on nyt lähes 60 000 enemmän, mutta niiden henkilöstömäärä on suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 1990.
Työelämä on mullistunut perinpohjaisesti maamme itsenäisyyden aikana, etenkin sotien jälkeen. Työuran alkamista ja toisaalta päättymistä onkin nykyisin hankala määrittää.
Liukumat vaikuttavat merkittävästi ansioiden kehitykseen. Taantumissa se on mekanismi, joka parantaa Suomen kilpailukykyä. Työllisyyden kohentuessa liukumat vaikuttavat toiseen suuntaan.
Vuonna 2013 työmarkkinoilla oli noin 152 000 itsensä työllistävää 15–64-vuotiasta. Maatalousyrittäjien määrä on vuodesta 2000 lähtien vähentynyt roimasti, mutta ammatinharjoittajien ja freelancereiden määrä on kaksinkertaistunut.
Nuorisosta on aina oltu huolissaan. Nykyisin suuri huoli kohdistuu nuorten pitkiin opiskeluaikoihin, työttömyyteen ja työasenteisiin. Nykynuoret eivät kuitenkaan poikkea arvoiltaan ja asenteiltaan merkittävästi vanhemmista ikäluokista.
Suomessa siirrytään eläkkeelle entistä myöhemmin. Pääasiallinen syy tähän on vuoden 2005 eläkeuudistus, jonka nojalla eläkkeelle voi jäädä joustavasti 63–68 vuoden iässä. Eläkeikää lähestyvien työllisyysaste on parempi mittari työurien todellisen pidentymisen tarkasteluun kuin 25-vuotiaalle laskettu eläkkeellesiirtymisiän odote.
Suomalaisten työikäisten määrä vähenee vuosittain noin 25 000 hengellä. Maahanmuutto puolittaa vähennyksen, mutta siitä huolimatta työikäisten väheneminen jatkuu ainakin seuraavat 20 vuotta. Maahanmuuttajissa on työvoimapotentiaalia: 78 prosenttia heistä on työikäisiä.
