Työvoimatutkimuksen mukaan sivutyötä tehneiden osuus työllisistä on Suomessa kasvanut jo pidempään ollen reilut viisi prosenttia vuonna 2023. Sivutyön tekijät ovat tyypillisesti yrittäjiä ja työskentelevät päätyössään tavallista useammin osa-aikaisesti. Viime vuonna 80 prosenttia sivutyötä tehneistä toimi yksityisellä sektorilla.
Aika ajoin kysellään tietoa sivutyöstä. Mitä tilastot sitten kertovat sivutyön tekijöistä, luonteesta ja merkityksestä?
Sivutyö tarkoittaa työtä, joka tehdään päätyön ohessa. Kahdesta tai useammasta työstä päätyö on se, johon käytetään eniten aikaa.
Tyypillisesti sivu- ja päätyön erottaa toisistaan palkansaajilla eri työnantaja ja yrittäjillä yritystoiminnan eri toimiala tai yritys.
Näillä kriteereillä mitaten vuonna 2023 sivutyötä teki 136 000 työllistä.
Sivutyötä tehneiden työllisten määrä on lisääntynyt selvästi vuosien mittaan (kuvio 1). Samoin sivutyötä tehneiden osuus kaikista työllisistä on kasvanut: vuonna 2009 osuus oli keskimäärin 3,2 prosenttia ja vuonna 2023 jo 5,2 prosenttia.
Sivutyötä tehneiden miesten ja naisten määrä on ollut jokseenkin sama koko tarkastelujakson ajan.
Työvoimatutkimuksessa havaintoviikolla sivutyötä tehneet työlliset on eri asia kuin työlliset, joilla ylipäänsä on sivutyöpaikka. Viimeksi mainittuja oli vuonna 2023 keskimäärin 202 000, mikä on 7,6 prosenttia kaikista työllisistä.
Suurella osalla sivutöiden tekeminen on siis enemmän tai vähemmän epäsäännöllistä. Näin ollen sivutyö myös poikkeaa päätyöstä monien muuttujien, esimerkiksi ammattiaseman ja työaikojen, mukaan tarkasteltuna.
Päätyössä yrittäjien osuus työllisistä vuonna 2023 oli 12 prosenttia, mutta sivutyössä yrittäjiä oli peräti 40 prosenttia. Yrittäjäperheenjäsenien osuus sivutöissä oli noin 3 prosenttia ja palkansaajia loput 57 prosenttia.
Ikäryhmittäin tarkasteltuna yrittäjien osuus korostuu eniten 45–55-vuotiaissa. Sen sijaan nuorimmassa ikäryhmässä eli 15–24-vuotiaiden keskuudessa sivutöitä tekevät ovat enimmäkseen palkansaajia vuoden 2023 tietojen mukaan (kuvio 2). Yrittäjäperheenjäseniä ei ole tässä mukana lukumäärän pienuuden vuoksi.
35–44-vuotiaat tekivät hieman enemmän sivutöitä kuin muihin ikäryhmiin kuuluvat. Osallistuminen työmarkkinoille on ylipäänsä aktiivisinta 35–44-vuotiaiden keskuudessa.
Vuonna 2023 sivutyössä työskenneltiin viikossa keskimäärin vajaat 12 tuntia. Luku ei sisällä tarkasteluviikolla sivutyöstä pois olleita.
Palkansaajien ja yrittäjien välinen ero tehdyissä työtunneissa oli pieni, alle puoli tuntia viikossa, yrittäjien työskennellessä hiukan enemmän.
Miesten ja naisten välillä ero työtunneissa oli hieman suurempi: miehet tekivät viikossa keskimäärin noin 1,5 tuntia enemmän sivutöitä kuin naiset.
Viikkotyötuntien määrät jakaantuvat varsin epätasaisesti: suurin osa sivutyötä tehneistä työskenteli joko 1–4 tai 5–9 tuntia ja ainoastaan pieni osa lähes täyttä työviikkoa sivutyössään eli vähintään 30 tuntia (kuvio 3).
Tosin viimeksi mainituista osa ei ollut sivutyötä tehdessään päätyössä, ja toisaalta osa tekee osa-aikatyötä päätyössä. Näissä tapauksissa töiden jako pää- ja sivutyöhön ei erityisen hyvin kuvaa henkilön tilannetta työmarkkinoilla, koska tehdyn työn määrä eri töissä voi vaihdella huomattavastikin.
Sivutyöstä ei valitettavasti saada tietoa ammattiryhmittäin, mutta sektoreittain ja toimialoittain tarkastelu on mahdollista.
Sivutyön ollessa päätyötä huomattavasti enemmän yrittäjävetoista ei ole yllätys, että ainakin 80 prosentilla sivutyötä tehneistä työ sijoittuu yksityiselle sektorille.
Luvuissa on epävarmuutta, koska sektori jää määrittelemättä miltei joka kymmenennen kohdalla. Useimmissa näistä se lienee kuitenkin yksityinen sektori.
Kunta- ja valtiosektorien osuus työllisistä sivutyössä on noin 10 prosenttia. Kuitenkin kunnat tai hyvinvointialueet voivat olla monissa tapauksissa työn tilaajia, esimerkiksi terveyspalveluissa, jolloin vaikkapa lääkärin tekemä tilaustyö yrittäjänä luokitellaan yksityiselle sektorille.
Toimialoittain sivutyötä tehneiden osuus kaikista työllisistä vaihtelee melko selvästi (kuvio 4). Toisaalta määrät ovat joillakin aloilla pieniä, joten tietoihin tulee suhtautua varauksella.
Eniten sivutöitä tekivät päätyössään taiteen ja viihteen alalla toimivat (noin 9 %) ja seuraavaksi eniten päätyössään opetusalalla toimivat (8 %). Vastaava osuus rakentamisessa ja kuljetusalalla oli vain kolme prosenttia.
Sivutyön merkitystä voidaan tarkastella joko kansantalouden tai työn tekijän omasta näkökulmasta.
Työvoimatutkimuksen tietojen perusteella ei voida suoraan tietää, onko sivutyön tekeminen esimerkiksi enemmän vastentahtoista kuin täysin vapaaehtoista lisäansioiden hankkimista. Sivutöiden tekemisen perimmäinen syy jää lopulta pimentoon.
Yksi näkökulma voidaan kuitenkin poimia: haluaisivatko sivutyötä tekevät tehdä enemmän töitä kuin muut työlliset?
Tämän kiinnostavan mutta vähän käytetyn mittarin mukaan työlliset ovat yleensä tyytyväisiä nykyiseen työtuntimääräänsä. Vuonna 2023 kaikista työllisistä noin 84 prosenttia oli tyytyväisiä tekemiinsä työtunteihin; he eivät siis haluaisi lisää töitä, vaikka sillä olisi ansioita kasvattava vaikutus.
Sivutyötä tekevien kohdalla vastaava osuus ei ole aivan yhtä suuri mutta huomattava sekin: 75 prosenttia vuoden 2023 tietojen mukaan.
Yli viidenneksellä sivutyötä tekevistä olisi kuitenkin halu tai tarve tehdä enemmän töitä. Palkansaajilla tämä osuus oli jonkin verran suurempi kuin yrittäjillä.
Sivutyötä tekevät päätyössään tavallista useammin osa-aikatyötä: miltei joka kolmannella (30 %) päätyö oli osa-aikatyötä, kun kaikilla työllisillä vastaava osuus oli 19 prosenttia vuonna 2023.
Kansantalouden näkökulmasta sivutyöt lisäävät työpanosta. Vuonna 2023 sivutyössä tehtyjen tuntien määrä oli 2,0 prosenttia koko työllisten vuosittaisesta työtuntimäärästä.
Tätä voidaan verrata työllisten päätyössään tekemien ylitöiden osuuteen koko vuosityöajasta, mikä oli vuonna 2023 samansuuruinen eli 2,0 prosenttia.
Tilastojen perusteella sivutyö on kaiken kaikkiaan päätyöhön verrattuna selvästi enemmän yrittäjätyötä.
Sivutyötä tekevät kokevat myös tarvitsevansa enemmän työtilaisuuksia kuin työlliset, joilla ei ole sivutyötä. Vaikuttaakin siltä, että taustalla on tarve saada enemmän ansioita kuin mitä yhdestä työstä ansaitaan.
Muutoin sivutyö näyttäytyy ilmiönä melko samanlaisena sukupuolesta tai ammattiasemasta riippumatta. Vilkkaimmin sivutyössä käyvät kuitenkin 35–44-vuotiaat.
Kansantalouden näkökulmasta sivutyössä tehtyjen tuntien määrä ei ole suuren suuri, mutta moni työ jäisi tekemättä ilman ihmisiä kahdessa eri työssä.
Toistaiseksi tilastot eivät tarjoa yhtä kattavaa tietoa sivutöistä kuin työllisistä päätyössä. Tasaisesti yleistyvää sivutyötä voitaisiin tilastoinnin kehittyessä tarkastella tulevaisuudessa enemmänkin.
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Palkat ja työelämä -ryhmässä.
Ikääntyneiden työllisyysasteet olivat Suomessa 1990-luvun laman jäljiltä roimasti heikommat kuin muissa Pohjoismaissa. Sittemmin olemme peitonneet kirimisvauhdillamme muut ylivoimaisesti.
Se, että työssä vaaditaan erilaisia taitoja ja että niitä on kehitettävä, ei ole uutisaihe. Iso uutinen ei ole myöskään ollut Euroopan osaamisen teemavuosi 2023. Tämä blogi toivottavasti viitoittaa kuitenkin osaamisen teemassa eteenpäin.
Tutkimus työelämän vaatimista taidoista kertoo eroista sukupuolten ja koulutusasteiden välillä. Digilaitteet hallitsevat kuitenkin jo useimpien työntekoa. Raskasta ruumiillista työtä tekee joka viides, sorminäppäryyttä edellyttävät joka kymmenennen työtehtävät.
Muissa EU-maissa syntyneiden miesten ja EU:n ulkopuolella syntyneiden naisten työllisyysasteet ovat meillä korkeat verrattuna Ruotsiin ja EU-keskitasoon. Ulkomailla syntyneiden työllisyys on Suomessa myös kasvanut kansainvälisesti verrattuna ripeästi. Ulkomaalaistaustaisten tekemä työ on kuitenkin muita yleisemmin ns. epätyypillistä, kuten määrä- tai osa-aikaisia työsuhteita taikka vuokra- tai alustatyötä.
Työllisyyden määritelmää harmonisoitiin kansainvälisessä työvoimatutkimuksessa vuonna 2021. Tuolloin työstä vanhempainvapaalla olevien luokittelu työlliseksi yhtenäistettiin. Aiemmassa vertailussa suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyysasteet poikkesivat toisistaan reilusti, mutta uudistuksen jälkeen 20–54-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli Suomessa ja Ruotsissa lähes samalla tasolla.
Vuonna 2022 työpaikkoja vaihdettiin selvästi eniten terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä hallinto- ja tukipalveluissa. Toimialojen vahva sukupuolittuneisuus näkyy myös työpaikkojen vaihdoksissa. Kaikkiaan vaihtoja oli vuonna 2022 lähemmäs 793 000, kertovat työmarkkinavirtoja koskevat kokeelliset laskelmat.
Taiteen parissa työskenteleville on arkipäivää työskennellä freelancerina, osa-aikaisesti, apurahan varassa, useammassa työssä ja erilaisissa peräkkäisissä työsuhteissa. Vaikka epätyypilliset työn muodot tuovat vapautta ja joustavuutta, ne tarkoittavat usein myös epävarmempaa toimeentuloa sekä kamppailua sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmän kanssa.
Työvoiman vuokraamisen kautta ovat työllistyneet etenkin nuoret ja ulkomaalaistaustaiset, joilla on vähän työkokemusta tai joiden voi olla muuten hankalaa löytää työtä. Kiinnostus vuokratyötietoihin on lisääntynyt, vaikka vuokratyön osuus palkkatyöstä on edelleen melko pieni.
Kansainvälisen työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa tehtiin Euroopan maista viidenneksi eniten etätöitä vuonna 2022. Vertailun kärkisijalla oli Alankomaat. Myös Ruotsi, Norja ja Islanti olivat Suomen edellä. Toisaalta etätyön säännöllisyydessä kärkimaa oli Irlanti ja heti toisena Suomi.
Keskimäärin 168 000 palkansaajaa – eli reilut seitsemän prosenttia palkansaajista – oli vuonna 2022 työviikon aikana sairauden takia poissa töistä, joko osan viikkoa tai koko viikon. Näistä enemmistö oli lyhyitä poissaoloja. Vuoden 2022 työvoimatutkimuksen tietojen perusteella sairauspoissaolot vaihtelevat hyvinkin paljon ammattiryhmittäin.
Muutoksen suuruuteen on voinut vaikuttaa moni samanaikainen tekijä pandemiasta työvoimatutkimuksen sisältö- ja menetelmämuutokseen. Eri mittarit kertovat kuitenkin samansuuntaisesta myönteisestä kehityksestä.
Reilulle neljännekselle alustatyötä tekevistä se on päätyö. Yli puolelle kyse on täydentävästä tai satunnaisesta työstä. Vain 7 prosenttia teki alustatyötä siksi, ettei muuta työtä ollut saatavilla. Tuore kysely antaa yllättävän myönteisen kuvan alustatyöntekijöiden autonomiasta. Valtaosa kokee voivansa kontrolloida työtehtäviään ja -aikojaan.
Naisten töihin patistelun sijaan pitäisi kantaa huolta siitä, miksei miesten työllisyys ole talouden hyvästä nosteesta huolimatta kasvanut ikähaitarin keskimmäisissä ikäryhmissä.
Uusi kokeellinen tilasto tarjoaa nopeammin tarkkaa alueittaista ja kansalaisuuden mukaista tietoa työllisyydestä. Rekisteritietoon perustuva kokeellinen tilasto ei tavoita kaikkia yrittäjiä, joten työllisten määrä jää pienemmäksi kuin työvoimatutkimuksessa. Lukujen kausivaihtelu on silti samansuuntaista.
Kevytyrittäjien määrä lisääntyi viime vuonna lähes viidenneksellä vuodesta 2021. Valtaosalla oli myös jokin muu palkkatyö.
Vuonna 2022 työllisistä joka kymmenes työskenteli koronarajoitusten jo hellitettyä yhä koko työajan kotona. Useimmilla toimialoilla etätyötä tekevien määrä hieman väheni edellisvuodesta. Monessa maakunnassa etätyötä tekeviä oli entistä enemmän.
Työvoimatutkimuksen kuukausitiedote ilmoittaa jatkossa työllisyysasteen 20–64-vuotiaissa 15–64-vuotiaiden sijaan. Kun vanhimmat ja nuorimmat ikäryhmät jätetään pois, työllisyysasteen tavoitteeksi tuskin riittää jo saavutettu 75 prosenttia.
Suomalainen työelämä monikulttuuristuu vauhdilla. Maahanmuuttajien osaamista ei silti vielä hyödynnetä riittävästi työelämässä, osoittaa tuore tutkimus.
Osa-aikatyöllisten määrä on kasvanut tänä vuonna eniten. Työtuntien kasvu on ollut laimeampaa niin kokoaikaisissa kuin myös osa-aikaisissa töissä.
Koronakuopasta alkanut bkt:n nousujakso pysähtyi tämän vuoden kolmannella neljänneksellä. Kotitaloudet sinnittelevät inflaation kourissa pandemia-aikana kertyneiden säästöjen turvin. Valona taloustilanteessa on edelleen vahva työllisyys, mutta pidemmän ajan tilannetta kiristää työikäisten määrän lasku.
Työllisyys laski sekä Suomessa että Ruotsissa, kun työvoimatutkimuksen uudistettu mittaamistapa astui voimaan vuoden 2021 alusta lukien. Lasku oli Ruotsissa hiukan pienempi kuin Suomessa.
Kainuussa opettajat ansaitsevat selvästi enemmän kuin pääkaupunkiseudulla.
Opettajien palkkojen hajonta johtuu pääasiassa erilaisista lisistä. Palkkatiedot kerätään lokakuulta, jolloin maksettavien kertaluontoisten palkanlisien vaikutus puhdistetaan tilastosta.
Suomessa oli viime vuonna yrittäjiä 13,5 prosenttia kaikista työllisistä. Osuus on suurempi kuin muissa Pohjoismaissa tai Virossa. Osa-aikatyötä Suomessa tehdään vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, mutta enemmän kuin Virossa.
Korona-aika on vaikeuttanut sekä yrittäjien toimeentuloa että jaksamista. Kevään 2020 sulkutila toi monelle yrittäjälle kuitenkin pakollisen mutta tarpeellisen hengähdystauon, joka pandemian pitkittyessä muuttui epävarmuuden kokemukseksi. Korona-aikaa leimasi ennakoimattomuus ja epävarmuus tulevasta.
Ylempien toimihenkilöiden ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuudet painottuivat vuoden 2021 palkansaajissa koronaa edeltäneeseen aikaan nähden.
Kokemukset kiireestä ja työn kuormituksesta korona-aikana eroavat niin lähi- ja etätyötä tekevien kuin eri alojenkin välillä. Muutokset pandemiaa edeltävään aikaan nähden ovat yleisellä tasolla pieniä, mutta yksittäisten palkansaajien kokemuksissa on viitteitä polarisaatiosta. Joidenkin kohdalla työ on kuormittanut entistä enemmän, toisilla työtilanne on keventynyt.
Koronapandemia on heijastunut kielteisesti monen alan työllisyyteen. Kokonaisuudessaan yrittäjien työllisyys on toipunut koronasta hyvin, mutta tietyillä toimialoilla työllisyystilanne on edelleen heikompi. Koronakriisi heijastui naisten yrittäjyyteen selvästi miesyrittäjiä enemmän.
Monelle yrittäjälle korona on tarkoittanut työn vähenemistä, lomautuksia tai irtisanomisia. Osa on voinut kuitenkin tehdä liiketoimintaansa muutoksia, joiden turvin selvitä korona-ajasta. Koronakriisin vaikutukset työelämään -kyselyssä selvitettiin pandemian vaikutuksia työhön. Millä tavoin yksinyrittäjät ja työnantajayrittäjät sopeutuivat korona-aikaan?
Suomessa on vajaat 20 000 seniorityöllistä, Ruotsissa yli kolminkertainen määrä. Tyypillisimmin iäkäs työllinen on miesyrittäjä osa-aikaisessa työssä.
Nollatuntisopimukset eivät ole juurikaan yleistyneet vuosien 2018 ja 2021 välillä. Kaikkein yleisimpiä nollatuntisopimukset ovat koronakriisistä kärsineillä majoitus- ja ravitsemisaloilla, ja erityisen paljon tällä sopimustyypillä työskentelee nuoria.
Työvoimatutkimuksen uudistunut kysymistapa on osaltaan voinut nostaa hiukan yötyöntekijöiden osuutta aiempaan verrattuna.
Koronakriisin sukupuolittuneet seuraukset näyttävät erilaisilta riippuen siitä, mitataanko muutoksia palkkasumman tai tehtyjen työtuntien mukaan vaiko työtä vaille jääneiden määrällä. Naisilla ja miehillä työllisyyden muutokset ovat kohdentuneet eri tavoin työn osa- tai kokoaikaisuuden, ammattiaseman ja iän mukaan tarkastelluissa ryhmissä.
Kesätöiden loppumisen jälkeen työllisyys kääntyi laskuun. Onko jo syytä huoleen?
Keväällä 2021 etätyötä tehneistä palkansaajista 90 prosenttia haluaisi tehdä etätyötä jatkossakin vähintään neljäsosan työajastaan. Jo aiemmin etätyötä tehneistä, mutta sitä lisänneistä 66 prosenttia haluaisi tehdä etätyötä enemmän kuin ennen pandemiaa. Tiedot käyvät ilmi Koronan vaikutukset työelämään -tiedonkeruun tuloksista.
Kevytyrittäjien määrä lisääntyi viime vuonna kymmenellä prosentilla edellisvuodesta. Palkkaa tai työkorvausta laskutuspalvelun kautta vähintään kerran vuoden aikana saaneita kevytyrittäjiä oli vuonna 2020 kaikkiaan noin 44 300. Valtaosalla oli myös jokin muu palkkatyö.
Etätyö kotoa käsin on yleisintä perheenisien parissa. Kotitalouden koostumuksen mukaan ei kuitenkaan voi tehdä suoraviivaisia johtopäätöksiä, kuinka hyvin kotonatyössä viihdytään. Etä- ja läsnätyön yhdistävän mallin etsiminen työelämässä lienee vasta alkutaipaleellaan.
Pelkästään kotona työskennelleiden osuus on laskenut selvästi. Ei lainkaan niin tehneiden määrä on kasvanut hieman alkuvuodesta.
Suomen työmarkkinat ovat vahvasti eriytyneet sukupuolen mukaan eri ammatteihin. Tampereella voimakkain segregaatio sukupuolten välillä on lieventynyt, mutta toisaalta naisten keskittyminen vähintään 60-prosenttisesti naisvaltaisiin ammatteihin on jopa vahvistunut. Tampereen kaupungin Tilastokeskuksen tutkijapalveluilta tilaama tutkimus kartoitti kehitystä Tampereella ja viidessä muussa suurimmassa kaupungissa.
Johtajat tekevät yleensä muita palkansaajia pidempää työviikkoa. Kaikista kokoaikaisista palkansaajista vain 0,4 prosenttia työskentelee 60 tuntia tai enemmän. Säännöllisen työajan hahmottaminen voi joissakin tehtävissä olla hankalaa työn läikkyessä myös vapaa-ajalle.
Kun työvoimatutkimus uudistui alkuvuonna, työllisyysluvut muuttuivat takautuvasti. Lisäksi työmarkkinoita on ravistellut koronavitsaus. Kuinka lukuja pitäisi ymmärtää tässä monimutkaisessa tilanteessa? Sääntö on yksinkertainen: on katsottava niitä lukuja, joita on julkaistu vuoden 2021 maaliskuusta alkaen.
Säännöllisesti kotona työskennelleiden osuus nousi jo yli 50 prosenttiin valtiosektorilla, jossa työskenneltiin jo ennen koronaa selvästi eniten etänä.
Haasteista huolimatta suurin osa lain piiriin kuuluvista organisaatioista noudattaa lakia laatimalla tasa-arvosuunnitelman ja palkkakartoituksen, vaikka niiden laajuus ja laatu vaihtelevatkin. Kattavimmin suunnitelmia laaditaan valtiosektorilla ja naisenemmistöisissä organisaatioissa.
Kriisin aikana nuorten naisten työllisyys on heikentynyt enemmän kuin miesten, mutta naisten voi katsoa investoivan tulevaisuuteen panostamalla opiskeluun.
Lisäsikö etätyöhön siirtyminen työtunteja koronavuonna? Yksiselitteisen vastauksen sijaan on pyrittävä tunnistamaan ryhmiä, jotka siirtyivät etätöihin, ja myös katsottava, kuinka paljon keskimääräinen tehty viikkotyötuntimäärä muuttui.
Työttömyyden lisäksi koronakriisi on pahentanut piilotyöttömien, enemmän työtunteja haluavien osa-aikaisten ja muidenkin työtä etsivien tilannetta. Työn puutteesta kärsivien EU-maiden kärkipäähän ovat heti suurtyöttömyysmaiden jälkeen nousseet Suomi ja Ruotsi.
Tammikuussa 2020 kaikista työllisistä 15 prosenttia työskenteli säännöllisesti kotona. Marraskuussa osuus oli jo 31 prosenttia.
Voimakkaasti sukupuolen mukaan jakautuneilla työmarkkinoilla naisten työllisyys on kärsinyt koronakriisistä nopeammin – ja ainakin toistaiseksi myös enemmän kuin miesten työllisyys.
Vaikutusmahdollisuudet lisäävät työtyytyväisyyttä, mutta erityisesti suomalaista työelämää vaivaava kiire uhkaa joustojen myönteisiä vaikutuksia.
Jatkuvassa kiireessä työskentelevät yleisimmin kreikkalaiset ja saksalaiset. Espanjassa ja Ranskassa melkein puolet työllisistä ei koe kiirettä, Suomessa siltä ei välty juuri kukaan.
Mahdollisuus vaikuttaa työnsä sisältöön ja tekemisjärjestykseen on Euroopan huippua Portugalissa. Suomessa naiset työskentelevät miehiä useammin tehtävissä, joissa vaikutusmahdollisuudet työhön ovat keskimääräistä heikommat.
Uuttamaata lukuun ottamatta työmatkat ovat Suomessa hieman lyhempiä kuin EU-maissa keskimäärin. Etätöihin siirtyminen meillä enemmän kuin muualla on vähentänyt entisestään suomalaisten työmatkoihin kuluttamaa aikaa.
Työntekijöihin ollaan Suomessa eniten yhteydessä työasioissa työajan ulkopuolella. Toisaalta suomalaiset lukevat yleisesti työmeilejään lomalla, vaikka sitä ei heiltä edellytettäisikään.
Suomalaisista noin 70 prosenttia kokee työssään, että he voivat päättää joko täysin tai jossain määrin työpäivänsä alkamis- ja päättymisajoista, kun EU:ssa vastaava osuus on 40 prosenttia. Toisaalta Suomessa koetaan muuta EU:ta selvästi enemmän, että työaikoihin vaikuttavat työn sanelemat vaatimukset.
Yli 50-vuotiaiden työllistyminen kehittyi myönteiseen suuntaan viime vuosikymmenellä. Eroa nuorempiin ikäluokkiin on kuitenkin edelleen varsinkin yli 60-vuotiaiden kohdalla.
Työmatkaan kuluu Uudellamaalla reilut, muualla Suomessa alle parikymmentä minuuttia. Uudeltamaalta löytyy myös eroja toimihenkilöiden ja työntekijöiden välillä.
Ikääntyneiden työllisyydestä puhuttaessa tulee kiinnittää huomiota erityisesti miehiin. Ero Ruotsin hyväksi syntyy erityisesti ikääntyneiden miesten paremmasta työllisyydestä.
Yli 55-vuotiaat palkansaajat ovat nykyisin koulutetumpia ja hyväkuntoisempia, arvostavat ansiotyötä tärkeäksi elämänalueeksi huomattavasti useammin ja ovat valmiita jatkamaan työelämässä selvästi pidempään kuin ikätoverinsa vuosituhannen vaihteessa, kertoo vuoden 2018 työolotutkimus.
Työvoimatutkimuksen kevään ja kesän tietojen perusteella on jo selvää, että koronakriisistä johtuvat muutokset työllisyydessä eivät ole jääneet vain yksittäisen kuukauden poikkeamaksi. Kriisin vaikutusten tulkinta vaimenevaksi muutokseksi taikka tasomuutokseksi tarkentuu seuraavien kuukausien tietojen valmistuessa.
Joka neljäs on tehnyt yötöitä alle vuoden. Työvoimatutkimuksen lisäosa kertoo, että yötyössä viivytään harvoin enemmän kuin kymmenen vuotta.
Useampi kuin joka kymmenes yli 50-vuotias palkansaaja kokee, että työpaikalla pyritään pääsemään ikääntyneistä palkansaajista eroon. Kokemus on yleisintä työpaikoilla, joissa henkilöstöä on viime vuosina vähennetty muutenkin.
Kehittymis- ja vaikutusmahdollisuudet, sosiaalinen ympäristö sekä työn intensiivisyys näyttävät työhyvinvoinnin, työtyytyväisyyden ja sitoutumisen kannalta merkittävämmiltä tekijöiltä kuin työaikajoustot ja työympäristön fyysiset tekijät. Profiloitujen ryhmien väliset erot työtyytyväisyydessä, hyvinvoinnissa ja oirehtimisessa selittyvät todellisilla eroilla työoloissa.
Työelämän laadussa ilmenee huomattavia eroja palkansaajien kesken. Erityisen hätkähdyttävää on sukupuolen mukainen segregoituminen myös työoloissa, kertoo vuoden 2018 työolotutkimuksen tulosten profilointi.
Koronakeväänkin kehityskulut näkyvät tulorekisterissä. Rekisteristä voidaan tulevaisuudessa tuottaa tietoa yhteiskunnan kehityksestä nopealla aikataululla, mutta työtä rekisterin parissa vielä tarvitaan.
Suomalaisten sairaanhoitajien maastamuutto lisääntyi melko tasaisesti koko 2010-luvun ajan. Vuosina 2015–2017 Suomeen muutti vuosittain keskimäärin noin 140 sairaanhoitajaa, kun ulkomaille muutti vastaavasti noin 200 sairaanhoitajaa. Ruotsi on ohittanut Norjan selvästi suosituimpana kohdemaana.
Miehillä on naisia paremmat mahdollisuudet vaikuttaa niin työaikoihinsa, töidensä sisältöön kuin myös työstä saataviin vapaisiin, kertoo vuoden 2019 työvoimatutkimus. Työaikojen järjestelyssä ilmenevät erot eivät ole juurikaan kaventuneet vuosien saatossa. Työolotutkimuksen perusteella kehitys on osittain ollut jopa päinvastaista.
Selvä enemmistö lomautetuista on naisia. Työmarkkinatilanne on heikko erityisesti naisvaltaisilla palvelualoilla.
Koronakriisi näkyy erityisesti lomautettujen, alityöllisten ja piilotyöttömien määrän kasvuna. Toistaiseksi vaikutuksia on ollut ennen muuta palvelualoihin, joilla osa-aikatyö on yleistä. Toukokuussa osa-aikatyötä teki 373 000 työllistä, mikä oli 82 000 edellisvuotta vähemmän.
Normaalioloissa Pohjoismaista eniten kotimaansa ulkopuolella kävivät töissä Ruotsissa asuvat – heitä oli lähes 40 600. Suomalaisista noin 1 300 kävi vuoden 2015 lopussa töissä Ruotsissa ja 970 Norjassa. Suomeen tullaan töihin lähinnä Ruotsista.
Lomautettuja historiallisen paljon, työllisten määrä laskussa, kotona työskentely kasvussa, piilotyöttömyys nousussa. Määräajaksi lomautetut ovat vielä suurimmalta osin työllisiä ja toistaiseksi lomautetut suurelta osin työvoiman ulkopuolella. Tässä koronakevään ensisaldoa työmarkkinoilla.
Koronakriisi on saanut ennen näkemättömän määrän ihmisiä luopumaan kokonaan työnhausta. Työvoiman ulkopuolella olevia oli huhtikuussa 66 000 enemmän ja piilotyöttömiä 88 000 enemmän kuin vuosi sitten.
Kehityskeskustelut yleistyivät vuoteen 2013 asti, minkä jälkeen tapahtui muutos. Kehityskeskustelut ovat yleisempiä isommissa toimipaikoissa kuin pienissä.
Suomen työllisyys ennätti kasvaa ennen koronakriisiä yhtäjaksoisesti vuodesta 2015 alkaen ja työvoiman ulkopuolella olevien määrä pienentyä vuodesta 2016 alkaen. Talouskasvu veti niin työvoiman ulkopuolelta kuin piilotyöttömistä etenkin 55–64-vuotiaita työhön ja työnhakuun. Työnsaantimahdollisuuksien parantuminen näkyi selvästi myös opiskeluikäisten aktivoitumisena.
Kuluttajien luottamus -tutkimuksen lisäkysymysten tulokset kertovat varsin synkistä työllisyysnäkemyksistä koronapandemian seurauksena. Vaikka lomautusta ja työttömäksi jäämistä ennakoivien palkansaajien ja yrittäjien osuudet vastauksissa ovat pieniä, ovat ne määrällisesti huolestuttavan suuria.
Helmikuu 2020 jää työmarkkinoiden historiaan viimeisenä ”normaalina” kuukautena pitkään aikaan. Kaksijakoisen maaliskuunkaan tiedot eivät vielä anna koko kuvaa koronakriisin kärjistymisestä. Työmarkkinatiedot ensimmäiseltä vuosineljännekseltä ja maaliskuulta julkaistaan 23.4.
Ovatko nuorten työsuhteet nykyään jotain muuta kuin pysyviä kokoaikaisia palkkatyösuhteita? Onko työn epävarmuus lisääntynyt, kun sitä tarkastellaan työnteon tapojen valossa? Anna Pärnänen etsi vastaukset Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen luvuista.
Käsitykset omista digitaidoista vaikuttavat yli 50-vuotiaiden palkansaajien haluihin jatkaa työelämässä pidempään. Vauhdista putoamista pelkäävien joukossa halu siirtää eläkkeelle jäämistä lykkäyskorotuksen vuoksi on keskimääräistä vähäisempää, kertoo uusin työolotutkimus.
Työllisten määrä kasvoi tammikuussa vuoden takaiseen verrattuna 46 000:lla, ja myös työllisyysasteen trendi harppasi ylöspäin. Muutokset ovat yllättävän, jopa epäuskottavan suuria. Mitä taustalla voisi olla?
Vuoden 2021 alussa toteutuva ikäryhmän laajennus ei vaikuta työllisyysasteeseen, eikä työvoimatilastojen mittarit muutoinkaan siitä liioin värähtäne. Silti kaikkien eläkeläisten vastaaminen tutkimukseen on tärkeää. Näin tarkennamme kuvaa iäkkäimpien työllisyydestä, joka elinajanodotteen noustessa on kasvussa.
Muutoksia tulee keruuseen, menetelmään, määritelmiin ja sisältöön. Myös kysymysten muotoilu muuttuu. Parhaillaan Tilastokeskuksessa arvioidaan muutosten vaikutuksia työllisyyttä ja työttömyyttä kuvaaviin tunnuslukuihin.
Tilastokeskuksen työolotutkimus kertoo ”millenniaalistumisen” tarinaa jo pitkältä ajalta. Nuoret ovat kautta työolotutkimuksen olleet edelläkävijöitä työn sisällön arvostamisessa – samalla työn sisällön arvottaminen palkkaa tärkeämmäksi on yleistynyt pitkällä aikavälillä kaikenikäisillä.
Hoitoalan palkkaneuvotteluissa esiin nousseen näkemyksen perusteella hoitajat ovat vaihtaneet tai vaihtamassa sankoin joukoin työtehtäviä. Näkemykselle ei kuitenkaan löydy viitteitä Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston ja tutkintorekisterin vuosien 2010–2018 tiedoista.
Perhevapaiden työuravaikutukset koskevat lähinnä naisia, koska he käyttävät suurimman osan perhevapaista. Tilastokeskuksen Työn ja perheen yhteensovittaminen 2018 -tutkimukseen vastanneista naisista enemmistö koki, että perhevapaa ei vaikuttanut työuraan. Korkea-asteen suorittaneet kokivat perhevapaan kuitenkin vaikuttaneen kielteisemmin palkkaan ja uramahdollisuuksiin kuin muut naiset. He myös jättivät yleisemmin etenemismahdollisuudet käyttämättä hoivavastuiden vuoksi verrattuna muihin naisiin tai miehiin.
Monet vanhemmat kokevat, että työn ja perheen yhteensovittaminen onnistuu melko hyvin. Työaikakysymykset ovat kuitenkin keskeisiä lapsiperheen vanhempien jaksamisen kannalta. Tilastokeskuksen Työn ja perheen yhteensovittaminen 2018 -tutkimuksessa selvitettiin lapsiperheiden vanhempien kokemuksia työaikajoustoista.
Kiky-sopimus ei pidentänyt työaikaa miehillä odotetussa määrin. Sopimus tehtiin parantamaan kilpailukykyä perinteisesti miesvaltaisessa vientiteollisuudessa. Koko kansantaloudessa tehtyjä työtunteja on kasvattanut työllisten määrä lisääntyminen.
Suomen työmarkkinoilla on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia työllisyydessä. Virtatilastoista käy ilmi, että vuoden 2018 alussa virta työttömyydestä työllisyyteen oli korkeimmillaan ja että vuoden 2018 loppupuolella työllisyyden kasvua ylläpiti ensisijaisesti virta työvoiman ulkopuolelta työllisyyteen. Virta työllisyydestä työttömyyteen on pysynyt suhteellisen vakaana vuosien 2008 ja 2018 välillä.
Pelkkä kokoaikatyön puute ei kerro siitä, koetaanko osa-aikatyö kielteisenä ja ei-toivottavana. Osa-aikatyöntekijät voivat pitää työtään mielekkäänä ja merkityksellisenä, vaikka toiveena olisikin kokoaikainen työ.
Työllisyyden vahva kehitys hiipui alkukesällä, kun työllisiä oli kesäkuussa käytännössä saman verran kuin vuotta aiemmin. Työttömien määrä kuitenkin laski – mistä on kysymys?
Nollatuntisopimuksella työskenteleviin lukeutuu yhtäältä opiskelijoita ja eläkeläisiä, joista suurimmalle osalle sopimus käy hyvin. Toisaalta joukossa on niin koko- kuin osa-aikaisia työntekijöitä. Heille ansiotyö on pääasiallinen toiminta, ja toisenlainen sopimus olisi toivotumpi.
Tilastokeskuksen tutkimusaineistojen käyttö on kasvanut huimasti viime vuosina. Uusi omistaja-aineisto johdattaa yrittäjyyden ytimeen ja mahdollistaa esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten yritysten merkityksen tarkastelun.
Ero suomalaistaustaisten työllisyysasteeseen on 10 tai 20 prosenttiyksikköä. Luvut selittyvät työllisyyden kriteereillä, tutkimuksen mittausajankohdalla ja vastauskadolla.
Työvoimatutkimuksen tuottama työllisyysaste on valtakunnan seuratuimpia lukuja, ei vähiten sen vuoksi, että Sipilän hallitus otti keväällä 2015 hallituskauden tavoitteeksi työllisyysasteen noston 72 prosenttiin.
Erityisesti parhaassa työiässä olevien suomalaisten vastentahtoinen osa-aikatyö on yleistynyt, mutta myös eläkeiän ylittäneet tekevät yhä enemmän osa-aikatöitä. Osa-aikatyöstä on muodostunut yleinen työmuoto varsinkin naisille. Osa-aikatyöt ovat vahvasti sidoksissa myös toimialaan.
Tulevina kuukausina nähdään, onko työllisyysasteen trendin kasvun taittuminen hetkellistä vai osa pidempiaikaista kehitystä. Niin tai näin, tarkastelussa ei kannata takertua yhteen lukuun: työllisyysluvuissa on paljon muitakin tärkeitä indikaattoreita, kuten piilotyöttömät ja alityölliset.
Työllisyyden kasvu tuli vuoden toisella neljänneksellä pääasiassa yksityisen sektorin kokoaikatöistä, kirjoittavat työmarkkinatilaston asiantuntijat Liisa Larja ja Ulla Hannula.
Onko Suomi nykyään ”auki yötä päivää”? Työn tekemisen näkökulmasta ei juuri sen enempää kuin ennenkään.
Työllisiä voisi olla vielä rutkasti enemmänkin, koska työikäinen väestö on kasvanut 10 vuodessa 125 000:lla, kommentoi Pertti Taskinen työvoimatutkimuksesta myönteistä työllisyyskehitystä
Työttömien aktiivimalli on herättänyt paljon keskustelua, ja ilahduttavasti myös tilastoista. Ihmettelyä on herättänyt työvoimatutkimuksen kriteeri määritellä vain tunnin viikossa työtä tekevä työlliseksi – eihän tunnin työllä kukaan tule toimeen!
Suomalaiset 15–34-vuotiaat työttömät ovat yllättävän haluttomia muuttamaan työn perässä. Tilastokeskuksen vuoden 2016 työvoimatutkimuksen lisätutkimuksen mukaan työttömistä nuorista naisista miltei 60 prosenttia ja miehistä yli 40 prosenttia ilmoitti, ettei olisi valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle työn takia.
Työllisen määritelmässä tapahtunut muutos vaikutti ensisijaisesti pienten lasten äitien työllisyysasteeseen, sillä Suomessa juuri äidit pitävät suurimman osan vanhempainvapaasta.
Nykynuoret elävät aiempaa vauraammassa, kaupunkimaisemmassa ja monikulttuurisemmassa Suomessa. Nuorten elintaso ja terveys ovat kohentuneet, kuolleisuus on vähentynyt ja koulutus on tuonut lisää tulevaisuuden mahdollisuuksia. Hyvinvoinnissa on kuitenkin eroja, joihin vaikuttavat mm. sukupuoli ja perhetausta.
Työ- ja elinkeinoministeriön ja Tilastokeskuksen tuottamat tilastot avoimista työpaikoista poikkeavat huomattavasti toisistaan. Taustalla on lähdeaineistojen ja rajauksien eroavaisuuksia, jotka johtuvat tilastojen erilaisista lähtökohdista. Molemmille on omat käyttötarpeensa työvoiman kysynnän mittareina.
Kuinka paljon suomalaisten palkansaajien viikkotyöaika eroaa Saksasta tai EU-maista keskimäärin? Vastausta on etsittävä lukujen lisäksi niiden taustalta. On myös oltava varovainen johtopäätösten tekemisessä.
Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten naisten työllisyysaste on varsin matala verrattuna niin suomalaistaustaisiin naisiin kuin ulkomaalaistaustaisiin miehiinkin. Mikä selittää suuria eroja ja mitä niille voisi tehdä?
NEET-indikaattorilla mitataan niiden nuorten määrää, jotka eivät ole työssä eivätkä opiskelemassa. Työn ja opiskelun ulkopuolelle olevien määrää on tärkeää seurata, sillä NEET-status on yhteydessä jatkokoulutuksen puutteeseen sekä useisiin sosiaalisiin ja psyykkisiin ongelmiin.
Alueellisia työmarkkinoita on kuvattu perinteisesti vuoden lopun tilanteen perusteella. Kuva muuttuu, kun vuodenaikoihin liittyvä kausivaihtelu otetaan huomioon ja tilastointia laajennetaan eri ajankohtiin.
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen ja TEM:n työnvälitystilaston työttömistä työnhakijoista vain 40 prosenttia on samoja henkilöitä.
Vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä saavat tekevät töitä useimmiten työntekijäammateissa. Asiantuntijatehtävissä työskentelevät ovat puolestaan muita useammin osa-aikaeläkkeellä. Vanhuuseläkkeellä työskentelevät miehet toimivat useimmiten autonkuljettajina tai huoltotöissä, naiset hoiva-ammateissa ja myyntityössä.
Yrityksiä on nyt lähes 60 000 enemmän, mutta niiden henkilöstömäärä on suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 1990.
Työelämä on mullistunut perinpohjaisesti maamme itsenäisyyden aikana, etenkin sotien jälkeen. Työuran alkamista ja toisaalta päättymistä onkin nykyisin hankala määrittää.
Liukumat vaikuttavat merkittävästi ansioiden kehitykseen. Taantumissa se on mekanismi, joka parantaa Suomen kilpailukykyä. Työllisyyden kohentuessa liukumat vaikuttavat toiseen suuntaan.
Vuonna 2013 työmarkkinoilla oli noin 152 000 itsensä työllistävää 15–64-vuotiasta. Maatalousyrittäjien määrä on vuodesta 2000 lähtien vähentynyt roimasti, mutta ammatinharjoittajien ja freelancereiden määrä on kaksinkertaistunut.
Nuorisosta on aina oltu huolissaan. Nykyisin suuri huoli kohdistuu nuorten pitkiin opiskeluaikoihin, työttömyyteen ja työasenteisiin. Nykynuoret eivät kuitenkaan poikkea arvoiltaan ja asenteiltaan merkittävästi vanhemmista ikäluokista.
Suomessa siirrytään eläkkeelle entistä myöhemmin. Pääasiallinen syy tähän on vuoden 2005 eläkeuudistus, jonka nojalla eläkkeelle voi jäädä joustavasti 63–68 vuoden iässä. Eläkeikää lähestyvien työllisyysaste on parempi mittari työurien todellisen pidentymisen tarkasteluun kuin 25-vuotiaalle laskettu eläkkeellesiirtymisiän odote.
Suomalaisten työikäisten määrä vähenee vuosittain noin 25 000 hengellä. Maahanmuutto puolittaa vähennyksen, mutta siitä huolimatta työikäisten väheneminen jatkuu ainakin seuraavat 20 vuotta. Maahanmuuttajissa on työvoimapotentiaalia: 78 prosenttia heistä on työikäisiä.